perjantai 27. helmikuuta 2015

Äly(puhelin) hoi, älä jätä!

Koska olen kipeä, kiukkuinen ja väsynyt, haluan alkaa moralisoimaan ihmisiä. Kestäkää se, muahhahhaaa. 

No joo, lupaan olla fiksu ja kiltti. Haluan hieman valittaa teille nykyihmisen kännykän käytöstä ja siitä, kuinka naama ja sormet ovat liimautuneet näyttöön kiinni 24/7. Kuitenkin, koska tämä on sinkkublogi, haluan kärjistää tilanteen deittailu- ja parisuhdemaailmaan. 

Tosin haluan sanoa, että kokeilkaa joskus nostaa katse ylös ja laittaa kännykkä laukkuun kuulokkeineen kaikkineen esimerkiksi junassa, ratikassa, bussissa tai kimppakyydissä. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa tutkia ihmisiä livenä kuin ruudun takaa. Heille voi myös jutella, erityisesti vanhoille ihmisille. Kyllä siinä vanhan mummon päivä piristyy kun jutellaan kesästä. Olen itse alkanut tietoisesti jättämään kännykkää laukkuun matkoilla. Jos kouluun menee bussissa 10 minuuttia ja katsot facebookia 15 kertaa, miten paljon uutta on ehtinyt sinne päivittyä? Ja sen facebook-hirmun Kyllikin sata-päivitystä-tunnissa-jotka-käsittelevät-sitä-miten-vauva-kääntyy-tai-isäntä-käy-paskalla ei lasketa. 

Itsellä kävi kerran bussissa ihana flirttitapaus, silmäpeli kesti koko matkan. Entä jos olisin tuijottanut kännykkään? 

Tiedän että tämä video pyöri jokin aika sitten paljon mediassa ja sitä pidetään myös lässyn lää videona. Onhan se vähän klisee, mutta sanoma on hyvä ja laittaa ajattelemaan. 


Entä sitten kännykkä deittimaailmassa?

Olen tapaillut muutamia miehiä, joiden kanssa kyseiset tilanteet ovat tapahtuneet kerran, useasti tai koko ajan:

Treffit ravintolassa - Mies tujotti kännykkäänsä jatkuvasti ennen ruokien tuloa, vaikka koko ajan olisimme voineet käyttää tutustumiseen.

Seksin jälkeen - ei tarvitse katsoa mitä facebookissa on tapahtunut. Voin kertoa, ETTÄ TUSKIN MITÄÄN NIIN KIIREELLISTÄ ettei ehdittäisi nauttia toistemme läheisyydesta ja esim. jutella.

Matkustaessa - jos bussimatka kestää kymmenen minuuttia paikasta A paikkaan B, etkö keksi mitään juteltavaa vieressäsi istuvan oikean ihmisen kanssa? Nehän ovat parasta höpöttelyaikaa. Pidemmillä matkoilla kännykän näpertämisen ymmärtää silloin tällöin, mutta eikö todellisuus olisi mielenkiintoisempaa? Minulle kävi kerran, että matkustin erään miehen kanssa vajaa kahden tunnin bussimatkan. Mies näpräsi kännykkää koko ajan ja itse tuijotin ikkunasta ulos tylsistyneenä.

Elokuvaa katsellessa - voi luoja miten ärsyttävää. Tämä koskee myös kavereita. Kun katsotaan leffaa, niin katsotaan leffaa ja PISTE. Ja ai jumalauta ne ihmiset leffateatterissa, jotka vilkuilevat kännykkään joka viides minuutti. Siellä on pimeää, joten KAIKKI VALO NÄKYY. Jösses. Eikö elokuviin tulla juuri sen elokuvan takia? Elämyksen takia? Huvin vuoksi?!

Jos vain hengaillaan jomman kumman asunnolla - niin kännykän ei tarvitse olla läsnä 24/7. Totta kai sinne tulee whatsapp-viestejä ja mielenkiintoisia asioita, mutta jos kännykkä on kädessä koko ajan.. itselle tulee vain olo että toista ei kiinnosta. 

Tinder - ihan vain vinkkinä, ÄLÄ KÄYTÄ TINDERIÄ JOS OLET JONKUN TOISEN KANSSA ULKONA. Äly hoi, älä jätä!

Jos menen kaverin kanssa kahville tai miehen kanssa treffeille, laitan aina kännykän äänettömälle ja en koske siihen ellei ole pakko. En ole niitä ihmisiä, joilla on palikkapuhelin ja jotka katsovat nenän vartta pitkin älypuhelimen rakastajia. Minulla on älypuhelin ja vietän siellä omasta mielestäni liikaa aikaa. Kuitenkin aika tuntuu olevan vain murto-osa joidenkin puhelimen näpräämisestä. 

Mitään muuta en toivo, kuin rauhaa ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Jos olet kaverin kanssa kahvilla, pyhitä se aika teille kahdelle. Jos harrastat seksiä, pyhitä sen jälkeinen aika läheisyyteen. Onko todellakin niin tärkeä tietää, että Kyllikin koira väänsi paskat matolle, kun sängyllä makaa alaston nainen rentona ja nauravaisena? Ellet ollut surkea sängyssä. 

Joskus, ihan vain huvin vuoksi, jättäkää kännykkä kotiin. 
Lähdin kerran juoksemaan ilman puhelinta ja juttelin monen mukavan ihmisen kanssa, kun eksyin ja kyselin kelloa ja reittiä kotiin. 

Älkää väheksykö ihmisiä, jotka seisovat vieressä ja juttelevat sinulle puhuen, ei kirjoittaen. 

Sensei ja ylijumalatar on puhunut. 

torstai 26. helmikuuta 2015

Sinisilmäinen panonainen?


Lukijat saivat siis kertoa ajatuksiaan minusta, kuka minä heidän mielestään olen. Kun näin anonyymisti kirjoitellaan. Pohditaas niitä hieman, oli ilo lukea! Vähän saattoi naurattaa. Heha.
Kommentteja on saatettu vähän lyhentää. 

"Panonainen. Seksuaalinen olento. Oot salee seksikäs ja sanavalmis."

Täytyy myöntää että nappiin meni ainakin tuo seksuaalinen olento ja seksikäs. Rakastan seksiä, rakastan flirttiä, rakastan pussailua ja halailua ja miehiä. Minusta seksin ei tarvitse olla niin kauhean vakavaa, siitä voi puhua, heittää läppää ja kumppanin ei aina tarvise olla täysin tuttu ja turvallinen. Tuohon panonaiseen palaan vielä viimeisessä kohdassa, koska haluan syventyä siihen.

"Nuori ja vielä paljon kokemuksia vailla. Sinisilmäinen. Naiivi. Söpö."

Olen nuori ja luulen tietäväni kaikesta kaiken. Kokemuksia elämästä ja asioista on kyllä jo kertynyt ikääni nähden aika paljon. Elämää on eletty ja elämää on koettu. Silti on vielä todella paljon asioita, mitä pitää kokea. Mitä haluan kokea. 

Olen myös todella sinisilmäinen. Haluan uskoa kaikista hyvää ja joskus se kostautuu varsinkin deittimaailmassa. En kuitenkaan halua luopua siitä, haluan edelleen uskoa. 
Olen sinisilmäinen myös oikeasti. Eli jos näette sinisilmäisen muijan kadulla, se voin olla minä!

"Verbaalisesti lahjakas. Uskoisin, että oot myös oikeassa elämässä aika sanavalmis. Tunnut ymmärtävän miehiä. Rohkea! Ei jää vellomaan missään itsesäälissä vaikka tuliskin rukkaset, hyvällä tavalla itsevarma ja sinut ittes kanssa."
  
Olen todella hyvä puhumaan. Aluksi pelkäsin ajatusta blogin kirjoittamisesta, koska saan ajatukseni todella paljon paremmin esiin ihan vain puhumalla. Kirjoittaminen lähti onneksi sujumaan omalla tyylillään ja painollaan, kunhan sille antoi tilaa. Vitsailen paljon ja huumorintajuni on sarkastinen. Sitä täytyy joskus varoa, sillä kaikki eivät aina ymmärrä ja sitten pyydellään anteeksi. Olen myös vähän liian kärkäs ja ilkeähkö esimerkiksi baarissa miehille. Tosin olen pehmennyt ajan mittaa, nykyään vain hymyilen ja juttelen kohteliaasti. Ellei ihan iholle tulla haisemaan. 

Oikeasti en ymmärrä miehiä ollenkaan. Luulen ymmärtäväni ja neuvon aina ihmisiä ihmissuhteissa. Kuitenkin jos joku ongelma (lue: mies) sattuu omalle kohdalle, olen ihan pihalla. Ette usko sitä puheluiden määrää kavereille. Tosin, jos miehen takia pitää soitella kavereille maratoon-puheluita, mies on liian vaikea eikä todellakaan sen arvoinen. Kun asiat loksahtaa, ne menevät omalla painollaan. 

"Rohkean ja vahvan oloinen, sanavalmis ja hyvän huumorintajun omaava, avoin ja mielenkiintoinen persoona!"

"Olet itsevarma, itsenäinen nainen, joka tietää mitä tahtoo ja mitä ei tahdo. Rempseä ja Totuuksia laukova, joskus jopa huomiota herättävä, mutta ei se sinua hetkauta. Sinua ei muiden mielipiteet sinusta kiinnosta. Elät elämääsi täysin omalla tyylilläsi ja maailma on mahdollisuuksia pullollaan, pyrit aina tarttumaan hetkeen kun sinulle sopii."

Ihana kauniita sanoja. Tässähän ihan herkistyy. 

Tiedän mitä tahdon, mutta aina en tiedä tietäväni sitä. Olen myös ihminen, joka ei osaa sanoa ei. Olen joutunut kädestä pitäen itseäni siihen opettamaan. Koska uskon kaikesta hyvää, suhteissakin jaksan uskoa että se saadaan toimimaan. Yleensä se ei vain ole minusta kiinni. 

Jep, olen rempseä ja lauon totuuksia joskus muiden kiusaksi asti. Onneksi olen siinäkin vähän pehmennyt. Herätän kyllä huomiota persoonallani, mutta useimmiten hyvällä tavalla. Huidon esimerkiksi todella paljon puhuessani ja minulla on kova ääni ja kova nauru. 

Olin yläkoulussa todella epävarma itsestäni. Olen tänne blogiin joskus kirjoittanutkin, miten eräs poika sanoi minulle että minulla on iso nenä ja isot korvat. Pidin hiukset auki seuraavat puoli vuotta ja nenä kasvoi silmissäni niin, ettei edes peiliin mahtunut. Olen kuitenkin tietoisesti opetellut heittäytymään, mokaamaan ja olemaan täysin aito. Jos minusta ei pidetä enkä voi sille mitään, yritän vain antaa olla. Se on ollut vaikeaa, mutta olen oppinut sen jo aika hyväksi. 

Ainut mihin tätä järkevää minääni en voi vielä täysin soveltaa, on erotilanteet. Niissä on viidakon meininki.

Elän kuitenkin elämääni täysillä, nauttien siitä ja kaikeasta mahdollisesta. Ollaanhan me täällä kuitenkin vain kerran! Kliseee.


"Itsevarma ja vahva, mutta silti yllättävän haavoittuva. Oletko itse miettinyt, että ryyppäämisen ja irtosuhteiden taustalla voisi olla myös jotakin muuta kuin hauskanpito? Noin villit seikkailut vois paikata ihan erilaisia puutteita."

Tuo iski, ai että. Kyllä.

Olen vahva, kun pitää olla ja vähän vielä useamminkin. Olen kaveriporukan tuki-ihminen, minulle tulee tutut ja tuntemattomat avautumaan vaikeista asioista, minulle on kai todella helppo puhua. Välillä sitten menen itse kotiin ja vain parkun kaksi päivää. 

Huutelen paljon, että emme tarvitse miehiä ja naiset pärjää omillaan ja blablablaa. Elämää kuitenkin aina helpottaa jos rinnalla on joku toinen. Kaverit ovat todella tärkeitä, ihania ja rakkaita, mutta heilläkin on omat parisuhteet jne. Jos sinulla on joku vierelläsi, joka tietää sinusta aivan kaiken, on nähnyt sinusta aivan kaiken ja johon voit turvautua, elämäsi kevenee. 
Siitä saa puhua ja siitä saa haaveilla. Kunhan tietää mitä haluaa, eikä rojahda ihan kenen tahansa syliin. Silloin elämä vain vaikeutuu. 

En enää muista ihan kaikkea, mitä tänne blogiin olen vajaa kahden vuoden aikana kirjoitellut, mutta osa taitaa pyöriä irtosuhteiden ja juhlimisen tienoilla? Se on aika hauskaa, koska itse asiassa harrastan irtosuhteita aika harvoin. Useimmiten minulla on pitkä kuiva kausi, hetken villiintyminen ja taas kuiva kausi. En tiedä, mikä on ei-paheksuttu miesten määrä irtosuhteissa, mutta minulla heitä on alle 10. Minusta yli 20 vuotiaalla sinkkunaisella heitä voisi olla paljon enemmän. Kuitenkin seksi on kivaa ja siinäpä oppii. Sama homma juomisen suhteen. Tissuttelen jonkin verran, mutta harvemmin vedät överit. Sitten harvoin kun oikeasti lähdetään juhlimaan, alkoholin sietoraja on hämärän peitossa ja pikku (useimmiten hellyyttävällä tavalla) känniääliö nostaa päätään. En välttämättä tarvitse alkoholia pitääkseni hauskaa. Tanssimisesta ja juhlimisesta kyllä pidän. 

Varmasti ne muutamat villit seikkailut jotain puutteita korvaa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään väärää ja onpahan lapsenlapsille paljon enemmän kerrottavaa. Seikkailuja seikkailuja. Ai että. 

P.s. Jos tästä heräsi kipinä analysoida minua, voit yhä kommentoida tähän alle, sähköpostiin tai "Kuka minä olen?" tekstiin. Aloha!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

It's not raining men

Hah. Se tinder-mies kenen kanssa kävin ulkona kerran, poisti miut tinderistä. Tai sitten hän poisti koko tinderin, koska usko naisiin loppui. Deittailutaidot on yhä hallussa näköjään.


Joo eipä mies mitenkään kummoinen ollut, mutta kyllä me nyt sen verran juttuun tultiin ettei tässä nyt ihan delete-meinigillä pitäisi olla? Tosin saatoin puhua aika paljon. Ehkä mies pelkäsi, että saan puheripulin tinderissäkin. 

Tinder on muutenkin ihan tyhmä. Mitään kuumia tinder-pareja ei synny... tinder ei selvästi edes näytä  minun kuvaani Like-miehille. 

Lisäksi tämä paljon puhuttu Mies seurustelee virallisesti JA NÄKYVÄSTI jonkun muikkelin kanssa. Ihan sama. Oikeasti tässä ei vituta mikään muu kuin:

A) Se, että Mies puhui muutama kuukausi sitten täyttä paskaa, virallistui

B) Minulla ei ole komeaa miestä, jonka oisin tyrkätä Miehen nenän eteen ja nauraa paskaista naurua

Ihan sama. Tyhmät miehet ja tyhmät deittailut. Rupean nunnaksi ja keskityn vain ja ainoastaan kouluun ja kesätyöhakuun. Täydellistä. Ja sori kun tuli pieni angsti-henkinen teksti. Kipeys ja facebook-kyyläys ei sovi yhteen. 

P.s. Vastailkaa vielä tuohon edelliseen tekstiin "Kuka minä olen?" Kiva kuulla teistä! 

torstai 19. helmikuuta 2015

Kuka minä olen?

Sain lukijalta aivan mahtavan postausidean! Vaikka oikeastaan sen postauksen kirjoitatte te, rakkaat deittimonsterini. 

Kuvailkaa minua 4-5 lauseella. Mitkä sanat ja lauseet ensimmäisenä tulevat mieleen, kun olette (laadukkaita ja mestarillisia) juttujani lukeneet. Ne voivat kuvata vain jotain tiettyä asiaa tai kuvailla elämäni kokonaisuudessaan. Mielenkiinnolla niitä odottelen!


Kuka minä oikeastaan teille olen? Täällä ruudun takana anonyymisti kirjoittelen ja luulen tietäväni kaiken. Elämä on jännää.


Aikaa on johonkin ensi viikkoon tai kunnes jaksan sen postauksen kirjoittaa. Voitte kommentoida tähän alle tai laittaa yksityisesti sähköpostiin: kummankinkaa@gmail.com

Ihanaa viikonloppua! Nauttikaa ja rentoutukaa. Juokaa vaikka lasillinen viiniä ja pussailkaa. Hmmmm. Pussailu on kyllä kivaa. 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ihan oikeat tinder-treffit!

Nyt se on tapahtunut. Tinder-treffineitsyys on menetetty. On jotenkin outo olo. 

Nämä olivat ensimmäiset treffit, jotka on sovittu vain ja ainoastaan netin/koneen välityksellä. Olen siirtynyt nykyaikaan. 
Sarjakuva on Anni Nykäsen käsialaa, kuva napattu blogista jonne pääsee tästä! Aivan mahtava sarjakuva, suosittelen. Rakkaus.

Tämä on yksi virstanpylväs sinkkuudessani. Olin ennen niin kovasti kaikkea tätä vastaan. Lisäksi ahdisti ajatus nähdä joku melkein tuntematon ensimmäistä kertaa treffitilanteessa. Kuitenkin edelliset sokkotreffit nostivan itsetuntoa ja huomasin, että miehet on ihan kivoja ja heidän kanssa on juteltavaa. Niinpä uskaltauduin eilen tinder-treffeille. 

Maanantaina innostuin tinderistä ja selailin miehiä läpi innokkaasti. Pareja muodostui mukavasti ja tähän päivään mennessä viisi on tullut juttelemaan. Yhden tosin poistin, koska mies oli niin "Yhyy minulla ei ole tyttöystävää ja haluan jonkun viereen nukkumaan. En halua nukkua yksin. Haluan nukkua sinun kanssasi. En yksin. Yhyhyy." Joooo ei kiitos. Olin kyllä kiltti deleteen asti. 

Eräs ihan söpö muutaman vuoden vanhempi poika tuli juttelemaan. Juteltiin muutama sana opiskelusta ja säästä (wihii). Eilen päivällä mies sitten kysyi kaljalle ja vastasin myöntävästi. Hyvän sään takia päätimme mennä kävelylle. Tapasimme erään kaupan edessä, enkä jännittänyt oikeastaan ollenkaan! Mies oli vähän ujompi, mutta onneksi pystyin puhumaan kummankin puolesta. Mieskin innostui välillä kertomaan matkailuista ja opiskelusta, juttua kyllä riitti. 

Kävelyn jälkeen menimme vielä yksille ja juttelimme lisää ihan kaikesta (suomalaiset tykkäävät kyllä puhua paljon alkoholista). Lopulta ehdotin, että jatkamme matkaa ja tiemme erosivat bussin saapuessa. Kiitin kovasti illasta ja mies sanoi "tsekkaillaan". Hmm.. saa nähdä mitä sillä tarkoitti. Oli ihan hauskaa, mutta ei ainakaan mitään suuria perhosia vatsassa lennellyt. Jos pyytää uudestaan ulos, niin mikäpä siinä. Itse en ehkä jaksa. Ei ollut niin aivosoluja herättävää. 

Mies ei muuten tarjonnut (halpaa) viinilasillista. Ihan pieni miinus siitä, vaikka olenkin itsenäinen (köyhä) nainen. Kuitenkin jos mies pyytää ulos, hän voisi yhden lasillisen naiselle tarjota, ellei se maksa hirveitä summia. 


Mutta nyt se on tehty. Olen yhä hengissä ja elämässäni on yksi uusi ihminen enemmän. Aika hienoa.
Olen onnellinen.

P.s. Kuulin huhua, että (tämä paljon puhuttu) Mies on alkanut seurustella. Eipä se oikeastaan yllättänyt. Eikä se oikeastaan edes haittaa. Sanonta "Suhteesta toipuminen kestää puolet suhteen ajasta" piti tässä tilanteessa täysin paikkaansa. Itse asiassa olen vain hiton onnellinen, etten ole hänen kanssaan. Nyt kun ruusunterälehdet ovat kuihtuneet, huomaan sen kuka Mies todellisuudessa on.
Eikä hän todellakaan ole minun arvoiseni. 


Hellurei ja hellät tunteet.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ihan oikeat sokkotreffit

Ystäväni soitti ja kysyi suostunko lähtemään ihan oikeille sokkotreffeille.

Suostuin. Tarvitsen treffailua. 

Kyselin kiinnostuneena miehen ikää, nimeä, opiskelupaikkaa jne. Ystäväni ei suostunut kertomaan mitään. Ei yhtään mitään. Loppujen lopuksi tiesin vain paikan, jossa mies odotti minua kello 19:00 ja mitkä vaatteet hänellä oli päällä. 

Jännitti ihan pirusti. Mietin treffauspaikalle kävellessäni mahdollisia pakenemisreittejä ja tekosyitä, joilla pääsisin pälkähästä. 

Kuitenkin mies löytyi todella vaivattomasti, kättelimme ja esittäydyimme. Päätimme mennä italialaiseen syömään ja siellä vierähtikin muutama tunti. Juttelimme kaikesta mahdollisesta ja oli ihanasti juteltavaa. Olin todella yllättynyt siitä, miten hauska oli tutustua täysin vieraaseen ihmiseen. Yleensä treffeille mennessä on jokin ennakkokäsitys. Joko tunnetaan etukäteen tai on kyylätty facebook, insta ja google. Silloin on paljon ennakko-odotuksia. Nyt saimme aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja se oli mielettömän hienoa!


Ruoan jälkeen menimme läheiseen baariin vielä yksille. Sielläkin viihdyimme pari tuntia. Kun tiemme sitten erkanivat, pussailimme hetken. Se tuntui hyvältä ja luonnolliselta. Emme vaihtaneet numeroita. Meillä on tasan yksi yhteinen (facebook)kaveri ja ajattelin, että mies kyllä selvittää numeroni jos haluaa. 

Oli kerta kaikkiaan ihana ilta. Meillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä, ei opiskelun eikä harrastusten osalta. Miehestä saattoi pikkuisen tulla kaverifiilis, mutta olihan hän kyllä komea ja mukava. Hän kuitenkin muuttaa töiden perässä puoleksi vuodeksi toiselle paikkakunnalle, joten voi olla ettei tapailu edes kannata. Annan kuitenkin pallon hänelle. Jos hän pyytää uudestaan ulos, ihanaa. Jos kuitenkaan ei pyydä, se ei minua suuremmin harmita. 

Nämä ihanat treffit olivat jo itsessään riittävät. Uskon taas hyviin miehiin ja ihaniin suudelmiin. Tätä juuri kaipasin. 

Joten, uskaltakaa mennä ihan oikeille sokkotreffeille! Kyllä ne aina tinder-treffit voittaa. Ja teidät yhteen järkännyt kaveri tekee sen taustatyön. Voitte itse vain nauttia. Ah. Enkä muuten sanonut mitään noloa! Eikä tullut hiljaisia, epätoivoisia hetkiä! Täydelliset treffit. Ah.


Arkeen kuitenkin täytyy palata. Hyvää ystävänpäivää mussukat!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Vain muutaman miehen tähden

Olen blogissa useasti puhunut eräästä kaverimiehestä, jonka kanssa meillä kauan aikaa sitten oli vähän juttua. Pysyimme kuitenkin ystävinä ja hänestä on tullut yksi parhaista miespuolisista kavereista minulle. Meillä on aina silloin tällöin pieniä hetkiä, jolloin olisimme voineet ylittää ystävyyden rajan. Sain kuitenkin häneltä silloin aikoinaan pakit ja ystävyydestämme on tullut niin nasta asia, etten ole rajaa ylittänyt. 

Hän asuu eri paikkakunnalla ja meidän on pitkään pitänyt vierailla jomman kumman luona. En kuullut hänestä paljoakaan, kun hengailin Miehen kanssa. Vaikka siitä ei puhuttu, minusta tuntui että hän oli vähän mustasukkainen. Kun Mies häipyi kuvioista, olemme olleet enemmän tekemisissä. Hän on kyllä ihana ja mukava ja komea. Ystävä.

Meidän pitäisi nyt joku viikonloppu nähdä. Kumpikaan ei omista patjaa, joten vieraat nukkuvat aina vieressä. Onneksi sänky on vähän isompi kuin 80 cm. Viimeksi kun nukuin hänen kanssaan syksyllä, nukuimme ihanasti lusikassa känniä pois. Siinä kaikki. Minulla on kuitenkin yksi pelko ja koska olen draamailija, lietson itseäni vähän. 


En ole Miehen jälkeen harrastanut seksiä ja kaipaan läheisyyttä uskomattoman paljon. Sitä tottui säännöllisyyteen ja sitten julmasti se otettiin pois. Haluaisin kuitenkin harrastaa seksiä sellaisen kanssa, kenestä välitän. Haluan tuntea sen pienen nipistyksen vatsassa, kun aamulla herätessä näet nukkuvan miehen vieressäsi ja tiedät, että välität hänestä. 

Alitajuntani haluaa myös kertoa asioita minulle. Olen muutamana yönä nähnyt unta tästä kaverimiehestä. Nukumme yhdessä ja yht'äkkiä hän alkaa suutelemaan niskaani. Silittelee selkää ja ottaa tiukasti lähelle. Sitten harrastettaan seksiä koko yö ja aamulla herätään pilke silmäkulmassa. 

Kuulostaa ihanalta, ja unen mukaan myös tuntuu siltä. Entäs todellisuus? Jos menen hänen luokse nyt, vähän haavoittuvaisena ja läheisyyttä kaipaavana? Entä jos päädymme harrastamaan seksiä? Rikommeko ystävyyden? Onko se sen arvoista? 

Nämä ovat asioita, joita ei saisi etukäteen miettiä. Tapahtukoot jos on tapahtuakseen, mutta jos riskinä on ystävän menettäminen, haluanko edes yrittää pelata tätä uhkapeliä? Emme kyllä voi ikuisesti toisiamme vältellä, mutta voisimme nähdä vain päiväseltään. Niin kauan, että saan omat ajatukseni kasaan. Tai seksiä. 

Onko teillä käynyt koskaan niin, että hyvästä kaverimiehestä tulikin enemmän? Jos se päättyi, päättyikö myös ystävyys?