Kun sutina sutii

Pitääkö oikeasti nykyaikana perusolettamuksen olla, että toinen ihminen (tuo mahdollinen lapsiesi isi, lastenlastesi ukki ja uskollinen aviomiehesi) on kusipää ennen kuin toisin todistetaan?

Odottakaas kun kerään itseni. 

Oikeasti tässä ei nyt ole tapahtunut mitään maata järisyttävää. Kävin sen jäbän kanssa ulkona muutamia mukavia kertoja, jotka johtivat muutamaan mukavaan yökyläilyyn ja meillä kaikilla oli niin mu-ka-vaaaaaaa ♫ 

Itse olen todella herkkä ihminen ihmisten käyttäytymiselle ja yksi asia saa minut aina vähän tolaltani. Jos esimerkiksi ihminen muuttaa yht'äkkiä käyttäytymistään - vaikka se olisi aivan pieni muuttuminen, huomaan sen. Ja ahdistun. Jätkä laitteli alkuun paljon höpöttelyviestejä, kuvia ja ties mitä. Yht'äkkiä ei enää melkein mitään. Jos viestiä tulee, keskustelu jää melkein minun vastaamiseeni ja jos minä laitan viestin, keskustelu kuolee "hyvin menee" vastauksilla. WTF? Ehkä se oli vain keino päästä reisimajoitukseen. 

No, kriisi ei ole tämän näköinen. Olen pidennetyllä viikonloppulomalla muilla mailla, joten emme edes voi nähdä tällä viikolla. Katsotaan ensi viikolla, tahtoisiko jäbä nähdä. Vit*tti kyllä muutama päivä, mutta sitten muistin taas deittailun kultaisen ohjenuoran:

Älä odota mitään, et pety.

Älä usko mitään, ellei toisin todisteta.

Nauti, pane, pidä hauskaa, mutta älä kiinny ennen kuin mies on todistanut sen sinulle. Useasti.

Voi olla, että syksykin painaa päälle. Väsyttää ihan tolkuttomasti. Siksi piti lähteä muille maille, en ajattele mitään koulujuttuja neljään päivään, katson vain modernia perhettä ja syön. Brie-juusto ja viinirypäleet. AH. Parempaa kuin seksi.

En vain jaksa enää näitä deittailun typeriä vaiheita. Mielummin ei mitään ja sitten joku kiva tyyppi saa tulla ja jäädä siihen viereen nukkumaan. Ilman mitään kriisejä. Ilman mitään ahdistumisia. 

Hän tulee ja tuo mukanaan brie-juuston. Hän jää ja antaa minun syödä brie-juuston. Kun juusto loppuu, hän hakee minulle uuden. Eikä valita kertaakaan siitä miten lihon. 

Hyvä tyyppi jäbä kuitenkin on, ehkä vain liian pleijeri. Katsellaan mitä ensi viikko tuo tullessaan, mutta madallan odotuksen nollan alapuolelle ja nautin itsestäni. 

Kun pleijeri suukon sai

Olin vähän aikaa sitten ystävieni kanssa paikallisessa teiniyökerhossa, jossa kuuluimme reippaasti "vanhempaan" porukkaan. Suurin osa juhlioista oli v. 1996 syntyneitä ja huomasimme viettävämme enemmän aikaa portsarina toimineen kaverin kanssa ulko-ovella. Mutta se ei ole oleellista. 

Kun lopulta huomasimme paikalle saapuneen jopa meitä vanhempaa porukkaa, uskaltauduimme tanssilattialle. Meillä oli todella hauskaa ja jaksoin olla jopa pilkkuun asti!! Mutta sekään ei ole oleellista.

Oleellista on se, että minua tuli iskemään muuan herrasmies. Mies, joka tunnetaan hyvin pienessä kaupungissa. Mies, joka on yksi pahimmista pleijereistä ja karvaajista jonka tiedän. Hänellä on maine miehenä joka saa naiset sänkyyn helposti - liekö syynä nopea kieli joko puhumisen tai muiden asioiden. Hänet tunnetaan myöskin nirsona ja valikoivana miehenä, siksi minulla on hieman ristiriitaiset tunteet. 

Vuosi sitten olisin ollut ihan kikseissä ja syöksynyt hänen luokseen, mutta koska olen kasvanut ja aikuistunut (ja koska minulla oli menkat) en lämmennyt hänelle. Mies oli kyllä uskomattoman sinnikäs, mutta siinä illan aikana hän humaltui aika pahasti ja lopulta se meinasi mennä jo vonkaamiseksi. Onneksi hänellä oli ehkä sinnikkäin wingman mukana, jonka tiedän. Siis hänen onnekseen. 

Jos hän laittoi käden jalalleni, otin sen pois. Vastasin hänen kysymyksiinsä normaalisti ja juttelimme ihan mukavia. Lopulta menimme kaverini seuraksi ulos tupakalle ja mies sai kätensä kaiteeseen kiinni niin, että jäin loukkuun. Mies katsoi minua pitään ihmetellen ja kysyi, miksi en lämpene hänelle. Vastasin rehellisesti, etten halua randomeita yhden yön suhteita, jos en ole varma tyypistä. 

Mies kysyi, saako suudella minua. 

Minä vastasin: Poskelle

Mies katsoi minua pitkään ja sanoi: Se ei riitä. 

Sen jälkeen hän suuteli minua huulille kahdesti ja olisi jatkanut pidempään mutta käänsin nauraen pääni pois, taputin häntä poskelle ja sanoin: Jos haluat, soittele joskus. Sitten lähdin kavereideni luo ja mies jäi monttu auki baarin oven eteen. Miehen ilme oli niin hämmästynyt, hän ei voinut käsittää että nainen ei lähdekkään hänen mukaansa. Hah.

Eikä ole muuten soittanut. Eikä hän kyllä varmaan muista edes nimeäni. Mutta hän on mies jota ei voi kesyttää, enkä edes halua yrittää. 

Loppuilta meni leppoisasti, hengattiin yhä samassa porukassa ja heitettiin pientä flirttiä. Hitaat tanssin wingmanin kanssa. Hähä. Mutta täytyy sanoa että olen hieman otettu siitä, että tämä nirso pleijeri valitsi minut. Ihan pikkuisen otettu olen. OLEN SEKSIKÄS YLIJUMALATAR! Hehe.

Ai niin! Jossain vaiheessa mies kysyi minulta, miksi olen niin nirso ja valikoiva? Tähän maailma on mennyt. Jos et halua lähteä jonkun miehen luokse harrastamaan känniseksiä, olet automaattisesti nunna/lesbo/vanha piika/liian nirso/liian pihi.

Miehet, joskus syy voi olla myös teissä.

Pleijeri vs. tohvelisankari

Ihastun aina pleijerimiehiin. Tohvelisankarit ihastuvat minuun. 

Ihastun pleijeriin - pleijerin kanssa säädetään hetki - haluan sitoutua, hän ei - olen taas sinkku - tohvelisankari kertoo olleensa kiinnostunut minusta jo jonkin aikaa - tapailen häntä hetken, mutta hän on liian turvallinen - hän haluaa sitoutua, minä en - olen taas sinkku - ihastun pleijeriin...

Kierrän siis kehää. Loputon ikiliikkuja. 

Miten tähän pisteeseen on jouduttu? Miksi en halua sitoutua miehen kanssa, joka oikeasti haluaa sitoutua? Hän olisi luotettava ja tekisi vuokseni mitä vain. Miksi minua alkaa ahdistaa? Ehkä en oikeasti edes halua sitoutua. Ehkä sen takia itse deittailen miehiä, joiden tiedän välttävän sitoutumista henkensä edestä. 

Mutta miksi näin on? Tehdäänpäs lista:

Pleijerin plussat ja miinukset:

+ yleensä hyvässä kunnossa 

+ huolehtii ulkonäöstään

+ osaa käsitellä naista (tai ainakin on tarpeeksi itsevarma siihen)

+ osaa oikeasti sanat jotta nainen tuntee itsensä maailman kauneimmaksi

+ deittailu hänen kanssaan oon jännittävää koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu

+ / - vahvat mielipiteet

- mies ei soita

- tai jos soittaa niin vain silloin kun itselleen käy

- et ole ainut nainen hänen listassaan

- mahdollinen itserakkaus alkaa jossain vaiheessa ottaa päähän

- mies ei osaa lopettaa suhdetta vaan pitkittää sitä keksimällä tekosyitä

- baareilu on jokaviikkoista hupia

- pahimmassa tapauksessa hän ei ajattele ketään muuta kuin itseään (mahd. narsisti)

Tohvelisankarin plussat ja miinukset:

+ luotettava

+ hellyyttävä

+ suloinen

+ olet parasta mitä hänelle on tapahtunut eikä hän aio pilata sitä

+ ei baareilua joka viikko

+ olet ainut nainen hänen listassaan

- antaa liian helposti periksi

- kotihiiri, kun sinä haluaisit ulos

- soittaa liian usein

- mahd. huono itsetunto

Tässä olivat hyvin kärjistetyt tapaukset. Paras mahdollinen miesehdokas olisi näitten kahden välimuoto!  Sellaisen minä haluaisin. Mutta totuus on, että nainen vaatii liian usein mieheltä tiettyä tyyppiä. Me olemme liian vaativia. En sano, ettei osa miehistäkin etsi juuri oikeanlaista kroppaa tms. mutta jos haluaa parisuhteeseen, täytyy pystyä luopumaan joistain kriteereistä. 

Lisäksi täydellinen miesystävä on pitkällä tähtäimellä hieman enemmän tohvelisankari kuin pleijeri.