Naps ja slurps

En jaksa enää olla hiljaa. Kestipäs tämäkin tauko kauan. Sain muuten myös sähköpostiin muutamia hyviä ehdotuksia, kiitos niistä! Palaan niihin kunhan saan tehtyä vähän taustatutkimusta. 

Mutta asiaan. 

Tulen toimeen melkein kaikkien kanssa. Itse asiassa minulla on tällä hetkellä vain yksi ihminen, ketä en voi sietää. Annan hänenkin olla, en puhu paskaa tai muuta inhottavaa. En vain yksinkertaisesti hakeudu tämän henkilön kanssa samaan seuraan.

Olen todella leppoinen ihminen, jota on vaikea saada suuttumaan. Lisäksi jos suutun, se kestää yleensä 10 sekunttia ja olen tyhjä kuin ilmapallo. Vihasta siis. Kuitenkin on yksi asia, jota en voi sietää.

Mielistely. Pyllyn nuoleminen. Että slurps vaan. 

Ehkä olen niin suomalainen persoona, että olen tottunut toisenlaiseen toimintaan. Enkä sano, ettei itseään saisi tuoda esille! Suomalaisten pitäisi päästä eroon tästä "no enhän mä mitään osaa... no voin mä sen tehdä jos kukaan muu ei haluu"- asenteesta. Mutta se yletön mielistely ja slurpsutus - oli tilanne mikä vain - saa minut tuntemaan raivoa. Myötähäpeää. Raivoa.

Yleensä nämä ihmiset aiheuttavat tahallisesti tai tahattomasti paljon ongelmia porukassa. Joko muut ihmiset puuttuvat siihen, tai jopa pyllyn omistaja saattaa ilmaista ihmetyksensä. Jos haluaa jotain, totta kai sitä voi pyytää mutta eikö sitä voisi tehdä normaalisti?!? Pahinta tietenkin on, etteivät asianomaiset huomaa itse mitään. Tietenkään. 

En ymmärrä. 

Mutta tottahan sekin on, että me muut jotka joudumme ponnistelemaan enemmän, saavutamme enemmän. Yritän myös itse opetella siihen, etten enää välitä näistä asioista. Elän omaa elämääni - johon olen muuten tällä hetkellä hyvin tyytyväinen -  ja yritän olla välittämättä näistä pienistä häiriötekijöistä. Annan heidän olla rauhassa, jos he jättävät minut rauhaan. Jep.

Mietin tässä muuten kun nyt niin monet viettävät lihantonta lokakuuta, minä voisin viettää lihallista lokakuuta. Lihallisia iloja. Hehehhehehehe. Tukehdun hauskuuteeni.