Kun naama(kirja) pettää

MITÄ HELVETTIÄ! Murr. Ärr. ARGH.

Edellisessä postauksessa mainitsin miehen, joka pyysi baarissa numeroani ja suunnitteli vievänsä minut syömään. Olin salaa aika innoissani (ja kauhuissani), koska en ole käynyt kunnollisilla ravintolatreffeillä oikeastaan koskaan. Kutsutaan miestä vaikka Aasiksi. Kun Aasi lauantaina laittoi aamulla viestiä, olin jo aika varma että treffeille joudutaan. Aasi tuntui olevan noin 30-vuotias, työssäkäyvä mies joka olin hyvin kovassa humalassa perjantaina. 

Hetkonen... minullahan on Aasin numero! Pieni hetki, käyn numerotiedustelussa ja kyylään nimen sekä facebookin!

5 minuuttia myöhemmin

Voihan kikkelis kokkelis. Jos löysin oikean Aasin, hän on jopa paremman näköinen kun muistin. Ensin siis fonectaan numero ja sitten facebookista nimi ja vertailu mahdollisia tietoja vastaan (esim. työpaikan sijainti). Taattu stalkkeruus toimii. 

Tästä pääsemme asiaan, eli siihen miksi hän ei enää laittanut mitään
. Ensin hän laittoi viestiä, jossa jutteli niitä näitä. Vastasin. Sitten hän kysyi lähdenkö vielä syömään. Vastasin kyllä. Sitten hän kysyi facebookista ja annoin sukunimeni. 

Sitten: Hiljaisuus. 

Olisko naamakirjassa oleva naamani todellakin niin kauhea, että hän järkyttyi ja sai sydänkohtauksen? MITÄ HITTOA? Mikä ihmisiä vaivaa, todella epäkohteliasta tuollainen. Äh, olisi ollut kiva käydä treffeillä. 

Kaikkein oudointa tässä on, että hän näki jo minut baarissa? Mikä pystyi säikäyttämään hänet, sillä en ole laittanut profiilikuvakseni mitään istun-krapulapaskalla-oksettaa-kuvaa? Tosi kiva hei. Vihaan sosiaalista mediaa ja vihaan valokuvia. Öitä.

P.s. Mitä mieltä olette, voinko laittaa hänelle viestin? Voihan olla, että hän on jäänyt esim. rollaattorimummon alle kadulla. Eikä siksi pysty vastaamaan. Vai? Tyhmät miehet.

When someone reads your message

but doesn't reply:

Kaikki varmaan muistavat kultaiset ajat muutama vuosi sitten, kun lähetettiin vain tekstiviestejä ja sähköposteja, joissa ei näkynyt oliko kukaan nähnyt sitä vai ei. Muistan ala-asteen kauhunhetket, kun olin laittanut ihastukselle viestin ja sitten kuumeisesti odotettiin milloin tämä vastasi. Jos vastausta ei koskaan tullut, selitys keksittiin aina. Milloin puhelin oli jäänyt auton alle, milloin se oli tippunut järveen. Myös tekstareiden katoaminen matkalla oli hyvin todennäköistä.

 Kerran yläasteen alussa olin todella rakastunut monta vuotta vanhempaan poikaan. Selvitettiin ystävän kanssa jätkän puhelinnumero ja laitettiin tälle viesti. Kun vastausta ei kuulunut ja rauhaa ei saatu, laitoin ystäväni soittamaan pojalle omasta puhelimestaan tuntemattomalla numerolla "väärä numero, sori" - puhelun. Pitihän meidän selvittää oliko puhelin vaikka traagisessa onnettomuudessa hajonnut palasiksi, eikä poika voinut vastata elämänsä naiselle. Siis minulle. Poika kuitenkin vastasi, ystäväni sai sanottua vakavalla naamalla sori ja löi luurin korvaan. Sen jälkeen naurettiin naama mutkalla, kunnes tajuttiin että pojan kännykkä ei ollut rikki. Saamarin kusipää! Myöhemmin oli todella noloa kohdata poika, vaikka siitä ei koskaan enää puhuttu.

Nykyään on kaikki helpompaa - ja pahempaa. Facebook ja WhatsApp kertoo sinulle tasan tarkkaan milloin lähettämäsi viesti on nähty. Nähty 14:26 huutaa silmillesi ja pakoon et pääse. Lisäksi WhatsApp kertoo myös sen, milloin kiinnostuksesi kohde on käyttänyt sitä. Nähty viimeksi tänään kello 05:55 - ahaa! Mies on siis ollut lauantaina juhlimassa. Ja mennyt myöhään nukkumaan. Entä jos sillä on ollut joku pitkäsäärinen muija? Miksei minua pyydetty mukaan? Millä porukalla se on mennyt? 

Tieto lisää tuskaa, sano sananlasku.

Nyt kun tutustuminen ja deittailu on siirtynyt nettiin ja puhelimiin, suurimmat keskustelut ennen kunnollista tutustumista käydään somessa tai tekstareiden välityksellä. Harvat enää uskaltavat soittaa ja tulla juttelemaan kasvotusten. Itse yritän mahdollisimma pian nähdä livenä, tekstareissa yms. tulee helposti olo että toinen yrittää liikaa. On liikaa aikaa ajatella vastausta, jolloin siitä voi tulla laadittu ja outo. Soittakaa ihmiset vain rohkeasti ja menkää kaduilla juttelemaan. Se voi olla todella mukava yllätys kummallekkin osapuolelle!

Vielä yksi paasaus Nähty - kiukuttelusta. Minulla on eräs naispuolinen ystävä joka ei koskaan, ei koskaan vastaa heti viesteihin. Luultavasti ei ollenkaan. Näen aina että hän on nähnyt ne, mutta vastausta ei kuulu. Sanoisin että se on vaikuttanut huonosti kaverisuhteeseen, en jaksa pitää tähän ihmiseen enää yhteyttä. Onko se niin vaikeaa vastata edes OK?  Näköjään on.

Mä soitan huomenna

Oltiin eilen ystävien kanssa yökerhossa, (välillä ihan hyväkin) musiikki pauhasi ja tanssilattialla oli menoa. Eräs mies tuli kanssani tanssimaan ja musiikkina toimi jonkin sortin rumba. Minähän siinä sitten zumba tunneilta oppineena vedin askeleita ja mies ei meinannut mukana pysyä millään. Hän vain kiskoi minut lähelleen hitaisiin. Minä kitisin että musiikki on nopeatempoista ja aloitin oman bailauksen uudestaan. Mies sitten kyllästyi ja kysyi minua istumaan kanssaan. Minä kuitenkin halusin tanssia ja lopulta mies luovutti sanoen:

Saanks mä edes sun puhelinnumeron?

Yleensä en anna tuntemattomille puhelinnumeroani, mutta mies oli ihan hyvännäköinen ja omassa deittimaailmassani on ollut sen verran hiljaista että päätin ottaa riskin. Annoin numeron ja mies hipsi pois. Eipä ole soittoa kuulunut ja luullakseni numero jonka annoin oli ihan oikea. 

Mitä minä sanoin. Tämä oli niin arvattavaa.

Joko mies oli niin humalassa ettei muista koko juttua. Tallensin numeroni puhelimeen ilman nimeä joten sekin voi olla syy tai sitten miestä ei sittenkään kiinnosta. Enpä olisi ehtinyt treffeillä käydäkkään. 

Paitsi erään kanssa. Hmmmmmm.

Olen tässä muutaman kuukauden ajan flirttaillut erään miehen kanssa. Olen pari kertaa yrittänyt soveltaa häneen mukamas-ovelaa-tekniikkaa mutta ei hän ymmärrä. No, muutan kesäksi pois joten ei tässä enää aikaakaan olisi. Kuitenkin, tänään yritin vielä hienovaraisesti vihjaista tekstarin välityksellä tapaamista:

Minä: Tiedätkö onks kukaan menossa kattomaan sitä puistokonserttia?

Aikaa kuluu 3 tuntia.

Mies: En tiiä kyl. (Hmp. Just. No EI sitten)

Aikaa kuluu 2 tuntia.

Mies: No menitkö kuuntelee? (Niin? Mutta voitto tuli minulle koska en vastannut edelliseen. Miehetkän harrastavat samaa: jos ei ole kysymysmerkkiä ei tarvitse vastata)

Minä: En menny vielä, on hommat vähän kesken. Mutta ehkä kohta. (vielä pieni vinkkaus)

Mies: Mun pitää treenata kouluhommat kuntoon... (huoh)

Sitten jatkettiin turhanpäiväistä viestittelyä hetki. Jos aikaa olisi hieman enemmän, tekisin vihdoin sen aloitteen. Eipä sillä mitään menetä mutta koska muutan kesäksi pois, tuntuu ettei se kannata. 

Joten miksi ottaa riski?

Minulla on pieni loman alkamisesta johtuva masennustila. Loma on ihana ja tervetullut, mutta en vielä osaa ajatella sitä että voi ottaa rennosti. Mutta on se kesä kivaa aikaa. 

Tämän hetken fiilikset. Öitä!

Loppuuko suhde ennen kuin se edes alkaa?

Tekstissä "Kuinka huijata mies tekemään aloite" olin luullut löytäneeni sinkkuuden pelastuksen, kaavan jolla saat miehen tekemään aloitteen tai jolla ei itse tunne häpeää epäonnistuneesta aloitteen tekemisestä. Eräs kaverini kuitenkin juuri äsken löi logiikkaani ensimmäisen naulan. 

Minun aivojeni esimerkkitilanne:

Minä: Voi että kun siellä on niin hieno kävelysää! (vink)

Mies: Niin kyllä on. (ei kiinnosta)

Minä: Olisihan tässä aikaa lähteä kyllä lenkille. (vink vink vink!!!!)

Mies: Kuulostaa tosi kivalta. (ei kiinnosta)

Minä: (huokaus) Taidankin sitten lähteä. Moimoi. (no ei sit väkisin, hmp)

Mies: Moikka sit. (pääsimpäs eroon, muahhahhahhaaaa)

Itse olen aina ajatellut, että mies ei vain tartu syöttiin koska miestä ei kiinnosta lähteä kanssani lenkille. Kuitenkin ystäväni mietti että entä jos tilanne onkin ollut se, että mies on koko ajan odottanut että minä pyydän häntä mukaan?! Onko mahdollista, että minulla on mennyt monta oivallista treffiä sivu suun, koska olen itse ollut törppö?

Ystäväni aivojen esimerkkitilanne:

Minä: Voi että kun siellä on niin hieno kävelysää! (vink)

Mies: Niin kyllä on. (olis kyllä kiva lähtee sun kanssa...)

Minä: Olisihan tässä aikaa lähteä kyllä lenkille. (vink vink vink!!!!)

Mies: Kuulostaa tosi kivalta. (voi että, pyydä mut nyt mukaan!)

Minä: (huokaus) Taidankin sitten lähteä. Moimoi. (no ei sit väkisin, hmp)

Mies: Moikka sit. (no en kehtaa tunkea mukaan väkisin. Miksi en uskalla pyytää häntä ulos? OI MIKSI?!)

Ou nou. Tuohan kuulostaa periaatteessa liian mahdolliselta. Voihan nenä. Toisin sanoen kun yritän huijata miestä tekemään aloittetta, evään samalla onnen itseltäni vain koska mies on liian ujo? Ei ei ei, tämä menee jo niin yli ymmärryksen etten pysty. Kykene. Huoh.

Itse olen vain niin sen kannalla että jos miestä kiinnostaa, mies tekee aloitteen. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Miehet? Missä olette? 

Onko minun syyni että suhde loppuu ennen kuin se ehtii edes alkaa?

Miten masentava ajatus. Kuitenkin, huomenna juhlimme ystäväni POLTTAREITA! Yritän nauttia alkoholia kohtuudella ja olla sivistynyt leidi. Mutta tätä mies-ujous-juttua täytyy kyllä pohtia vähän enemmän. Aivot jumittuivat. Joo.

Käytsä usein täällä?

Olin eilen kahden ystäväni kanssa viettämässä iltaa eräässä pubissa. Istuimme karaokepuolella ja juttelin pahaa aavistamatta ystäväni kanssa kun miehen naama ilmestyi kasvojeni vasemmalle puolelle. 

Lähteekös likka tanssimaan?

Taustalla joku humalainen nainen lauloi herkkää ja kaunista kappaletta todella... herkästi. Tuijotin miestä yllättyneenä ja sain sanottua ainoastaan: En. Mies jatkoi vielä maanitteluaan mutta mutisin vain etten halua tanssia. Lopulta mies naurahti ja sanoi: "Otahan iisisti tyttö" ja meni viereiseen pöytään istumaan. Myöhemmin kävellessäni miehen ohi, tämä tarttui paidan kulmaan ja huudahti: "Tämä tässä on minun lempityttöni!" Jatkoin matkaani suoraan vessaan pohtien miehen tarkoitusta. Yrittääkö hän vain olla isällisen mukava (tuskin) vai luuleeko hän löytävänsä tällä tavalla kolmekymmentä vuotta nuoremman rakastajan (luultavasti). Mies oli kuitenkin lähemmäs 50 vuotias ja näytti siltä että baareissa on viihdytty ennenkin. Paljon. 

Pitäisikö tästä sitten olla imarreltu? Baari oli täynnä nuoria kauniita naisia ja mies valitsi minut lempitytökseen. Illan aikana hän ei ainakaan näyttänyt yrittävän liehitellä muita naisia. Voi tietenkin olla, että näytän 40 vuotiaalta ja olen siksi potenttiaalinen emäntäehdokas. Hmmm. Nuorten miesten iskuyritykset kohottavat itsetuntoa, mutta entäs nämä muut? Tunnetko olosi seksikkääksi kun keski-iän kriisiä lähestyvät herrasmies huomioi sinut? Ystäväni kuiskasi myöhemmin, että miehen tytär on minua vanhempi. 

Niin justiinsa.

Toinen tilanne oli, kun kaverimiehen tuttava tuli juttelemaan. Mies tuijotti hetken naispuolista ystävääni ja sanoi:

Sä näytät tosi tutulta. Tunnetaaks me jostain?

Ystäväni ei tuntenut miestä, joten heitin huumorimielessä hänelle että tuo iskurepliikki on vähän kulunut. Mies veti herneet nenään ja huusi ettei se mikään iskurepliikki ollut. Vilkaisin ystävääni jonka suupielillä kareili hymy ja yritin olla purskahtamatta nauruun. Sain vain sanottua: anteeksi, minun erehdykseni ja sitten lähdettiin tiskille. Miksi miehistä tulee humalassa todella herkästi loukkaantuvia? Sekä henkisesti että fyysisesti.

Muita iskurepliikkejä ovat olleet:

Saanko mä testata sun suutelutaitoja?

Lähetäänkö tonne pitämään vähän seiniä pystyssä?

Onko sun vanhemmat simpukoita ku oot tollanen helmi?

Annatko puhelinnumerosi kun hukkasin omani?

Minä ajattelin viedä sut nyt kahville. Sen jälkeen mennään mun kämpille ja rakastellaan koko yö.

Mutta onhan se mukavaa kun mies tulee juttelemaan. Jollain keinolla se jää pitää murtaa.

Rukkaset vai kukkaset?

Kaatuuko maailma, jos mies antaa rukkaset?

Itse olen pyytänyt kerran miestä treffeille. Tai kahdesti, jos ala-asteen säädöt lasketaan. Muutama kuukausi minulla oli herkkä hetki, kaikki kaverini parisuhteilivat, olo oli yksinäinen ja syyskuun pimeys painoi mieltä. Kirjauduin siis elämäni ensimmäistä (ja luultavasti viimeistä) kertaa nettitreffisivustolle. En laittanut sinne mitään oikeita tietojani tai valokuvaa. Pelkäsin kuollakseni, että joku vanha yläaste-tuttava googlaisi huvikseen nimeni ja löytäisi minut epätoivoisena etsimässä elämäni rakkautta netin välityksellä. Ollaan nimittäin kavereiden kanssa harrastaneet sitä joskus yläasteen poikien suhteen.

Meillä on elämä ja sillee...

Katselin kaikki oman paikkakuntani 20 - 30 vuotiaat miehet läpi ja vain yksi kaveri sai huomioni. 26 vuotias JUMALATTOMAN SEKSIKÄS (ainakin kuvissa siis, vatsalihaksetkin oli - oih) juuri pleijerin näköinen tyyppi jonka esittelyssä luki: 

En etsi mitään kotisohvalla viihtyvää nyhvääjää, vaan naista jonka kanssa voi harrastaa muutakin kuin sipsien syömistä. 

No minähän innostuin ja otin mieheen yhteyttä sydän pamppaillen. Vastaus tuli melkein heti ja mies pyysi kuviani. Uskalsin laittaa muutaman ihan hyvännäköisen kuvan, jossa olin luonnollisen näköinen. Lisäksi laitoin tietoja itsestäni. Mies vastasi minulle kiltisti, että olen kaunis tyttö (huom! tyttö, EI nainen) mutta kuuden vuoden ikäero tuntuu tällä hetkellä liian suurelta (just) koska hän etsii naista joka on samassa elämäntilanteessa kuin hän (aha). Sitten hän vielä lisäsi että laita ihmeessa kuva profiiliin niin saat varmasti paljon yhteydenottoja (niiltä 50 vuotiailta keski-iän kriisimiehiltä vai?). Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä jumalattoman seksikäs mies antoi minulle rukkaset todella lempeästi. En tuntenut suurta tuskaa mutta poistin silti tunnukset saman tien ja tulin siihen tulokseen että tämä ei ole vielä minun paikkani. Katsotaan sitten 20 vuoden päästä jos edelleen ikisinkkuna elän. 

Miksi nainen pelkää rukkasia niin paljon?

Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä!

Mies saa (kai?) rukkaset paljon useammin kuin nainen ja ei miehen maailma siihen tunnu lopullisesti kaatuvan. Jos nainen saa rukkaset, hän alkaa saman tien kuumeisesti miettimään mikä minussa on vikana? Olenko liian lihava, isonenäinen, oliko finnejä, liian pienet tissit, liian iso takamus - miksi en kelpaa?!? Totuushan on, että kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Eihän kaikki miehetkään miellytä välttämättä sinua. 

Meidän täytyy vain oppia päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta ja olla täysin omia itsejämme. 

Aina ja iänkaikkisesti. Amor.

Elokuvassa Aina eka kerta Henry joutuu pyytämään rakastamaansa naista ensimmäisille treffeille joka päivä, tämän unohdettua päivän tapahtumat aina herättyään. 

Taatut nyyhkyromantiikka-elokuvan ainekset.

Suosittelen.

Kuinka huijata mies tekemään aloite

Edellisessä tekstissä pohdittiin ystäväni ihastusta ystävämieheen ja mahdollisia seurauksia. Selvää siis on, että rakas jääräpäinen ystäväni ei aio tehdä aloitetta.

Kuinka siis huijata mies tekemään aloite ja selvitä mahdollisesta awkward- hetkestä?  

Pohdimme asiaa pitkään, kunnes ehdotin kokeilemaan seuraavanlaista toimintaa:

1. Jos joskus juttelet miehen kanssa esim. facebookissa, tekstareilla tai jopa melkein vanhanaikaisesti puhelimessa tai kasvotusten (jolloin vaikeusaste tietysti nousee, suosittelen siis jotain laitetta väliinne ja mahdollisuuden pohtia vastauksia rauhassa) kannattaa hieman valitella päivän tylsyyttä ja ihastella mahdollisuuksien mukaan hyvää säätä.

2. Laita ilmoille ajatus tähän tyyliin:  

Voisi lähteä vaikka käymään kahvilla jossain terassilla kun on niin hieno ilma! 

Tämä EI ole pyyntö treffeille, eikä edes kahville. Tämä on toteamus asiasta mitä voisi tehdä, joko yksin tai jonkun kanssa. Mies joko tarttuu syöttiin, tai sitten ei. Lisäksi tässä sinä et häviä, koska vastuu on kokonaan miehellä. 

A -  Mies voi siis tarttua syöttiin, ja ehdottaa jos vaikka sitten kävisi siellä rantakahvilassa. Menette sinne kumpikin ystävinä, eivätkä ne ole treffit vaan loistava hetki tutustua kerrankin kahdestaan toisiinne ilman muun kaveriporukan läsnäoloa.

B - Mies innostuu ajatuksesta, mutta ehdottaa sitten muitten kavereiden mukaan ottamista. Sinä tietenkin suostut siihen, koska tämä ei ollut mikään treffi- pyyntö. Teillä on varmasti joka tapauksessa mukava päivä isommalla porukalla.

C - Mies vastaa viestiisi toisella toteamuksella, esim. Mene ihmeessä, ilma on tosiaan kuin morsian! Et häviä mitään, sillä tämähän ei ollut torjunta koska treffipyyntöä ei koskaan esitetty. Jos mies havaitsee tässä pienen vihjauksen, ajatus saattaa jäädä itämään miehen päähän ja jossain vaiheessa tämä saattaa jopa pyytää sinut ulos. Jos mies ei kiinnostu, ja ottaa asian puheeksi voi aina todeta että olisit halunnut mennä koko kaveriporukan kesken. 

D - Mies innostuu ajatuksesta ja tapaatte kahvilassa. Jos hän ihmettelee mikset kutsunut ketään muita, voit vastata luulleesi että hän kutsuu ihmiset, koska hän päätti paikankin. Jos kahden kesken on liian ahdistava olla, voitte kutsua muut kaverit äkkiä seuraanne. 

Sinä et siis häviä mitään! Itse olen myös suuri ystäviin ihastuja koska ihastun todella paljon ihmisten persooniin. Ulkonäkö on myös tärkeää ainakin alkuvaiheessa, mutta rakastan erilaisia persoonia. Mutta on sitä myös monta ystäväsuhdetta tämän takia mennyt myös pilalle. Asioilla on aina kaksi puolta.

Naisten on hyvä pohtia asioita keskenään, vertaistuki on loistavaa terapiaa! Kuitenkin turhaa lietsomista pitäisi välttää... itse kenenkin.