Pitäisikö (tinder)miehen tarjota?

Kävin eilen toisilla tinder-treffeillä!

Ei, ei sen ensimmäisen ujopiimän kanssa (joka poisti minut tinderistä treffien jälkeen tai vaihtoehtoisesti koko tinderin, koska menetti uskonsa naisiin), vaan erään uuden miekkosen kanssa. 

Tein yhden perusvirheen ennen tapaamistamme, nimittäin kyyläsin miehen facebookin. Sieltä löytyi outoja tykkäyksiä, noloa fanituksia ja huonosti otettuja kuvia. En pystynyt menemään tapaamiseen enää ajattelematta kaikkia asioita, en pystynyt aloittamaan puhtaalta pöydältä. En kuitenkaan googlettanut miehen nimeä ja se on jo saavutus! 

Tapasimme kuitenkin kahvilassa ja mies oli jopa muutaman minuutin etuajassa (iso plussa). Hänellä oli vähän huono ryhti (ääh) ja hän ei meinannut ensin tunnistaa minua (olenkin vielä kauniimpi luonnossa.. khehe). Profiilikuvassaan hän näytti pidemmältä ja paljon enemmän salilla käyneeltä. Ehkä se oli vanha kuva, koska ainakin haba ei niin iso enää ollut.

Päätin kuitenkin olla avoimin mielin liikenteessä ja niin huikkasin hänelle tervehdyksen. Kättelimme, esittäydyimme ja menimme sisälle kahvilaan. Olin jonossa ensimmäisenä ja tilasin ihanan, suklaisen ja kermavaahtoisen kahvikupposen. Maksoin sen itse. 

Periaatteessa nykynaisena maksan omat kahvikuppini ihan ylpeästi. Kuitenkin, jos mies pyytää minut ulos, on kohteliasta tarjota kahvi. Nämä ovat kuitenkin jo toiset tinder-treffit, joilla mies ei tarjoa. Eikä summa ole ollut viittä euroa suurempi. Luulisi, että työssä käyvillä ihmisillä on sellainen summa heittää. 

Jos mies on kysynyt minut ulos ihan livenä tai facebookissa/tekstarilla/soittamalla, aina hän on tarjonnut. Mietin tähän syytä. 

Ja keksin sen. 

Vanhoina hyvinä aikoina (eli kun tinderiä ei oltu vielä keksitty) mies joutui näkemään paljon enemmän vaivaa, jotta saisin pyydettyä naisen ulos. Ensin mies havaitsee kohteen joka kiinnostaa häntä. Ehkä hän on ujo, eikä kehtaa vielä kysyä naista treffeille. Hänen täytyy kerätä rohkeutta kysyä asiaa livenä tai selvittää naisen facebook tai puhelinnumero. Miehen täytyy ns. nähdä vaivaa. Kun kaiken työn, tuskan ja hylkäämisen pelon jälkeen nainen suostuu lähtemään kahville, totta kai mies tarjoaa sen. Hän haluaa varmistaa, että nainen ei heti livahda hänen otteestaan. Onhan hän tehnyt treffien onnistumisen eteen paljon.

Sitten ne tinder-miehet. Ensin mies selaa 100 kuvaa minuutissa ja painaa "tykkää" kaikille vähänkin hyvännäköisille naisille. Keskustelu menee suunnilleen näin (mies aloittaa):

Moi

No moikka

Mitäs kuuluu?

Ihan hyvää, mitäs sulle?

Ihan jees.

(Sitten puhutaan vähän koulusta/töistä, mistä päin on kotoisin ja harrastuksista.)

Tota, kiinnostaisko sua käydä joskus vaikka kahvilla?

Voishan sitä.

Okei, no mennäänkö vaikka paikkaan X?

Joo käy hyvin!

Nähdään siellä!

Sitten mennään kahville, eikä tarjota kahvia. Tilanne ei siis paljon eroa kavereiden tapaamisesta. Tilanne ei ole mitenkään erikoinen. Nainen ei tunnu olevan mitenkään erikoinen. 

Tietysti tällä ei pitäisi nykyaikana olla mitään väliä. Sen verran vanhanaikaisuutta minussa silti on, että jos mies tahtoo viedä naisen ulos, hänen pitäisi päättää paikka ja maksaa se perkuleen juoma. 

Joka tapauksessa mies paljastui minun makuuni hieman liian nörttimieheksi. Lisäksi hänestä oikein hehkui halu sitoutua ja hän tuli vähän liian lähelle. Ahdisti ihan pikkuisen. En siis taida tavata häntä enää. Kokemus oli kuitenkin mukava ja hänen kanssaan oli hauska jutella. 

HUOM! TÄNÄÄN ON VIIMEINEN HETKI OSALLISTUA KILPAILUUN!! JOTEN OSALLISTU, ÄLÄ LAISKISTU!