Koska olen kipeä, kiukkuinen ja väsynyt, haluan alkaa moralisoimaan ihmisiä. Kestäkää se, muahhahhaaa.
No joo, lupaan olla fiksu ja kiltti. Haluan hieman valittaa teille nykyihmisen kännykän käytöstä ja siitä, kuinka naama ja sormet ovat liimautuneet näyttöön kiinni 24/7. Kuitenkin, koska tämä on sinkkublogi, haluan kärjistää tilanteen deittailu- ja parisuhdemaailmaan.
Tosin haluan sanoa, että kokeilkaa joskus nostaa katse ylös ja laittaa kännykkä laukkuun kuulokkeineen kaikkineen esimerkiksi junassa, ratikassa, bussissa tai kimppakyydissä. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa tutkia ihmisiä livenä kuin ruudun takaa. Heille voi myös jutella, erityisesti vanhoille ihmisille. Kyllä siinä vanhan mummon päivä piristyy kun jutellaan kesästä. Olen itse alkanut tietoisesti jättämään kännykkää laukkuun matkoilla. Jos kouluun menee bussissa 10 minuuttia ja katsot facebookia 15 kertaa, miten paljon uutta on ehtinyt sinne päivittyä? Ja sen facebook-hirmun Kyllikin sata-päivitystä-tunnissa-jotka-käsittelevät-sitä-miten-vauva-kääntyy-tai-isäntä-käy-paskalla ei lasketa.
Itsellä kävi kerran bussissa ihana flirttitapaus, silmäpeli kesti koko matkan. Entä jos olisin tuijottanut kännykkään?
Tiedän että tämä video pyöri jokin aika sitten paljon mediassa ja sitä pidetään myös lässyn lää videona. Onhan se vähän klisee, mutta sanoma on hyvä ja laittaa ajattelemaan.
Entä sitten kännykkä deittimaailmassa?
Olen tapaillut muutamia miehiä, joiden kanssa kyseiset tilanteet ovat tapahtuneet kerran, useasti tai koko ajan:
Treffit ravintolassa - Mies tujotti kännykkäänsä jatkuvasti ennen ruokien tuloa, vaikka koko ajan olisimme voineet käyttää tutustumiseen.
Seksin jälkeen - ei tarvitse katsoa mitä facebookissa on tapahtunut. Voin kertoa, ETTÄ TUSKIN MITÄÄN NIIN KIIREELLISTÄ ettei ehdittäisi nauttia toistemme läheisyydesta ja esim. jutella.
Matkustaessa - jos bussimatka kestää kymmenen minuuttia paikasta A paikkaan B, etkö keksi mitään juteltavaa vieressäsi istuvan oikean ihmisen kanssa? Nehän ovat parasta höpöttelyaikaa. Pidemmillä matkoilla kännykän näpertämisen ymmärtää silloin tällöin, mutta eikö todellisuus olisi mielenkiintoisempaa? Minulle kävi kerran, että matkustin erään miehen kanssa vajaa kahden tunnin bussimatkan. Mies näpräsi kännykkää koko ajan ja itse tuijotin ikkunasta ulos tylsistyneenä.
Elokuvaa katsellessa - voi luoja miten ärsyttävää. Tämä koskee myös kavereita. Kun katsotaan leffaa, niin katsotaan leffaa ja PISTE. Ja ai jumalauta ne ihmiset leffateatterissa, jotka vilkuilevat kännykkään joka viides minuutti. Siellä on pimeää, joten KAIKKI VALO NÄKYY. Jösses. Eikö elokuviin tulla juuri sen elokuvan takia? Elämyksen takia? Huvin vuoksi?!
Jos vain hengaillaan jomman kumman asunnolla - niin kännykän ei tarvitse olla läsnä 24/7. Totta kai sinne tulee whatsapp-viestejä ja mielenkiintoisia asioita, mutta jos kännykkä on kädessä koko ajan.. itselle tulee vain olo että toista ei kiinnosta.
Tinder - ihan vain vinkkinä, ÄLÄ KÄYTÄ TINDERIÄ JOS OLET JONKUN TOISEN KANSSA ULKONA. Äly hoi, älä jätä!
Jos menen kaverin kanssa kahville tai miehen kanssa treffeille, laitan aina kännykän äänettömälle ja en koske siihen ellei ole pakko. En ole niitä ihmisiä, joilla on palikkapuhelin ja jotka katsovat nenän vartta pitkin älypuhelimen rakastajia. Minulla on älypuhelin ja vietän siellä omasta mielestäni liikaa aikaa. Kuitenkin aika tuntuu olevan vain murto-osa joidenkin puhelimen näpräämisestä.
Mitään muuta en toivo, kuin rauhaa ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Jos olet kaverin kanssa kahvilla, pyhitä se aika teille kahdelle. Jos harrastat seksiä, pyhitä sen jälkeinen aika läheisyyteen. Onko todellakin niin tärkeä tietää, että Kyllikin koira väänsi paskat matolle, kun sängyllä makaa alaston nainen rentona ja nauravaisena? Ellet ollut surkea sängyssä.
Joskus, ihan vain huvin vuoksi, jättäkää kännykkä kotiin.
Lähdin kerran juoksemaan ilman puhelinta ja juttelin monen mukavan ihmisen kanssa, kun eksyin ja kyselin kelloa ja reittiä kotiin.
Älkää väheksykö ihmisiä, jotka seisovat vieressä ja juttelevat sinulle puhuen, ei kirjoittaen.
Sensei ja ylijumalatar on puhunut.