Tottahan se on. Mutta miksi aina, siis AINA itse sekaantuu siihen lantakasaan?
Paasasin eräälle hyvälle ystävälleni maailman pahuudesta ja miehistä ja joulukiloista ja kaikesta mahdollisesta. Eniten kyllä Miehestä. Kaiken tämän jälkeen hän lopuksi totesi:
Rakas, ethän kyynisty taas? Maailma on ihania miehiä täynnä.
Hmp. Päätin uskoa tähän, mutta aika pian sen jälkeen näin Miehen syömässä erään muijan kanssa - varmaan ihan kaverina vain, mutta paskalta tuntui joka tapauksessa. Sitten kuulin kahden ikuisuuspariskunnan erosta (mies kummassakin ääshoul) ja tinderissä on tullut vastaan muutaman täydellinen pyllyreikä. Jep. Kyynistyin uudelleen.
Olin ennen Miestä aika kyyninen, mutta hän sai muutaman viikon maanittelun jälkeen minut mukaan ja luottamaan. Ääshoul. Palaan siis takaisiin omaan pyhään kyynisyyden temppeliini ajattelemaan kaksimielisiä asioita ja harrastamaan omia huippukivoja juttuja.
Vaikka maailma on tuskaisia rakkauslauluja, leffoja, kirjoja ja sinkkulaivoja täynnä, ei sitä ikinä usko sen sattuvan omalle kohdalle. Kun se sattuu, niin sehän sattuu aivan helvetisti.
Täytyy ilokseni kertoa, että Miehestä toipuminen on sujunut erinomaisesti. Ystävät kehuvat kuinka hienosti ja kypsästi olen tämän ottanut. Viiniäkään en ole ottanut.
Lisäksi tunnen enää silloin tällöin pieniä miesvihakohtauksia ja niitäkin vähemmän itkumasennuksia. Vaihdettiin Miehen kanssa eilen muutama sana, aivan kuin puolituttavat konsanaan. Niin sen kai on mentävä. Täytyy kyllä sanoa, että hän on se joka välttelee jopa moikkaamista. Ääshoul. Onneksi aika parantaa ja sitä elämässä riittää.
Niin kuin herra Sibelius sanoi: En minä pelkää kuolemaa. Pelkään, että en ollut olemassa.
Sinä olet olemassa myös ilman huonompaa puoliskoasi. Tarvitseeko sinun edes tyytyä olemaan puolikas? Kyllä pizzankin mielummin syö yksin kokonaan tai loput myöhemmin kotona. Nih.
P.s. Liian moni kaveri linkitti minulle voice.fi:n jutun 13 syytä miksi viini on parempi kuin poikaystävä. Taidan puhua liikaa viinistä. Tai juoda sitä. Ups. Kirjoituksessa kuitenkin piili totuuden siemen.
Kyynisyys on sinkun pahin vihollinen! Tai jotain tommosta? Pakko kertoa kun innostuin niin kovin (kaikesta sitä voi 23v ihminen innostua...), kuinka eilen selätin totaalipahan sinkkuusmasennuksen ja absoluuttisen kyynisyysasteeni: luin yhdestä toisesta blogista siitä, kuinka bloggaaja oli saanut paljon (osa oli kyllä huonoja) yhteydenottoja suomi24treffeillä, ja rekisteröidyin sinne. Siis en kestä. Luulin että deittisivustot on vitsi. Noniin nyt asiaan: siellä oli järkeviä miehiä!! eikä ees itse tarvinnu tehdä mitään niinkun tinderissä! okei suurin osa tietty on ihan ihme tyyppejä, mutta löysin järkevän miehen. Oon vakaasti päättäny että sen täytyy olla koko mun toistaseks puolivuotisen sinkku-urani järkevin miesyksilö. En tiedä ootko kokeillu, mut piristyin huomattavasti! Tosin, just mietin että oispa viiniä :D
VastaaPoistaOlen kokeillut suomi24 (ja kirjoittanut niistä) mutta ne ei ainakaan silloin tuntunut mun jutulta :D voi olla että jos kyynisyys laskeutuu madon tasolle lähden sinne uudestaan... mutta kyllä helmet voi löytyä netistäkin! kyynistyn vielä hetken omassa kyynisyyden linnassani, katsellaan :D
PoistaJA viini on parasta.
PoistaEtsin ehdottomasti tekstisi aiheesta, koska tässä tarvitaan vertaistukea :) tällä hetkellä uskon helmi-teoriaan, tosin hyvässä lykyssä ensi viikolla kirjoitan kyynisyydestä...
PoistaKerro sitten kuinka kävi! :D
Poista