Elämä on kuin apiloilla tanssimista

Kävin äsken juoksulenkillä metsäpolulla ja sain varmasti kymmenen naarmua jalkohin ja käsivarsiin. Naarmuista tuli mieleen sananparsi:

Elämä on kuin ruusuilla tanssimista.

Tällä tarkoitetaan helppoa ja huoletonta elämää ja sananparteen voi halutessaan lisätä vielä vaikka joskus piikit pisteleekin.

Öö.. haloo? Joskus? Oletteko ikinä astuneet ruusun päälle? Sattuu muuten pirusti kun neulan terävät piikit uppoaa jalkapöytään. Tämän sananparren on selkeästi keksinyt joku joka on ollut sen verran hemmoteltu että palvelijat ovat nyppineet ruusun terälehdet isoksi pehmeäksi kasaksi lattialle. Varmasti siinä on hirveän mukava tallustella ja tanssia. Mutta entä jos elämässä ei ole aikaa nyppiä ruusun terälehtiä irti varsista? Entä jos meidän on vain kohdattava ruusut kokonaisina, piikkeineen kaikkineen.

Typerä sananparsi, pitäisi muuttaa ruusu vaikka apilaksi. Apilaniitty lämpimänä kesäpäivänä.. ah.. ja jalat huutaa hallelujaa!

On oikein että elämässä tulee vastoinkäymisiä. Miten muuten me kasvaisimme sellaisiksi kuin olemme?  Olin vähän aikaa sitten häissä ja sieltä minulle jäi mieleen kaksi asiaa eräästä puheesta. Ne asiat koskettivat minua todella paljon ja haluan siksi jakaa ne tässä:

1. Vaikka teitä on nyt kaksi, se ei takaa onnellisuutta. Pariskunnan onnellisuuden takaa yksilön onnellisuus. Vain kaksi onnellista voi olla yhdessä onnellisia.

2. Jos loukkaat ihmistä jota rakastat, sinun on pystyttävä katsomaan häntä silmiin sillä silloin näet oman tuskasi tuplana. Se on totuudenmukaisin peili tässä maailmassa. 

Kerro kerro kuvastin

Tämä pätee myös kaikkiin ihmisiin joita rakastat, ei välttämättä puolisoon. Ystävät, perhe ja jopa tuntemattomat.. tähän voi sanoa vain kolme sanaa: Yritä olla hyvä. 

Mutta minusta on hyvä että elämän ruusut välillä raapii. 

Arvet kertovat elämästä.