Sattumaako?

Viimeisimmän blogitekstini jälkeen tapahtui kummia. 

Nimittäin noin kaksi tuntia tekstin julkaisemisen jälkeen sokkotreffimies laittoi viestin. Kyseli mitä kuuluu ja kukkuluuruu. Ensimmäinen reaktio oli tämä

En sittenkään ollut se joka tullaan dumppaamaan. Saisin sanoa viimeisen sanan! Haaveissani jo elin tätä hetkeä

kunnes ymmärsin, ettei se jättäjänkään osa ole maailman herkullisin. Paitsi tietyissä harvoissa tilanteissa. Päätin laittaa hänelle normaalisti viestin takaisin, mutten itse tehnyt mitään aloitteita keskustelun jatkamiseksi. Muutaman viestin mies jaksoi laittaa ja viimeisimmän viestin kohdalla alkoi ottaa pannuun. Muistin siinä tilanteessa kaikki vanhatkin keskustelut ja sen, että miehellä oli tapana lässyttää. Tai siltä se omaan korvaani kuulosti. Voi että, hyvän yön haleja ja pusuja sinne omalle hanipupu-luppakorvalleni tuituitui. 

Noo ei se nyt ihan noin radikaalia ollut, mutta kuitenkin. En kestä sellaista. Hyi. Mielummin äijä kuin imettäjä! Vaikka joissakin tilanteissa hellästi puhuminen on kivaa. EI LÄSSYTYSTÄ!

Mies oli ottanut minuun yhteyttä edellisen kerran vajaa 2 vko sitten. En tiedä johtuuko se vain minusta, mutta jos deittailu on vasta aluillaan se ei riitä. Miehen täytyy olla enemmän aktiivinen ja osoittaa naiselle, että haluat tämän seuraan. Itse en tuhlaa aikaani enää kehenkään, joka ei selvästi halua olla kanssani. 

Se oli nyt lopullisesti siinä, eikä minua enää haittaa vaikka mies ei ottaisikaan yhteyttä. Silloin päästään tilanteesta helpoimmalla, ilman niitä jäätäviä "no ei olla seurusteltu ja ollaan tapailtu vasta muutaman kerran, mutta pysytään kavereina? Olet oikeasti huippu tyyppi ja plaaplaaplaa" -keskusteluja.

Täytyy myöntää, että oli todella omituinen sattuma. Blogitekstin julkaisemisen ja viestin välillä. Toivottavasti mies ei ole tunnistanut minua tästä blogista ja ryhtynyt ovelasti kyyläämään kirjoituksiani. 

Sehän olisi vallan hirveätä. 

Ai niin! Haluan jakaa teille vielä erään videon! Voice.fi:n sivuilla oli eräs video siitä, auttaako kukaan pientä poikaa jota paleltaa. Juttuun pääset klikkaamalla tästä ja video on tuossa alapuolella. 

Maailmassa on vielä myös paljon hyvää. Pidetään huoli toisistamme.

(En suosittele katsomaan tätä flunssassa, koska rään tuotanto triplaantuu ja voit tukehtua siihen).

Kun ahdistaa se, ettei ahdista

Jep. Sokkotreffimiehen kanssa tulee käymään nyt niin, että kavereina pysytään. 

Yleensä jos deittailen ja olen kiinnostunut, mahanpohjaa kutittaa harva se päivä ja kun viesti saapuu ei sekoamisella ole rajoja. Uaaargh, jokin siinä miehessä ei sytytä sillä tavalla. En ole ahdistunut, en itse asiassa tunne mitään. Huono merkki. Tunteminen on välittämistä. 

Tätä mieltä olen tällä hetkellä deittailusta, miehistä, seksistä, miehistä ja kaikesta. Jopa ruoasta, sillä söin viikonloppuna niin paljon että tuli fyysisesti paha olo. Tervettä.. mutta mummola on sellainen. 

Näen sokkotreffimiehen vielä mielelläni, mutta kaverina. Toivon että tämä asettuu kohdalleen itsekseen, mutta otan asian puheeksi jos tarve vaatii. Jos totta puhutaan, viimeisimmän kerran jälkeen minulle tuli vähän sellainen olo ettei hän olisi myöskään niin kiinnostunut. 

Mutta tämä oli nyt vain pieni välipulina, kello on melkein kaksitoista ja valtakunnassa ei ole enää kaikki kotona. Teitä lukijoita on tullut mukavasti lisää, se on ilo huomata! Lisäksi voin hehkuttaa että muutama päivä sitten 20 000 henkilö vieraili tällä sivulla. Siistii. Ja kiva kun olette jaksaneet vastailla kahteen oikealla olevaan kyselyyn! Kyylä on iloinen.

Mutta hyvää yötä ja seksikkäitä unia ♥