Nyt se viimein tapahtui. Asia jota olen yrittänyt välttää kaikin mahdollisin tavoin.
Iskin vahingossa juuri 18 vuotta täyttäneen.
Vuonna 1995 syntyneen pojan. Joka oli syntynyt vielä marraskuun lopulla.
Saamarin baarit ja yökerhot.
Okei. Ei meidän ikäeromme nyt korvia huumaava ole, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi riittävä. 10 vuoden päästä se ei tunnu enää miltään, mutta 20 alueella kyllä. Lisäksi poika oli saman ikäinen kuin pikkuveljeni. Sen tajuaminen oli viimeinen pisara. Onneksi selvitin tilanteen ennen suurempia tuhoja ja onnistuin karkaamaan. Myöhemmin illalla huomasin, että pojalla oli jo uusi mato koukussa ja tyttö oli ainakin 20 vuotias. Niin sitä pitää!
Minua asia jäi hieman harmittamaan, sillä olin luullut häntä vanhemmaksi ja olisin ollut ihan mukana. Tiedän kuitenkin sen, että asia olisi harmittanut paljon enemmän jos olisimme heränneet asunnoltani aamulla. Ja vielä enemmän se olisi harmittanut (ja nolottanut) kun yhteiset kaverimme olisivat saaneet kuulla asiasta.
Milja Joanna - puuma jo syntyessään
Totuushan on, että kun vuosi taas vaihtuu, vuonna 1996 syntyneet pikkuiset pääsevät yöelämän saloihin. Kiihkeinä ja innokkaina he etsivät kokemuksia baarin hämäristä nurkista. Joko täytyy alkaa kysymään henkkareita kaikilta miehiltä (tai siis pojilta), ennen kuin lähdetään yhdessä jatkoille tai sitten täytyy vain alkaa käymään baareissa joissa on korkeampi ikäraja.
Jo tämä itsessään tukee teoriaa, että pitäisi vakiintua ja siirtyä sivistyneisiin parisuhdeiltoihin joissa juodaan punaviiniä.
Nääh.. ehkä ensi vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti