Romantiikka - totta vai tarua?

Romantiikkaa on monenlaista ja siitä on tuhansia eri käsityksiä. 

Romantiikka on 1700-luvulla alkanut suuntaus joka painotti tunteita, vapautta ja mielikuvitusta. Tämä innosti taidemaalareita (ja erään nimi oli muuten William Turner! Soiko kellot päässä?), muusikoita, kirjailijoita, tanssioita - ketä tahansa!

Romantiikka esiintyy elokuvissa ja kirjoissa erilaisilla keinoilla, tavoitteena tietenkin että katsoja/lukija liikuttuu ja alkaa uskomaan elämän hyvyyteen tai pahuuteen (rakastavaisten ero, kuolema tms.)

Kyynel.

Vollotus. 

Entäs sitten todellisuus?

Heräsin tähän kysymykseen saadessani eräältä nettideitiltäni viestin, jossa hän kertoi itsestään sanoilla "miltäs kuulostaisi, jos sytyttäisin kynttilöitä joka puolelle asuntoa ja sä käpertyisit mun kainaloon? Katsottais joku romanttinen elokuva ja mä silittäisin sun hiuksia". 

Paniikki paniikki paniikki paniikki! Vastasin tälle henkilölle, että itse olen tyyppiä duracell-pupu. En jaksa kiehnätä jonkun kundin kainalossa kaikkia iltoja! Sitten vielä ihmetellään miksi parisuhde lihottaa.
Tämä kysymys kuitenkin herätti ajatuksia omasta romanttisuudesta. En siis ole seurustellut kenenkään kanssa vuosikausia, joten en tiedä parisuhderomanttisuudesta mitään. Kuitenkin itselläni on käsitys, ettei suhteen alkuaikoina tarvitse olla yliromanttinen (lue: oksu), eikä tarvitse yrittää niin paljoa! Ei minua kiinnosta tietää, montako kynttilää voit sytyttää puolestani, montako suklaarasiaa jaksat kantaa luokseni EIKÄ minua kiinnosta tietää miten haluat asua maaseudulla metsän keskellä kymmenen kaunista lasta ympärilläsi ja rakastava vaimo vierelläsi. Varsinkaan jos kuvittelet sen vaimon olevan minä.

 Itselläni liian varhaisessa vaiheessa laukaistut romanttiset pommit vain muovaavat painajaismaisen kuvaelman päähäni, jossa asumme vanhassa talonröttelössä kaukana kaikesta, olen todellakin synnyttänyt kymmenen väh. 5 kg painavaa lasta (eikä paikat enää todellakaan palaa ennalleen - ainakaan mielessäni) ja raadan pitääkseni kodin pystyssä kun kaljamahainen mies katsoo telkkaria ja syö sipsejä. 

Tietysti ylireagoin. Ja lietson omia ajatuksiani. Mutta en vain ole sellainen "ällö"romanttinen ihminen. Minulle romanttisia asioita ovat muistaminen, pienet teot jotka tuntuvat merkityksemättömiltä ja yllättäminen. Minulle riittää jos mies vaikka joskus toisi ruusun kotiin ilman mitään kummempia "Hei kulta, katso olen tosi romanttinen ja tuon sulle ruusuja" - rinnan pöyhistyksiä, laittaisi aamupalan kun minulla olisi huono aamu tai vaikka tiskaisi astiat vaikka olisi minun vuoroni. Arkielämän pieniä suuria tekoja. En usko että hyvä parisuhde perustuu siihen, että tehdään aina tosi romanttisia juttuja mutta kaikki muu on pielessä. Mielummin laitetaan ne pienet asiat kuntoon ja tehdään niitä isoja romanttisia asioita harvemmin. Silloin ne merkitsevät paljon enemmän.

Tämä on siis vain minun mielipiteeni tällä hetkellä. Tietysti jos joskus narraan jonkun miehen vierelleni pidemmäksi aikaa, minusta tulee vielä pahempi romantiikkahörhö kuin pahimmat painajaiseni. 

En tosin usko, mutta ken tietää? 

Vai kysytäänkö mielummin Barbielta?
(Ähähä pieni välikevennys. Sori.)

Romantiikka on hurjan tärkeä asia. Se pitää rakkauden hengissä. Mutta jos kukkaa kastelee liikaa, se kuolee. Sama pätee kaikkiin asioihin. 

JA jos ennen kuin ollaan edes tavattu livenä, mies yrittää hukuttaa minut.. ei taida toimia. Sorge.  

Tosin tulevaisuuteni alkaa uhkaavasti näyttää tältä kyynisyyteni takia. Onneksi olen nuori ja kasvan aikuiseksi pieni palanen kerrallaan.