Hän on vain ystävä?!?

Olen nainen, joka viihtyy miesten seurassa ajattelematta seksiä 24/7. Miehet ovat mukavaa seuraa ja muutama parhaimmista ystävistäni ovat miehiä. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tuntuu olevat aivan absurdi ajatus, oma perheeni ja sukuni mukaan lukien.

Olen luvannut viedä erään ystäväni turistikierrokselle syntymäkaupunkiini. Mies ilmoitti, että olisi ensi viikolla tulossa jos se vain sopii. Innoissani kysyin vanhemmiltani, sopiiko että nukumme meillä? Voidaan nukkua samassa huoneessa, patja vaan lattialle. Ensimmäinen kysymys oli: 

Kuka hän on? Onko hän poikaystävä?

Ei ole, ihan kavereita vaan. Lupasin viedä turistikierrokselle kaupunkiin. Oltaisiin muutama yö. 

Jaa, no en nyt tiedä, jaa... *epämääräistä muminaa ja rivien välistä selvä ei*

Onko se ongelma, että hän on mies?

Ei se ole, tai no, ei. Emme vain halua tuntematonta ihmistä kotiimme.

Tämä on siis ihan ymmärrettävää. Tajuan ettei talo ole enää minun edes osittain. Rivien välistä pystyi kuitenkin selkeästi lukemaan, että mies oli suurin este. Huoh. Vastasin:

Ei se mitään, mennään Minnan luokse yöksi.

Onko hän Minnan poikaystävä?!?

Huoh. Oikeesti. Huoh.

Tämä toistuu myös kavereiden kesken. Jutellaan ystävän kanssa puhelimessa kun ovikello soi. Sanon että pitää lopetella kun Matti tulee kahville. Ystävän reaktio on pelkkää uu:ta ja aa:ta ja vink vink:iä. Ei sitä joka kerta jaksa selittää että hän on vain ystävä. VAIN YSTÄVÄ PRKL. 

Sitten on vielä ne ystävät, jotka tietävät sinun olevan vain ystävä miehen kanssa. He kuitenkin uskovat, että jos tarpeeksi monta kertaa vihjailee ja vinkkaa silmää, me rakastumme ja karkaamme Vegasiin naimisiin. Minulla on jopa yksi kaverisuhde mennyt pilalle tämän takia. Kumpaakin alkoi painostus ahdistaa ja siihen se kaatui. 

Onko se niin hirveää olla sinkku tässä maailmassa? Sinkku, jolla on kavereita? Pitäisikö sinkun olla yksin asunnollaan 24/7 ja leikkiä tinderillä? Minä vaan kysyn.

Hentoinen krapulan henkäys

En juo enää koskaan.

Olin eilen ystävien kanssa viettämässä lievästi kosteaa iltaa. Itse ajattelin mennä muutamalla siiderillä, mutta ihana ja rakas ystäväni saapui paikalle ja löi puolen litran viinapullon eteeni. Siitähän se ajatus sitten lähti. Valoitan teille iltani viitteellisillä kellonajoilla jotka olen saanut WhatsAppista sekä puhelutiedoista. 

10:00 Heräsin ihanaan, uuteen aamuun. Ystävät olivat jo lähteneet töihin, ulkona oli myrsky ja minulla viiteen asti aikaa tapettavana.

11:00 Kävin suihkussa.

12:00 Aloitin meikkaamisen.

12:10 Lopetin meikkaamisen.

12:15 Odottelua.

Odottelua.

15:43 Sain viestin siltä kundilta, jolla on ärsyttävä kirjoitustapa ja jonka kanssa meidän piti puhua "asiat selviksi". Jätkästä ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen, enkä ole asiaa edes noteerannut. Nyt kuitenkin hän laittoi viestiä. Viestittely kesti koko illan siihen asti, kunnes kännitaso ylittyi. Hän kyseli, minä vastasin. No oli tietty ihan kiva kuulla hänestä. Viestittelyn lopuksi hän kutsui minut kyläilemään (toiselle paikkakunnalle), joten en varmaan aio tarttua tilaisuuteen.

Odottelua.

16:00 Ruokaa naamariin ! (ainoana kertana koko päivänä. Virhe nro. 1)

17:00 Yksi kaveri saapui paikalle, ensimmäinen siideri korkattiin.

17:30 Toinen siideri korkattiin.

18:00 Lisää kavereita saapui viinapullon kanssa. 

18:01 Viina korkattiin (virhe nro. 2)

Viinaa.

Viinaa.

20:50 Viinapullo on tyhjä.

21:00 Terassille

22:00 Porukka jakautuu puoliksi, toiset lähtevät grillille syömään ja toiset erään jätkän kämpille juomaan viinaa. Voitte arvata kumpaan porukkaan minä kuuluin. (Virhe nro. 3)

Viinaa.

Viinaa.

23:00 Yökerhoon

23:15 Viinadrinkin osto (virhe nro. 4)

Humaltumista.

03:00 Humalaista kiehnäystä yhden ystävämiehen kanssa, josta olen oikeastaan kiinnostunut.

03:15 Mennään miehen asunnolle. Vain nukkumaan. (Oikea ratkaisu nro. 1)

03:28 Ystäviltä tulee viestejä mihin katosin.

03:40 On lähtenyt viimeinen viesti, luultavasti nukahdin (tai sammuin) näihin aikoihin. 

10:00 Herätys. Hieman huono olo. Miehen piti lähteä töihin, päätin kävellä kaverini asunnolle.

10:10 Walk of Shame.

10:30 Söin leivän.

11:00 Oksensin leivän ulos.

11:30 Join vettä.

11:31 Oksensin veden ulos.

12:00 Olin luvannut käydä tänään vanhempieni luona, joten jouduin raahautumaan junaan (onneksi oli vain tunnin matka). 

12:15 Oksensin ensimmäisen kerran junan vessaan.

Pahoja katseita mummoilta.

12:50 Oksensin toisen kerran junan vessaan.

Todella pahoja katseita mummoilta.

14:00 Kahden tunnin nokoset.

16:00 Elämä hymyilee jo vähän, olen saanut syötyä enkä ole oksentanut!

Siinä pieni selonteko asiasta, jota en aio enää toistaa vuosiin. Humala ei ole krapulan arvoista. Ei enää. Baari-illasta vielä sen verran, oli todella hauskaa! Luulin olleeni tiedän-kaiken-ja-hallitsen-itseni- humalassa, mutta kaverit ovat kertoneet että olin ollut kännissä kuin käki. Niin kuin muutama ystävänikin. 

Miehen kanssa ei tapahtunut siis mitään ihmeellistä, vähän pussailtiin ja puhuttiin kännihempeitä. Pitkästä aikaa oli muuten kiva pussailla miehen kanssa, joka on päätä pidempi sekä todella vahva. Yleensä deittini ovat samanpituisia ja vaikka olen ihan normaalipainoinen, ei silloin tunne itseään niin siroksi ja hennoksi tytöksi. Tämä mies taas nosti minut seinää vasten kun suutelimme. Aaaaaaah.

 Seksiä ei harrastettu, koska olemme ystäviä eikä yhden illan säätöjä. Katsotaan mihin asiat etenee, asumme kesän eri kaupungeissa. Syksyllä taas.. kuka tietää?

Kun heräilin päiväunilta, kännykkääni oli tullut viestejä. Mies kenen kanssa nukuin, oli laittanut hyvän kesän toivotukset. Juteltiin vähän aikaa, mutta ei kumpikaan taideta olla mitään tekstari-ihmisiä.

Lisäksi toinen ystäväni laitteli viestiä (paljon), mitä hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Miespuolinen siis. Mutta luultavasti se oli vain kaverina. 

Tulipahan kesä korkattua. Ji-haa. Not.

Suku voi olla pahin

Kesäloma alkoi ja se pitää sisällään usein myös sukujuhlia. Oli ne sitten rippijuhlat, ylppärit, häät tai jopa hautajaiset, me sinkut joudumme aina yhden suuren kysymysen äärelle. Kysymys, joka pamahtelee eri sukulaisten suusta vuorotellen kuin paukkuserpenttiini. 

Astut sisään huoneeseen ja sukulaiset kääntävät katseen sinuun kuin nälkäinen hyttysparvi.

 *epämääräistä hyminää ja huulten maiskuttelua*

 Oletkos vielä sinkku?

Juuh

Eikös ole miestä vielä löytynyt?

Eih

Kyllä meidän Erkki Petterillä on jo tyttöystävä vaikka on sinua vuoden nuorempi. 

*omahyväistä hyminää*

Ehehe, kiva juttu hei.

Eikös sinun sisaruksetkin seurustele?

Heh, joo kyllä.

Kannattaa nyt varmaan lopettaa nirsoilu, kun et tuosta ainakaan nuorene. Hehe.

Silmä nykii.

Sitten jonkun tädin tytär tuo näytille Urho Kalevin, joka on joku saamarin fiksu-osaan-käyttää-tietokoneita-ja-minulla-on-siihen-tutkinto-ja-silmälasit-mies ja koko suku näyttää tältä:

Istut yksin nurkassa, juot seitsemättä kuohari-lasillista ja yrität pysyä piilossa. Kunnes joku bongaa sinut ja sama ruljanssi alkaa alusta. 

En jaksa paasata siitä miksi yhteiskunta tuntuu pyörivän pariutumisen ympärillä. Ehkä se on joku alkukantainen suvun jatkamisvietti. 

Haluan kuitenkin toivottaa muillekkin sinkuille onnea kesän juhliin. Tulette tarvitsemaan sitä.

 Sukujuhlat ovat kyllä vihoviimeinen paikka sinkulle: niihin on melkein aina pakko mennä, hyvännäköiset miehet ovat joko verisukua tai yhdessä jonkun sukulaisesi kanssa, huone on täynnä suvun jatkuvuudesta huolissaan olevia tätejä ja et kehtaa tuoda sinne deittailu-miehiä koska muuten sukulaiset näkevät miten vähän aikaa suhteesi kestää. 

Mutta rakkaat sinkut, juhlat eivät kestä ikuisesti. Sitten pääsette kotiin viinipullon ja jäätelön ääreen.

Hyvää kesän alkua!