Eron hetki on pettymys

Jossain laulussa sanotaan, että eron hetki on kaunis.

Paskanmarjat.

Ennen kaikkea se on pettymys.

Näimme Jäbän kanssa viime viikonloppuna ja kävimme sen keskustelun. Viime viikolla alkoi olla sellainen olo, että on pakko mennä joko eteenpäin tai lopettaa tämä juttu. Jäbä ei enää ottanut yhteyttä ja häntä ei selkeästi kiinnostanut enää pitää yhteyttä. Paitsi omalla olen-kaikkien-kaveri asenteellaan.

Näimme ja juttelimme. Kysyin suoraan, mitä hän meiltä haluaa?

"En näe tässä mitään sen syvällisempää"

Lisäksi minulle selvisi, että jäbä oli käynyt myös muilla treffeillä, hän on yhä kiinni ex-tyttöystävässään ja olin ollut hänelle oikeastaan vain muuta ajatteltavaa. 

No, periaatteessa ihan ok. Emme olleet sopineet mistään, joten kaikki oli sallittua. Olisin toivonut kuitenkin, että jäbä olisi muutama viikko sitten sanonut nämä asiat. Minulla oli todella hauskaa hänen kanssaan ja ehdin vähän ihastua. Siksi pari päivää jutun lopettamisen jälkeen kului pienessä itkuraivopuuskassa.

En oikeastaan itkuraivonnut jäbän perään. Itkuraivosin koska olin pettynyt. Olin pettynyt siihen, ettei taaskaan tullut mitään. Etten taaskaan riittänyt. Ettei jäbä halunnut katsoa kanssani tätä korttia. 

No, hyvä kokemus ja hauskaa oli. Niin kauan kuin sitä kesti. Yksi asia kuitenkin ihmetyttää. Jos jäbä käy monilla treffeillä, eikä ole vakavissaan, minkä takia suhteen alussa pitää sitten liehitellä ja innostua niin paljon? Lähettää kuvia ja lässytellä? Eikö alusta asti voisi tehdä selväksi nämä asiat? Ei sitä voi tietenkään heti tietää, mutta kun asiat selkenee niin olisi hyvä puhua. Heti. Niin vältettäisiin kaikki ärsyttävät tilanteet. 

Olen oikeasti ihan kunnossa. Olen vain pettynyt. 

Sivistyssanakirja sen tietää:

pettyä

1. tulla huomaamaan, että johonkin kiinnitetyt toiveet tai odotukset eivät ole toteutuneet, että aikaisempi hyvä käsitys jostakin on väärä. esim. Pettyä johonkin, jonkin suhteen. Petyin häneen. Pettyä toiveissaan, avioliitossaan, rakkaudessa. Luotin häneen, mutta petyin pahasti.

pettyä

1. huomata toiveiden, odotusten tms. täyttymättä jääminen
   
   

Mutta, eipä siinä! Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Tarvitseeko aina keskustella?

Ollaan tässä Jäbän kanssa tapailtu kohta kuukausi. 

Hirveän pitkä aika, jos miettii. Hirveän lyhyt aika, jos miettii toiselta kantilta.

Meillä on mennyt kyllä (oman alkukriiseilyni jälkeen) mukavasti. Jäbän kanssa on rento olla, tosin 80 prosenttia näkemästämme ajasta kuluu joko seksin tai nukkumisen merkeissä. Se on mukavaa, mutta samalla myös vähän raivostuttavaa. Elämämme vain sattuvat menemään tällä hetkellä vähän ristiin, melkein kaikin mahdollisin tavoin. Yleensä illasta aikaiseen aamuun on ainoa hetki saada yhteistä aikaa. Jos silloinkaan.

Jos suhde perustuu vain intiimille kanssakäymiselle, onko meillä loppujen lopuksi mitään puhuttavaa? Kaipaisin tällä hetkellä pitkiä kävelylenkkejä, rentouttavaa lasillista viiniä tai JOTAIN. On toki aina hauskaa harrastella juttuja, mutta ajan kuluessa se ei vie suhdetta niinkään eteenpäin. 

Haluaisinko sitten että juttu menisi eteenpäin?

En tiedä, kun ei saa jäbästä selvää. Enkä omista tuntemuksistani, koska kaikki tapailu pyörii vain jomman kumman kotona. Silloin se ei ole kauhean aktiivista. Paitsi.. heha.

Kuukauden jälkeen voisi tietenkin aina keskustella. Ne kuuluisat sanat, jotka joko lopettavat kaiken tai vievät asioita (edes hetkellisesti) eteenpäin.

Mitä mieltä oot meistä?

Onks tää susta pelkkää seksii?

Pitäiskö seurustella?

Lässynlässynlää?

Ölölölölölölölölölö?

Periaatteessa voitaisiin puhua asiasta vaikka muutaman viikon päästä, mutta koska en itsekkään tiedä mitä haluan, saa aloite tulla jäbältä. Eli aloitetta tälle keskustelulle ei varmaan koskaan tule. 

Tällä hetkellä asiat ovat hyvin näin, katsellaan rauhassa. En ole mustasukkainen (ainakaan vielä, koska en tiedä mahdollisista muista naisista), hänen kanssaan on hauska olla ja sutina on aina kivaa. Oikeastaan olo on aika rentoa asian suhteen, kivaa vaihtelua.

Ah löysin tämän musiikin taas.