Tanssi
Itke
Miehiä tulee ja menee, mutta ystävyyden pitäisi olla ikuista.
Olen aina ollut ihminen, joka laittaa ystävät etusijalle. Olen blogissa varmasti paasannut useasti siitä, kuinka ystävät vain katoavat parisuhteen alkaessa. Uskon, että en minun ja Miehen lyhyen suhteen aikana siihen sortunut, mutta huomasin pitäväni vähän vähemmän ystäviin yhteyttä. Tosin elimme alkuhuumassa ja heti kun asiat alkoivat mennä päin mäntyä, ystävät tulivat todella tärkeiksi tukipilareiksi.
En pidä siitä, että ystävät hylkäävät uuden miehen saapuessa, mutta en ole koskaan heitä jättänyt. Jos yhteyttä ei pidetä, niin ei pidetä. Mutta jos eron hetki tulee, olen aina siinä. Tukena, olkapäänä ja uhraan jopa paitani räkäitkun tullessa. Ystäväni ovat olleet maailman parhaita ja uskon saavani takaisin kaiken sen mitä olen heidän hyväksi tehnyt. Lopussa kiitos seisoo, oli se sitten vaikka suhteen loppu.
Niinpä pieni, vieno pyyntö. Totuus on että miehiä tulee ja menee, mutta ystävät ovat aina luonasi. Jos niin haluat. Kaikki eivät jaksa odottaa ikuisesti, kun vedät kieltäsi poikaystävän suusta ulos. Älkää unohtako ystävyyden tärkeyttä. Poikaystäväsi voi olla (ja on toivottavasti) paras ystäväsi, mutta rakkaus on niin vahva tunne, että voi loppuessa rikkoa myös ystävyyden. Jos sinulla ei ole silloin ketään, aika paska juttu. Oikeastaan todella paska.
Minun ystäväni ovat maailman parhaimpia. Rakastan teitä niin paljon, että miehen täytyy olla todella, todella erikoinen. Ja silloin hän saattaa päästä samalle viivalle ystävien kanssa (seksistä on vähän apua, hehe). Mutta aikaa saattaa mennä, erään ystäväni olen tuntenut kaksikymmentä vuotta.
Muutamia ystävyyteen liittyviä kirjoituksiani:
Hienoo et olet oivaltanut tärkeimmän ohjeen, mitä ihminen tarvitsee!
VastaaPoistaMä en ollut yhtä fiksu.. Mun ja nyt entisen poikakaverin suhde alko kaveruudesta ja meijän alkusuhde oli todellista säätöö.. Hän oli mulle sanonut olevansa vapaa, mut miehen kavereilta kuulin et "Hei sil on muija mitä sä siin roikut". Juu he oli tauolla kuulemma.. Noo siinä oli monta mutkaa ja lopulta sitä sitte seurusteltii vakavissaa ja muutettiin yhteen. Meillä oli koko 4 vuotta kestäneen suhteen ajan järjetön luottamuspula. Mä pelkäsin että se pettää mua ( olinhan mä ollu aikasemmin "toinen nainen") ja hän pelkäs että mä suutun.. Helvetin hieno yhtälö :D
Tää luottamuspula johti sihe et roikuin siin tosi paljon en ikinä halunnu et se menee esim. Baarii ilman mua.. (koska yhdel tämmösel reissulla hän oli exän kanssa, mulle sanottii et frendie kaa pelaas futista..)
Joten tilanne meni sitten siihen, et mä menin aina sen pillin mukaan. Vaikka olis ollu tyttöjen ilta halusin samaan paikkaan mis tää mies oli (koska hänhän ei ikinä jääny kotii jos mä lähin ulos) ja se hiukan johti siihen, että kun suhde meni kavereiden edelle.. Noh te tiiätte kuinka siinä käy.. 4 vuotta on pitkä aika boikotoida kavereita.. kun erottiin nyt viime toukokuussa ei kauheesti ollu kavereita joille itkee.
Mulle kävi kuitenkin niin onnellisesti et tutustuin paremmin mun yhtee tuttuun joka myös eros keväällä. Meistä tuli korvaamaton tuki ja turva toisillemme ja kesällä käytii tuulettaas päätä ja tsekkaamas miestarjontaa. Nyt seki perkele on löytäny uuden miehen, jonka kaa se söpöstelee KOKO AJAN. .
Mutta tällästä tää elämä on, kohti uusii pettymyksiä vaan. Ja toivon että mä oppisin nyt kerrasta sen, et itteesä ei saa hukata suhteeseen. Täytyy muistaa pitää ne omat jutut: kaverit ja harrastukset jne.
Huh tulipa avautuminen sori!!
Sul on ihana blogi kun näihi teksteihi pystyy samaistumaan. Mua kiinnostais et mis päi maailmaa tommone mimmi asustaa? Käydää bissel joskus? Laita s-postii jos silt tuntuu bluuberry_@hotmail.com
-Heidi
Hei Heidi!
PoistaKiitos avautumisesta oikeesti! On hirveen tärkeetä kuulla muitakin tarinoita, koska niitähän riittää... Luottamus on kyllä parisuhteen tärkein asia - että se on hauskaa ja toimii. Ei ne miehet oo sen arvosia sitten kuitenkaan. Ei pidä pelätä yksinäisyyttä, se on paljon parempi kuin vatsahaava kaikesta stressaamisesta :)
Oot ihana <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista