torstai 30. toukokuuta 2013

Ollako vai eikö olla?

Yhdessä? Nää. Eikun joo. Eikun ei. Ehkä?

Melkein kaikki suhteiluni ovat seuranneet on/off-kaavaa. Myös monet ystävistäni ovat joutuneet kokemaan tämän - monesti. Miksi ei voida suoraan sanoa että ei kiinnosta, en halua? Puhun nyt sekä miehille että naisille, olen myös monesti sortunut tähän virheeseen. Tuntuu, että näissä tilanteissa toista ihmistä halutaan pitää varalla mutta uskotaan siihen että parempi löytyy. Ei ei ei, se on väärin kaikkia kohtaan. 

Miksi vanha suola kuitenkin janottaa?

Edelllisessa tekstissä mainitsin parista ystävästä, jotka todella pitkän on/off-suhteen jälkeen saivat miehen kesytettyä itselleen. Itselläni nämä suhteet ovat aina päättyneet ikävästi. Suhteitteni eteneminen noudattaa aika tarkasti kahta eri kaavaa:


Kaava: Minä huomaan miehen

1. Miehen bongaus

2. Flirttailu alkaa

3. Säätöä humalassa tai/ja ujo kahvitteluhetki

4. Suurta taistoa kumpi ottaa yhteyttä ensin, minä annan yleensä periksi (tähän on olemassa mukamas 1000 eri sääntöä, mutta niistä myöhemmin)

5. Mies haluaa tavata useammin

6. Tapailua

7. Yhteydenotto vähenee

8. Tapailua silloin tällöin

9. Yhteydenotto vähenee vähän lisää

10. Minä alan ärsyttäväksi naiseksi joka on jo suunnitellut parisuhteen tms.

11. Mies mutisee jotain epämääräistä siitä ettei halua sitoutua... vielä... ehkä...

12. Minä kuulen mutinan joukosta miehen sitoutumishalukkuuden (tässä vaiheessa pitäisi luovuttaa ja lähteä kävelemään!)

13. Tapaamme harvoin ja lopulta ei enää ollenkaan ja minulle selviää että miehellä on ollut muita naisia

14. Menee väh. pari kuukautta, näemme sattumalta

15. Alkaa vanha suola janottaa, aika parantaa haavat.

16. Kohdasta 5. eteenpäin samalla kaavalla.

♥♥♥♥♥♥♥

Kaava: Mies huomaa minut

1. Mies bongaa minut

2. Flirttailu alkaa

3. Säätöä humalassa tai/ja ujo kahvitteluhetki

4. Suurta taistoa kumpi ottaa yhteyttä ensin, mies antaa yleensä periksi

5. Mies haluaa tavata useammin, soittelu ja tekstailu on joka päiväistä (ellei jopa tuntista)

6. Minua alkaa vähän ahistaa, mutta yritän päästä siitä yli

6. Tapailua

7. Yhteydenotto vähenee minun osaltani

8. Tapailua silloin tällöin

9. Yhteydenotto vähenee myös miehen osalta pikkuisen (luultavasti ahdistusvihjailujeni takia)

10. Minä alan ärsyttäväksi naiseksi jolle tulee jokin ihme ahdistus sitoutumista kohtaan, vaikka mies on täydellinen ja parisuhdetta tässä on etsitty jo vuosisatoja!

11. Minä mutisen jotain sitoutumiskammosta ja plää plää plää

12. En kuitenkaan halua sanoa miehelle suoraan että en halua sitoutua, koska oikeasti haluan. HALUAN!

13. Tapaamme harvoin ja lopulta mies joko kyllästyy ja lähtee, minulla on joku toinen mies tai hänellä on joku toinen nainen. Kaikkia ärsyttää.

14. Menee väh. pari kuukautta, näemme sattumalta

15. Alkaa vanha suola janottaa, aika parantaa haavat. Lisäksi tajuan että mieshän oli oikea unelmien prinssi! Onko hän lisäksi käynyt salilla... ?

16. Kohdasta 5. eteenpäin samalla kaavalla (paitsi että minä haluan tavata useammin) TAI mies on mennyt eteenpäin, löytänyt itselleen mallin ja minä elän yksiössä Ben&Jerry's jäätelöpurkin kanssa TAI tajuamme että rakastamme toisiamme valtavasti ja olemme loppuelämämme yhdessä (ei ole vielä tapahtunut...)

Kuitenkin on/off suhteissa on useimmiten kysymys siitä, että toisen kanssa ei halua sitoutua jostain hyvästä syystä, mikä on todettu aikaisemmin. Ajan kuultaessa muistot pieni piru korvan juuressa sopertaa että kyllä siinä on hyvä ihminen sinun vierellesi, tuttu ja turvallinen ja saat hänet helposti ilman turhia alkudeittailuja jotka useimmiten voivat olla hyvin epämiellyttäviä. Jos mies on ollut jättävä osapuoli, on ihanaa kun hän sittenkin haluaa olla kanssani. Sama homma toisin päin, sitten taas hetken päästä erotaan. Kaikkien pitäisi kyllä se lopettaa, asian pitäisi olla kerrasta poikki.


"Mä arvaan, sä tulit takaisin
mun kaupunkiin jonka taas pistät sekaisin"


maanantai 27. toukokuuta 2013

Mutta nainen sen pään kääntää

Eräs vanhempi rouva sanoin minulle olleen jo 40 vuotta naimisissa saman ukon kanssa. Pysyvään ja toimivaan avioliittoon hän sanoi vain yhden vinkin: Anna miehen kuvitella että hän määrää ja tekee päätökset vaikka todellisuudessa se olet sinä itse. Niin kuin vanha kansa sanoo:

Mies on perheen pää, mutta nainen sen pään kääntää.

Pohdittiin kaverimiehieni kanssa asiaa. Onko todellakin niin, että mies elää koko elämänsä (tai ainakin parisuhdevuotensa) kuplassa? Sitten eräs jätkä vai ajatukset uudelle tasolle:

Entäs jos nainen kuvittelee vaikuttavansa mieheen (ja ollen näin miehen yläpuolella) vaikka todellisuudessa mies antaa naisen kuvitella olevansa miehen yläpuolella, joka tekee miehestä ovelamman osapuolen? 

No niin. Tätä tietysti voisi jatkaa loputtomiin, mutta kun vanhempaa kansaa tarkkailee, niin toimivimmat avioliitot ovat ne joissa nainen johtaa asiat miehen kautta (ilman miehen tajuamista, tietysti). Johtuuko nykyajan avio-ongelmat naisten liiasta feministisyydestä ja pätemisen halusta? 

Murskaammeko aviomiestemme pallit?


Ystävämieheni selittävät erilaisia tilanteita minulle. Useimmiten ongelmana on ollut se, että mies ei saa toimia maskuliinisena osapuolena, sankarina. Mies pitää ajatuksesta, että hän pitää huolta naisesta. Joten rakkaat naiset, pitäisikö meidän suoda se joskus heille? (Terveisin ikuinen sinkku, olen kai liian kärkäs joskus gröhm). Tietysti siinäkin tilanteessa pitää toimia niin, että mies luulee pelastavansa naisen vaikka todellisuudessa nainen pelastaa miehen, joka pelastuu kun saa pelastaa naisen.

Meneekö tämä joskus yhtä monimutkaiseksi kuin kemian ja fysiikan kaavat?  

Tietysti kaikki on mieskohtaista. Mutta pienillä teoilla saa kumppanin iloiseksi, miksi sitä ei siis voisi silloin tällöin suoda vaikka se ei omaan tapaasi kuulukkaan?

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mä soitan huomenna

Oltiin eilen ystävien kanssa yökerhossa, (välillä ihan hyväkin) musiikki pauhasi ja tanssilattialla oli menoa. Eräs mies tuli kanssani tanssimaan ja musiikkina toimi jonkin sortin rumba. Minähän siinä sitten zumba tunneilta oppineena vedin askeleita ja mies ei meinannut mukana pysyä millään. Hän vain kiskoi minut lähelleen hitaisiin. Minä kitisin että musiikki on nopeatempoista ja aloitin oman bailauksen uudestaan. Mies sitten kyllästyi ja kysyi minua istumaan kanssaan. Minä kuitenkin halusin tanssia ja lopulta mies luovutti sanoen:

Saanks mä edes sun puhelinnumeron?

Yleensä en anna tuntemattomille puhelinnumeroani, mutta mies oli ihan hyvännäköinen ja omassa deittimaailmassani on ollut sen verran hiljaista että päätin ottaa riskin. Annoin numeron ja mies hipsi pois. Eipä ole soittoa kuulunut ja luullakseni numero jonka annoin oli ihan oikea. 

Mitä minä sanoin. Tämä oli niin arvattavaa.

Joko mies oli niin humalassa ettei muista koko juttua. Tallensin numeroni puhelimeen ilman nimeä joten sekin voi olla syy tai sitten miestä ei sittenkään kiinnosta. Enpä olisi ehtinyt treffeillä käydäkkään. 

Paitsi erään kanssa. Hmmmmmm.

Olen tässä muutaman kuukauden ajan flirttaillut erään miehen kanssa. Olen pari kertaa yrittänyt soveltaa häneen mukamas-ovelaa-tekniikkaa mutta ei hän ymmärrä. No, muutan kesäksi pois joten ei tässä enää aikaakaan olisi. Kuitenkin, tänään yritin vielä hienovaraisesti vihjaista tekstarin välityksellä tapaamista:

Minä: Tiedätkö onks kukaan menossa kattomaan sitä puistokonserttia?

Aikaa kuluu 3 tuntia.

Mies: En tiiä kyl. (Hmp. Just. No EI sitten)

Aikaa kuluu 2 tuntia.

Mies: No menitkö kuuntelee? (Niin? Mutta voitto tuli minulle koska en vastannut edelliseen. Miehetkän harrastavat samaa: jos ei ole kysymysmerkkiä ei tarvitse vastata)

Minä: En menny vielä, on hommat vähän kesken. Mutta ehkä kohta. (vielä pieni vinkkaus)

Mies: Mun pitää treenata kouluhommat kuntoon... (huoh)

Sitten jatkettiin turhanpäiväistä viestittelyä hetki. Jos aikaa olisi hieman enemmän, tekisin vihdoin sen aloitteen. Eipä sillä mitään menetä mutta koska muutan kesäksi pois, tuntuu ettei se kannata. 

Joten miksi ottaa riski?

Minulla on pieni loman alkamisesta johtuva masennustila. Loma on ihana ja tervetullut, mutta en vielä osaa ajatella sitä että voi ottaa rennosti. Mutta on se kesä kivaa aikaa. 


Tämän hetken fiilikset. Öitä!


perjantai 24. toukokuuta 2013

Loppuuko suhde ennen kuin se edes alkaa?

Tekstissä "Kuinka huijata mies tekemään aloite" olin luullut löytäneeni sinkkuuden pelastuksen, kaavan jolla saat miehen tekemään aloitteen tai jolla ei itse tunne häpeää epäonnistuneesta aloitteen tekemisestä. Eräs kaverini kuitenkin juuri äsken löi logiikkaani ensimmäisen naulan. 

Minun aivojeni esimerkkitilanne:

Minä: Voi että kun siellä on niin hieno kävelysää! (vink)

Mies: Niin kyllä on. (ei kiinnosta)

Minä: Olisihan tässä aikaa lähteä kyllä lenkille. (vink vink vink!!!!)

Mies: Kuulostaa tosi kivalta. (ei kiinnosta)

Minä: (huokaus) Taidankin sitten lähteä. Moimoi. (no ei sit väkisin, hmp)

Mies: Moikka sit. (pääsimpäs eroon, muahhahhahhaaaa)

Itse olen aina ajatellut, että mies ei vain tartu syöttiin koska miestä ei kiinnosta lähteä kanssani lenkille. Kuitenkin ystäväni mietti että entä jos tilanne onkin ollut se, että mies on koko ajan odottanut että minä pyydän häntä mukaan?! Onko mahdollista, että minulla on mennyt monta oivallista treffiä sivu suun, koska olen itse ollut törppö?

Ystäväni aivojen esimerkkitilanne:

Minä: Voi että kun siellä on niin hieno kävelysää! (vink)

Mies: Niin kyllä on. (olis kyllä kiva lähtee sun kanssa...)

Minä: Olisihan tässä aikaa lähteä kyllä lenkille. (vink vink vink!!!!)

Mies: Kuulostaa tosi kivalta. (voi että, pyydä mut nyt mukaan!)

Minä: (huokaus) Taidankin sitten lähteä. Moimoi. (no ei sit väkisin, hmp)

Mies: Moikka sit. (no en kehtaa tunkea mukaan väkisin. Miksi en uskalla pyytää häntä ulos? OI MIKSI?!)

Ou nou. Tuohan kuulostaa periaatteessa liian mahdolliselta. Voihan nenä. Toisin sanoen kun yritän huijata miestä tekemään aloittetta, evään samalla onnen itseltäni vain koska mies on liian ujo? Ei ei ei, tämä menee jo niin yli ymmärryksen etten pysty. Kykene. Huoh.

Itse olen vain niin sen kannalla että jos miestä kiinnostaa, mies tekee aloitteen. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Miehet? Missä olette? 

Onko minun syyni että suhde loppuu ennen kuin se ehtii edes alkaa?


Miten masentava ajatus. Kuitenkin, huomenna juhlimme ystäväni POLTTAREITA! Yritän nauttia alkoholia kohtuudella ja olla sivistynyt leidi. Mutta tätä mies-ujous-juttua täytyy kyllä pohtia vähän enemmän. Aivot jumittuivat. Joo.

torstai 23. toukokuuta 2013

Ihannenainen

Laitoin liikkeelle nettikeskustelun, jossa kysyin miehiltä mitkä ovat viisi tärkeintä ulkonäkökriteeriä ja luonnekriteeriä/tapaa/vaikuttavaa tekijää. Sain 13 varteenotettavaa vastausta ja tässä ovat eniten esille tulleet asiat:

Ulkonäkö:

- 8/13 oli sitä mieltä että pitää olla MUOTOJA! Sopusuhtainen ja mukavan kokoiset tissit (vaikka koolla ei kai ole niin väliä).

- 6/13 piti muodokasta peppua seksikkäänä.

- 6/13 piti kauniita kasvonpiirteitä tärkeänä (että olisi kaunis katsella ilman meikkiä).

- 5/13 sanoi että naisellinen pukeutuminen (mekot, korkkarit tms.) naisen tekee.

- 4/13 sanoi rakastavansa kaunista hymyä.

- 4/13 toivoo naisensa olevan hoikka (mutta ei lauta)

- 3/13 pitää pitkästä, paksusta tukasta

- 3/13 sanoi kauniiden jalkojen olevan ihanat

Muita esille tulleita asioita olivat: karvaton, siisti, vaalea, aasialainen, seksikäs, sopusuhtainen, ei halua lapsia, ei tupakoi/juo...

Luonne:

- 5/13 toivoi naiseltaan hyvää itsetuntoa

- 5/13 mielestä naisen pitää olla älykäs (mutta ei kärkäs)

- 5/13 toivoi huumorintajua

- 3/13 toivoi uskollisuutta

- 2/13 toivoi naisen olevan kiltti, optimistinen, iloinen, maanläheinen, empaattinen

Muita esille tulleita asioita olivat: rauhallinen, oppivainen, taiteellinen, romanttinen...

 Kun tästä kärjistää top 5 kummastakin, saadaan tällainen nainen:

1. Muodokas
2. Hyvä peppu
3. Kauniit kasvot
4. Naisellinen pukeutuminen
5. Kaunis hymy ja hoikka

1. Hyvä itsetunto
2. Älykäs
3. Huumorintajua
4. Uskollinen
5. Elämäniloinen

Mahdottomuus?

Eipä oikeastaan. Itse voin rehellisesti sanoa, että täytän omasta mielestäni 9½/10 (ainoa miinus on naisellinen pukeutuminen, johon jaksan joskus panostaa). Naisen ei siis tarvitse olla malli, luonne on jo suuuuuuri plussa. Yllätyin positiivisesti miesten vastauksista. Tutustuminen on vain todella vaikeaa. Onko oma sinkkuuteni siis minusta kiinni? Tämäpä musertava ajatus. 

Teen pikapuolin samanlaisen postauksen naisten näkökulmasta. Haastankin teidät, rakkaat naislukijani, kertomaan minulle minkälainen olisi teidän ihanne miehenne (top 5 ulkonäkö & luonne). Laittakaa viestiä alle vaikka anonyymisti, tai sitten osoitteeseen kummankinkaa@gmail.com

Jos joku mies on eksynyt tätä blogia lukemaan, voit vielä kertoa minulle oman naisihanteesi. Samat ohjeet kuin yllä.

Kuitenkin kun kyselee parisuhteessa olevilta ystäviltään vastasiko mies ihannekumppania, vastaus on useimmiten ei. Kumppani voi olla täysin vastakohta. Mutta sehän elämästä tekeekin jännittävää! Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Lisäksi (muistaakseni) jossain Täydellisten naisten jaksossa Tom sanoi Lynettelle pitävänsä isoista rinnoista. Lynette tietenkin ihmetteli miksi sitten menin naimisiin hänen kanssaan, johon Tom sanoi: tuo pieni asia estää häntä kysymästä itseltään joka päivä, miksi tuollainen nainen on naimisissa tällaisen miehen kanssa.

Eli siis epätäydellisyys voi olla täydellisyyttä. Mikä ihana ajatus.


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Wingman & Cockblock

Eräs henkilö lähestyi minua kysymyksellä:

Onko naisillakin oma wingman-systeemi ja tapahtuuko naisillakin cockblokkausta?

Wingman tarkoittaa miestä, joka auttaa toista miestä esim. baarissa saamaan itselleen naisen. Wingman voi tehdä aloitteen toisen puolesta, viedä naisen ystävän pois häiritsemästä tms. 

Cockblock on tapahtuma tai henkilö, joka estää miestä saamasta seksiä. Esimerkiksi tilanteessa nainen on niin humalassa että olisi jo "varma nakki", mutta naisen ystävä estää tätä lähtemästä miehen mukaan. 

Onko meillä sitten tämän kaltaista toimintaa naiset?

No onhan meillä! Useasti kavereiden kanssa bilettämään lähtiessä sovitaan, että jos lipsahtaa liian kovaan humalatilaan, kaverien pitäisi huolehtia että päästää kotiin (tai vastaavaan) nukkumaan yksin. Tietenkin usein tässä tilanteessa myös ystävät ovat aika humalassa ja he eivät joko välitä oman miehen takia tai sitten lietsovat mukaan lähtemistä. Kuitenkin jos joku ystävistä on selväpäinen, hän voi ärsyttävyyteen asti valittaa asiasta ja tällä tavoin ajaa miehen ja naisen erilleen. Cockblockina voi toimia myös tapahtuma, jossa ollaan menty jo asunnolle ja alettu riisumaan vaatteita yms. ja huomataan ettei kortsua ole. Omassa kaveriporukassani naiset sanovat vain "Ei voi mitään, ehkä ens kerralla" ja lähtevät tai sitten jäävät asunnolle vain nukkumaan. Tosin näin voi käydä myös toisin päin, mutta ehkä harvemmin. Itse tein kerran miehelle cockblockin, kun mietittiin paikkaa minne mennä yöksi ja hän sanoi asuvansa äidin ja pikkusiskon kanssa. Ei kiitos. Itselläni ei ole kyllä tullut vastaan, että miehen ystävä olisi tehnyt cockblockit minulle. Yleensä miehen ystävät ovat vain innoissaan jos kaveri voi saada seksiä.

Itse olen toiminut wingmanina useille kaveripojille. Menen juttelemaan naisille, kehun vähän miestä, vihjailen muutamista asioista ja jätän heidät sitten juttelemaan. Toimii aika usein. Harvemmin kuitenkin tulee toimittua toisen naisen wingmanina. Kun naiset haluavat tehdä aloitteen, he useimmiten uskaltavat sen tehdä. Tietysti jos kaksi naista on liikkeellä, miesten kimppuun hyökätään yhdessä ja katsotaan nappaako kala koukkuun. Kuitenkin jos silmäpeliä on riittänyt, ystävälle voi vihjaista että jos kävisit viemässä miehen kaverin vaikka tanssimaan. Silloin lähestyminen on helpompaa.

Tässä asioita pohtiessa tuli mieleen vielä yksi termi, jota käytetään omassa ystäväporukassani liiankin usein. Termi on yksinkertaisuudessaan blokkaus. Idea on samantyyppinen kuin cockblockauksessa, mutta yksinkertaisuudessaan meille se tarkoittaa sitä, että joku toinen henkilö (yleensä naisesta kiinnostunut mies) kärkkyy koko ajan naisen lähellä ja näin ollen blokkaa muut miesehdokkaat näköpiiristä. Nainen ei välttämättä kehtaa sanoa ystävämiehelle että painu nyt v*****n vaan yrittää karistaa tätä koko illan seurastaan. Blokkaaja voi olla myös baarissa sinuun silmänsä iskenyt mies, joka ei vain jätä rauhaan tai valittava ystävätär.

Onko teillä jotain iskusysteemiä baariin mentäessä? Tai mahdollisia "turvatoimia"?


maanantai 20. toukokuuta 2013

Nainen jolle ei koskaan tapahdu mitään

Naisen (jolle ei koskaan tapahdu mitään) analyysi kyseisestä kappaleesta:

Pyhää vihaa ja suurta rakkautta (ne kulkeekin sopivasti käsi kädessä)
Joo, mä kaiken nään (ei mies kyllä mitään tunnista, ainakaan naisen ilmeistä)
Liput liehuu ja ihmiset riehuu (Pah, Suomi ei voittanut MM kultaa jääkiekosta...)
Mä kaiken nään (tuli jo selväksi)

Mä olen mies nainen
Mä olen mies nainen
Jolle ei koskaan tapahdu mitään (no nyt ollaan asian ytimessä)

Lennetään kitaralla Teksasin taivaan alla (pääsisin edes lentokoneella Teksasin ylle)
Joo, mä kaiken nään (hm)
Paula tanssii taas kissan kanssa (niin, kissan EI miehen)
Mä kaiken nään (hmm)

Kun mä tulen kotiin avaan telkkarin (no siinä ei nyt ole mitään uutta... miehet)
Ja sitä katselemaan jään (en epäillyt hetkeäkään)
Korttitalo nousee yössä taivaaseen (hyvä kun joku nousee)
Mä sieltä kaiken nään (hmmm)

Jossain on kuumempaa, jossain on suurempaa (ei ainakaan minun sängyssäni)
Ei tartte selittää (kukapa niitä selityksiä kaipaa)
Mitä vikaa on pienessä maailmassa (missä on miehet?!)
Joo, mä kaiken nään (näe minut, please!)

J. Karjalainen / Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään

Osa lukijoista ehkä huomaa pienoisen katkeruuden jyväsen lukiessaan kappaleen sanoja. Kyllä, havahduin tänään siihen että en ole käynyt treffeillä melkein vuoteen (tai mikä nyt minusta lasketaan treffeiksi) ja seksistä en halua edes puhua. Masentaa. On noita muutamia säätöjä ollut vuoden aikana, mutta puhunkin nyt rakastelusta ja mukavasta hellästä yhdessäolosta. Tämän vuoden saldo on hävettävän pieni, vaikka sinkkuja tässä ollaan. 


Vuoden 2013 tähänastinen saldo deittimaailmassa:

- 1 mahd. kiinnostuminen miehen osalta (ihan ok)

- 4 kiinnostumista miehiin minun osalta (hmm hyvä vai huono?)

- 1 humalainen säätö yhden edellä mainitun miehen kanssa (huono)

- 0 parisuhteeseen johtanutta kiinnostusta edellä mainnittujen miesten kanssa (säälittävää hei)

- 3 todella humalapitoista iltaa (erittäin hyvä, tosin epäilen tässä olevan laskuvirhe...)

- 1 nettitreffi yritys (huoh)

- 0 seurusteluun johtanutta nettitreffiä (tupla huoh)

- 5 läheistä ystävää jotka ovat alkaneet seurustella (ihanaa heille <3 huom, HEILLE)

- 3 minun ikäistäni naista jotka ovat saaneet vauvan (en kommentoi)

- 1 pariskunta jotka ovat menneet naimisiin (where is my fucking prince?!?)

- 0 ystävien järjestämää sokkotreffiä (säälittävää, pitää muistuttaa heitä asiasta)

- 2 tappelua baarissa miesten kanssa (ei ehkä se paras iskuyritys)

- 1 tarjottu drinkki (all by myself)

- 1000 omalla rahalla ostettuja drinkkiä (tai siltä se ainakin joskus tuntuu)

- 1 henkonen tupakasta (erittäin hyvä)

- 1 kuntosalin jäsenyyden irtisanominen (erittäin huono kesää ajatellen, hyvä rahaa ajatellen)

- 0 lisäkiloa joulusta (hyvä, hyvä!!)


Noniin, nyt täytyy parantaa ettei koko vuoden saldo jää näin pieneksi. Aloitan sen heti huomenna. Hyvä.

Suinpäin suhteeseen?

Televisiosta tulee hääohjelmia, joissa rakastuneet ovat tavanneet kuukausia-, tai vain yhtä vuotta ennen.  He kertovat salamarakkaudesta, rakkaudesta ensi silmäyksellä, vahinkoraskaudesta joka kohti rakastumiseen... näitä tarinoita riittää. 

Ehtiikö toiseen ihmiseen tutustua kunnolla lyhyessä ajassa?

Itse yritän vakaasti uskoa avioliiton pyhyyteen ja siihen että eroa ei oteta helpolla. Avioliitosta on tullut melkein oma trendinsä, mennään helposti naimisiin ja erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Niin myötä- kuin vastamäessä, pah! Ennen vanhaan naiselle ei olisi jäänyt mitään, miehen nimissä oli talot ja torpat. Lähteminen oli vaikeampaa, osa avioliitoista järjestettyjä. Tiedän vanhemman pariskunnan, jotka ovat olleet naimisissa 60 vuotta. SIIS KUUSIKYMMENTÄ VUOTTA! Se on timanttihäävuosi. Elämää on vaikeuttanut myös miehen alkoholismi. Ei nykyajan nainen tuollaista menoa olisi kauaa katsellut. En tosin tiedä, olisiko edes pitänyt. 
Kuitenkin, jos ehtii olla naimisissa 80 vuotta, saa platinahäät. Eli naimisiin on menty alle parikymppisenä ja elää pitäisi 100 vuotiaaksi. 

Se joka siihen pystyy, saa ikuisen kunnioitukseni. Selvittäisiin nykyaikana edes nahkahäihin.

Minulla on muutama seurusteleva ystävä, jotka olivat on/off - suhteessa eräisiin miehiin melkein kolme vuotta. Nyt he vihdoin sitoutuivat ja elävät onnellisesti parisuhteessa. Kolme vuotta on todella pitkä aika, itse olisin jo vaihtanut miestä 300 kertaa (eheh ehkä hieman liioittelen). Kuinka siihen voi jaksaa uskoa? 

Voiko miehen oikeasti kesyttää? Onko kolme vuotta normaali aika moiseen tekoon?

Itse uskon, että jos parin kuukauden aikana ei juttu ala etenemään, ei se etene ollenkaan. Tosin nämä kaksi ystävääni ovat saaneet pienen aivopirun mutisemaan korvaani tästä toisesta vaihtoehdosta. Mutta en tiedä kestäisikö henkinen psyykkeeni ja stressivatsani noin monen vuoden deittailua, mustasukkaisuutta ja tutustumista. Itselläni toimii taktiikka:

unohdan entisen, kun kuvioihin tulee mukaan uusi.


Haluan täydellisen rakkaustarinan ja platinahäät. Kiitos.
UP oli muuten hirveen hyvä elokuva. Itkin.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pleijeri vs. tohvelisankari

Ihastun aina pleijerimiehiin. Tohvelisankarit ihastuvat minuun. 


Ihastun pleijeriin - pleijerin kanssa säädetään hetki - haluan sitoutua, hän ei - olen taas sinkku - tohvelisankari kertoo olleensa kiinnostunut minusta jo jonkin aikaa - tapailen häntä hetken, mutta hän on liian turvallinen - hän haluaa sitoutua, minä en - olen taas sinkku - ihastun pleijeriin...

Kierrän siis kehää. Loputon ikiliikkuja. 

Miten tähän pisteeseen on jouduttu? Miksi en halua sitoutua miehen kanssa, joka oikeasti haluaa sitoutua? Hän olisi luotettava ja tekisi vuokseni mitä vain. Miksi minua alkaa ahdistaa? Ehkä en oikeasti edes halua sitoutua. Ehkä sen takia itse deittailen miehiä, joiden tiedän välttävän sitoutumista henkensä edestä. 

Mutta miksi näin on? Tehdäänpäs lista:

Pleijerin plussat ja miinukset:

+ yleensä hyvässä kunnossa 
+ huolehtii ulkonäöstään
+ osaa käsitellä naista (tai ainakin on tarpeeksi itsevarma siihen)
+ osaa oikeasti sanat jotta nainen tuntee itsensä maailman kauneimmaksi
+ deittailu hänen kanssaan oon jännittävää koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu
+ / - vahvat mielipiteet
- mies ei soita
- tai jos soittaa niin vain silloin kun itselleen käy
- et ole ainut nainen hänen listassaan
- mahdollinen itserakkaus alkaa jossain vaiheessa ottaa päähän
- mies ei osaa lopettaa suhdetta vaan pitkittää sitä keksimällä tekosyitä
- baareilu on jokaviikkoista hupia
- pahimmassa tapauksessa hän ei ajattele ketään muuta kuin itseään (mahd. narsisti)

Tohvelisankarin plussat ja miinukset:

+ luotettava
+ hellyyttävä
+ suloinen
+ olet parasta mitä hänelle on tapahtunut eikä hän aio pilata sitä
+ ei baareilua joka viikko
+ olet ainut nainen hänen listassaan
- antaa liian helposti periksi
- kotihiiri, kun sinä haluaisit ulos
- soittaa liian usein
- mahd. huono itsetunto

Tässä olivat hyvin kärjistetyt tapaukset. Paras mahdollinen miesehdokas olisi näitten kahden välimuoto!  Sellaisen minä haluaisin. Mutta totuus on, että nainen vaatii liian usein mieheltä tiettyä tyyppiä. Me olemme liian vaativia. En sano, ettei osa miehistäkin etsi juuri oikeanlaista kroppaa tms. mutta jos haluaa parisuhteeseen, täytyy pystyä luopumaan joistain kriteereistä. 

Lisäksi täydellinen miesystävä on pitkällä tähtäimellä hieman enemmän tohvelisankari kuin pleijeri.


lauantai 18. toukokuuta 2013

Miehiä mä metsästän!

Miehiä mä metsästän
tahdon saada suuren
enkä pelkää ollenkaan
edessä on...

Mikä?! Mistä löytää kunnollisen miehen? Yhden yön miehen löytää baarista, se on selvä. Mutta entä jos haluat löytää kunnollisen miehen joka saattaisi jopa pystyä sitoutumaan? Eikös jossain K-Citymarketissa ole sinkkukoreja joilla pystyt herättämään toivottua huomiota? Tosin itse lähden kauppaan sen näköisenä, että mies luultavasti juoksisi hyllyjen väliin pakoon minut nähdessään. 

Mahdollisia miesten metsästyspaikkoja:

Kirjasto (klassikko, mutta ei ole ainakaan minulla toiminut)

Kuntosali (näytän hikiseltä hylkeeltä)

Kaveriporukka (toimii, mutta suhteen päättyessä aiheuttaa hankalia tilanteita)

Koulu, työpaikka tms. (voi toimia, mutta sama ongelma kuin kaveriporukassa)

Baarit, yökerhot (no niin...)

Kaupat (ei onnistu koska en jaksa laittautua)

Järven/meren rantakallio tuulisenä päivänä (like that's gonna happen)

Lievä autokolari (tässä vaiheessa mies on niin huolissaan omasta kullastaan (alias auto) että on vain todella vihainen sinulle)

Ravintolat, kahvilat (eli menet syömään yksin ja flirttaat menun yli kaikille? just)

Tietysti voisin mennä kadulle kerjäämään, mutta rahan sijasta kerjäisin itselleni miestä. Onhan komeita ja ihania miehiä maailma täynnä! Kun sellaisen sitten löytää, mitä pitää tehdä? Miten siinä tilanteessa pitää toimia?

Mahdollisia miesten iskuyrityksiä:

Menet sanomaan moi (oi miten omaperäistä!)

Kirjoitat puhelinnumerosi pienellä viestillä lapulle ja annat sen miehelle. Sitten juokset karkuun ja odotat soittoa (vähän parempi, voisi toimia)

Surullisen kuuluisat iskurepliikit (voivat toimia vain baarissa, jos sielläkään)

Törmäät häneen vahingossa (hmm ehkä...)

Pyörryt dramaattisesti hänen syliinsä (ja toivot että mies ottaa kiinni)

Kaupassa voit olla ihana ja antaa miehelle sen viimeisen suolakurkkupurkin (mies on tietenkin kiitollinen ja vastapalveluksena tarjoaa sinulle lounaan)

Kuntosalilla voi mennä flirttaavasti kysymään, mitenköhän tämä maastaveto oikeaoppisesti tehdään (ei haittaa jos ei ole meikkiä, kunhan toppisi ei ole läpimärkä hiestä. Hikinen nainen on kuulemma himottava.)

Vaikeaa tämä on. Sitten ne ihanat miehet ovat yleensä parisuhteessa. Miten löytää Prinssi Uljas, Kuntosalien Kuningas, Kahvilan Keksisilmä? Odottamisen tuska on joskus liian suuri.

Onko teillä omia kokemuksia paikoista tai iskuyrityksistä?


Grhm, tiedän että sinulla on hirveä kiire tappaa örkkejä ja pelastaa hobitteja mutta lähdetkö joskus kahville?


perjantai 17. toukokuuta 2013

Käytsä usein täällä?

Olin eilen kahden ystäväni kanssa viettämässä iltaa eräässä pubissa. Istuimme karaokepuolella ja juttelin pahaa aavistamatta ystäväni kanssa kun miehen naama ilmestyi kasvojeni vasemmalle puolelle. 

Lähteekös likka tanssimaan?

Taustalla joku humalainen nainen lauloi herkkää ja kaunista kappaletta todella... herkästi. Tuijotin miestä yllättyneenä ja sain sanottua ainoastaan: En. Mies jatkoi vielä maanitteluaan mutta mutisin vain etten halua tanssia. Lopulta mies naurahti ja sanoi: "Otahan iisisti tyttö" ja meni viereiseen pöytään istumaan. Myöhemmin kävellessäni miehen ohi, tämä tarttui paidan kulmaan ja huudahti: "Tämä tässä on minun lempityttöni!" Jatkoin matkaani suoraan vessaan pohtien miehen tarkoitusta. Yrittääkö hän vain olla isällisen mukava (tuskin) vai luuleeko hän löytävänsä tällä tavalla kolmekymmentä vuotta nuoremman rakastajan (luultavasti). Mies oli kuitenkin lähemmäs 50 vuotias ja näytti siltä että baareissa on viihdytty ennenkin. Paljon. 

Pitäisikö tästä sitten olla imarreltu? Baari oli täynnä nuoria kauniita naisia ja mies valitsi minut lempitytökseen. Illan aikana hän ei ainakaan näyttänyt yrittävän liehitellä muita naisia. Voi tietenkin olla, että näytän 40 vuotiaalta ja olen siksi potenttiaalinen emäntäehdokas. Hmmm. Nuorten miesten iskuyritykset kohottavat itsetuntoa, mutta entäs nämä muut? Tunnetko olosi seksikkääksi kun keski-iän kriisiä lähestyvät herrasmies huomioi sinut? Ystäväni kuiskasi myöhemmin, että miehen tytär on minua vanhempi. 
Niin justiinsa.

Toinen tilanne oli, kun kaverimiehen tuttava tuli juttelemaan. Mies tuijotti hetken naispuolista ystävääni ja sanoi:

Sä näytät tosi tutulta. Tunnetaaks me jostain?

Ystäväni ei tuntenut miestä, joten heitin huumorimielessä hänelle että tuo iskurepliikki on vähän kulunut. Mies veti herneet nenään ja huusi ettei se mikään iskurepliikki ollut. Vilkaisin ystävääni jonka suupielillä kareili hymy ja yritin olla purskahtamatta nauruun. Sain vain sanottua: anteeksi, minun erehdykseni ja sitten lähdettiin tiskille. Miksi miehistä tulee humalassa todella herkästi loukkaantuvia? Sekä henkisesti että fyysisesti.


Muita iskurepliikkejä ovat olleet:

Saanko mä testata sun suutelutaitoja?

Lähetäänkö tonne pitämään vähän seiniä pystyssä?

Onko sun vanhemmat simpukoita ku oot tollanen helmi?

Annatko puhelinnumerosi kun hukkasin omani?

Minä ajattelin viedä sut nyt kahville. Sen jälkeen mennään mun kämpille ja rakastellaan koko yö.

Mutta onhan se mukavaa kun mies tulee juttelemaan. Jollain keinolla se jää pitää murtaa.


Onko ystävän eksä tabu?

Monissa  kaverisuhteissa sääntönä on, että toisen entisiin miehiin ei kosketa. Hyvänä syynä toimii usein miehen inhottava käytös ystävää kohtaan (tai toisin päin). Jos taas ystävä on eronnut miehestään sovussa, he yrittävät pysyä ystävinä ja eivät siis kaipaa sinua tunkemaan kolmanneksi pyöräksi. 

Tunteet entistä kohtaan ovat aina voimakkaat. Siitä syystä myös mustasukkaisuus roihuaa.

Ystäväporukasta riippuu, miten entinen määritellään. Toisille se on pidemmän seurustelusuhteen tulos, toisille riittää vain kiinnostus, muutamat treffit tai yksi yhteinen yö. Itse yritän pitää nollatoleranssia kaikista miehistä, jotka liittyvät ystäviini kaverisuhdetta pidemmällä. Itselleni on muutaman kerran käynyt tilanne, jossa kaveri on alkanut säätämään oman vanhan säätöni kanssa. Yksinkertaisesti mustasukkaisuus kesti niin kauan, kuin heidän suhteensa.


Miksi siis ottaa turhaa riskiä, onhan maailma miehiä täynnä!?

Kuitenkin olen armollinen ihminen. Olen pyhästi luvannut itselleni antaa siunauksen jos ystäväni on rakastunut entiseeni niin palavasti ettei voi elää ilman tätä. Tietenkin miehen pitää vastata tunteisiin samalla intohimolla ja heidän on pitänyt tapailla jo jonkin aikaan ennen kun saan asiasta tiedon. Silloin tiedän että he ovat vakavissaan ja yritän unohtaan oman itsekkyyteni. Tietenkin kaikki osapuolet pääsevät helpommalla jos tällaista ei tapahdu.

Mutta elämää ei voi ennustaa.

Yksi miehen tapailun kohokohtia on treffien analysointi ystävien kanssa. Jos mies on ystäväsi entinen, pohtiminen hänen kanssa ei toimi. Tosin tiedän muutaman ihmisen, jotka ovat olleet eksiensä kanssa vapaampia ja he uskottelevat että heitä tällainen ei haittaa. No, se on hieno asia ja erittäin kunnioitettavaa. 

Nainen on kuitenkin nainen ja eksä on aina eksä.

Sitä paitsi tuntuu, että itse ajattelisin koko ajan, että olenkohan huonompi kuin ystäväni? Suhteessa vainoaa aina kolmas pyörä, olkoonkin vain edellisen suhteen haamu.

torstai 16. toukokuuta 2013

1+1 voi olla myös kolme

Sydän hakkaa rinnassa. Näet koko lyhyen nuoren ja villin elämäsi vilahtavan silmien edessä. Pyörryttää, oksettaa ja ahdistaa. Et ole varma oliko suojaus kunnossa viime viikolla sen jannun kanssa. Käyt ostamassa kaupasta raskaustestin ja tunnet kaikkien syyttävät katseet selässäsi. Menet kotiin ja laahustat kylppärin puolelle. Olet juuri repimässä pakettia sen pienen laitteen ympäriltä joka voi muuttaa koko elä- 

Hetkinen. Onko, voisko se olla... JESH! Kuukautiset alkoivat! Bileet bileet bileet! 
Voisin lähteä bisselle.

Kuulostaako tutulta? Tämä voi olla sinkuille (sekä joillekkin pareille) se pahin painajainen. Näet unta vahinkoraskauksista tuntemattomille miehille ja joissa menet kotiin paisuneena kuin ilmapallo isän ja äidin pettyneitten katseitten eteen. Lapsen saaminen on ihana asia, mutta monet nuoret sinkut eivät halua pamahtaa paksuksi jonkun humalaisen yhden yön takia. Miten lapsesta voi huolehtia pienessä yksiössä opiskelun ohella ja ilman potenttiaalista isäehdokasta? Haluaako kukaan seurustella nuoren yksinhuoltajaäidin kanssa? Uskon että elämästä yleensä selviää kunnialla jos vain yrittää tarpeeksi. Ei se lapsen saaminen maailman loppu ole. 

Kuitenkin jos et ole vielä valmis vanhemmaksi, siihen on melko varma keino. Puhumme siis ehkäisystä, yhden yön jutuissa vielä tärkeimmästä eli kondomista.

Itse olen häpeäkseni joutunut muutaman kerran hakemaan apteekista jälkiehkäisypillerin. Toisella kerralla syy oli yhden yön säätö mukavan baari-illan jälkeen. Ilta oli (vähän liian) hauska ja asiat etenivät odotetusti. Aamulla sitten apteekkiin kokemaan taas yksi nöyryyttävä tilanne lisää. 

Se kerta meni suunnilleen näin:

M: Grhm, olisiko teillä niitä jälkiehkäisypillereitä?

Apteekkari katsoo minua päästä varpaisiin nähden eiliset juhlavaatteet, vanhat meikit naamassa ja sotkuisen tukan.

A: Onhan meillä.

Menee hakemaan sen takaa ja tulee sitten takaisin kailottaen jo monen metrin päästä:

A: Oletkos ennen käyttänyt?

M: Grhmmmm kerran.

A: Ai olet? No sittenhän tiedät miten tämän kanssa menetellään?

M: Juu.

A: Sitä ei siis saa oksentaa pois tai tehoa ei ole.

M: Mi-minä.. juu.

A: Se olis sitten 18,90€.

M: Hmmp. Tuossa.

Annan rahat apteekkarille ja yritän kävellä apteekista arvokkaasti ulos.

Miksi tätä tilannetta ei voisi hoitaa hienotunteisemmin? Tietenkin tähän voi vastata: asian olisi voinut hoitaa kuntoon jo silloin yöllä. Mutta ihminen on erehtyväinen.

Mietin tässä vain, että kumman pitäisi huolehtia ehkäisystä? Itse olen enemmän sitä mieltä, että mies voisi varautua. Tuttavani oli mennyt kerran baari-illan jälkeen miehen luokse ja kun kesken kaiken oli huomattu että kortsua ei ole, nainen nappasi vain vaatteet ja lähti kotiin. Voi mies parkaa... Kummatkin voisivat kuitenkin varautua yhtä lailla, niin ei niitä vahinkoja satu.

Sinkkuuteen nyt sattuu kuulumaan satunnainen hauskanpito.
Ja onhan se useimmiten todella hauskaa!


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ystävätyttö vai tyttöystävä? Siinä vasta pulma.

Poikatyttö. 

Härski läppä lentää. Katsotaan action - elokuvia porukalla. Miehet arvostelevat ohi kävelevien naisten ulkonäköä sensuroimatta.

Yht´äkkiä kaikki muuttuu.

Joku tajuaa että olet nainen. Sinulla on tissit, menkat ja kaikki muut naisten jutut. Miehet vaivaantuvat ja erkaantuvat. Osa ihastuu, osa häipyy. Joka tapauksessa monta kaverisuhdetta vain katoaa savuna ilmaan.


Miksi miehet eivät voi olla vain ystäviä naisten kanssa?

En ole poikatyttö, mutta viihdyn jätkäporukalla vaikka olisin ainoa paikalla oleva nainen. Tykkään katsoa joitain urheilulajeja, action-leffoja ja ronski huumori ei saa edes punaa poskilleni. Osa miehistä kertoo minulle likaisia yksityiskohtia myöten heidän suhdesotkunsa ja toivovat naisnäkökulman auttavan. Sitten joku jätkä ahdistuu siitä, että joukossa hengaa naispuolinen ihminen. Jätkät pakenevat omaan testosteroni-laumaansa kuin pelokkaat gasellit. Toinen vaihtoehto on, että kaverimies menee ihastumaan (tai pahimmassa tapauksessa rakastumaan) sinuun. Tietenkin joskus tällaisella tapahtumalla voi olla onnellinen loppu, mutta jos nainen ei vastaa tunteisiin... kaverisuhde useimmiten kärsii liikaa jatkuakseen samanlaisena kuin ennen. 

Se on todella harmi, koska ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Miten tilanne sitten päätyy tällaiseksi?

A - Olet oma itsesi ja asiahan on, että ulkonäköön ihastutaan mutta luonteeseen rakastutaan. Miehetkin ovat rennompia seurassasi, joka tekee heistä vastaanottavaisempia kaiken suhteen. 
Sitten ollaan niin in löööööv.

B - Hengaat porukassa lökäreissä ja t-paidassa. Kun lähdette ulos juhlimaan ja laitat päällesi seksikkään mekon ja korkkarit, miehet näkevät vain miten ankanpoikasesta kasvoi joutsen.

C - Jossain vaiheessa vain sen pienen feministisen puolesi mitta täyttyy ja huomautat miehille, että naiset eivät ole mitään seksiobjekteja. Miehet säikähtävät tätä huomautusta ja alkavat odottamaan lopullista naishormonin aiheuttamaa itkupotkuraivaria. Sitä et luonnollisesti tarkoittanut. Kuitenkin ensimmäinen kuoppa on jo ilmestynyt välillenne.

D - Mies viihtyy paremmin laumassa. Kun sitten pyydät vain yhtä miespuolista ystävääsi vaikka kävelylle (ihan kaverimielessä) miehet luulevat tämän olevan iskuyritys ja ahdistuvat.

E - Miehet nyt sattuvat olemaan melkein yhtä pahoja draamakuningattaria kuin naisetkin. He tekevät sen vain vielä vaikeammin, jääden märehtimään asioita kuukausi kaupalla ja tehden siitä ylitsepääsemättömän ongelman. 

Totuus on että miehen ja naisen välillä häämöttävää kuilua ei aina pysty ylittämään. Se on todella sääli, koska ystävämiehet voisivat olla korvaamattomia naiselle ja toisin päin.

Koska kuka tuntee paremmin miehen ajatukset kuin mies itse?


Rukkaset vai kukkaset?

Kaatuuko maailma, jos mies antaa rukkaset?

Itse olen pyytänyt kerran miestä treffeille. Tai kahdesti, jos ala-asteen säädöt lasketaan. Muutama kuukausi minulla oli herkkä hetki, kaikki kaverini parisuhteilivat, olo oli yksinäinen ja syyskuun pimeys painoi mieltä. Kirjauduin siis elämäni ensimmäistä (ja luultavasti viimeistä) kertaa nettitreffisivustolle. En laittanut sinne mitään oikeita tietojani tai valokuvaa. Pelkäsin kuollakseni, että joku vanha yläaste-tuttava googlaisi huvikseen nimeni ja löytäisi minut epätoivoisena etsimässä elämäni rakkautta netin välityksellä. Ollaan nimittäin kavereiden kanssa harrastaneet sitä joskus yläasteen poikien suhteen.
Meillä on elämä ja sillee...

Katselin kaikki oman paikkakuntani 20 - 30 vuotiaat miehet läpi ja vain yksi kaveri sai huomioni. 26 vuotias JUMALATTOMAN SEKSIKÄS (ainakin kuvissa siis, vatsalihaksetkin oli - oih) juuri pleijerin näköinen tyyppi jonka esittelyssä luki: 

En etsi mitään kotisohvalla viihtyvää nyhvääjää, vaan naista jonka kanssa voi harrastaa muutakin kuin sipsien syömistä. 

No minähän innostuin ja otin mieheen yhteyttä sydän pamppaillen. Vastaus tuli melkein heti ja mies pyysi kuviani. Uskalsin laittaa muutaman ihan hyvännäköisen kuvan, jossa olin luonnollisen näköinen. Lisäksi laitoin tietoja itsestäni. Mies vastasi minulle kiltisti, että olen kaunis tyttö (huom! tyttö, EI nainen) mutta kuuden vuoden ikäero tuntuu tällä hetkellä liian suurelta (just) koska hän etsii naista joka on samassa elämäntilanteessa kuin hän (aha). Sitten hän vielä lisäsi että laita ihmeessa kuva profiiliin niin saat varmasti paljon yhteydenottoja (niiltä 50 vuotiailta keski-iän kriisimiehiltä vai?). Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä jumalattoman seksikäs mies antoi minulle rukkaset todella lempeästi. En tuntenut suurta tuskaa mutta poistin silti tunnukset saman tien ja tulin siihen tulokseen että tämä ei ole vielä minun paikkani. Katsotaan sitten 20 vuoden päästä jos edelleen ikisinkkuna elän. 

Miksi nainen pelkää rukkasia niin paljon?


Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä!

Mies saa (kai?) rukkaset paljon useammin kuin nainen ja ei miehen maailma siihen tunnu lopullisesti kaatuvan. Jos nainen saa rukkaset, hän alkaa saman tien kuumeisesti miettimään mikä minussa on vikana? Olenko liian lihava, isonenäinen, oliko finnejä, liian pienet tissit, liian iso takamus - miksi en kelpaa?!? Totuushan on, että kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Eihän kaikki miehetkään miellytä välttämättä sinua. 

Meidän täytyy vain oppia päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta ja olla täysin omia itsejämme. 

Aina ja iänkaikkisesti. Amor.

Elokuvassa Aina eka kerta Henry joutuu pyytämään rakastamaansa naista ensimmäisille treffeille joka päivä, tämän unohdettua päivän tapahtumat aina herättyään. 
Taatut nyyhkyromantiikka-elokuvan ainekset.
Suosittelen.


tiistai 14. toukokuuta 2013

Kuinka hukata kundi 10 minuutissa

Myönnetään, että sinkkuuden lieviin haittoihin kuuluu tietynlaiset yhden yön jutut. Baarin hämärässä mies voi näyttää Johnny Deppin tai nuoren Harrison Fordin kaksoisolennolta. Yö voi olla todella mukava ja antoisa (oletuksena että muistat tapahtuneet) mutta entäs kun aamuaurinko herättää sinut lempeästi seuraavaan aamuun?

Mitä tapahtuu, kun alkoholin vaikutus ja yön huuma on tipotiessään?

Okei, mies ei vastaa oletuksiasi. Jos olet hänen asunnollaan, voit hipsiä vaivihkaa ulos ja soittaa taksin tai kaverin pelastamaan sinut. Onneksi älypuhelimissa on kartat ja paikannin! Sinkkuelämän pelastus. Jos kuitenkin olet omalla asunnollasi ja mies kuuluu näihin sängyssä koko päivän viihtyviin uroksiin, tilanne on hankalampi. Mies voi myös odottaa aamuseksiä. Tässä on kooste minun ja ystävieni hyväksi todetuista lauseista ja keinoista joilla hukata kundi 10 minuutissa asunnolta:

Siivouspäivä! (tässä kohtaa alat raivokkaasti viskomaan petivaatteita) Jos meinaat tässä asunnossa päivän viettää niin saat luvan auttaa.

Sori, menkat alko.

Mulla on gynekologi kahden tunnin päästä.

Mun isä tulee tuomaan tänne pari tavaraa tunnin päästä (toimii yllättävän hyvin myös vanhempana, miehillä tuntuu olevan ikuinen naisen isän tapaamispelko).

Jos miehellä on kova krapula tee jotain todella voimakkaan tuoksuista ruokaa ja mene syömään sitä  aivan miehen viereen.

Mun avomies tulee kotiin ihan just nyrkkeilystä, et sun varmaan kannattaa lähteä.

Laita telkkarista pyörimään jonkun superitku-ohjelman (Titanic tms.) jota katsoessa vollotat tietenkin suureen ääneen.

Joissain tapauksissa myös "Sinkkuelämää" tai MTV:n ohjelmat "Teen mom" ja "16 and pregnant" saattavat toimia.

Voit myös käyttäytyä todella kylmästi. Jos kuitenkin mies on sellainen herkkä nallekarhu tapaus, yritä ohjata mies lempeästi ulos. Yö nimittäin on nostanut varmasti hänen itsetuntoaan, eikä sitä ole hyvä romuttaa maan rakoon saman tien. Liian moni suomalainen mies kärsii huonosta itsetunnosta ja se ei ole hyvä juttu. 
Jos mies on kuitenkin perus pleijeri tapaus, niin anna mennä vaan! Näytä sisäinen bitch - olemuksesi ja anna miehelle näpäytys. 

Itse en ole koskaan tuntenut morkkista yhden yön juttujen vuoksi. On tullut hetkiä, jolloin juostaan vaivihkaa karkuun ja hetkiä jolloin miehen on joutunut heittämään ulos. Joidenkin kanssa on käynyt myöhemmin ulkona ja joidenkin puheluihin ei vastaa. Kuitenkin koskaan se ei saisi mennä siihen, että kaduttaa niin vietävästi. Elämä on kuitenkin ainutkertainen, kaikki hetket ovat arvokkaita ja mikä tärkeintä:

Elämästä pitää nauttia. Aina.



Suprise!

Bridget Jones yllätti naisen alasti Daniel Cleaverin vessasta. Lisäksi Daniel rikkoi hänen ja Mark Darcyn välit makaamalla Markin morsiamen kanssa.

Rose Feller yllätti sängystä deittikumppaninsa ja siskonsa elokuvassa In Her Shoes.

Elokuvassa Levottomat Ari pettää Tiinaa tämän kummankin hyvän ystävän kanssa.

Jamie yllättää sängystä tyttöystävänsä ja veljensä elokuvassa Love Actually.

Lista on loputon. Tosielämässäkin tämä on liian yleistä. Mihin ovat kadonneet suuret rakkaustarinat, jolloin mielummin kuollaan kuin erotaan? Missä ovat tosielämän Romeo ja Julia, Titanic, Australia ja Moulin Rouge? Missä on tosielämän Hachiko?!? Koska tämä elokuva kertoo koirasta, en puhu suuresta rakkaustarinasta, vaan uskollisuudesta. Koira nimittäin odotti yllättäen kuolleen isäntänsä paluuta juna-asemalla kymmenen vuotta. Saisi edes oman miehen tekemään sinulle joskus ruoan kun tulet töistä kotiin. Tosin jos aina eron tuskan hetkellä kuolisimme, ei sekään niin kannattavaa ole pitkällä tähtäimellä. Ensinnäkin avioerotilastot menisivät ihan sekaisin, väkiluku romahtaisi ja olisi se varsinkin sinkku ystäville aika ikävän puoleista. 

Unohdetaan siis rakkauden tuskaan riutuminen. Onhan se romanttista muttei kovin käytännöllistä.

Itselleni on myös kerran käyny vastaava tilanne. Yllätin silloisen deittini ja hyvän ystäväni sängystä. Mutta koska olen kaunis ja sivistynyt leidi, en heittänyt heitä tavaroilla enkä huutanut kurkku suorana niin että koko kaupunki varmasti kuuli mitä täällä oli tapahtunut. Ehei. Soin heille yhden säälivän katseen ja kävelin rauhallisesti ulos. Ihan tosi. Yllätyin itsekin omasta kypsästä käyttäytymisestäni ja toimin siis loistavana esimerkkinä kaikille eleganteille naisille. 
Hmm. Tulee todella tärkeä ja kypsä olo.

No niin, todellisuudessa siis kävelin naama valahtaneena ulos kämpästä. Ystäväni sai minut kiinni ja selitti itkien tilannetta ja minä vain tuijotin häntä kuin mikäkin zombie. Saatiin se asia siinä sitten selvitettyä edes jotenkin. Harmittaa vain, sillä meni aikaa saada ystävän kanssa välit samanlaisiksi mitä ne ennen tapahtumaa olivat olleet. No, menin sitten tietysti kuin pyhimysmarttyyri selvittämään asiat miehenkin kanssa. Mieshän meinasi saada halvauksen kun näki minun sädekehällä ympäröivän solakan varteni lipuvan kauniisti häntä kohti. Todellisuudessa näytin varmaan vauhkoontuneelta biisonilta, mutta on mukava kuvitella olevansa kaiken kurjuuden yläpuolella. Keskustelimme miehen kanssa asiallisesti ja tunnin maanittelun jälkeen sain hänen suustaa ne sanat mitkä halusin (tai en halunnut, mutta minun täytyi) kuulla:

En halua sitoutua tällä hetkellä kenenkään kanssa. 

Tuota lausetta mies oli pihdannut monta kuukautta kun minä jo suunnittelin häitä ja lasten nimiä ja kumman luona vietetään joulut, uudet vuodet... No, se mikä ei tapa, vahvistaa (ja sattuu mielettömästi) ja tämänkin kokemus oli varmasti opettavainen joka näkyy elämässäni sitten joskus myöhemmin.

Toivon vain, että miehellä olisi tarpeeksi munaa sanoa suoraan että ei kiinnosta.

Se olisi naiselle reilua. Mutta siitä sitten ensi kerralla.


Onko rakkaustarina vasta sitten 100% romanttinen, kun se kohtaa jonkun suureen tragedian? Voiko suuria rakkaustarinoita olla oikeassakin elämässä?


maanantai 13. toukokuuta 2013

Anna nyt - no enhän anna


Tätä jatkuu ja kuukauden päästä 
Se on suhde ja selli ja hiekoitus 
Välimatka on mantereen mittainen 
Sitä sängyssä makaa tuijottaen 
Ja kun yö on hallattu 
Sinä harsoa koitat päällemme 
Se ei asetu 

Anna nyt - no enhän anna

- Samuli Putro

Kuulin tämän kappaleen ensimmäisen kerran muutama päivä sitten. Sinkut ovat kateellisia parisuhteessa eläville ja toisin päin. Kuitenkin uskon että yksi suurimmista sinkkujen kateelisuuden puuskista keskisttyy rakastelun säännöllisyyteen. Sinkuilla kun se saattaa olla epäsäännöllistä, epävarmaa ja joskus epämukavaakin. 

Sinkkuuden kolme isoa epätoivottua E:tä.

Parisuhteessakaan se ei ole itsestäänselvyys. Olen jutellut sekä nais- että miesystävien kanssa siitä tosiasiasta, että mitä pidempään ollaan yhdessä, sitä vähemmän harrastetaan seksiä. Tietysti joillain pareilla kipinä voi riehua vuosikausia tai sisältää aktiivisempia kausia. 
Onneksi sinkuilla ei ole tätä ongelmaa - voi olla että edellisestä kerrasta on liian monta kuukautta aikaa. Olkaas vain parisuhdeihmiset kateellisia sinkuille! No, kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Kuitenkin, Putron kappaleesta tuli mieleen kysymys:

oletko koskaan ollut pihi akka?

Oletko koskaan esim. baarin jälkeen mennyt nukkumaan miehen viereen (alkuperäisenä ajatuksena siis vain nukkuminen) ja joutunut tilanteeseen jossa mies ei ole vain antanut periksi? Läpsit ensin puoli tuntia levottomia käsiä ympäriltäsi pois ja sitten yrittäessäsi saada unta mies toistelee:

Pidetään vain hauskaa!
Heii me eletään vain kerran.
Älä oo tollanen
Ei kenenkään tarvii tietää
Sä oot niin seksikäs ja ihana ja kuuma ja ... seksikäs ja kuuma ja sulla on siis täydellinen kroppa ja...
Hei oikeesti, anna nyt

No enhän anna.
Varsinkin kaveripoikien kanssa on vaarallista lähteä ulos. Miehet tuntuvat aina unohtavan sen että olet vain ystävä ja niin on ollut erittäin hyvä. Paras hetki oli kuitenkin, kun totesin että en halua pilata kaverisuhteita yhden illan takia. Mies vastasi pokkana:

No mut, eihän me oikeestaan mitään kavereita olla.
Joten, anna nyt... 

No enhän anna.
Minulla on paljon miesystäviä ja nautin heidän seurastaan, mutta näinä hetkinä huomaan sen 1000km syvän kuilun miehen ja naisen aivojen välillä. Edes kaverisuhde ei pysty rakentamaan turvallista siltaa sen yli. Lopulta tietenkin voitin ja kävimme nukkumaan. Tai ainakin minä nukuin. Miehestä en tiedä. Selitä sitten aamulla muille ystäville että me vain nukuttiin. Voi sitä epäilyksen määrää.

Entäs parisuhteessa sitten? Sinkkuna on varmasti helpompaa olla se pihi ämmä, mutta tosin miehet voivat olla hieman erilaisempia kuin seurustelukumppani. Parisuhteessa voi vedota väsymykseen, päänsärkyyn, kiukutteluun tai vain siihen ettei nyt huvita.

Mutta pitäisikö huolestua jos kumppania ei ole huvittanut pitkään aikaan?

Onko se tervettä jos rakastaan ei halua? Missä menee raja että ollaan ongelmissa? Näihin asioihin minullakaan ei ole vastausta.
Vielä.

Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. 
Sano sananlasku.