Why so serious?

No totta kai!! Mitä oikein kuvittelin? Kipeäksi sitä sitten tultiin. 

Itku pitkästä biletyksestä.. eli ilosta. 

Eilen tuli siis kurkku kipeäksi ja nyt olen puhekiellossa. Tää on ihan hirveää koska puhun yleensä 24/7. Onneksi asun yksin niin ei ole pakko puhua miehen/kämppiksen kanssa. Tosin huonona puolena on se ettei kukaan mene ostamaan sinulle suklaata. 

Mutta onneksi blogin kirjoittamisessa ei tarvita äänihuulia, joten tänään haluan paasata teille muutamasta asiasta.

1. Kipeys

Joskus kipeänä olo on ihan jees, saa kerrankin omaa aikaa ja luvan katsoa telkkaria päivät pitkät. Mutta kun tulee kipeäksi silloin kun tekemistä on ihan liikaa ja synttärit ovat juuri olleet, se ei saa muuta aikaiseksi kuin ikäkriisin. Liikaa aikaa ajatella, nääs. 

Omat paranemiskikkani:

- Teetä, teetä ja vielä kerran teetä. Tee kaiken parantaa.

- Teehen munkkitippoja tai joitain muita apteekin alkoholimömmöjä.

- Syö raakaa sipulia (mieluiten punasipulia).

- Puolita sipuli ja laita se yöpöydälle. Kuulemma imee ilmasta kaikki bakteerit ja kämppä haisee ihan sipulille. Mutta älä syö sitä sipulia myöhemmin...

- Syö suklaata (tämä on oma paranemiskikkani.. eli tuskin auttaa muuhun kuin henkiseen olotilaan).

- Syö tulista ja valkosipulista ruokaa.

- Katso TV:tä (vältä itkuelokuvia koska rään tuotanto tuplaantuu ja voit tukehtua siihen).

2. Ihmissuhteet

Minulla on ollut muutaman viikon ajan todella mukavaa erään ystävämiehen kanssa. Olemme olleet paljon kahdestaan ja puhuttu syvällisiä asioita. Olen ehkä vähän ihastunut tähän mieheen, mutta koska hänestä on tullut niin hyvä ja tärkeä ystävä, en ole halunnut ottaa asiaa puheeksi. Sehän kuitenkin sotkee kaiken. 

Mutta perk***. Mieshän repäisi ja otti asian puheeksi silloin kun olin pienessä huppelissa. Kuvitteli kai etten uskalla siinä tilanteessa hyppiä silmille. 

Miehen puhe meni jotenkin näin (muistaakseni):

Oot aivan upee ihminen ja sun kaa on ollu tosi hauskaa ja oon vaa ehkä vähä ihastunu vielä johonki naiseen joka ei ees asu Suomessa ja oon vaa saanu viboja et sä haluut jotain enemmä ja mä en tiiä, ehkä mäkin haluun mut en osaa sanoo ja mömmömmömmömmööö.

Mihin katosi se ihana herttainen ihminen joka on hyvä ystäväni? Ja joka osaa puhua selkeällä suomen kielellä eikä mutista ihmeellisiä muminoita joista kukaan ei saa mitään selvää? Sanoin hänelle vain että puhutaanpa selvin päin ja juoksin tanssilattialle bailaamaan. Eipä olla vielä puhuttu. Tulin kipeäksi nimittäin. 

On täysin okei asia jos haluaa pysyä vain kaverina! On hyvä puhua asiat selväksi alussa, niin kumpikin voi tehdä niin kuin huvittaa. Mutta miksi ei voi sanoa selkeästi KYLLÄ tai EI vaan pitää mumista jotain ihmeellistä. EN KESTÄ. Toivottavasti saadaan asia nyt sovittua ja selvitettyä, ettei ystävyys kärsi.

Huoh.

3. Ikäkriisi

Viime vuonna ikäkriisi oli aika paha ja alkoi jo syntymäpäivillä. Silloin spotifyn kriisilistalla oli mm. nämä kappaleet:

1. Antti Kleemola - Kaikkea hyvää

2. Chisu - Vapaa ja yksin

3. Chisu - Miehistä viis!

4. Jamie O´Neal - All by myself

5. Nouvelle Vague - Too drunk to fuck

6. PMMP - Pariterapiaa

7. Laura Närhi - Mä annan sut pois

8. Juice Leskinen - Viidestoista yö

Uhkasin tässä kipeäksi tullessani vaipua samaan masennustilaan MUTTA sitten tajusin että olen ihana, seksikäs (no en ehkä ihan tällä hetkellä) nainen joka on hyvä saalis. Joten pyysin miestä kahville. 

HAHAA! Tein siis aloitteen. Ha ha haa! 

Tapasimme muutama kuukausi sitten sattumalta ja hengailimme samassa porukassa. Olemme olleet sen jälkeen facebook kavereita, mutta mitenkään muuten ei olla pidetty yhteyttä. Hän kuitenkin laittoi syntymäpäiväonnittelun ja siitä rohkaistuneena pyysin hänet ulos. Kunhan siis paranen.. Käydään ensi viikolla kahvilla, ilmoittelen sitten kuinka meni.