Ystävämme

Tanssi

Itke

Miehiä tulee ja menee, mutta ystävyyden pitäisi olla ikuista.

Olen aina ollut ihminen, joka laittaa ystävät etusijalle. Olen blogissa varmasti paasannut useasti siitä, kuinka ystävät vain katoavat parisuhteen alkaessa. Uskon, että en minun ja Miehen lyhyen suhteen aikana siihen sortunut, mutta huomasin pitäväni vähän vähemmän ystäviin yhteyttä. Tosin elimme alkuhuumassa ja heti kun asiat alkoivat mennä päin mäntyä, ystävät tulivat todella tärkeiksi tukipilareiksi. 

En pidä siitä, että ystävät hylkäävät uuden miehen saapuessa, mutta en ole koskaan heitä jättänyt. Jos yhteyttä ei pidetä, niin ei pidetä. Mutta jos eron hetki tulee, olen aina siinä. Tukena, olkapäänä ja uhraan jopa paitani räkäitkun tullessa. Ystäväni ovat olleet maailman parhaita ja uskon saavani takaisin kaiken sen mitä olen heidän hyväksi tehnyt. Lopussa kiitos seisoo, oli se sitten vaikka suhteen loppu. 

Niinpä pieni, vieno pyyntö. Totuus on että miehiä tulee ja menee, mutta ystävät ovat aina luonasi. Jos niin haluat. Kaikki eivät jaksa odottaa ikuisesti, kun vedät kieltäsi poikaystävän suusta ulos. Älkää unohtako ystävyyden tärkeyttä. Poikaystäväsi voi olla (ja on toivottavasti) paras ystäväsi, mutta rakkaus on niin vahva tunne, että voi loppuessa rikkoa myös ystävyyden. Jos sinulla ei ole silloin ketään, aika paska juttu. Oikeastaan todella paska. 

Minun ystäväni ovat maailman parhaimpia. Rakastan teitä niin paljon, että miehen täytyy olla todella, todella erikoinen. Ja silloin hän saattaa päästä samalle viivalle ystävien kanssa (seksistä on vähän apua, hehe). Mutta aikaa saattaa mennä, erään ystäväni olen tuntenut kaksikymmentä vuotta. 

Muutamia ystävyyteen liittyviä kirjoituksiani:

Elämäni rakkaus, Nyhvääjäystävä, Eikä siinä vielä kaikki

Juuri eronneen ABC

Lopetan ihan just tämän erojauhamisen, mutta teidän pitää yrittää ymmärtää.. onhan tämä ensimmäinen kunnollinen ja oikea eroni. Otan siitä nyt kaiken irti, että olen kauniimpi ja viisaampi kun eroan seuraavan kerran! Alla siis hieman pohdintoja, koska minulla on nyt iltaisin aikaan. Enhän harrasta seksiä. Hmp. 

Anna itsellesi aikaa. Aika haavat parantaa. Lallallaa. 

Barbie ja Ken - heilläkin on kriisejä, vaikka vartalo on tiimalasi ja nännejä ei ole. Sinulla on siis toivoa. 

Colin Firth näyttelee v. 1995 tehdyssä tv-sarjassa Ylpeys ja ennakkoluulo. Katso se. Se saa uskomaan rakkauteen ja mukavasti itkettää. 

D-vitamiini. Syö vitamiineja, jotta näytät hehkeältä ja voit hyvin.

Etsi itsellesi joku uusi kiva projekti. Lue vaikka kirja, jonka olet halunnut jos pitkään lukea! Nyt on aikaa, koska et joudu harrastamaan iltaisin seksiä.

Fuck buddy. Hmm, sanotaanko näin että jos sellaisen löytää - hieno juttu. Mutta sen pitäisi olla oikeasti pelkkää seksiä.. ja onko se koskaan sitä?

G-piste - yritä löytää se jos et ole ennen löytänyt. Tutustu muutenkin omaan kehoosi ja nauti siitä. 

Huuda. Mene vaikka metsään, meren rannalle, paikkaan jossa kukaan ei kuule. Huuda kaikki paska ulos. Jos hiljaista paikkaa ei löydy, suosittelen yökerhoa kolmen jälkeen yöllä. 

Itke kaikki paska pois. Senkin on pakko jossain vaiheessa tyrehtyä.

Juokse kaikki paska pois. Käy jumpissa, kuntoile ja syö hyvin. Mieti miehen ilme, kun olet hyvinvoivan näköinen ja olosikin on hyvä. Voit myös huutaa samaan aikaan kun juokset, jos kehtaat.

Katso elokuvia ja sarjoja, jotka saavat sinut hymyilemään. Itselläni on menossa Frendit. Unagi ystävät.

Lusikassa voi nukkua myös pehmolelun tai tyynyn kanssa. Khih. 

Mene ystävien kanssa ulos. Vaikka masentaa, kotiin yksin jääminen ei auta. Se on silloin tällöin hyvin tervettä, mutta älä missaa hyviä bileitä sen takia.

Nuku paljon. Jos päivällä masentaa ja itkettää, ota max. 30 min päiväunet. Lämmin sänky on paras parantaja jonka tiedän. Kuitenkin venähtäneet päikkärit saattavat haitata yöunia ja jos et saa nukahdettua, ajattelet liikaa asioita. Yleensä ikäviä.

Opi luottamaan itseesi. Jos ero ajoi itsetuntoasi alaspäin, älä välitä. Mieti joka aamu, kuinka kaunis olet. Kuinka mies vielä jonain päivänä katuu tyhmyyttään. 

Pidä illanistujaiset parhaimmille ystäville. Juokaa viiniä ja puhukaa miehistä. He ymmärtävät ja tukea satelee. Siitä sitten jatkoille baariin...

QR-koodi. Opettele tietämään mikä se on, jos on joskus tylsää. Voitpa päteä treffeillä. Se onkin ihan tuttu juttu. Mutta opettele tuo nimi! Jos et jo osaanut.. olenkohan taas jäljessä...

Rakasta itseästi, perhettäsi, koiraasi, ystäviäsi ja jonain päivänä miestä, joka ei ansaitse sinua. 

Suutele. Älä aina halaja seksiin asti, suuteleminen on myös kivaa ja siitä ei voi pamahtaa paksuksi. Sitä paitsi seksi on vielä kivempaa jo esileikki on kestänyt viikon. 

Tukka - käy kampaajalla ja hemmottele itseäsi. Olet sen ansainnut. Jos tukka on täydellinen, mene vaikka kasvohoitoon tai hierojalle.

Uskalla unelmoida.

Vedä pää täyteen, mutta huolehdi että eksän yms. numero on poistettu puhelimesta.

Wedä pää täyteen vielä toisen kerran. Hyvällä fiiliksellä.

X-men ja Wolverine. Etsi leffoista kuumia miehiä ja fantasioi. 

Ymmärrä myös eksääsi. Yritä ajatella asiaa hänen kannaltaan ja jos mies ei täysi kusipää ole ollut, se voi helpottaa myös sinuakin. Aina (ja aika usein) rakkaus ei vain kohtaa. 

Zuul. Hähä, keksin teille tekemistä! Missä -80 luvun elokuvassa esiintyy nimi Zuul?

Åle åma itsesi. Sinä et ålisi våinut tehdä mitää eri tavalla. Åman itsesi muuttaminen ei ålisi auttanut suhdetta. 

Älä puhu miehestä paskaa tai hauku häntä ympäri kaupunkia. Vajoat vain alas ja kaikki pitävät sinua katkerana akkana. Jos sinun täytyy purkaa vihaasi ja haukkua mies lyttyyn, soita parhaimmille ystävillesi. He kuuntelevat luottamuksellisesti ja arvostelematta. Muuten jätä mies aivan omaan arvoonsa. Olet hänen yläpuolellaan.

Öljyä itsesi jollain kookosöljyllä tms. ja anna ihosi nauttia. Tosin lakanasi eivät nauti, mutta etpä harrasta niillä seksiäkään.

Siinä se. Nyt keksin itselleni parempaa tekemistä eli nukkumisen. Yksi asia täytyy vielä sanoa, flirttailin tänään bussissa eräälle miehelle. Kun astuin bussiin sisään, katseemme kohtasivat mutta ei sen kummempaa. Istun häntä vastapäätä ja katselimme toisiamme aina vuorotellen. Lopulta katsemme kohtasivat, kummankin naamalle levisi hymy ja loppumatkan hymyilimme toisiamme vilkuillen. Ihanaa flirttiä. Ah. Tätä olen kaivannut. 

Minun omasta tinderiin somaan

Eron jälkeen on hirveän hyvä mennä jumppaan. Kyllä painot (ja oma keho) nousee kun muistelee huonoja asioita. Huh. Tosin huomenna en varmaan kävele.

Jos nainen on sinkku, hän keksii tekemistä. Hengailee ystävien kanssa, käy jumpassa, virkkaa, neuloo, kirjoittaa kirjan jne. Hän on silloin yksin, mutta ei yksinäinen. 

Jos nainen on huonossa parisuhteessa, hän ei ole yksin vaan helvetin yksinäinen. 

Kun toisen ihmisen läsnäoloon tottuu, siitä tulee jollain tavalla riippuvaiseksi. MUTTA huomaan nyt jo ajattelevani asioita eri tavalla: vaikka olen ollut yksin kämpillä jo monta päivää, en oikeastaan ole tuntenut yksinäisyyttä. Olen jutellut kavereiden kanssa, kirjoittanut tänne, katsonut telkkaria ja rentoutunut. Kun Miehen kanssa meni huonosti ja olin yksin kämpillä, olo oli niin helvetin yksinäinen. 

Olin koko aamun kuin jumalatar, hymyilin ja säteilin ympäri kaupunkia. Sitten näin Miehen kävelevän kadulla, enkä usko että hän huomasi minua. Olisin voinut mennä juttelemaan, mutta annoin olla. Sen jälkeen koin pieniä masennuksen hetkiä, jotka kuitenkin purin tehokkaasti jumpassa. Nyt olo on taas tasapainoinen ja rauhallinen. Mies jopa laittoi viestin tänään. Vastasin tyynesti ja asiallisesti, mutta silti hiiiieman torjuvasti. Minusta meidän ei kannata vielä siirtyä tähän ystävyys-tekstailu-vaiheeseen. Katsellaan.

Muistin yhden jännän asian syksyltä. Kävin yhden miehen kanssa ulkona (kutsutaan häntä vaikka pelipojaksi) ehkä elokuussa (enkä voi uskoa, etten ole kirjoittanut siitä tänne?!?) ja se ei todellakaan mennyt kuin elokuvissa. Olimme siis kaverituttuja entuudestaan ja laiteltiin viestiä puolin ja toisin. Kävimme sitten kävelemässä ja sen jälkeen ei hänestä kuulunut mitään. Olen varmasti todella kiinnostava ihminen. 

Okei, pelipoika kertoi harrastavansa erästä urheilulajia, jota olen muutaman kerran kokeillut. Siispä innoissani vastasin, että olen harrastellut sitä myös. Hahaa yhteisiä asioita, ihanaa! Pelipoika sitten kysyi jotain typerän pelivälineen nimeä, enkä tiennyt edes mistä oli kyse. Sen jälkeen tuli ihan vähän hölmö olo ja mies pyöritteli silmiään. Hmp. 

Kuitenkin, pelipoika käveli kadulla vastaan yli kuukautta myöhemmin ja juttelimme niitä näitä. Muistan lähtiessäni, kuinka minua vähän ärsytti se ettei meille tullut mitään. Kirosin sinkkuuden ja miehet ja deittailun. 3-4 päivää myöhemmin Mies tuli juttelemaan. 

Eli niin paljon kuin vihaan lausetta "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat", niin myönnän että jossain harvoissa tilanteissa, se saattaa pitää ihan ikkupikkuisen paikkaansa. Ehkä. Ihan vähän vain. MUTTA SITÄ EI SAA SILTI TOITOTTAA SINKUILLE. Nih. 

Tinderistä vielä, erehdyin antamaan eräälle Sankarille puhelinnumeroni. Hän on nyt laittanut viestiä muutaman päivän ja pyydellyt kahville. Ei siinä mitään, mukavan näköinen mies. Kuitenkin koko tinder kävi ahdistamaan ja pitäisi aloittaa taas tutustumisrumba ja näyttää ihmiseltä...

Kysyin häneltä kuitenkin mitä hän tekee elämällään jne. Vastaus: Oon supersankari.

No niin, en vastannut eikä hänestäkään enää kuulunut. Minä toivon, että se oli vitsi. 

Otsikko muuten viittaa siihen, miten paljon ottaa päähän tämä deittailurumba. Miksi, oi miksi kaikki ei olisi voinut mennä hyvin ja hän olisi minun omani? ARGH. Tosin, minusta tuntuu että suren enemmän sinkkuuteen palaamista kuin itse Miestä. Ups. 

Tell her the TRUTH

VAIHE 6

Totuus ja sen tajuaminen: Nyt on päästy taas yksi askel pidemmälle. Olen tämän päivän aikana tajunnut paljon asioita. Kuten esimerkiksi sen, että mies piti minua varalla kuukauden ajan. Hän vetosi elämäntilanteeseen ja siihen, että hänen täytyy saada asiat järjestykseen. Hän pyysi minua odottamaan. ODOTTAMAAN. Kun kysyin häneltä vähän aikaa sitten, milloin hän oikeasti tiesi ettei tästä mitään tule: joulukuun alussa. JOULUKUUN ALUSSA! Hän antoi minun kituuttaa epätietoisuudessa kuukauden. Ja toivossa.

Jos hän olisi ollut mies ja jos hänellä olisi ollut tarpeeksi munaa, hän olisi silloin sanonut että "olen todella pahoillani, mutta minusta tuntuu että meidän kannattaa pysyä ystävinä". Se olisi sattunut silloin, mutta helvetin paljon vähemmän. Yritin tosissani koko joulukuun olla miehelle avuksi, tiesin että hänellä oli rankkaa. Kun meillä sitten meni poikki, luulin elämäntilanteen olevan syynä. Ei. Syy oli ettei hän rakastanut minua tarpeeksi. ELI HÄN HUIJASI, ehkä tietämättään. Piti varalla ja tuli luokse, kun hänelle kävi.

Turha tulla minulle urputtamaan, että et ole tähän kaikkeen yksin syyllinen. Öö.. kyllä olet. Minä tein kaiken ja suurin asia johon syyllistyin oli, etten riittänyt sinulle. JA SILLE EI NYT OIKEIN VOI MITÄÄN.

Minä en olisi voinut enää tehdä mitään enempää. Sinä olisit voinut lopettaa tämän.  KUUKAUSI SITTEN. Olisit ollut mies. Tiedän, ettei aina jaksa ajatella asioita mutta ennen kuin vedät toisen ihmisen mukaasi, mieti edes hetki. Kannattaako. Onko se sen arvoista, sinulle tai hänelle.

Minä olin se, joka halusi suhteen alussa jarrutella. HÄN sanoi ensin että rakastaa, HÄN halusi seurustella. Pelästyin, mutta hän sai minut luottamaan ja rahoittumaan. Kaksi viikkoa siitä.. kaikki muuttui. Hän muuttui ja minä jäin tuijottamaan suu auki tyhjää sänkyä. 

Ei tällaista tuuria ole kenelläkään. Vähän yli kuukauden ajan kaikki elämässä oli hyvin. Ihan kaikki. Itku pitkästä ilosta. Tajusin myös, että miehellä oli ärsyttävä kyky saada minut aina pyytämään anteeksi vaikka hän olisi ollut väärässä. Lisäksi, hän antoi usein minulle anteeksiannon, vaikka en  ollut vääryyttä tehnyt ENKÄ anteeksi pyytänyt. Vaan hän oli ollut väärässä, mutta ei todellakaan pyydellyt anteeksi. Uskomattoman ärsyttävää. Luoja. Onneksi olen sinkku.

Rakkaat ystävät! Itku on ainakin toistaiseksi väistynyt! Tilalla on raivo! Ah mikä onnen autuus. 

Tulipas Aladdin-kuvapainotteinen. Sori. Edelliset vaiheet löydät täältä!

Kuin laastarin repäisy

Kun eron jälkeen nähdään ensimmäistä kertaa - auts. Se on kaikkein pahin kerta ja suunta toivottavasti vain ylöspäin. 

Näimme Miehen kanssa ensimmäistä kertaa livenä eron jälkeen. Hän tuli käymään kahvilla. Ennen miehen tuloa, hoin itselleni miten kaunis ihana jumalatar olen ja katsoin peilistä, että näytin hemmetin hyvältä. 

Jaksoimme pitää positiivisuuden kulissia yllä ehkä 10 minuuttia ja sitten eroasiat tulivat puheeksi. Eihän se helppoa ollut. Varsinkin kun kuulin, että eron pääsyynä ei ollutkaan miehen elämäntilanne vaan se, ettei hän rakastanut minua tarpeeksi. Se on aina kiva kuulla, kun on heittäytynyt 100 prosenttisesti mukaan. Varsinkin kun mies oli aina se, joka vei suhdetta lauseilla ja teoilla syvemmäksi. Ensin minua pelotti nopea eteneminen, mutta luottamus kasvoi suureksi. 

Ei rakkaudelle ja sydämelle mitään voi. Omia tekojaan ja sanojaan taas voi hallita.

Nyt meidän suhteemme on kuitenkin lopullisesti haudattu. Täytyy tehdä vielä surutyö ja päästää irti. Sain pidettyä itseni hienosti kasassa koko sen ajan, kun mies oli paikalla. Kun mies lopulta lähti, purskahdin niin kovaan itkuun että naapurit varmaan luulivat, että leikkasin käteni vahingossa irti. 

Itkettyäni tarpeeksi, menin tinderiin. Joku mies oli laittanut viestiä ja jäin juttelemaan hänen kanssaan mukavia. Minulle iski suuri uhma siitä, että Mies ei enää vittuakaan kiinnosta ja niinpä tinder-miehen kanssa puhuttiin jo leffaillasta. Olin siitä ensin innostunut (eikä olisi haitanut, jos se olisi pelkkään seksiin mennyt), mutta sitten iski epäilys. Entä jos mies olikin joku hullu tappaja/raiskaaja? En löytänyt häntä facebookista, joten ehdotin jos mentäisiin johonkin yksille. Kuitenkin lähibaari oli suljettu, enkä halunnut lähteä tarpomaan pakkaseen, joten sanoin oman lämpöisen sänkyni voittavan. 

Ehkä niin oli ihan hyvä. Olisin varmaan vain vollottanut, kun aamulla olisin tajunnut ettei hän ole Mies. Ei ihme, että rakkaudesta ja eroista kirjoitetaan niin paljon lauluja. Ihan paskaa tämä on. 

Tämän päivän päätös on siirtyä eteenpäin. Sanotaan, että erosta toipuminen kestää puolet suhteen ajasta. Minun pitäisi siis olla kuivilla helmikuun alkaessa. Sopivasti ystävänpäiväksi. Hell jeah.

IN YOUR FACE: Minä olen raskaana

Minun alitajunnallani on todella outo tapa reagoida eroihin. Tai en tiedä onko se niin outo, kertokaa myös omia kokemuksia! Jokaisen eron jälkeen - riippumatta siitä, olenko jättäjä vai jätetty - näen useasti unta, miten olen tälle miehelle raskaana. 

EN SIIS OLE RASKAANA OIKEASTI. HÄHÄ. HUH.

Näin taas viime yönä unen, jossa kerroin Miehelle odottavani hänen lastaan. Näin saman unen vielä monta kertaa, eri reagoinneilla. Mikä hitto alitajuntaani vaivaa?

Jos olen jätetty osapuoli, saan unessa jotenkin sairasta mielihyvää siitä, että mies on ikuisesti sidoksissa minuun. Jos taas olen jättävä osapuoli, koen suurta paniikkia että minä olen ikuisesti sidoksissa mieheen. Sairasta? Ehkäpä.. ero tekee hassuja asioita mielelle.

Voiko olla, että haluan niin kovasti pitää Miehestä vielä kiinni, että unelmoin yhteisestä vauvasta hänen kanssaan? Miten uskon vahvasti, että vauva saisi hänet tajuamaan rakkauden määrän meitä kohtaan ja hän kohtelisi meitä rakastavasti koko loppuelämän? Yhdessä unessa tosin raivosin Miehelle siitä, miten uskon hänen jättävän meidät taas kymmenen vuoden päästä ja miten minusta tulee väsynyt YH-äiti. Oli taas mukavan leppoisa yö takana.

Mite ero tulee teidän uniinne? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja tietää, ettei ole omien outojen aivojensa kanssa yksin. 

Sinkkuvuosi 2014

Hyvää uutta vuotta 2015! Olkoon se seksin, rakkauden ja mahtavuuden multihuipentuma!

Eilinen meni kyllä aika perseelleen. Join yksin kämpillä viiniä koko illan, koska kaverini teki oharit (ihan hyvästä syystä, mutta kuitenkin). Sain seuraa vasta sen jälkeen, kun kello oli lyönyt kaksitoista. Saatoin kokea pienen masennushetken 22-23.00 aikoihin, kun punaviini iski päähän ja kukaan kavereistani ei vastannut puhelimeen. Laitoin siis Miehelle viestin. En tiedä mitä luulin sieltä saavani;  lohtua, kannustavia sanoja tai vain tukea? Viestittely meni kuitenkin suunnilleen näin:

Oon yksin kämpillä, kukaan ei vastaa puhelimeen ja ehkä paskin uusi vuosi ikinä :/

Aijaa :/

Niin. Olin tyhmä, kun ajattelin että hän vielä sen verran välittää minusta. Hän olisi voinut muutaman minuutin uhrata illasta minun piristämiseeni. En enää vastannut, koin kiukun puuskan ja join viinipullon loppuun. Soitin vanhalle ystävämiehelle ja vaihdoimme hänen kanssa uuden vuoden. Parempi puhelimessa kuin yksin kännissä. MUTTA tästä on suunta vain ylöspäin ja Miehen välinpitämättömyys vain tönäisi minua eteenpäin kohti tasapainoista sinkkuelämää. On todella outoa, miten ihmiset päästävät irti toisesta niin helposti. Itse jos luon ihmissuhteen (niin ystävä- kuin rakkaus) odotan sen kestävät läpi elämän. Siksi tämä prosessi on minulla todella, todella vaikea. Puhutaan tästä kuitenkin myöhemmin. 

Käydään läpikatsaus sinkkuvuoteen 2014!

- 6 kiinnostumista miesten osalta, ei baarissa tapahtunutta! (erinomaista)

- 3 kiinnostumista miehiin minun osalta (pikku ihastumisia totta kai lisäksi)

- joista kolmen kanssa käytiin enemmän kun yksillä treffeillä (todella hyvä!)

- joista yhden kanssa päästiin seurusteluun asti (todella suuri askel!)

- yksi rakastuminen (ihanaa)

- yksi ero (ei kehumista, mutta kasvattava kokemus)

- Baarissa tapaamia miehiä aika monta! Kiinnostumisia vähän molemmin puolin (erinomaista, kävin baareissa!)

- joista muutama päätyi aika mukavasti (grauh)

- kuolen yksin ja muumioidun-ajatuksia 1000000 minuuttia (erinomaista)

- 1 vahinkoisku 1996 syntyneeseen poikaan (ne henkkarit pitää näyttää)

- 1 vahinkoisku 1995 syntyneeseen poikaan (ei auta yhtään)

- 1 isku ulkomaalaiseen ammattijääkiekkoilijaan (joka ei päättynyt niin coolisti, mutta silti erinomaista)

- 1 isku "tavalliseen" ulkomaalaiseen (grauh)

- ja muutama kusipää-vahinkoisku (mutta vain muutama! seulani on parantunut jopa kännissä)

- yksi läsäri miehen poskelle (aiheesta)

- aika monta ilmaista drinkkiä baarissa (korkokengät toimii!)

- liian monta itse ostettua juomaa baarissa (nih)

- 100 kirjautumista ja eroamista tinderistä (huono)

- 0 tuntia treffejä tinderin kautta (vielä huonompi)

- ei yhtään sokkotreffiä (pitääkin kavereille sanoa, paha paha)

- 1 todella humalapitoinen ilta (erinomaista, koska kokonainen vuosi! tai sitten olen unohtanut jotain...)

- aika monta tavallista huomalapitoista iltaa (mutta ei varmaan liian monta)

- kaksi tupakkaa (ihan ok)

- 1 hyvä ystävä, joka on yhä sinkku (mutta olen saanut todella paljon sinkkuystäviä lisää! Ystävät ovat ikuisia. Rakkaus. Kuka miehiä tarvitsee?!?)

- 2 uutta vauvaa kaveriporukassa (tuituituituitui)

- 5 kg laihtuminen joulusta (en ole käynyt vaa'alla, mutta uskon tuohon vahvasti)

- Muutama kerta shoppailua huippukiva.fi:ssä (itseään täytyy rakastaa)

- Yksi erittäin kiva ja antoisa festari

- Ehkä kymmenen hölkkälenkkiä (erittäin huono, pakko alkaa juoksemaan)

- BodyPumpissa ja muissa jumpissa käyntejä joka kuukausi (erinomaista, sinkkumiehet - kroppani on valmis!)

- Viime vuosiin verrattuna, PALJON SEKSIÄ! (Siitä olen onnellinen)

Tuossa on kaikki, mitä nyt muistin. Voisi näitä tilannekatsauksia tehdä joka kevät, kesä ja syksy niin muistaisi paremmin.

Rehellisesti, tämä on ollut elämäni paras vuosi. Harmi, että ikävät asiat kasaantuivat vuoden viimeisille päiville. Tämä vuosi oli ihana jakaa teidän kanssanne ja meille tulee huippuhetkiä tänä vuonnakin! Lupaan sen!

Rakkautta.