Olen blogissa varmasti joskus maininnut miesaalloista. Ensin miehiä ei näy mailla halmeilla ja sitten yht'äkkiä niitä tulvii ovista ja ikkunoista.
Minun kotiini ei ovista ja ikkunoista tulvi kuin hyttysiä, mutta on tässä sentään pieni hauska kaksilahkeinen asia sattunut.
Iskin vahingossa veljekset.
Isoveli ja pikkuveli vain pienellä ikäerolla (mutta kumpikin on minua vanhempi). Toiseen (kutsutaan häntä vaikka Mikiksi) tutustuin jo muutamia kuukausia sitten. Meillä on yhteisiä ystäviä, joiden kautta olen kuullut huhua että Mikki olisi kiinnostunut minusta vähän enemmän. Mitään aloitetta ei kuitenkaan kuulunut, joten unohdin koko asian. En ollut alunperinkään hänestä mitään sellaista ajatellut. Toisen veljen tapasin (kutsutaan häntä vaikka Akuksi) kaksi viikkoa sitten. Hän on sen jälkeen laittanut viestiä ja kysynyt ulos. Rohkeampi veli siis. Hänestäkään en ollut ajatellut sillä tavalla.
Minusta olisi kiva käydä kunnon treffeillä pitkästä aikaa, niiden muutamien epäonnistuneiden tindereiden jälkeen. Kuitenkin itse näen tämän näin:
Mikki on ollut kiinnostunut minusta jo jonkin aikaa. Jos yhteiset ystävämme tietävät tämän, myös Akun täytyy tämä tietää. Silti hän ohittaa veljensä tunteet jonkun naisen takia (vaikka myönnetään, että jos joku nainen olisi sen arvoinen, se olisin kyllä minä, koska yliseksijumalattaruus). En pidä siitä piirteestä ihmisessä. Perheen ja ystävien tunteista täytyy välittää. Nyt kumpikin kysyy kavereiltani, olenko vapaa jne. MIKSEIVÄT HE PUHU KESKENÄÄN? Tai sitten he puhuvat, mikä on vielä inhottavampaa.
Tein kuitenkin päätöksen.
Koska en kummastakaan ajatellut ensin sillä lailla, en niin hingu heidän kanssaan ulos. Jos kuitenkin ujompi eli Mikki uskaltaa kysyä minua ulos, lähden hänen kanssaan. Pitäähän uskaliaisuus palkita ja minusta on kiva käydä treffeillä. Akun kanssa en halua lähteä, vaikka hän mukava jätkä onkin. Sisaruksiaan ei jätetä. Nih.