torstai 19. joulukuuta 2013

Viisi yötä jouluun on

Yksi hyvä asia sinkkuudessa on kun sanotaan joulu. Ei tarvitse miettiä onko vain kahdestaan kotona tai kumman vanhemmille menee. Voi rauhassa matkustaa kotiin ja antaa vanhempien lihottaa sinut +30 kg kaiken maailman joulumätöllä. 


Hei äiti. Rakas tyttäresi tuli kotiin.

Joulu on ehdottomasti lemppari juhlapyhäni. Rakastan suomalaisen joulun harrasta tunnelmaa, rauhallisuutta ja aikaa joka vietetään perheen kanssa. En ole koskaan mennyt aattona tai joulupäivänä baariin, tapsan tansseissa olen kerran käynyt. Tiedän kuitenkin paljon ihmisiä, joille joulun vietto on lähimmäisten örveltämisen katsomista kännissä. Se on sääli. Olen ollut etuoikeutettu. 

Pieni jouluinen välikatsaus miestilanteeseen ennen kuin karkaan kotipaikkakunnalle vanhempien syöttöporsaaksi: näimme sokkotreffimiehen kanssa uudestaan samaisella kaveriporukalla ja oli todella mukavaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, pyytääkö hän minut ulos. Kaveripojan kanssa ollaan hengailtu, mutta emme ole puhuneet siitä rajan-ylitys-asiasta ja hyvä niin. Välit tuntuvat olevan ihan ok. 

Koska en ole varma ehdinkö päivittelemään blogia syömisen ohessa, ajattelin toivottaa teille jo nyt
 Hyvää Joulua 



Ps. Katsokaa Love actually, Yksin kotona, Joulupukki ja noitarumpu, Holiday, Die Hard (hehehe) ja muita jouluun liittyviä elokuvia. Kuunnelkaa myös paljon ihanaa joulumusiikkia, tässä muutama mistä itse pidän kovasti tällä hetkellä:




Club for Five - Heinillä härkien kaukalon


maanantai 16. joulukuuta 2013

Maanantaiaamuna krapula ja vapina

Minulla on tänään vapaapäivä joten ajattelin tehdä maailman turhimman postauksen. Kävin muuten myös viikonloppuna baarissa, siitä voisinkin paasata!

Aloitetaan kuitenkin toisella asialla - nimittäin hakutulosten top-5! Selailin huvikseni tilastoja ja huomasin ihan hyviä juttuja joilla blogiini on löydetty. Tässä viisi parasta:

1. Mies nylkyttää

2. Tyttöystävä päätöksenteko ahdistaa

3. drinkki meille vai teille

4. kumman vastuu on tehdä aloitteet suhteessa

5. ihastunut miehen ystävään

Parhaimmat näistä teki siis se, että olen tainnut paasata samoista asioista jo monta kuukautta. Olen siis luultavasti onnistunut joko sekoittamaan tai selventämään asiat, jos joku onneton on vahingossa lukenut omituisia ajatuksiani. Kiitos ja anteeksi. 


Sorry

Mutta siihen baareiluun! Olin siis kaverini luona kylässä noin 28 000 ihmisen kaupungissa ja yökerhoja siellä on kai kaksi kappaletta. Täynnä 95-ikäisiä, ehkä? Noh, nuoren näköisiä kuitenkin. Jopa DJ tuntui olevan nuorempi kuin minä ja soitti kyllä sellaista soopaa ettei kehdannut mennä edes tanssimaan. Missä oli 80-90 luvun loistavat hittibiisit?!? Illan teema taisi olla Petri Nygårdin Märkää + pelkaa bassojumputusta joka oikeasti tuntui sydämessä asti. Vanhuus ei tule yksin.. ja olen sentään vasta vähän päälle kahdenkymmenen.

Oli muuten pitkästä aikaa viikonloppu jolloin olin ulkona sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntai oli aika karseaa, samoin tämä päivä. Tänään ei sentään ole enää krapula, mutta ihmeellinen väsymys ja turvotus. Miten silloin 18 vuotiaana jaksoi käydä viikossa parhaimmillaan jopa 4-5 iltana baarissa? Ja maksa huutaa hallelujaa.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Miehet - ilman niitä voi elää mutta ilman niitä ei saa..

.... heteroseksiä. Too bad.

Ei helvetti menee kyllä hermot! Saamarin miehet. Ensin ollaan monta kuukautta ettei maisemissa näy edes miehen varjoa, mutta SITTEN kun yhden miehen kanssa näyttää ihan mukavalta niin toinen mies huomaa sen ja iskee kiinni ja sekoittaa koko pakan. 


Päivitysluontoista asiaa siis: 

Sokkotreffimies otti siis yhteyttä ja kuulin jo kaverin kautta että tämä haluaisi tutustua minuun paremmin. Hieno homma, odotan innolla mitä tuleman pitää. Toivottavasti mies ei nyt mokaa tätä. Ja minä en saa jotain sitoutumiskammokohtausta.. mutta se on sen ajan murhe.

MUTTA

Olen edellisissä teksteissä varmasti päivitellyt eräästä kaverimiehestä, johon olin alkusyksynä erittäin ihastunut. Sovimme siis jo elokuussa että parempi pysyä ystävinä (lue: hän ei halunnut enempää ja se oli minulle ihan ok (lue: olin helvetin pitkään mustasukkainen mutta pääsin siitä yli) ja meistä on tullut siis todella hyvät ystävät). Hengailemme toistemme luona useasti viikossa vain jutellen ja viettäen aikaa. Sanomaton sääntö on ollut, ettei kosketa toisiimme oikeastaan ollenkaan. Tietty kaverihalaukset yms. on ok, mutta jos makoillaan vaikka sängyllä tietty väli pitää olla. Se on toiminut hirveän hyvin ja hänestä on tullut yksi läheisimmistä ihmisistä minulle. 

Viime perjantaina se sitten tapahtui. Olin tiennyt jo tästä sokkotreffimiehestä, mutta en ollut vielä kertonut asiasta kaverilleni. Olimme juomassa ja päädyimme vielä hänen asunnolleen jatkoille. Siinä kahden maissa yöllä rupesi tietysti väsyttämään ja torkuimme hänen sängyllään. Yht'äkkiä tunsin kun hän otti minut tiukkaan lusikkaan. Se tietysti tuntui mukavalta ja ajattelin että se jää siihen. Sitten mies meni jotenkin todella oudoksi, puhui sillä tavalla "hempeästi" ja silitteli tukkaa. 

UAAAAAAAAAAANGALABUGALAAAAAAA

Mietin vähän aikaa mitä voisin tehdä ja lopulta lähdin vain kotiin nukkumaan. "Mee jos sun pitää mennä" sanoi mies ja loi minuun koiranpentukatseen. Eieieieieieieieieieiei.
Jos tämä olisi tapahtunut 2kk sitten olisin ollut ihan kikseissä. Tai edes kuukausi takaperin. Mutta ei samalla viikolla kun olen löytänyt pitkästä aikaa potenttiaalisen miesehdokkaan! Kaveripoikaa kohtaan minulla on ollut aika syvät tunteet ja pelkään että ne tulevat pintaan jos tälläinen pelleily jatkuu. Kuitenkin jos mies ei halunnut olla kanssani syksyn alussa, miten voin olla varma että hän haluaa olla kanssani nyt? Ehkä olin vain joulu-lähestyy-kuolen-yksin-ja-koirat-syövät-ruumiini-masennuksen helpotusväline. 

Ärsyttää myös että koko kroppani huusi minulle merkkejä siitä, miten seksin harrastaminen hänen kanssaan olisi hirveän hyvä juttu. Saamarin kuiva kausi. 


Poltin myös ekan tupakkani puoleentoista vuoteen. Saamarin miehet. 

En ymmärrä. Eka ollaan puolet vuodesta ilman mitään kunnollista miehen huomiota ja sitten kun yksi antaa huomionsa niin toinenkin iskee kiinni. Ehkä he oikein kyttäävät tilaisuutta sekoittaa naisen elämän. Hehkuuko naisesta joku miehen stop-merkki kun yksi mies iskee häneen silmänsä. Tämähän on kuin jossain afrikassa, kuka on se halutuin naaras? No tietysti se, kenet toinen uros haluaa myös. Vaikka muut naaraat olisivat vielä parempia ehdokkaita. Huoh.

 Miten tässä voi valita? Jos siis kaveripoika jatkaa tätä. Voi olla (ja oikeastaan myös toivon) että se oli vaan yhden illan erehdys. Sitten se olisi helpompaa. Jos kaikki kuitenkin menee päin puuta, miten voin valita?
  Mies jonka tunnen ja josta pidän valtavasti, mutta jonka tunteisiin en voi luottaa vs. aivan uusi mies, joka voi olla parasta tai pahinta tai sitten ei mitään. 

Lähden nunnaluostariin.


torstai 12. joulukuuta 2013

Kun sokkotreffit onnistuu

Vihaan sokkotreffejä. Ei ole mitään ahdistavampaa kuin yrittää väkisin tutustua johonkin ihmiseen. Riittämättömyyden tunne taustalla, toisen ajatusten arvailu ja liian henkilökohtaisten puheiden vältteleminen - pyh ja pah,

MUTTA

Täytyy myöntää että ystäväpariskuntani onnistui täydellisesti. He nimittäin saivat erään kaverinsa kutsumaan minut neljänneksi mukaan juhliin ja meillä oli ihan loistava ilta! Mies oli todella mukava ja koska siinä oli myös ystäväni, ei mitään hiljaista hetkeä päässyt syntymään. Erinomaista. Eivätkä he edes yrittäneet näkyvästi (ja hyvin ärsyttävästi) parittaa meitä. Erittäin onnistunut ilta. 


Hehe. Ei nyt sentään. 

Vielä.

Nyt vain odotellaan. Lähtökohdat ovat taas tietty erilaiset koska meillä on yhteisiä kavereita. Siksi jos tästä jotain kehittyy, niin varmaan aika hissukseen ja varovaisesti lähdetään liikkeelle. Aika näyttää. Ja miehen aloitteellisuus.

Sitten nettideittailuun. Haudanhiljaista. Olen saanut yhdeltä eronneelta mieheltä "harrastetaan sitoutumatonta seksiä" - tarjouksen, en lähenyt. Sitten se analyysimies joka laittoi minulle joskus sen jumalattoman pitkän viestin, laittoi uuden jumalattoman pitkän analyysiviestin! Mainitsin kyseiselle herralle että olet jo kerran yrittänyt, eikä mitään vaikutusta. Jatkuu vaan. Kiitos mutta ei kiitos.

Joulu on (kohta) taas, joulu on (kohta) taas, jääkaappi täynnä jouluruokaa!
Otin varaslähdön jouluun. Hups.

PÄIVITYS! Klo. 22:04 kyseinen mies otti minuun yhteyttä. Jeah. Ei muuta.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Kun mikään ei riitä

Liian usein vanha suola alkaa janottamaan.

Miksi päästämme itsemme siihen pisteeseen? Miksemme ota hyvää vastaan silloin kun se meille annetaan?
Olen tässä taas miettinyt muutamaa paniikki-suhdettani ja kyllä erään herran kohdalla täytyy sanoa että olinpa hölmö. Ensin ollaan että: Khihihihihi ja sitten mies on että: Oi tykkään susta niin paljon että haluun olla vaan sun kanssa ja sitten minä olen että:


Miksi? Miksi miksi miksi miksi?!?

Vaihtoehto 1
Haluan elää sinkkuna. Alitajuntaisesti vihaan sitä että joku tunkeutuu reviirilleni ja vihaan sitä että joku tulee liian lähelle niin henkisesti kuin fyysisesti. Silti kaipaan sitä. 

Vaihtoehto 2
Odotan aina parempaa. Pidän miehestä, mutta hänellä on liikaa juttuja jotka ärsyttävät tai ahdistavat enkä halua edes ajatella suhteen työstämistä hänen kanssaan. Odotan että paikalle saapuu Prinssi Uljas joka on vain kaikin puolin täydellinen...

Vaihtoehto 3
...josta pääsemme siihen tosiasiaan että täydellisyys pelottaa - joten heitän senkin suhteen menemään. Kukapa ei haluaisi haasteita?

Nämä vaihtoehdot ovat siis turhaa sinkun lässytystä. Uskon siihen, että kun se oikea ihminen saapuu elämääsi haluat voittaa kaikki haasteet ja haluat hänet lähellesi. Sitä ennen voi vain jossitella ja tulla janoiseksi vanhasta suolasta.

Perseestähän se on ja odottavan aika on pitkä. 

Ihminen kyllä kasvaa koko ajan henkisesti (ja ikävä kyllä myös fyysisesti), joten uskon myös vanhan suolan toimimiseen. Usein sille ei anneta enää mahdollisuutta, koska toinen osapuoli on voinut loukkaantua verisesti tai on löydetty jo kumppani. 
Mutta miksi ne pirulaiset alkavat aina käymään salilla meidän jutun  jälkeen ?! Miksi heillä silloin on lihakset?  Ei voi ymmärtää.


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pikkujoulukausi - antamisen ja saamisen aikaa

Mitäs ensimmäiseen joulukuun viikkoon on oikein mahtunut?

Movember loppui, Decembeaver alkoi
Jos kaipaat vielä valistusta, klikkaa tästä. Sivuilla oleva video on muutenkin katsomisen arvoinen. Hähähä. Sinkkujen on kyllä varsin ongelmallista osallistua kokonaiseksi (pikkujoulukausi)kuukaudeksi tähän tempaukseen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos joku komistus juhlista saakin pikkupöksyt tippumaan lattian läpi.
Itse olen vahingossa ja laisuuden takia aloittanut jo decembeaverin, mutta ongelmana on että hitto kun kutittaa! Lisäksi itselläni alkaa pikkujoulukausi huomenna, joten bye bye karvat!

Itsenäisyyspäivä
Rakastan Suomea. 
En ole koskaan ennen jaksanut katsoa Itsenäisyyspäivän juhlia, mutta tänä vuonna onnistuin! Pidin konsertista kyllä kovasti.
 VeskSibelius  Puvut oli myös ihan jees. 
P.s. Tuli todella mummo-olo koska neuloin katsellessani samalla villasukkaa. 
Ystäväni järjesti myös pienet juhlat. Menin sinne polleana likkana sanoen varmana että "juon vain teetä sitten." Niin just. Siellä oli boolia ja terästettyä glögiä. Ei siitä sen enempää.

Pikkujoulukausi
Huomenna on siis ensimmäiset pikkujoulupartyt! Siellä ajattelin mennä tosin vain käymään, on rankka työpäivä tiistaina. Seuraavat pikkujoulut ovat keskiviikkona ja ne sisältävät myös sokkotreffit! Kaverini yrittää parittaa minua yhdelle tutulleen joka on juuri eronnut. Kyyläsin kuvia jo facebookista ja oikein potenttiaalisen näköinen ukkeli! Sitten seuraavat pikkujoulut ovat lauantaina, näemme muutaman kaverin kanssa pitkästä aikaa! Voi luoja, siitä ei voi seurata mitään hyvää. Tai mikä aamulla ei enää tunnu hyvältä idealta. 


Itse asiassa on ihan mukavaa että saa laittautua nätiksi. Tänä vuonna aion suosia aikuismaisempaa tyyliä, joka on klassinen ja sivistynyt. Ja korkkareita.
 Itse en aio pitää tätä kautta minään ryyppy-juhlana, pidän vain hauskaa! Ja jos josku potenttiaalinen uros tulee vastaan, annan vain mennä!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Näytä henkkarit, kiitos

Nyt se viimein tapahtui. Asia jota olen yrittänyt välttää kaikin mahdollisin tavoin. 

Iskin vahingossa juuri 18 vuotta täyttäneen. 

Vuonna 1995 syntyneen pojan. Joka oli syntynyt vielä marraskuun lopulla.

Saamarin baarit ja yökerhot. 


Okei. Ei meidän ikäeromme nyt korvia huumaava ole, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi riittävä. 10 vuoden päästä se ei tunnu enää miltään, mutta 20 alueella kyllä. Lisäksi poika oli saman ikäinen kuin pikkuveljeni. Sen tajuaminen oli viimeinen pisara. Onneksi selvitin tilanteen ennen suurempia tuhoja ja onnistuin karkaamaan. Myöhemmin illalla huomasin, että pojalla oli jo uusi mato koukussa ja tyttö oli ainakin 20 vuotias. Niin sitä pitää!

Minua asia jäi hieman harmittamaan, sillä olin luullut häntä vanhemmaksi ja olisin ollut ihan mukana. Tiedän kuitenkin sen, että asia olisi harmittanut paljon enemmän jos olisimme heränneet asunnoltani aamulla. Ja vielä enemmän se olisi harmittanut (ja nolottanut) kun yhteiset kaverimme olisivat saaneet kuulla asiasta. 

Milja Joanna - puuma jo syntyessään

Totuushan on, että kun vuosi taas vaihtuu, vuonna 1996 syntyneet pikkuiset pääsevät yöelämän saloihin. Kiihkeinä ja innokkaina he etsivät kokemuksia baarin hämäristä nurkista. Joko täytyy alkaa kysymään henkkareita kaikilta miehiltä (tai siis pojilta), ennen kuin lähdetään yhdessä jatkoille tai sitten täytyy vain alkaa käymään baareissa joissa on korkeampi ikäraja.

Jo tämä itsessään tukee teoriaa, että pitäisi vakiintua ja siirtyä sivistyneisiin parisuhdeiltoihin joissa juodaan punaviiniä. 

Nääh.. ehkä ensi vuonna!