Sinisilmäinen panonainen?

Lukijat saivat siis kertoa ajatuksiaan minusta, kuka minä heidän mielestään olen. Kun näin anonyymisti kirjoitellaan. Pohditaas niitä hieman, oli ilo lukea! Vähän saattoi naurattaa. Heha.

Kommentteja on saatettu vähän lyhentää. 

"Panonainen. Seksuaalinen olento. Oot salee seksikäs ja sanavalmis."

Täytyy myöntää että nappiin meni ainakin tuo seksuaalinen olento ja seksikäs. Rakastan seksiä, rakastan flirttiä, rakastan pussailua ja halailua ja miehiä. Minusta seksin ei tarvitse olla niin kauhean vakavaa, siitä voi puhua, heittää läppää ja kumppanin ei aina tarvise olla täysin tuttu ja turvallinen. Tuohon panonaiseen palaan vielä viimeisessä kohdassa, koska haluan syventyä siihen.

"Nuori ja vielä paljon kokemuksia vailla. Sinisilmäinen. Naiivi. Söpö."

Olen nuori ja luulen tietäväni kaikesta kaiken. Kokemuksia elämästä ja asioista on kyllä jo kertynyt ikääni nähden aika paljon. Elämää on eletty ja elämää on koettu. Silti on vielä todella paljon asioita, mitä pitää kokea. Mitä haluan kokea. 

Olen myös todella sinisilmäinen. Haluan uskoa kaikista hyvää ja joskus se kostautuu varsinkin deittimaailmassa. En kuitenkaan halua luopua siitä, haluan edelleen uskoa. 

Olen sinisilmäinen myös oikeasti. Eli jos näette sinisilmäisen muijan kadulla, se voin olla minä!

"Verbaalisesti lahjakas. Uskoisin, että oot myös oikeassa elämässä aika sanavalmis. Tunnut ymmärtävän miehiä. Rohkea! Ei jää vellomaan missään itsesäälissä vaikka tuliskin rukkaset, hyvällä tavalla itsevarma ja sinut ittes kanssa."

  

Olen todella hyvä puhumaan. Aluksi pelkäsin ajatusta blogin kirjoittamisesta, koska saan ajatukseni todella paljon paremmin esiin ihan vain puhumalla. Kirjoittaminen lähti onneksi sujumaan omalla tyylillään ja painollaan, kunhan sille antoi tilaa. Vitsailen paljon ja huumorintajuni on sarkastinen. Sitä täytyy joskus varoa, sillä kaikki eivät aina ymmärrä ja sitten pyydellään anteeksi. Olen myös vähän liian kärkäs ja ilkeähkö esimerkiksi baarissa miehille. Tosin olen pehmennyt ajan mittaa, nykyään vain hymyilen ja juttelen kohteliaasti. Ellei ihan iholle tulla haisemaan. 

Oikeasti en ymmärrä miehiä ollenkaan. Luulen ymmärtäväni ja neuvon aina ihmisiä ihmissuhteissa. Kuitenkin jos joku ongelma (lue: mies) sattuu omalle kohdalle, olen ihan pihalla. Ette usko sitä puheluiden määrää kavereille. Tosin, jos miehen takia pitää soitella kavereille maratoon-puheluita, mies on liian vaikea eikä todellakaan sen arvoinen. Kun asiat loksahtaa, ne menevät omalla painollaan. 

"Rohkean ja vahvan oloinen, sanavalmis ja hyvän huumorintajun omaava, avoin ja mielenkiintoinen persoona!"

"Olet itsevarma, itsenäinen nainen, joka tietää mitä tahtoo ja mitä ei tahdo. Rempseä ja Totuuksia laukova, joskus jopa huomiota herättävä, mutta ei se sinua hetkauta. Sinua ei muiden mielipiteet sinusta kiinnosta. Elät elämääsi täysin omalla tyylilläsi ja maailma on mahdollisuuksia pullollaan, pyrit aina tarttumaan hetkeen kun sinulle sopii."

Ihana kauniita sanoja. Tässähän ihan herkistyy. 

Tiedän mitä tahdon, mutta aina en tiedä tietäväni sitä. Olen myös ihminen, joka ei osaa sanoa ei. Olen joutunut kädestä pitäen itseäni siihen opettamaan. Koska uskon kaikesta hyvää, suhteissakin jaksan uskoa että se saadaan toimimaan. Yleensä se ei vain ole minusta kiinni. 

Jep, olen rempseä ja lauon totuuksia joskus muiden kiusaksi asti. Onneksi olen siinäkin vähän pehmennyt. Herätän kyllä huomiota persoonallani, mutta useimmiten hyvällä tavalla. Huidon esimerkiksi todella paljon puhuessani ja minulla on kova ääni ja kova nauru. 

Olin yläkoulussa todella epävarma itsestäni. Olen tänne blogiin joskus kirjoittanutkin, miten eräs poika sanoi minulle että minulla on iso nenä ja isot korvat. Pidin hiukset auki seuraavat puoli vuotta ja nenä kasvoi silmissäni niin, ettei edes peiliin mahtunut. Olen kuitenkin tietoisesti opetellut heittäytymään, mokaamaan ja olemaan täysin aito. Jos minusta ei pidetä enkä voi sille mitään, yritän vain antaa olla. Se on ollut vaikeaa, mutta olen oppinut sen jo aika hyväksi. 

Ainut mihin tätä järkevää minääni en voi vielä täysin soveltaa, on erotilanteet. Niissä on viidakon meininki.

Elän kuitenkin elämääni täysillä, nauttien siitä ja kaikeasta mahdollisesta. Ollaanhan me täällä kuitenkin vain kerran! Kliseee.

"Itsevarma ja vahva, mutta silti yllättävän haavoittuva. Oletko itse miettinyt, että ryyppäämisen ja irtosuhteiden taustalla voisi olla myös jotakin muuta kuin hauskanpito? Noin villit seikkailut vois paikata ihan erilaisia puutteita."

Tuo iski, ai että. Kyllä.

Olen vahva, kun pitää olla ja vähän vielä useamminkin. Olen kaveriporukan tuki-ihminen, minulle tulee tutut ja tuntemattomat avautumaan vaikeista asioista, minulle on kai todella helppo puhua. Välillä sitten menen itse kotiin ja vain parkun kaksi päivää. 

Huutelen paljon, että emme tarvitse miehiä ja naiset pärjää omillaan ja blablablaa. Elämää kuitenkin aina helpottaa jos rinnalla on joku toinen. Kaverit ovat todella tärkeitä, ihania ja rakkaita, mutta heilläkin on omat parisuhteet jne. Jos sinulla on joku vierelläsi, joka tietää sinusta aivan kaiken, on nähnyt sinusta aivan kaiken ja johon voit turvautua, elämäsi kevenee. 

Siitä saa puhua ja siitä saa haaveilla. Kunhan tietää mitä haluaa, eikä rojahda ihan kenen tahansa syliin. Silloin elämä vain vaikeutuu. 

En enää muista ihan kaikkea, mitä tänne blogiin olen vajaa kahden vuoden aikana kirjoitellut, mutta osa taitaa pyöriä irtosuhteiden ja juhlimisen tienoilla? Se on aika hauskaa, koska itse asiassa harrastan irtosuhteita aika harvoin. Useimmiten minulla on pitkä kuiva kausi, hetken villiintyminen ja taas kuiva kausi. En tiedä, mikä on ei-paheksuttu miesten määrä irtosuhteissa, mutta minulla heitä on alle 10. Minusta yli 20 vuotiaalla sinkkunaisella heitä voisi olla paljon enemmän. Kuitenkin seksi on kivaa ja siinäpä oppii. Sama homma juomisen suhteen. Tissuttelen jonkin verran, mutta harvemmin vedät överit. Sitten harvoin kun oikeasti lähdetään juhlimaan, alkoholin sietoraja on hämärän peitossa ja pikku (useimmiten hellyyttävällä tavalla) känniääliö nostaa päätään. En välttämättä tarvitse alkoholia pitääkseni hauskaa. Tanssimisesta ja juhlimisesta kyllä pidän. 

Varmasti ne muutamat villit seikkailut jotain puutteita korvaa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään väärää ja onpahan lapsenlapsille paljon enemmän kerrottavaa. Seikkailuja seikkailuja. Ai että. 

P.s. Jos tästä heräsi kipinä analysoida minua, voit yhä kommentoida tähän alle, sähköpostiin tai "Kuka minä olen?" tekstiin. Aloha!