Flunskautis-angsti

VAROITUS! Kirjoitus saattaa sisältää muutamia lievempiä kirosanoja, jos tiedät niiden lukemisen järkyttävän mieltäsi ja aiheuttavan painajaisia ethän lue eteenpäin. 

Miten voi olla mahdollista, että sen yhden kerran kun sairastun hirveään räkätautiin kuukautiset alkavat samana päivänä (jos haluat tietää mikä hemmetin sana on flunskautinen, selaa blogin historiaa marraskuulle). TAAS. Kuitenkin halusin sanoa potevani tällaista ihmisräkätynnyrioloa ja se voi selittää miksi olen tällä päällä. 

Minulle iski kuolen-yksin-ja-muumioidun-omaan-sänkyyni olotila. Oikeastaan kaikki lähti siitä, kun tajusin ettei sokkotreffimies ollut ottanut mitään yhteyttä yli viikkoon. Olin siis päättänyt että haluan pysyä kaverina, mutta olin varautunut siihen että joudun sen lempeästi sanomaan hänelle. Miksi hitossa mies ei viitsi edes tekstaria laittaa?! Ei hän tiedä sitä, etten minä halua enää enempää. Eli toisin sanoen, mies meinaa tehdä rukkaset minulle vaikka minun piti tehdä ne hänelle. Kuinka se äijä kehtaa? Ilman mitään yhteydenottoa. Olenko niin mitäänsanomaton, ettei noin kymmenen tapaamiskerran jälkeen (johon sisältyy muutama yökyläily) en ansaitse edes yhtä facebook-viestiä? Haistakoon paska koko mies. Kaikki miehet. Paska. 

Minä täällä masennun kotonani hukkuen räkäisiin nenäliinoihin, kun hän varmaan juhlii joidenkin helvetin 18 vuotiaiden ylikehittyneiden blondien kanssa (no joojoo on tiistai MUTTA SILTI...) Vaikkei se minua siis kiinnosta, olinhan muutenkin lopettamassa deittailumme. Mutta kukaan, ei kukaan halua olla se joka jätetään. Tai niin kuin tässä tapauksessa, jätetään huomiotta. 

Kuitenkin tästä pääsin flunskautis-olotiloissani seuraavaan masennukseen. En jaksa olla enää sinkku. Haluan löytää kivan miehen, jota jaksan katsella kämpilläni joka päivä. En jaksa enää seurata sivusta kun kaikki ystäväni hihittelevät onnellisena miehen kainalossa. En jaksa deittailun paskavaiheita, enkä jaksa yrittää olla edustava. Haluan olla oma itseni ja haluan että joku ihana mies vain koputtaa oveeni, me rakastumme ja elämme elämämme onnellisina. Onko se liikaa vaadittu?

Luultavasti.

Kiitos ja anteeksi.