Suprise!

Bridget Jones yllätti naisen alasti Daniel Cleaverin vessasta. Lisäksi Daniel rikkoi hänen ja Mark Darcyn välit makaamalla Markin morsiamen kanssa.

Rose Feller yllätti sängystä deittikumppaninsa ja siskonsa elokuvassa In Her Shoes.

Elokuvassa Levottomat Ari pettää Tiinaa tämän kummankin hyvän ystävän kanssa.

Jamie yllättää sängystä tyttöystävänsä ja veljensä elokuvassa Love Actually.

Lista on loputon. Tosielämässäkin tämä on liian yleistä. Mihin ovat kadonneet suuret rakkaustarinat, jolloin mielummin kuollaan kuin erotaan? Missä ovat tosielämän Romeo ja Julia, Titanic, Australia ja Moulin Rouge? Missä on tosielämän Hachiko?!? Koska tämä elokuva kertoo koirasta, en puhu suuresta rakkaustarinasta, vaan uskollisuudesta. Koira nimittäin odotti yllättäen kuolleen isäntänsä paluuta juna-asemalla kymmenen vuotta. Saisi edes oman miehen tekemään sinulle joskus ruoan kun tulet töistä kotiin. Tosin jos aina eron tuskan hetkellä kuolisimme, ei sekään niin kannattavaa ole pitkällä tähtäimellä. Ensinnäkin avioerotilastot menisivät ihan sekaisin, väkiluku romahtaisi ja olisi se varsinkin sinkku ystäville aika ikävän puoleista. 

Unohdetaan siis rakkauden tuskaan riutuminen. Onhan se romanttista muttei kovin käytännöllistä.

Itselleni on myös kerran käyny vastaava tilanne. Yllätin silloisen deittini ja hyvän ystäväni sängystä. Mutta koska olen kaunis ja sivistynyt leidi, en heittänyt heitä tavaroilla enkä huutanut kurkku suorana niin että koko kaupunki varmasti kuuli mitä täällä oli tapahtunut. Ehei. Soin heille yhden säälivän katseen ja kävelin rauhallisesti ulos. Ihan tosi. Yllätyin itsekin omasta kypsästä käyttäytymisestäni ja toimin siis loistavana esimerkkinä kaikille eleganteille naisille. 

Hmm. Tulee todella tärkeä ja kypsä olo.

No niin, todellisuudessa siis kävelin naama valahtaneena ulos kämpästä. Ystäväni sai minut kiinni ja selitti itkien tilannetta ja minä vain tuijotin häntä kuin mikäkin zombie. Saatiin se asia siinä sitten selvitettyä edes jotenkin. Harmittaa vain, sillä meni aikaa saada ystävän kanssa välit samanlaisiksi mitä ne ennen tapahtumaa olivat olleet. No, menin sitten tietysti kuin pyhimysmarttyyri selvittämään asiat miehenkin kanssa. Mieshän meinasi saada halvauksen kun näki minun sädekehällä ympäröivän solakan varteni lipuvan kauniisti häntä kohti. Todellisuudessa näytin varmaan vauhkoontuneelta biisonilta, mutta on mukava kuvitella olevansa kaiken kurjuuden yläpuolella. Keskustelimme miehen kanssa asiallisesti ja tunnin maanittelun jälkeen sain hänen suustaa ne sanat mitkä halusin (tai en halunnut, mutta minun täytyi) kuulla:

En halua sitoutua tällä hetkellä kenenkään kanssa. 

Tuota lausetta mies oli pihdannut monta kuukautta kun minä jo suunnittelin häitä ja lasten nimiä ja kumman luona vietetään joulut, uudet vuodet... No, se mikä ei tapa, vahvistaa (ja sattuu mielettömästi) ja tämänkin kokemus oli varmasti opettavainen joka näkyy elämässäni sitten joskus myöhemmin.

Toivon vain, että miehellä olisi tarpeeksi munaa sanoa suoraan että ei kiinnosta.

Se olisi naiselle reilua. Mutta siitä sitten ensi kerralla.

Onko rakkaustarina vasta sitten 100% romanttinen, kun se kohtaa jonkun suureen tragedian? Voiko suuria rakkaustarinoita olla oikeassakin elämässä?