Tänäpä mää ole ollu Turus jo muutaman päivän. Lomal.
Kuulin tosa parin kollin puhuva oikkee turu murret. Se o kauhian hauska murre. Mut on tämmöne lomaki kauhia ruljanssi, mää vaa sanon. Loman jälkke o melkee iha förttis ströpö ku joutuu nii paljo ressaa.
Seo sii!
Meinaan turun murteen vääntäminen. Olipa vaikeaa. Mutta on se hauskan kuulosta! Tiesittekö että (erään en-tiedä-kuinka-virallisen) sanakirjan mukaan sinkku on turun murteella kinkku (?!?!?), ranskanleipä on junttapulla, suu on lervi, kauppalista on puarilappu, itkeä on viuruta ja vooki on laine hiuksissa. Innoituksen sain tähän siis Turun murteella kirjoitetusta Aku Ankasta! Mutta on noita sukulaisia myös Turun suunnalta muutamia, eli murretta on joutunut kuuntelemaan pienestä pitäen.
Mutta HOI KAIKKI KINKUT!
Eikun sinkut
Mitä mieltä olette rehellisesti nettideittailusta? Voinko olla näin nuorena jo niin vanhanaikainen, että haluaisi tutustua mieheen kasvotusten, odottaa miehen soittoa ja jutella kunnolla vasta ensitreffeillä? Monilla kavereillani on hyviä kokemuksia netissä deittailusta, mutta itse voin ajatella vain negatiivisia asioita. Kuten esim. että vanhat koulukaveri löytävät minut ja ajattelevat että olen epätoivoinen ja YHÄ SINKKU ja epäonnistunut elämässäni ja surkea ihmishyönteinen. Tai kännä niiku turkkulaiset sanois.
En tiedä, minun täytyy ehkä vielä sulatella asiaa. Olen kuitenkin pikku hiljaa pääsemässä yli ajatuksesta, että sieltä ei voi löytää kuin mamman poikia ja epätoivoisia naisia. Koska minä saatan olla pian yksi heistä.
Tai siis en ole epätoivoinen. Nainen kylläkin. Oman arvonsa tunteva arvollinen nainen omassa arvossaan arvokkaasti itseään arvostaen.
Jos jollain on kokemuksia (positiivisia tai negatiivisia) olisi mukava kuulla! Lisäksi olisi kiva tietää jos jokin deittailusivusto olisi ylitse muiden, niitäkin on nykyään niin tuhottomasti. Salarakkaista Eliittikumppaniin.
Pyh ja pah.
