Kun eron jälkeen nähdään ensimmäistä kertaa - auts. Se on kaikkein pahin kerta ja suunta toivottavasti vain ylöspäin.
Näimme Miehen kanssa ensimmäistä kertaa livenä eron jälkeen. Hän tuli käymään kahvilla. Ennen miehen tuloa, hoin itselleni miten kaunis ihana jumalatar olen ja katsoin peilistä, että näytin hemmetin hyvältä.
Jaksoimme pitää positiivisuuden kulissia yllä ehkä 10 minuuttia ja sitten eroasiat tulivat puheeksi. Eihän se helppoa ollut. Varsinkin kun kuulin, että eron pääsyynä ei ollutkaan miehen elämäntilanne vaan se, ettei hän rakastanut minua tarpeeksi. Se on aina kiva kuulla, kun on heittäytynyt 100 prosenttisesti mukaan. Varsinkin kun mies oli aina se, joka vei suhdetta lauseilla ja teoilla syvemmäksi. Ensin minua pelotti nopea eteneminen, mutta luottamus kasvoi suureksi.
Ei rakkaudelle ja sydämelle mitään voi. Omia tekojaan ja sanojaan taas voi hallita.
Nyt meidän suhteemme on kuitenkin lopullisesti haudattu. Täytyy tehdä vielä surutyö ja päästää irti. Sain pidettyä itseni hienosti kasassa koko sen ajan, kun mies oli paikalla. Kun mies lopulta lähti, purskahdin niin kovaan itkuun että naapurit varmaan luulivat, että leikkasin käteni vahingossa irti.
Itkettyäni tarpeeksi, menin tinderiin. Joku mies oli laittanut viestiä ja jäin juttelemaan hänen kanssaan mukavia. Minulle iski suuri uhma siitä, että Mies ei enää vittuakaan kiinnosta ja niinpä tinder-miehen kanssa puhuttiin jo leffaillasta. Olin siitä ensin innostunut (eikä olisi haitanut, jos se olisi pelkkään seksiin mennyt), mutta sitten iski epäilys. Entä jos mies olikin joku hullu tappaja/raiskaaja? En löytänyt häntä facebookista, joten ehdotin jos mentäisiin johonkin yksille. Kuitenkin lähibaari oli suljettu, enkä halunnut lähteä tarpomaan pakkaseen, joten sanoin oman lämpöisen sänkyni voittavan.
Ehkä niin oli ihan hyvä. Olisin varmaan vain vollottanut, kun aamulla olisin tajunnut ettei hän ole Mies. Ei ihme, että rakkaudesta ja eroista kirjoitetaan niin paljon lauluja. Ihan paskaa tämä on.
Tämän päivän päätös on siirtyä eteenpäin. Sanotaan, että erosta toipuminen kestää puolet suhteen ajasta. Minun pitäisi siis olla kuivilla helmikuun alkaessa. Sopivasti ystävänpäiväksi. Hell jeah.
Hihii hyvä asenne! Mutta viitaten myös tuohon uudempaan tekstiisi, niin perseestä. Vitun perseestä suoraan sanoen. Aina se on, kun ehtii jo olla kiinnostunut toisen elämästä ja jos teilläkin oli jo ihan parisuhdekin, ja sitten: itse asiassa sillä ei ollutkaan mitään merkitystä. Kivajuttu!
VastaaPoistaMulle tulee aina se fiilis että voijeesus, taasko pitää jaksaa kiinnostua jostain uudesta? Mutta toisaalta, sitten kun on hetken ollut yksin, on vain liikaa aikaa ajatella, joten tinderiin mars. Päädyitkin jo siihen ratkaisuun tosin :) ja vielä se, että ei löydy feisbuukista? Outoa. Tosin nykyään voi kyllä estää haussa näkymisen, mutta silti. Etenkin jos on skeptsiellä tuulella, niin ehdottomasti voi tulkita vähintään oudoksi tai friikiksi :D
Totta, eniten tässä ottaa aivoon se että pitää aloittaa taas alusta :) ei meinaisi millään jaksaa.. mutta kunhan tässä rauhoittuu niin sitten alkaa miehet taas osumaan silmiin ;) tulin siihen tulokseen, että miehellä on pakko olla facebook koska hänellä on tinder! mutta pysyin silti skeptisellä tuulella, enkä mennyt kahville. Ehkä joskus :D
Poista