Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan Boys Don't Cry, joka kertoo transsukupuolisen Brandon Teenan tarinan. Elokuvan lopussa vollotin kuin pikkulapsi, silmäni muurautuivat umpeen, nenä valui ja nenäliinoja kului paketillinen. Olo oli tukkoinen ja kurkku kipeä.
Itken todella helposti. Minut saa kyyneliin onnellinen loppu elokuvassa, surullinen kohtaus kirjassa, kaunis kappale tai jos näen vanhemman pariskunnan kävelemässä kadulla käsi kädessä ja toisiaan suukottaen. Kuitenkin oman elämän takia itken todella vähän. Puran siis omat tunteeni muitten henkilöiden kautta. Minua ei häiritse itkeä elokuvien tms. takia julkisesti, mutta omia tunteitani en meinaa sitten millään tuoda julki. Parhaimmat ystävät ovat tietenkin nähneet jo paljonkin, mutta mies saa kyllä ansaita luottamuksen. Mies voi pelästyä naisen vollotusta jos se tapahtuu liian aikaisin suhteen vasta rakentuessa, mutta siltikin se on normaalia ja hyväksyttävää josta pääsemme tämän tekstin suureen kysymykseen:
onko itkeminen vain naisten etuoikeus?
Ystäväni tapasi kerran mukavan jätkän baarissa. Ilta oli mukava, kummatkin olivat pienessä hiprakassa ja päätyivät sitten vain nukkumaan yhdessä. Aamulla mies sanoi soittavansa. Joo niin varmaan, niinhän ne aina sanoo. Kuitenkin mies soitti ja niinpä ystäväni meni ekoille treffeille. Heillä oli todella mukavaa yhdessä. Ystäväni oli innoissaan kun mies pyysi tämän toisille treffeille. He menivät hänen luokseen, mies teki ruokaa ja he juttelivat paljon kaikesta. Jossain vaiheessa puhe kääntyi entisiin heiloihin (virhe! suuntaa keskustelu aina tässä vaiheessa helpoimmille vesille) ja siitä sitten oman elämän ongelmiin. Kaiken tämän ystäväni olisi kestänyt, mutta sitten mies herkistyi ja alkoi itkeä.
Virhe. Suuri virhe.
Mutta miksi?
Lievästi sitoutumiskammoinen ystäväni säikähti asiaa ja muutaman päivän pohdittuaan tuli siihen tulokseen että ehkä meidän on parempi pysyä vain ystävinä. Ymmärrän tilanteen täydellisesti. Mutta miksi suomalainen mies ei saisi naisten mielestä itkeä? Olen kuullut, että italialaiset miehet itkevät eniten eurooppalaisista miehistä. En tiedä onko väitteessä perää, mutta ovathan italialaiset paljon tunteikkaampia ja he paljastavat tunteensa herkemmin kuin suomalaiset.
Lisäksi joskus tuntuu että jopa mattoteline on talvella lämpimämpi kuin suomalainen mies jonka pitäisi puhua tunteistaan.
Naiset valittavat koko ajan että mies on tunnevammainen, että emme pääse miehen pään sisään. Mutta sitten kun mies avautuu, juoksemme kiljuen karkuun, taas. Minusta oli hienoa että ystäväni deittikumppani pisti kaiken peliin, tunteet ja herkät asiat.
Ajoitus oli vain surkea.
Olin ehkä pienen hetken kateellinen Cameron Diazille koska hän sai mennä lohduttamaan itkevää Jude Lawia. Tasan ei käy onnen lahjat.
P.s. Jos haluat katsoa yhden maailman itkettävimmistä videopätkista klikkaa tästä.
Tosi hauska ja uniikin oloinen blogi :P ei ollenkaan sellanen vitsi, miltä deittailublogit (liian) usein seurustelevan silmiin näyttävät, vaan hauskaa pohdintaa :)
VastaaPoistaJoo, eksä-keskustelujen aihe ei ole toiset treffit, ja tossa kohtaa olisin varmaan nostanu kans kytkintä... Syystä itkevä mies on hellyyttävä, ja hetki voi lähentää paria rutkastikin, mutta mielestäni mikään itkupilli ei saa olla, koska en itsekään ole :)
Pitäisi varmaan laatia joku katastrofin esto-opas treffeille...
PoistaParhaimmat ideat melkein syntyy kun seurustelevien ystävien kanssa asioita lietsoo! :D
Siinäpä vasta loistava postausidea :D jään odottelemaan... ;)
Poista