Monissa kaverisuhteissa sääntönä on, että toisen entisiin miehiin ei kosketa. Hyvänä syynä toimii usein miehen inhottava käytös ystävää kohtaan (tai toisin päin). Jos taas ystävä on eronnut miehestään sovussa, he yrittävät pysyä ystävinä ja eivät siis kaipaa sinua tunkemaan kolmanneksi pyöräksi.
Tunteet entistä kohtaan ovat aina voimakkaat. Siitä syystä myös mustasukkaisuus roihuaa.
Ystäväporukasta riippuu, miten entinen määritellään. Toisille se on pidemmän seurustelusuhteen tulos, toisille riittää vain kiinnostus, muutamat treffit tai yksi yhteinen yö. Itse yritän pitää nollatoleranssia kaikista miehistä, jotka liittyvät ystäviini kaverisuhdetta pidemmällä. Itselleni on muutaman kerran käynyt tilanne, jossa kaveri on alkanut säätämään oman vanhan säätöni kanssa. Yksinkertaisesti mustasukkaisuus kesti niin kauan, kuin heidän suhteensa.
.gif)
Miksi siis ottaa turhaa riskiä, onhan maailma miehiä täynnä!?
Kuitenkin olen armollinen ihminen. Olen pyhästi luvannut itselleni antaa siunauksen jos ystäväni on rakastunut entiseeni niin palavasti ettei voi elää ilman tätä. Tietenkin miehen pitää vastata tunteisiin samalla intohimolla ja heidän on pitänyt tapailla jo jonkin aikaan ennen kun saan asiasta tiedon. Silloin tiedän että he ovat vakavissaan ja yritän unohtaan oman itsekkyyteni. Tietenkin kaikki osapuolet pääsevät helpommalla jos tällaista ei tapahdu.
Mutta elämää ei voi ennustaa.
Yksi miehen tapailun kohokohtia on treffien analysointi ystävien kanssa. Jos mies on ystäväsi entinen, pohtiminen hänen kanssa ei toimi. Tosin tiedän muutaman ihmisen, jotka ovat olleet eksiensä kanssa vapaampia ja he uskottelevat että heitä tällainen ei haittaa. No, se on hieno asia ja erittäin kunnioitettavaa.
Nainen on kuitenkin nainen ja eksä on aina eksä.
Sitä paitsi tuntuu, että itse ajattelisin koko ajan, että olenkohan huonompi kuin ystäväni? Suhteessa vainoaa aina kolmas pyörä, olkoonkin vain edellisen suhteen haamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti