Keep Calm & Love Monday

Niin palasi arki tämänkin naisen elämään. Tosin viikonloppu oli aika normaali - nukuin paljon enkä tehnyt mitään erikoista (lue: en saanut tehtyä mitään mitä olin suunnitellut). Kuitenkin perjantai oli hyvä päivä, olin nimittäin sen sokkotreffimiehen kanssa treffeillä. Hän sai viimein pyydettyä minut ulos, tai oikeastaan hänen luokse.

Ajattelin että ehdin hyvin käydä vielä jumpassa ennen miehen luokse menoa ja hikoilinkin tunnilla kuin pieni sika. Kävin tietysti salilla suihkussa ja siinä hiuksia kuivatessani huomasin työntekijän siivoavan suihkua. Ketään muuta ei näkynyt missään. Kysyin työntekijältä viattomasti moneltas tämä paikka menee kiinni? Nainen katsoi minua ärtyneesti ja sanoi että kymmenen minuuttia sitten. No niin. Se siitä ajasta saada itseni näyttämään seksikkyyden jumalattarelta ja seireenien seireeniltä. Äkkiä tukka kuivaksi, meikkivoide, puuteri ja ripsari naamaan, varmistus että vaatteet on oikein päin ja ulos. Miehen kämpille tultuani ehdin onneksi tarkistamaan vielä hissin peilistä että näytin siedettävältä.

Mies oli laittanut minulle ruokaa. Siis ruokaa. Ihan oikeaa ruokaa. Viimeksi kun mies vaivaantui laittamaan minulle jotain, se taisi olla krapula-aamun krapulanuudelit. Lisäksi hän oli ostanut punaviiniä. Ah ja oih. Söimme hyvin ja kerrankin onnistuin syömään siististi tai siltä ainakin minusta tuntui. Voi olla että näytin taas tältä

mutta mies ei ainakaan heittänyt minua ruoan jälkeen ulos. 

Sen jälkeen joimme lisää punaviiniä ja katsoimme elokuvaa. Juttelimme paljon kaikesta mahdollisesta eikä hiljaisia hetkiä tullut. Punaviinipullon jälkeen jatkoimme vielä muutamalla kaljalla ja yht'äkkiä huomasimme että kello on jo puoli kaksi yöllä. Olin pyörällä liikenteessä ja sää oli aivan kamala, joten sovimme että voin jäädä sohvalle nukkumaan. Tämä oli siis miehen ehdotus. Ollaanpa sitä niin herrasmiehiä että. Ihan söpöä se oli. 

Jatkoimme vielä juttelua ja asia johti toiseen (kts. edellinen postaus). Se tuntui hyvältä ja oikealta. Heräsimme aamulla sylikkäin ja mies ehdotti että jäisin hänen luokseen vielä täksi päiväksi. Halusin kuitenkin kotiin, punaviinistä oli jäänyt pieni päänsärky ja muutenkin olo oli turvonut. 

Hän suuteli kun erosimme ja menin kotiin hymyssä suin. Illalla mies laittoi vielä viestin, eikä minua edes ahdistanut! Mieletöntä.

Sitten tuli sunnuntai.

Katsoin koomassa Greyn anatomiaa ja siinä oli eräs kohtaus jonka jälkeen pieni aivopiru heräsi mutisemaan korvaani ajatuksia joita en olisi halunnut ajatella (jos haluat katsoa kohdan youtubesta, klikkaa tästä). Siinä puhuttiin ensisuudelmasta ja sen tärkeydestä.

Minä en edes muista mikä oli minun ja sokkotreffimiehen ensisuudelma. Varmaan se tapahtui vähän ennen seksiä. Oliko virhe mennä sänkyyn ns. ensimmäisillä treffeillä? Olimmehan jo muutaman kerran nähneet, mutta nämä olivat ne viralliset. Mies oli ensiksi sitä mieltä että haluaisi odottaa, mikä oli minulle ihan okei. En vain voi jumalalliselle seksikkyydelleni mitään, että jossain vaiheessa mies vain ei jaksanut enää odottaa. En vietellyt (no ehkä ihan vähän vaan) mutta miulle se oli vain pientä flirttiä jonka ei olisi tarvinnut mennä pidemmälle. Totuus myös on, että olin ollut aika pitkään ilman. Siis liian pitkään. Vaikka mieleni olisi ollut järkevä, kroppani oli kuin aikapommi. Joten eiköhän tämä olisi tapahtunut joka tapauksessa. 

Ajatteleminen on kyllä pahinta mitä ihminen voi tehdä. Kun ajattelee, alkaa lietomaan ja kun alkaa lietsomaan, kehittää draamaa. 

En vain pysty olemaan ajattelematta oliko se virhe? Meillä ei tule enää olemaan sitä taianomaista ensisuudelmaa tai ensimmäistä rakastelua. Takana on vain hiprakkainen pusuttelu ja pano.  Olen nimittäin ehkä vähän ihastunut. Ihan vähän vain. Siitäkin on aikaa, kun kukaan mies olisi tuntunut näin hyvältä ajatukselta. 

No, elämä on ihmisen parasta aikaa ja kaikesta oppii, eiks jeah.