Eron hetki on pettymys

Jossain laulussa sanotaan, että eron hetki on kaunis.

Paskanmarjat.

Ennen kaikkea se on pettymys.

Näimme Jäbän kanssa viime viikonloppuna ja kävimme sen keskustelun. Viime viikolla alkoi olla sellainen olo, että on pakko mennä joko eteenpäin tai lopettaa tämä juttu. Jäbä ei enää ottanut yhteyttä ja häntä ei selkeästi kiinnostanut enää pitää yhteyttä. Paitsi omalla olen-kaikkien-kaveri asenteellaan.

Näimme ja juttelimme. Kysyin suoraan, mitä hän meiltä haluaa?

"En näe tässä mitään sen syvällisempää"

Lisäksi minulle selvisi, että jäbä oli käynyt myös muilla treffeillä, hän on yhä kiinni ex-tyttöystävässään ja olin ollut hänelle oikeastaan vain muuta ajatteltavaa. 

No, periaatteessa ihan ok. Emme olleet sopineet mistään, joten kaikki oli sallittua. Olisin toivonut kuitenkin, että jäbä olisi muutama viikko sitten sanonut nämä asiat. Minulla oli todella hauskaa hänen kanssaan ja ehdin vähän ihastua. Siksi pari päivää jutun lopettamisen jälkeen kului pienessä itkuraivopuuskassa.

En oikeastaan itkuraivonnut jäbän perään. Itkuraivosin koska olin pettynyt. Olin pettynyt siihen, ettei taaskaan tullut mitään. Etten taaskaan riittänyt. Ettei jäbä halunnut katsoa kanssani tätä korttia. 

No, hyvä kokemus ja hauskaa oli. Niin kauan kuin sitä kesti. Yksi asia kuitenkin ihmetyttää. Jos jäbä käy monilla treffeillä, eikä ole vakavissaan, minkä takia suhteen alussa pitää sitten liehitellä ja innostua niin paljon? Lähettää kuvia ja lässytellä? Eikö alusta asti voisi tehdä selväksi nämä asiat? Ei sitä voi tietenkään heti tietää, mutta kun asiat selkenee niin olisi hyvä puhua. Heti. Niin vältettäisiin kaikki ärsyttävät tilanteet. 

Olen oikeasti ihan kunnossa. Olen vain pettynyt. 

Sivistyssanakirja sen tietää:

pettyä

1. tulla huomaamaan, että johonkin kiinnitetyt toiveet tai odotukset eivät ole toteutuneet, että aikaisempi hyvä käsitys jostakin on väärä. esim. Pettyä johonkin, jonkin suhteen. Petyin häneen. Pettyä toiveissaan, avioliitossaan, rakkaudessa. Luotin häneen, mutta petyin pahasti.

pettyä

1. huomata toiveiden, odotusten tms. täyttymättä jääminen
   
   

Mutta, eipä siinä! Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Tarvitseeko aina keskustella?

Ollaan tässä Jäbän kanssa tapailtu kohta kuukausi. 

Hirveän pitkä aika, jos miettii. Hirveän lyhyt aika, jos miettii toiselta kantilta.

Meillä on mennyt kyllä (oman alkukriiseilyni jälkeen) mukavasti. Jäbän kanssa on rento olla, tosin 80 prosenttia näkemästämme ajasta kuluu joko seksin tai nukkumisen merkeissä. Se on mukavaa, mutta samalla myös vähän raivostuttavaa. Elämämme vain sattuvat menemään tällä hetkellä vähän ristiin, melkein kaikin mahdollisin tavoin. Yleensä illasta aikaiseen aamuun on ainoa hetki saada yhteistä aikaa. Jos silloinkaan.

Jos suhde perustuu vain intiimille kanssakäymiselle, onko meillä loppujen lopuksi mitään puhuttavaa? Kaipaisin tällä hetkellä pitkiä kävelylenkkejä, rentouttavaa lasillista viiniä tai JOTAIN. On toki aina hauskaa harrastella juttuja, mutta ajan kuluessa se ei vie suhdetta niinkään eteenpäin. 

Haluaisinko sitten että juttu menisi eteenpäin?

En tiedä, kun ei saa jäbästä selvää. Enkä omista tuntemuksistani, koska kaikki tapailu pyörii vain jomman kumman kotona. Silloin se ei ole kauhean aktiivista. Paitsi.. heha.

Kuukauden jälkeen voisi tietenkin aina keskustella. Ne kuuluisat sanat, jotka joko lopettavat kaiken tai vievät asioita (edes hetkellisesti) eteenpäin.

Mitä mieltä oot meistä?

Onks tää susta pelkkää seksii?

Pitäiskö seurustella?

Lässynlässynlää?

Ölölölölölölölölölö?

Periaatteessa voitaisiin puhua asiasta vaikka muutaman viikon päästä, mutta koska en itsekkään tiedä mitä haluan, saa aloite tulla jäbältä. Eli aloitetta tälle keskustelulle ei varmaan koskaan tule. 

Tällä hetkellä asiat ovat hyvin näin, katsellaan rauhassa. En ole mustasukkainen (ainakaan vielä, koska en tiedä mahdollisista muista naisista), hänen kanssaan on hauska olla ja sutina on aina kivaa. Oikeastaan olo on aika rentoa asian suhteen, kivaa vaihtelua.

Ah löysin tämän musiikin taas. 

Kun tulet jätetyksi, vaikka ei ollut suhdettakaan

En ymmärrä, miksi tämä asia on tullut muutaman kerran vastaan. 

En ymmärrä, miksi miehet tekee sen. 

Ehkä olen vain niin epäselvä. 

Nainen mikä nainen, muahhahahhahaaaa. 

Mutta joo, valaistaanpa tilannetta.

Vietimme siis Wappuheilan kanssa muutaman hekumallisen jumppatunnin yhdessä muutama viikko sitten. Satuimme sattumalta samaan kaupunkiin tällä viikolla muutamaksi päiväksi ja ajattelin seksinkiilto silmissäni, että voisimme vaikka nähdä. En kuitenkaan halunnut olla liian hyökkäävä, joten laitoin hänelle yksinkertaisen tekstarin: Jos haluut nähdä, soittele! Kesti muutama tunti ja vastaus oli: Heiiiiiiiiiiii sun kaa oli tosi kivaa sillon ja olet huippu tyyppi ja kaikkea mut mun on nyt pakko selvittää ihmissuhdeasiat ja pää kuntoon ja ehkä olisi vaan parempi ettei nyt nähdä kahdestaan ja lässynlässynlää.

Miten mies sai minut taas kuulostamaan parisuhdehaukalta, kun tarkoitus oli rehellisesti olla vain munahaukka?! En selkeästi vielä osaa kunnolla tätä jaloa taitoa, jolla saat suoraan kiertäen sanottua haluan vain seksiä. Nyt tietysti ihmettelette miksi en vain lähetä tekstiviestiä, jossa lukisi nuo kolme kiihottavaa sanaa, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Olemme kavereita yhteisillä kavereillä ja jos mies ei haluaisi seksisuhdetta, se olisi minulle vähän noloa.

Minut on nyt kahdesti "jätetty" parin tapaamiskerran jälkeen. Arvostan tietysti rehellisyyttä ja miehen suoraselkäisyyttä (mistä minulla on vielä vähän opittavaa), mutta jotenkin tuo jättämistapa vain ärsyttää. Periaatteessa silloin ei pitäisi vielä olla suhdetta, josta jättää?

Kummallakin kerralla mies on kirjoittanut maratontekstiviestin, jossa hän analysoi "suhteemme" ja kertoo kuinka huipputyyppi olen ja vika ei ole minussa. Tämä olisi ihan ok tekstiviesti, jos olisimme nähneet vaikka yli kuusi kertaa. Jos ei siis ole munaa sanoa asioita kasvokkain. Kahden tapaamiskerran jälkeen asiat voi vain sanoa nätisti ilman turhia selittelyjä. 

No jaa, eniten tässä tiestysti ärsyttää ettei mies anna mahdollisuutta minulle olla jättävä osapuoli. Typerät miehet.

Olimme muuten kaverin kanssa perjantaina baarissa ja törmäsin siellä vanhaan panoon parin vuoden takaa. Saatoin vähän lipsahtaa vanhan suolan janoon, mutta ennen kuin ehdin mitään tehdä, mies katosi. Ehkä hyvä niin. 

Lisäys klo. 15:48

Aika jees kesäkumibiisi! Kesäkesäkesäkesä

Kun mies saa (some)kiukkukohtauksen

Minulle on kiukuteltu jo kahtena päivänä! Enkä ole edes ole tehnyt mitään.

Tosin siinä se ongelma taittaa olla. 

Ensimmäinen kiukkuilija on eräs tinder-treffimies. Mies ei oikein kolahtanut ja ilmoitin hänelle todella ystävällisesti, että ehkä vain kaverisuhteella jatketaan. Osa miehistä ei ole vieläkään ymmärtänyt, että "jos pysytään vain kavereina" tarkoittaa, ettei tarvitse enää olla yhteydessä. On tietty poikkeuksia, mutta silloin aloitteen pitää tulla siltä, joka jätti suhteen kaveritasolle. Olen itse oppinut sen jo aikoja sitten. Jos mies laitaa pysyttäiskö vain ystävinä-viestin, hän saa olla muutaman kerran aloitteen tekijä. Vasta silloin voi uskoa toisen tahtoon vilpittömästi.

Tämä tinder-mies otti ensinnäkin aika vakavasti tämän jos pysytään vain kavereina-ehdotuksen. Kun hän muutaman päivän toipui tragediasta, hän aloitti leikkimielisen uhkailun. 

Voidaan pysyä kavereina, jos se ei jää yksipuoliseksi. 

No voi hellantuuteli. Vastasin vaan niih enkä sen jälkeen ole yhteyttä ottanut. Mies on. Muutaman kerran jaksoin vastailla mitä elämään kuuluu-juttuihin, mutta sitten annoin keskustelun kuolla pois. Reaktio:

Miten menee?

Mikset vastaa?

:(( ???

:(

Oisit voinu suoraan sanoo, jos ei kiinnosta pitää yhteyttä.

En voisi ikinä ottaa miestä, joka ei tajua yksinkertaisia asioita. Jos naiselta tulee ekojen treffien jälkeen viesti: "Oli kyllä ihan kiva jutella, mut ehkä kuitenkin kaveripohjalla vois jatkaa" se tarkoittaa, ettei kiinnosta. Jos mieheltä tulee vastaava minulle, ymmärrän kyllä vihjeen. 

Teen tuossa small talkina ehdotuksen kaverijutusta, koska olisi töykeää vain töksäyttää joo oli kiva nähä, mutta et kyllä kiinnosta yhtään seksuaalisesti tai muutenkaan. Adios. Jos sen jälkeen keskustelu vain ei lähde luistamaan, on ehkä aika luovuttaa. Eihän tämä kuitenkaan mikään elämää suurempi menetys ole.. tapasimme vain kerran. Siinä tuskin ehtii syttymään mitään rajoja rikkovaa yhteyttä. 

On aina inhottavaa olla "jätetty" tai se, jolle sanotaan ettei kiinnosta. Minä tiedän, muutama päivä sitten sain samanlaisen viestin. Mutta säälittävää on olla päästämättä irti sellaisesta, mitä ei vielä edes ole. Pää pystyyn ja kävellään ylväästi tilanteesta pois. 

Toinen kiukku-ukko on tinderissä. Hän taisi suuttua, kun en  vastannut tinder-viesteihin. Tätä en oikeasti ole tehnyt tahallani, en vain käy tinderissä kuin ehkä kaksi kertaa viikossa! Enkä silloinkaan muista aina lukea punaisia palleroita. Huoh. Mutta ehkä mies joka hyppii somessa tuolla tavoin silmille, ei ole minulle se oikea. 

Haluan vielä jakaa yhden pointin, joka ehkä auttaa ymmärtämään miksi sanon "pysytään kavereina", enkä "ei kiinosta".

Tässä on eräs tositarina:

Ensimmäiset treffit. Katseet kohtaa... eikä mitään. Myöhemmin illalla nainen saa viestin mieheltä:

M: Oli ihan tosi kivaa, haluisitko nähdä uudestaan?"

N: Oli kyllä kivaa, mutta en oikeastaan. Musta meidän välillä ei vain oikein ollut mitään. 

M: Ööö.. no mikset voi antaa mahdollisuutta?

N: Oon tosi pahoillani, mutta musta ei nyt vaan tunnu siltä. Hyviä jatkoja.

M: Mikset haluu nähä mua uudestaan?

Hei haloo?

Luuletko olevas jotenki parempi kun mä?

HALOO?

*kännissä* vithu pashka ämmä vithu ei ees kiinnosta tomhoset lihavartrd lehgmöt HYVVÖSTI!!!"!!!!

Ja tämä ei ole ainut tapaus. Siksi pehmeä lasku kaverisuhteella. Ehkä se on väärin, mutta se saattaa säästää "jättävän" osapuolen mielipahalta. 

Seesteisiä hetkiä

Hei kaikki kultsipuppelimussukat. En ole kirjoittanut pieneen hetkeen. Tämä johtuu siitä, ettei elämässäni ole oikeastaan tapahtunut mitään merkittävää. Hirveä kevätstressi ja kiire. Pistin kyllä äsken poskeeni luomumunan vähän löysänä. Se on kyllä parasta. Nam. Josta tulikin mieleeni vitsi, jonka kuulin radiosta:

Muna ja kana makoilivat seksin jälkeen sängyllä, muna poltteli tupakkaa tyytyväisenä ja kana mökötti. Tästä voimme päätellä, kumpi tuli ensin.

On minulla kuitenkin muutama kerrottava asia. 

Olen saavuttanut seesteisen tason seksittömän elämän hyväksymisessä. Olen kuin itse pyhä neitsyt-kuningatar. Ei ole enää tehnyt mieli soittaa vanhoille panoille ja jos olen lähtenyt ulos juhlimaan, en ole vaivautunut sheivaamaan karvoja. Olen huomannut, että paljon mielummin elän seksittömyydessä ja totun siihen, kuin harrastan ihan-ok-hei-irtosuhteita keho valmiustilassa. Olen erittäin seesteinen. Ah.

MUTTA kävin sen viimeisimmän deitin kanssa jo toisilla (seksittömillä) treffeillä! On se kyllä komia mies, huh huh. Ja mukava ja kiva ja kaikkea. Nyt pitää tehdä aloite ja toivoa, että mies haluaisi myös tutustua minuun. Grauh. Koska typerä seesteisyys. 

Hmm mitäs muuta. Tämä paljon puhuttu Mies on kuulemma onnellisesti parisuhteessa, en ole moneen kuukauteen kyllä mitään hänestä kuullut. Välillä kävelee vastaan ja sitten coolisti moikataan. Mutta hyvä jos hänellä menee kivasti. 

Oikeasti. Vitsi vitsinä. Hähähä. Hyvä että ovat onnellisesti yhdessä.

Vähän ärsyttää eräs miespuolinen kaveri. Hän yritti viime syksynä iskeä minua pienessä huppelissa ja asia tuntuu vaivaavan häntä edelleen. Ilmassa on välttelyä ja jäinen tunnelma. Pitää ehkä yrittää rikkoa jää, vaikka tässä ei pitäisi olla mitään rikottavaa! Perkuleen dramaqueen-miehet.

Mutta ei mitään ihmeempiä siis! Tinderissä en ole enää käynyt. Ei kiinnosta, ei jaksa.

Yritän tässä aktivoitua kirjoittamaan vähän reippaamin! Jos ei kuitenkaan mitään tapahdu, hyvää vapun odotusta! 

Minun omasta tinderiin somaan

Eron jälkeen on hirveän hyvä mennä jumppaan. Kyllä painot (ja oma keho) nousee kun muistelee huonoja asioita. Huh. Tosin huomenna en varmaan kävele.

Jos nainen on sinkku, hän keksii tekemistä. Hengailee ystävien kanssa, käy jumpassa, virkkaa, neuloo, kirjoittaa kirjan jne. Hän on silloin yksin, mutta ei yksinäinen. 

Jos nainen on huonossa parisuhteessa, hän ei ole yksin vaan helvetin yksinäinen. 

Kun toisen ihmisen läsnäoloon tottuu, siitä tulee jollain tavalla riippuvaiseksi. MUTTA huomaan nyt jo ajattelevani asioita eri tavalla: vaikka olen ollut yksin kämpillä jo monta päivää, en oikeastaan ole tuntenut yksinäisyyttä. Olen jutellut kavereiden kanssa, kirjoittanut tänne, katsonut telkkaria ja rentoutunut. Kun Miehen kanssa meni huonosti ja olin yksin kämpillä, olo oli niin helvetin yksinäinen. 

Olin koko aamun kuin jumalatar, hymyilin ja säteilin ympäri kaupunkia. Sitten näin Miehen kävelevän kadulla, enkä usko että hän huomasi minua. Olisin voinut mennä juttelemaan, mutta annoin olla. Sen jälkeen koin pieniä masennuksen hetkiä, jotka kuitenkin purin tehokkaasti jumpassa. Nyt olo on taas tasapainoinen ja rauhallinen. Mies jopa laittoi viestin tänään. Vastasin tyynesti ja asiallisesti, mutta silti hiiiieman torjuvasti. Minusta meidän ei kannata vielä siirtyä tähän ystävyys-tekstailu-vaiheeseen. Katsellaan.

Muistin yhden jännän asian syksyltä. Kävin yhden miehen kanssa ulkona (kutsutaan häntä vaikka pelipojaksi) ehkä elokuussa (enkä voi uskoa, etten ole kirjoittanut siitä tänne?!?) ja se ei todellakaan mennyt kuin elokuvissa. Olimme siis kaverituttuja entuudestaan ja laiteltiin viestiä puolin ja toisin. Kävimme sitten kävelemässä ja sen jälkeen ei hänestä kuulunut mitään. Olen varmasti todella kiinnostava ihminen. 

Okei, pelipoika kertoi harrastavansa erästä urheilulajia, jota olen muutaman kerran kokeillut. Siispä innoissani vastasin, että olen harrastellut sitä myös. Hahaa yhteisiä asioita, ihanaa! Pelipoika sitten kysyi jotain typerän pelivälineen nimeä, enkä tiennyt edes mistä oli kyse. Sen jälkeen tuli ihan vähän hölmö olo ja mies pyöritteli silmiään. Hmp. 

Kuitenkin, pelipoika käveli kadulla vastaan yli kuukautta myöhemmin ja juttelimme niitä näitä. Muistan lähtiessäni, kuinka minua vähän ärsytti se ettei meille tullut mitään. Kirosin sinkkuuden ja miehet ja deittailun. 3-4 päivää myöhemmin Mies tuli juttelemaan. 

Eli niin paljon kuin vihaan lausetta "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat", niin myönnän että jossain harvoissa tilanteissa, se saattaa pitää ihan ikkupikkuisen paikkaansa. Ehkä. Ihan vähän vain. MUTTA SITÄ EI SAA SILTI TOITOTTAA SINKUILLE. Nih. 

Tinderistä vielä, erehdyin antamaan eräälle Sankarille puhelinnumeroni. Hän on nyt laittanut viestiä muutaman päivän ja pyydellyt kahville. Ei siinä mitään, mukavan näköinen mies. Kuitenkin koko tinder kävi ahdistamaan ja pitäisi aloittaa taas tutustumisrumba ja näyttää ihmiseltä...

Kysyin häneltä kuitenkin mitä hän tekee elämällään jne. Vastaus: Oon supersankari.

No niin, en vastannut eikä hänestäkään enää kuulunut. Minä toivon, että se oli vitsi. 

Otsikko muuten viittaa siihen, miten paljon ottaa päähän tämä deittailurumba. Miksi, oi miksi kaikki ei olisi voinut mennä hyvin ja hän olisi minun omani? ARGH. Tosin, minusta tuntuu että suren enemmän sinkkuuteen palaamista kuin itse Miestä. Ups. 

Miksi miehen pitäisi tehdä aloite?

Kuulkaas, tässä on kohta seurusteltu kaksi viikkoa. 

Eräs hyvä ystäväni totesi tähän:

Ai, hienoa! Tai siis, tosi upeeta! Joo, mä oon oikeesti tosi onnellinen sun puolesta.. se vaan, että tää on nyt yhden aikakauden loppu. Sä oot ollu sellane mun sinkkuidoli. Mut hienoa!

Jep. No, ei mennä vieläkään asioiden edelle. En myöskään puhu blogissa parisuhteesta, koska minun pitäisi pyytää mieheltä lupa. Olen kirjoittanut tätä blogia niin anonyymisti, että vain yksi ihminen tietää kuka oikeasti olen. Tämä blogi kuuluu vahvasti sille sinkkuminälle, en tiedä haluanko miehen tietävän tästä. Saa nähdä. Kirjoittelen siis vielä sinkkuusasioista!

Puhun tänään aloitteestaa, Kumpi sen tekee? Mikä on vanhanaikaista? Tekstari vai facebook? Tökkäys vai liketys? 

Siinä vasta pulmaa kerrakseen.

Itse olen usein ollut tilanteessa, jossa mies tekee ensimmäisen aloitteen. Aloite on kuitenkin vähän olematon, sellainen laiskan puoleinen ja usein vastuu siirtyy minulle. Minä olen aina se, joka kysyy kahville tai lenkille. Se on rassaavaa ja ikinä suhteet eivät ole onnistuneet. Tämän miehen kanssa asiat tuntuivat menevän juuri oikein päin. Hän tuli juttelemaan ensin kasvotusten, sitten puhumaan facebookissa ja lopulta kysyi ulos. Muistaakseni myös toinen kerta tuli häneltä, sitten minä pyysin häntä ulos. Sen jälkeen asiat rullasivat mukavasti omalla painollaan, jompi kumpi kysyi aina ulos tai laittoi viestiä. 

Jos mies tekee aloitteen, miestä kiinnostaa.

Jos mies pyytää toisen kerran ulos, häntä kiinnostaa edelleen.

Kolmas kerta toden sanoo, silloin kiinnotus vain kasvaa. HEI, olet miehen mielestä mielenkiintoinen ihminen edelleen! Voit myös itse hyvillä mielin aloitella.

Jos pyydät näiden jälkeen miestä ulos ja tämä lähtee, suunta on oikea. Kiinnostus on molemminpuolista. Alkaa tuntua aika hyvältä.

Jos yhteydenpito jatkuu ja teillä synkkaa.. dingdingdong!

Jos nainen tekee aloitteen, naista kiinnostaa.

Jos nainen pyytää toisen kerran ulos, häntä kiinostaa edelleen. Mutta kiinnostaako miestä?

Periaatteessa kolmannella kerralla olisi jo toisen kiinnostuneen vuoro laittaa viestiä. Antaa vähän vastakaikua. 

Jos mies ei tämän jälkeen vieläkään tee aloitetta ja pyydä sinua ulos, häntä ei 98% varmuudella kiinnosta. 

Jos hän kuitenkin pyytää sinua ulos kerran, hän on kiinnostunut.

Jos hän pyytää sinua uudestaa, kiinnostus on alkanut kasvaa. Asiat rullaavat kivasti eteenpäin.

Jos hän ei kuitenkaan tee aloitetta vaikka kuinka vihjailet, häntä ei kiinnosta tarpeeksi. HUOM! Useiden miesten mielestä seksiä voi kuitenkin aina harrastaa. Ja mikäs siinä, mutta ei siitä suhdetta saa.

En halua olla vanhanaikainen, mutta olen itse tullut tähän tulokseen (poikkeuksia totta kai on, se vahvistaa säännön): Kaikkein paras alkutilanne seurustelusuhteen syntymiselle on, että mies on ensin kiinnostunut ja tekee aloitteet. Tilanne on enemmän tasapainossa, kun miehen kiinnostus on suurempaa alussa. 

Voi olla, että elän tällä hetkellä onnellisuuden (seksi)kuplassa, enkä osaa ajatella asioita järkevästi. Sori. Lopuksi kuitenkin muutama asia. 

ÄLÄ tökkää facebookissa. Tai jos on ihan pakko tökätä, tökkää vain kerran. Jos nainen tökkää takaisin, siirry viestittelyyn.

Jos on edes vähän tuttu ihminen, juttele ensimmäisen kerran kasvotusten tai soita hänelle. Nainen arvostaa, jos mies joutuu näkemään vähän vaivaa tai voittamaan oman jännityksensä. Koska onhan tilanne ihan kamala. Myös tekstari/whatsapp/facebook on ihan ok nykyään. 

- Mikä on mun, on myös sun.

- Oi miten ihanasti sanottu. Mikä on sun, on myös mun. Mutta mikä on mun, on niin mun.

- Naisten logiikkaa -

A-pu-va

Heissan! Minusta ei ole kuulunutkaan vähään aikaan, koska elämässäni on tapahtunut todella omituisia asioita.

Olen tavannut mukavan miehen.

Jep. Olen yhtä hämmentynyt kuin tekin. 

Olemme nyt tapailleet yli 4 viikkoa ja olen hämmentynyt, onnellinen ja näytän luultavasti peuralta ajovaloissa. Olen jo yli vuoden kirjoitellut tänne, miltä luulen hyvän miehen tapailemisen tuntuvan. Nyt kirjoitann siitä, miltä se oikeasti tuntuu.

(Melkein) kaikki deittailusäätäminen loppuu 

Ei kuitenkaan unohdeta sitä, että naisia tässä ollaan ja sinkkuelämän "totuudet" on syövytetty hyvin syvälle aivoihin. Ihan alussa mietin deittailusääntöjä: kuka tekstaa ensin, kuka pyytää kahville seuraavaksi jne. Hyvin nopeasti kuitenkin rentouduin ja annoin asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin. Niinhän se sitten menikin. Eteenpäin. Hih.

Ensisuudelmasta kaikki vain paranee

Joidenkin säätöjen aikana on tuntunut, että ensisuudelma on aika lailla paras hetki teidän kahden yhteselämässä. Jos kaikki kuitenkin toimii, ensisuudelma on vain portti johonkin paljon hienompaan. Opitaan tuntemaan toistemme kehot, jutellaan, tutustutaan ja kerrotaan tarinamme. Toinen janoaa toista, haluaa oppia tuntemaan tämän niin hyvin kuin pystyy, 

Ihmetys ei meinaa loppua

Aina kun näet hänet, tunnet ihmetystä. Siitä, että tuo mies on siinä, tuo mies haluaa olla sinun kanssasi eikä malta pitää sormiaan irti. Hän silittää hiuksia, koskettaa salaa alaselkää tai suutelee ennen eri suuntiin lähtöä. Heräät aamulla ja ensimmäisenä ajattelet: Hän on yhä siinä, nukkuu levollisesti käsi ympärilläsi.

Sitoutumiskammoa ei tunne

Minä. Ikisinkku, sitoutumiskammoinen, bilettämisestä nauttiva kreisibailausnainen. En ole tuntenut kuin muutaman pienen hetken paniikkia. Kuitenkin siinä paniikissa on jotain uutta, se ei johdu sitoutumisesta vaan siitä, entä jos hän lähteekin pois? 

Okei, yhden hetken tunsin sitoutumispaniikkia. 

Mutta pitäähän itselleen olla uskollinen. 

Luottamus

Kun on ollut näin pitkään sinkkuna, on vaikea luottaa toiseen. Sitä haluaisi luottaa ja uskoa, mutta pieni piru takaraivossa vaan jatkaa jupinoitaan. Minä olen vasta muutama päivä sitten astunut sen rajan yli, jolloin aloin luottamaan. 

Olemme kuitenkin miehen kanssa puhuneet asioista paljon. Olen paasannut hänelle, miten olen hyvin tietoinen omasta reviiristäni ja tottunut olemaan yksin. 

Kuitenkin, kaipaan häntä lähelleni ja olen jo alkanut unohtaa kaikki sinkku-uhoamiset. Outoa.

Sinä hehkut

Äitini oli viikonloppuvisiitillä sitä mieltä (tietämättä miehestä), että olen onnellisen ja rauhallisen näköinen. Hyvä ystäväni sanoi minun näyttävän tasapainoisemmalta ja onnelliselta. TÄH, näytänkö yleensä muka tasapainottomalta?!? Ihme tyyppejä. 

Oloni on kuitenkin ollut todella hyvä, jotenkin kevyt. Ehkä oman elämänsä jakaminen toisen kanssa keventää sen taakkoja. 

Kaikkea ei tarvitse jakaa

Meillä menee miehen kanssa ajatusmaailma hyvin yksiin. Kaverit ovat super tärkeitä ja näemme aina silloin, kun pystymme. Alkuhuumaa on, mutta me emme vedä sitä överiksi. Kummankin oma elämä elää myös. 

Elämä on aika kivaa. Ihastuminen on ihanaa. Hih.

Ja kaikki mukana tuleva mukavuus. Kheh.

Tiedän, että osa ajattelee paniikissa tämän olevan blogin surma. Ehhei. Jos tämä säätö muuttuu suuremmaksi, me muutumme mukana. Lupaan, että siitäkin tulee juttua (varmaan enemmän kuin sinkkusäädöistä), koska olen onneton tunari parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Voi kuitenkin olla, että ylleni laskeutunut blogisinkun kirous jatkuu ja sählään kaiken ihan blogin kunniaksi. Siitäkin riittää varmasti juttua. 

Katson kuitenkin tämän kortin ja ihanaa, että olette minun kanssani.

Anteeksi tälläinen ällösiirappiteksti (minun siirappiasteikkoni mukaan). Joku ensihuumasekoaminen. Hmmm. ROKKENROLL. 

Aasi se seisoi härkäineen

Lauloi tiernapojat.

Tilannekatsaus!

Todella pitkän kärvistelyn jälkeen laitoin Aasille viestin. Selvisi, että hän oli rikkonut puhelimensa ja numeroni oli kadonnut (joko todella hyvä tekosyy tai totta, päätin uskoa). Tekstailtiin vähän ja koska hänellä ei sittenkään ole facebookia, pyysi Aasi lähettämään minulle muutaman valokuvan. Yyh... inhoan niitä hetkiä. Miksi ei voida vain nähdä livenä? Laitoin kuvat kuitenkin ja ainakin takaisin tuli "hyvältä näyttää". Ihan kuin teurassikaa valitsisi joulupöytään. Yh. Pidän teidät kuitenkin ajan tasalla!

Toinen asia, saimme sponsoriksi HuippuKivan yhtiön, jonka banneri näkyy nyt tuossa vasemmalla OIKEALLA puolella. Arvonnan palkinnot ovat siis selvillä!

1. Palkinto on 20€ lahjakortti kyseiseen aikuisten lelukauppaan

2. Palkinto on helppo ja kätevä sormivibra

Muistakaa käydä osallistumassa vielä! Älkää kommentoiko tähän alle, vaan edelliseen postaukseen johon pääsee TÄSTÄ! Osa on myös laittanut sähköpostiin viestiä, sekin käy loistavasti. Onnea! Vielä kahdeksan uuden lukijan verran aikaa!

Jaaaa sitten vielä toinen ilmoitusluontoinen asia. Täytän tänään vuosia.

Älä yritä liikaa

Jos haluat tehdä naiseen vaikutuksen, älä yritä liikaa. Ole hitto vie oma itsesi. (Tämä pätee myös toisin päin).

1. Älä lässytä (olen vissiin paasannut tästä ennenkin, mutta kun tuntuu olevan yleinen ongelma). Lässytys sopii ehkä joihinkin yksittäisiin hetkiin, mutta ei jatkuvasti. Haluan tuntea olevani aikuinen nainen, enkä mikään 11 vuotias pikkutyttö.

2. Jos laitat vaikka viestiä, älä käytä viestissä naisen nimeä. Siis oikeasti, mikä on ärsyttävämpää kuin: "Mitäs Minna tänään aikoo?" tai "Mites Emmin viikonloppu on sujunut?" 

Luultavasti kyllä muistan oman nimeni, sitä ei tarvitse minulle muistuttaa. Pelkkä sinä yms. käy oikein hyvin.

3. Jos suhde no kuolemassa helposti pois, anna sen kuolla. Jos ette ole pitäneet yhteyttä kuukauteen, se on aika selvä merkki ettei kumpikaan halua jatkaa. Vaikka sitten näkisitte sattumalta kaupungissa, älä sano: "Meidän pitäisi varmaan jutella". Miksi asioita ei voi tehdä helpoksi? Luoja että vihaan "Meidän pitää puhua" - keskusteluja. 

4. Älä käytä viesteissä joka kerta mukamas nokkelia aloituksia, kielikuvia, lauseita tms. Pelkkä Hei on ihan kiva, siihen ei tarvitse joka kerta vääntää Pöhkötipöö tai Hipsulivei. Luoja. 

Harmittaa, koska tuollaiset pikkuasiat syövät suhdetta heti alusta asti. Lisäksi näistä ihmisistä näkee, että he vain yrittävät liikaa. Ei teidän tarvitse esittää, olkaa vain ihania hurmaavia persoonia! Ja jos persoonanne kattaa yllä olevat asiat, sitten etsikää tyttö joka siitä pitää.

Hyvää viikonloppua!

P.s. Minulla on taas yksi "Meidän pitää puhua"- keskustelu edessä. Hitto kun ei jaksaisi. Yhtään. 

Testissä Tinder

Ystäväni kehoituksesta päätin ladata kännykkääni Tinderin. Tuon nykyajan deittailusovelluksen, joka mahdollisimman pinnallisesti auttaa sinua löytämään elämäsi rakkauden.

Ladattuasi sovelluksen, sinun täytyy kirjautua sisään facebook-tunnuksilla. Liittymisesi Tinderiin ei näy facebookissa millään tavalla, sieltä Tinder vain tuo profiilikuvasi, etunimesi, ikäsi, yhteiset kaverit ja sivustot joista tykkäät. Jos Tinder-ihmisellä on kanssasi yhteisiä kavereita, näet sen heti. 

Tinderin ideana on, että Tinder etsii sijaintisi ja lähellä sinua olevat potenttiaaliset sulhaset. Sitten vain selaat kuvia painat joko sydäntä tai rastia. Jos mies on sattumoisin laittanut sinulle sydämen myös - TADAA - olette Tinder-pari. Silloin teillä on mahdollista jutella keskenänne ja tutustua toisiinne.

Myönnän että toiminta on hiukka pinnallista, mutta aika hauskaa! Olo on kuin karkkikaupassa! Miehiä miesten perään. 

Ensimmäisenä päivänä Tinder-pareja muodostui vain muutama, mutta tänään jokainen valintani on ollut Tinder-pari. Rupesin melkein epäilemään, että miehillä on tapana valita kaikki naiset sydämen alle tai sitten olen oikeasti jumalatar. Hahaa. 

Neljän päivän sisään olen käynyt Tinderissä muutaman kerran ja pareja on muodostunut 29. Näistä kaksi on jutellut, ensimmäinen kysyi tökerösti Miten menee ja toinen hienotunteisesti Tuutko paikkaan X panolle?

Tinder on selkeästi myös helppo paikka etsiä seksiä. 

Hauskaa hommaa tämä valitseminen on, mutta en usko että monikaan on sovelluksen kanssa tosissaan. Lisäksi täytyy varoa, ettei vahingossa valitse liian tuttuja (esim. yhden illan säätöjä) kun ei ensin kuvasta meinaa miestä tunnistaa. Yhteiset kaverit kannattaa tarkistaa, jos niitä on paljon.  

Mutta tutustun vielä sovellukseen ja katson onko siitä mihinkään!

Uhraudun teidän vuoksenne, hyvät lukijat!

Sattumaako?

Viimeisimmän blogitekstini jälkeen tapahtui kummia. 

Nimittäin noin kaksi tuntia tekstin julkaisemisen jälkeen sokkotreffimies laittoi viestin. Kyseli mitä kuuluu ja kukkuluuruu. Ensimmäinen reaktio oli tämä

En sittenkään ollut se joka tullaan dumppaamaan. Saisin sanoa viimeisen sanan! Haaveissani jo elin tätä hetkeä

kunnes ymmärsin, ettei se jättäjänkään osa ole maailman herkullisin. Paitsi tietyissä harvoissa tilanteissa. Päätin laittaa hänelle normaalisti viestin takaisin, mutten itse tehnyt mitään aloitteita keskustelun jatkamiseksi. Muutaman viestin mies jaksoi laittaa ja viimeisimmän viestin kohdalla alkoi ottaa pannuun. Muistin siinä tilanteessa kaikki vanhatkin keskustelut ja sen, että miehellä oli tapana lässyttää. Tai siltä se omaan korvaani kuulosti. Voi että, hyvän yön haleja ja pusuja sinne omalle hanipupu-luppakorvalleni tuituitui. 

Noo ei se nyt ihan noin radikaalia ollut, mutta kuitenkin. En kestä sellaista. Hyi. Mielummin äijä kuin imettäjä! Vaikka joissakin tilanteissa hellästi puhuminen on kivaa. EI LÄSSYTYSTÄ!

Mies oli ottanut minuun yhteyttä edellisen kerran vajaa 2 vko sitten. En tiedä johtuuko se vain minusta, mutta jos deittailu on vasta aluillaan se ei riitä. Miehen täytyy olla enemmän aktiivinen ja osoittaa naiselle, että haluat tämän seuraan. Itse en tuhlaa aikaani enää kehenkään, joka ei selvästi halua olla kanssani. 

Se oli nyt lopullisesti siinä, eikä minua enää haittaa vaikka mies ei ottaisikaan yhteyttä. Silloin päästään tilanteesta helpoimmalla, ilman niitä jäätäviä "no ei olla seurusteltu ja ollaan tapailtu vasta muutaman kerran, mutta pysytään kavereina? Olet oikeasti huippu tyyppi ja plaaplaaplaa" -keskusteluja.

Täytyy myöntää, että oli todella omituinen sattuma. Blogitekstin julkaisemisen ja viestin välillä. Toivottavasti mies ei ole tunnistanut minua tästä blogista ja ryhtynyt ovelasti kyyläämään kirjoituksiani. 

Sehän olisi vallan hirveätä. 

Ai niin! Haluan jakaa teille vielä erään videon! Voice.fi:n sivuilla oli eräs video siitä, auttaako kukaan pientä poikaa jota paleltaa. Juttuun pääset klikkaamalla tästä ja video on tuossa alapuolella. 

Maailmassa on vielä myös paljon hyvää. Pidetään huoli toisistamme.

(En suosittele katsomaan tätä flunssassa, koska rään tuotanto triplaantuu ja voit tukehtua siihen).

Kun ahdistaa se, ettei ahdista

Jep. Sokkotreffimiehen kanssa tulee käymään nyt niin, että kavereina pysytään. 

Yleensä jos deittailen ja olen kiinnostunut, mahanpohjaa kutittaa harva se päivä ja kun viesti saapuu ei sekoamisella ole rajoja. Uaaargh, jokin siinä miehessä ei sytytä sillä tavalla. En ole ahdistunut, en itse asiassa tunne mitään. Huono merkki. Tunteminen on välittämistä. 

Tätä mieltä olen tällä hetkellä deittailusta, miehistä, seksistä, miehistä ja kaikesta. Jopa ruoasta, sillä söin viikonloppuna niin paljon että tuli fyysisesti paha olo. Tervettä.. mutta mummola on sellainen. 

Näen sokkotreffimiehen vielä mielelläni, mutta kaverina. Toivon että tämä asettuu kohdalleen itsekseen, mutta otan asian puheeksi jos tarve vaatii. Jos totta puhutaan, viimeisimmän kerran jälkeen minulle tuli vähän sellainen olo ettei hän olisi myöskään niin kiinnostunut. 

Mutta tämä oli nyt vain pieni välipulina, kello on melkein kaksitoista ja valtakunnassa ei ole enää kaikki kotona. Teitä lukijoita on tullut mukavasti lisää, se on ilo huomata! Lisäksi voin hehkuttaa että muutama päivä sitten 20 000 henkilö vieraili tällä sivulla. Siistii. Ja kiva kun olette jaksaneet vastailla kahteen oikealla olevaan kyselyyn! Kyylä on iloinen.

Mutta hyvää yötä ja seksikkäitä unia ♥

No Drama Queens

Päätin tänään alkaa tietoisesti välttelemään draamaa. 

Osaan olla joskus todellinen drama queen, saada ahdistuskohtauksia ja karata mahdollista parisuhdetta Singaporeen. Olen nyt perjantain jälkeen nähnyt sokkotreffimiehen kahdesti - kävimme kerran kahvilla ja eilen vietimme iltaa yhdessä. Jäin hänen luokseen myös yöksi, mutta tällä kertaa olimme kuin todella siveelliset sipulit. Lisäksi minulla ei ollut kasvojenpesuainetta mukana, joten jouduin pesemään kasvot miesten suihkusaippualla. Naamani haisee vieläkin mieheltä.

Lähdin aamulla kotiin väsyneenä ja hämilläni. 

Miksi väsyneenä jos olimme kuin siveyden sipulit?

En tiedä mikä siinä on, mutta en osaa nukkua toisen ihmisen vieressä. Kaikki häiritsee: liikkuminen, tuhina, kuorsaus, hengittäminen, toisen lämpö, mahdollisen seksin ajattelu.. Nukun vain niin paljon paremmin yksin. Yksin. Omassa ihanassa sängyssäni, oman ihana peittoni alla, omalla ihanalla tyynylläni. Yksin. 

Ehkä se on vain tottumiskysymys, tai sitten en totu siihen koskaan ja heti kun pääsen naimisiin ilmoitan miehelle että haluan oman huoneen. Hähä. 

Miksi hämilläni?

En ole pitkään aikaan tuntenut miestä kohtaan näin. Enkä tiedä onko se hyvä asia. Jollain tavalla mies on niin kaveri kuin olla ja voi, mutta toisaalta hän on myös kaikkea muuta kuin kaveri. En tiedä mitään, en osaa ajatella mitään ENKÄ STRESSAA MISTÄÄN! Ja se on kuulkaa uutta se! Hyvä asiahan se on, mutta jotenkin tuntuu että tästä suhteen kehittymisestä puuttuu jännite. Äh, en tiedä. Ehkä meistä tulee vain friends with benefits - ihmisiä. Tai sitten jotain enemmän tai vähemmän.

Tiedän vain sen että en jaksa stressata enää mistään, olen siis kaikkien yläpuolella loistossaan elävä rakkauden ylijumalatar.

HUOMIO!

Melkein unohdin! Tuohon oikealle on ilmestynyt taas uusi kysely elämäntilanteesta. Olisi kiva jos vastaisitte, koska olen kyylä ja minua kiinnostaa kaikkien asiat. Kiitos.

Keep Calm & Love Monday

Niin palasi arki tämänkin naisen elämään. Tosin viikonloppu oli aika normaali - nukuin paljon enkä tehnyt mitään erikoista (lue: en saanut tehtyä mitään mitä olin suunnitellut). Kuitenkin perjantai oli hyvä päivä, olin nimittäin sen sokkotreffimiehen kanssa treffeillä. Hän sai viimein pyydettyä minut ulos, tai oikeastaan hänen luokse.

Ajattelin että ehdin hyvin käydä vielä jumpassa ennen miehen luokse menoa ja hikoilinkin tunnilla kuin pieni sika. Kävin tietysti salilla suihkussa ja siinä hiuksia kuivatessani huomasin työntekijän siivoavan suihkua. Ketään muuta ei näkynyt missään. Kysyin työntekijältä viattomasti moneltas tämä paikka menee kiinni? Nainen katsoi minua ärtyneesti ja sanoi että kymmenen minuuttia sitten. No niin. Se siitä ajasta saada itseni näyttämään seksikkyyden jumalattarelta ja seireenien seireeniltä. Äkkiä tukka kuivaksi, meikkivoide, puuteri ja ripsari naamaan, varmistus että vaatteet on oikein päin ja ulos. Miehen kämpille tultuani ehdin onneksi tarkistamaan vielä hissin peilistä että näytin siedettävältä.

Mies oli laittanut minulle ruokaa. Siis ruokaa. Ihan oikeaa ruokaa. Viimeksi kun mies vaivaantui laittamaan minulle jotain, se taisi olla krapula-aamun krapulanuudelit. Lisäksi hän oli ostanut punaviiniä. Ah ja oih. Söimme hyvin ja kerrankin onnistuin syömään siististi tai siltä ainakin minusta tuntui. Voi olla että näytin taas tältä

mutta mies ei ainakaan heittänyt minua ruoan jälkeen ulos. 

Sen jälkeen joimme lisää punaviiniä ja katsoimme elokuvaa. Juttelimme paljon kaikesta mahdollisesta eikä hiljaisia hetkiä tullut. Punaviinipullon jälkeen jatkoimme vielä muutamalla kaljalla ja yht'äkkiä huomasimme että kello on jo puoli kaksi yöllä. Olin pyörällä liikenteessä ja sää oli aivan kamala, joten sovimme että voin jäädä sohvalle nukkumaan. Tämä oli siis miehen ehdotus. Ollaanpa sitä niin herrasmiehiä että. Ihan söpöä se oli. 

Jatkoimme vielä juttelua ja asia johti toiseen (kts. edellinen postaus). Se tuntui hyvältä ja oikealta. Heräsimme aamulla sylikkäin ja mies ehdotti että jäisin hänen luokseen vielä täksi päiväksi. Halusin kuitenkin kotiin, punaviinistä oli jäänyt pieni päänsärky ja muutenkin olo oli turvonut. 

Hän suuteli kun erosimme ja menin kotiin hymyssä suin. Illalla mies laittoi vielä viestin, eikä minua edes ahdistanut! Mieletöntä.

Sitten tuli sunnuntai.

Katsoin koomassa Greyn anatomiaa ja siinä oli eräs kohtaus jonka jälkeen pieni aivopiru heräsi mutisemaan korvaani ajatuksia joita en olisi halunnut ajatella (jos haluat katsoa kohdan youtubesta, klikkaa tästä). Siinä puhuttiin ensisuudelmasta ja sen tärkeydestä.

Minä en edes muista mikä oli minun ja sokkotreffimiehen ensisuudelma. Varmaan se tapahtui vähän ennen seksiä. Oliko virhe mennä sänkyyn ns. ensimmäisillä treffeillä? Olimmehan jo muutaman kerran nähneet, mutta nämä olivat ne viralliset. Mies oli ensiksi sitä mieltä että haluaisi odottaa, mikä oli minulle ihan okei. En vain voi jumalalliselle seksikkyydelleni mitään, että jossain vaiheessa mies vain ei jaksanut enää odottaa. En vietellyt (no ehkä ihan vähän vaan) mutta miulle se oli vain pientä flirttiä jonka ei olisi tarvinnut mennä pidemmälle. Totuus myös on, että olin ollut aika pitkään ilman. Siis liian pitkään. Vaikka mieleni olisi ollut järkevä, kroppani oli kuin aikapommi. Joten eiköhän tämä olisi tapahtunut joka tapauksessa. 

Ajatteleminen on kyllä pahinta mitä ihminen voi tehdä. Kun ajattelee, alkaa lietomaan ja kun alkaa lietsomaan, kehittää draamaa. 

En vain pysty olemaan ajattelematta oliko se virhe? Meillä ei tule enää olemaan sitä taianomaista ensisuudelmaa tai ensimmäistä rakastelua. Takana on vain hiprakkainen pusuttelu ja pano.  Olen nimittäin ehkä vähän ihastunut. Ihan vähän vain. Siitäkin on aikaa, kun kukaan mies olisi tuntunut näin hyvältä ajatukselta. 

No, elämä on ihmisen parasta aikaa ja kaikesta oppii, eiks jeah.

Sinkkubingo

Mistä tietää, onko ensimmäisillä treffeillä ylittänyt haamurajan?

 Rajan jonka ansiosta olet ansainnut paikkasi seuraavalle kierrokselle - toisille treffeille?

Pelataanko ensimmäisillä treffeillä jonkinlaista sinkkubingoa? Kun tarpeeksi monta kriteeriä on täyttynyt, voi huokaista helpotuksesta. 

Bingo - haluan nähdä tämän naisen uudestaan. Sama tietenkin toisin päin. 

Vastaako sinkkubingon numeroita sitten ihmisen ominaisuudet? Luonne, ulkonäkö, tyylitaju, asiat joista puhuu, mikä kiinnostaa, ikä.. lista on loputon. Mutta onko se reilua? Pitäisikö mahdollisuus antaa vaikka bingoa ei ensimmäisellä kerralla tulisikaan? 

Mikä on sitten haamurajana? Jokainen ihminen voi mielessään päättää haamurajastaan, mutta minusta se pitäisi olla suhteellisen alhainen. Ei kenelläkään ole muuten mitään mahdollisuuksia. 

Annetaan ihmisille mahdollisuus mahdollisuuteen, oraakkeli-Milja the armollinen on puhunut.

Kaikki tämä siis siitä syystä, etten näköjään ylittänyt viime kertaisen treffini haamurajaa. Tuntuu helvetin hienolta. Mutta onneksi maailma on täynnä miehiä ja deittailu on niin kauhean mukavaa ja antoisaa.

Kostaakohan universumi minulle? Niin monta kertaa kuin olet itse pakit antanut, annettakoon pakit myös sinulle. 

Onneksi olen kypsä aikuinen ja otan tilanteen todella asiallisesti. 

MIKSI OI MIKSI SAIN PAKIT?!? OLENKO LIHAVA VANHA LEHMÄ? Missäköhän mies asuu, voisin sen verran joustaa opiskelijabudjetista että voisin ostaa kennollisen kananmunia... tykkääköhän miehet pestä ikkunoita?

Lisäksi minulla on elämäni pisin kuiva kausi meneillään. ENNÄTYS. Jippii. Toivottavasti en koskaan, koskaan riko sitä. 

Mutta onneksi asioita voi katsoa monelta eri kantilta:

Hiljaisuus

Rakkaudestako se hevonenkin potkii?

Se tunne kun vastakkainen sukupuoli saa sinut raivon valtaan. Se pieni vit**ilu ja ainainen kiusaaminen harmittaa, varsinkin jos ei ole varautunut laittamaan vastaan. 

Kuitenkin minulle on monesti käynyt niin, että myöhemmin on selvinnyt kliseinen asia:

Kaiken takana on rakkaus.

Itse en tätä harrasta, mutta miksi miehet yrittävät saada naisen huomion kiusoittelun kautta? Esimerkiksi jos sanot naisen juuri värjättyjä hiusia keltaiseksi, se ei välttämättä ole paras mahdollinen keino saada naista lähtemään kanssasi ulos. 

Ovatko jotkut miehet vain niin ujoja, etteivät keksi mitään muuta lähetymistapaa kuin nälviminen? Pieni kiusoittelu ei ole koskaan pahaksi, mutta tiettyä rajaa ei saa ylittää tai toinen pahoittaa mielensä.

Olen itse todella kärkäs ihminen ja saatan joskus sanoa jotain mitä en todellakaan tarkoita pahalla. Mutta jos olen kiinnostunut jostain ihmisestä, ei mieleeni tulisi ollenkaan alkaa nälvimään ja kiusoittelemaan vääristä asioista. Onneksi suurimman osan pystyy unohtamaan aika nopeasti.

Kuitenkin jotkut asiat saattavat jäädä kummittelemaan mieleen vielä vuosiksi. Esimerkiksi muistan, kun yläasteella eräs poika sanoi minulle että minulla on iso nenä ja isot korvat. Tällainen herkkä murrosiän kukkanen meni asiasta ihan sekaisin, muistan että katsoin peilistä nenääni joka ikinen aamu enkä voinut edes kuvissa olla enää rennosti. Ajattelin vain jättinenäni valtaavan koko valokuvan. Hiukset pidin korvieni peittona seuraavat kaksi kuukautta. 

Poika oli tietenkin kiinnostunut minusta.

Tätä on kuitenkin tapahtunut myös sen jälkeen kun siirryttiin 20 iän toiselle puolen. Ennen vanhaan vedettiin tyttöjä letistä ja vielä tänäkin päivänä joku saattaa tulla ja kiskaista. Ärsyttävää. Enkä sano, ettei kiusoittelu olisi hyvä asia, oikein tehtynä se voi kasvattaa jännitteitä hyvällä tavalla ja auttaa saamaan toisen huomio. Mutta se vaatii taitoa ja ihmistuntemusta. Ulkonäköön liittyvät asiat kannattaa pitää positiivisina ja muutenkin liian henkilökohtaisuuksiin on turha mennä. Tämäkin riippuu tietysti ihmisestä, itse olen ollut todella herkkä. Nykyään kestän asioita vähän paremmin huumorin kautta, ehkä miehet ovat aistineet sen ja alkaneet sen takia vielä enemmän tehdä tuttavuutta kiusoittelun avulla. 

Harmi vain että minulla on aika terävä kieli ja jos sille päälle satun, mies lähtee häntä koipien välissä paikalta.

Osaan potkia takaisin.  

Ekat treffit?

Minulla oli eilen ehkä treffit. 

Tai mistä sen tietää onko treffeillä vai hengaileeko vain kaveripohjalta? Jos sitä ei tehdä selväksi? Monimutkaista. 

Treffit ovat muutenkin niin voimakas sana. Mieleen tulee heti romanttinen illallinen hienossa ravintolassa kynttilän valossa, kauniin musiikin soidessa taustalla. Elokuvissa aina treffit ovat syy pukeutua pikku mekkoon ja todella korkeisiin korkkareihin. 

Itse pesin jossain vaiheessa iltaa meikit pois ja vaihdoin farkut lökäreihin. Heti vain kaikki kortit pöydälle. Suomessa ei edes tunnu olevan "treffi"kulttuuria, ainakaan nuorten keskuudessa. Mielummin käydään yhdessä kävelemässä tai kahvilla. Tai kaljalla. 

Mutta palatakseni ehkä-treffeihini, olemme siis tutustuneet yhteisen ystävän kautta ja nähneet kerran aikaisemmin baarissa. Nyt sitten mies kysyi, voisiko hän tulla kylään ja ajatushan oli vallan mainio. Käytiin kävelemässä ja sen jälkeen hengailtiin kämpillä, juteltiin ja juotiin teetä. Kun hän lähti........ jännitys tiivistyy........... halattiin. 

Ei siis mitään käsitystä millä mielellä mennään. Mutta sehän tästä tekeekin jännittävämpää! Itselläni jäi mukava tunne mahanpohjaan. Oli kivaa. Ja se jätkä on muuten aika hyvän näköinen. Nam.

Hyvä minä ja kaikki jotka jaksavat deittailla! Jee jee elämä on kivaa!

Ai niin! Ja tietysti kun oltiin kävelemässä niin vanha säätöni kävelee vastaan. Sitä tekohymyn määrää.

P.s. Minun nettitreffijuttuni vähän lyssähti, ei yhtään viestiä vajaa viikkoon! Tosin syy taitaa olla iiiihan pikkiriikkisen minussa. No jaa. 

Etsiikö nainen oman isänsä kaltaista miestä?

Isänpäivän kunniaksi puhutaanpa isistä. Ja muista miehistä.

Netistä löytyi muutama artikkeli jotka luin mielenkiinnolla:

Valitsitko isäsi näköisen miehen?

Kun kumppani on kuin oma vanhempi

Isin tyttö etsii isän näköistä miestä

Onko niin yksinkertaista, että hyvässä isä-tytär-suhteessa eläneet haluavat kumppanikseen miehen joka tuntuu yhtä turvalliselta kuin oma isä? Käy järkeen, jollain oudolla tavalla. Isä on meidän ensimmäinen roolimalli miehistä ja jos se tuntuu silloin turvalliselta ja hyvältä, miksi sitä ei hakisi myös loppuelämäkseen. 

Tai niin kuin elokuvassa Grease todetaan:

The only man a girl can depend on is her daddy.

Entä jos suhde omaan isään ei ole ollut niin yksinkertainen? Ehkä silloin etsimme täysin päinvastaista kumppania, tai kuten eräässä artikkelissa todettiin: Otamme isämme kaltaisen miehen koska tiedämme mitä odottaa. Vaikka se olisi huono asia. Eipähän tule yllätyksenä.

Miettikää, jos lapsuuden isäsuhde on niin voimakas asia! Se vaikuttaa miesvalintoihimme vielä monen kymmenen vuoden päästä, joko hellästi tökkii sinua oikeaan suuntaan tai vetää sinut huonoon miesvalintaan. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin, ehkä jopa vielä voimakkaampana. Olen nähnyt muutaman äidin pikku kultapojan jäävän poikamieheksi, koska kukaan nainen ei tunnu riittävältä oman äidin rinnalla. Me voimme siis tuhota omat lapsemme, vaikka emme tajua sitä. Luulemme vain rakastavamme heitä tarpeeksi. Vanhemmilla on niin mieletön valta, että ihan pelottaa. Onneksi aika monista kasvaa ihan tavallisia ihmisiä. Tai jotain. Ehkä hankin lapsia joskus. 

Luulin, että omat mieheni ovat aina olleet päinvastaisia kuin isä. Kuitenkin nyt ajateltuani asiaa, en ole enää varma. Olemme isäni kanssa liian samanlaisia, siitä syystä otamme useasti yhteen aika kovaankin ääneen. Minulla on maailman paras ja ihanin isä, mutta en tiedä kestäisikö omat pienet hermoni elämistä samanlaisen miehen kanssa kuin hän (tai minä). 

Tosin en voi sitää tossumiehiä, jotka eivät panisi hanttiin ollenkaan. 

Pulmallista. Missä on se kultainen keskitie?

Mutta maailman ihaninta päivää rakkaalle isälleni, johon voin aina luottaa ♥

Romantiikka - totta vai tarua?

Romantiikkaa on monenlaista ja siitä on tuhansia eri käsityksiä. 

Romantiikka on 1700-luvulla alkanut suuntaus joka painotti tunteita, vapautta ja mielikuvitusta. Tämä innosti taidemaalareita (ja erään nimi oli muuten William Turner! Soiko kellot päässä?), muusikoita, kirjailijoita, tanssioita - ketä tahansa!

Romantiikka esiintyy elokuvissa ja kirjoissa erilaisilla keinoilla, tavoitteena tietenkin että katsoja/lukija liikuttuu ja alkaa uskomaan elämän hyvyyteen tai pahuuteen (rakastavaisten ero, kuolema tms.)

Kyynel.

Vollotus. 

Entäs sitten todellisuus?

Heräsin tähän kysymykseen saadessani eräältä nettideitiltäni viestin, jossa hän kertoi itsestään sanoilla "miltäs kuulostaisi, jos sytyttäisin kynttilöitä joka puolelle asuntoa ja sä käpertyisit mun kainaloon? Katsottais joku romanttinen elokuva ja mä silittäisin sun hiuksia". 

Paniikki paniikki paniikki paniikki! Vastasin tälle henkilölle, että itse olen tyyppiä duracell-pupu. En jaksa kiehnätä jonkun kundin kainalossa kaikkia iltoja! Sitten vielä ihmetellään miksi parisuhde lihottaa.
Tämä kysymys kuitenkin herätti ajatuksia omasta romanttisuudesta. En siis ole seurustellut kenenkään kanssa vuosikausia, joten en tiedä parisuhderomanttisuudesta mitään. Kuitenkin itselläni on käsitys, ettei suhteen alkuaikoina tarvitse olla yliromanttinen (lue: oksu), eikä tarvitse yrittää niin paljoa! Ei minua kiinnosta tietää, montako kynttilää voit sytyttää puolestani, montako suklaarasiaa jaksat kantaa luokseni EIKÄ minua kiinnosta tietää miten haluat asua maaseudulla metsän keskellä kymmenen kaunista lasta ympärilläsi ja rakastava vaimo vierelläsi. Varsinkaan jos kuvittelet sen vaimon olevan minä.

 Itselläni liian varhaisessa vaiheessa laukaistut romanttiset pommit vain muovaavat painajaismaisen kuvaelman päähäni, jossa asumme vanhassa talonröttelössä kaukana kaikesta, olen todellakin synnyttänyt kymmenen väh. 5 kg painavaa lasta (eikä paikat enää todellakaan palaa ennalleen - ainakaan mielessäni) ja raadan pitääkseni kodin pystyssä kun kaljamahainen mies katsoo telkkaria ja syö sipsejä. 

Tietysti ylireagoin. Ja lietson omia ajatuksiani. Mutta en vain ole sellainen "ällö"romanttinen ihminen. Minulle romanttisia asioita ovat muistaminen, pienet teot jotka tuntuvat merkityksemättömiltä ja yllättäminen. Minulle riittää jos mies vaikka joskus toisi ruusun kotiin ilman mitään kummempia "Hei kulta, katso olen tosi romanttinen ja tuon sulle ruusuja" - rinnan pöyhistyksiä, laittaisi aamupalan kun minulla olisi huono aamu tai vaikka tiskaisi astiat vaikka olisi minun vuoroni. Arkielämän pieniä suuria tekoja. En usko että hyvä parisuhde perustuu siihen, että tehdään aina tosi romanttisia juttuja mutta kaikki muu on pielessä. Mielummin laitetaan ne pienet asiat kuntoon ja tehdään niitä isoja romanttisia asioita harvemmin. Silloin ne merkitsevät paljon enemmän.

Tämä on siis vain minun mielipiteeni tällä hetkellä. Tietysti jos joskus narraan jonkun miehen vierelleni pidemmäksi aikaa, minusta tulee vielä pahempi romantiikkahörhö kuin pahimmat painajaiseni. 

En tosin usko, mutta ken tietää? 

Vai kysytäänkö mielummin Barbielta?
(Ähähä pieni välikevennys. Sori.)

Romantiikka on hurjan tärkeä asia. Se pitää rakkauden hengissä. Mutta jos kukkaa kastelee liikaa, se kuolee. Sama pätee kaikkiin asioihin. 

JA jos ennen kuin ollaan edes tavattu livenä, mies yrittää hukuttaa minut.. ei taida toimia. Sorge.  

Tosin tulevaisuuteni alkaa uhkaavasti näyttää tältä kyynisyyteni takia. Onneksi olen nuori ja kasvan aikuiseksi pieni palanen kerrallaan.