I'm fine. Fine. FINE!

Se tunne kun näet entisen ihastuksesi, kiinnostuksesi ja toivomasi elämänkumppanin jonkun toisen muijan luona. 

Siis eihän minulla enää ole mitään tunteita häntä kohtaan. Eip. Noup. Njet.

Mutta mitä se kiehnää jonkun muijan kyljessä, onko se jotenkin mukamas parempi nainen kuin minä?! 

Isommat tissit, parempi pylly, hyvä tyylitaju vai loistava persoonallisuus? 

MIKSI?

Typerät juhlat ja typerät ihmiset. Jään yksin, kuolen yksin ja minut löydetään kissojeni syömänä. Tai koiran. Olen enemmän koiraihmisiä. 

Niinpä niin. Mietin tässä, että aikuistuukohan koskaan? Pystyykö näihin asioihin ottamaan joskus aikuismaisen käyttäytymisen, vai vielä 50 vuotiaina juoksemme puun taakse piiloon? 

Tiedän, tiedän.

Mutta jos joku ihminen koskettaa sinua syvästi, ei voi olettaa että hänet pystyy kohtaamaan kuin tuntemattoman ihmisen. Unohdetaanpa miehet hetkeksi ja tarkastellaan ystävyyden kantilta. 

Sinulla ja hyvällä ystävälläsi menee välit poikki, ette ole enää yhteyksissä jne. Törmäätte kadulla, kumpikin on häpeissään ja jatkatte matkaa kiireesti. Kuulostaako tutulta? Ihmissuhde, oli se sitten pari-, ystävyys- tai sukulaissuhde, jättää meihin aina leimansa. Sitä leimaa ei voi, eikä loppujen lopuksi halua unohtaa. 

Ne ihmiset ovat auttaneet meitä kasvamaan sellaisiksi, joita olemme. 

Olisi niin yksinkertaista. 

Ensimmäiset treffit

Sitä luulee, että kaikki menee hienosti ja myöhemmin tämä rento tapahtuminen johtaa tähän:

ja jos oikein hyvin menee ja kemiat kohtaa, niin tähän:

Sitten asiat alkaa mennä päin mäntyä, ja sisälläsi fiilis on tämä:

Treffien lopussa lähdette eri suuntiin, ette edes halaa. Sinua harmittaa. Kuitenkin tiedät, että jos ilmestyisit miehen oven taakse, reaktio olisi tässä:

Eli ehkä se oli sitten siinä. Lyhyestä virsi kaunis.

"Kuuma" (sinkku)risteily?

Olin tässä laivalla vähän aikaa sitten. Yhden yön risteilyllä. Hullujen hommaa, sanon minä. Kaikki ovat hirveässä kännissä, juomat maksaa maltaita ellei käy tax freessä (josta ostettuja juomiahan ei saa nauttia laivalla.. höhö nii vissii), laivan kokolattiamatolla on vaikea kävellä korkokengissä ja miehet (ja naiset) ovat niin haku päällä että hyvä kun kävelet baaritiskiltä 10 metriä tanssilattialle, sinua puristetaan takapuolesta about 26 kertaa. Eri kourilla.

Ymmärrän kyllä pointin, että on kiva irtautua arjesta ja mennä kelluvan purnukan sisään ryyppäämään, koska sieltä voi

a) pudota mereen

b) joutua putkaan paljon helpommin kuin maissa

c) syödä kalliimmalla kuin hienossa ravintolassa maissa

d) potea hienoa krapulaa laivan keinuessa sinun yrittäessä syödä ylikallista sämpylää, johon sinulla juuri ja juuri riitti rahat

e) tarkkailla kun keski-ikäiset käyttäytyvät kuin teinit

Olenpas nyt negatiivinen. Onhan laivalla kivaa, se on kuin jumalattoman kokoinen yökerho jossa on hytit. Kotimatka on siis lyhyempi, ei tarvitse mennä ulos jos ei halua ja jos yhden illan hoito jäi kaivelemaan hyvällä tai pahalla, sinun on suhteellisen helppoa löytää tämä henkilö. Eihän hän pääse pois siitä purnukasta kuin vasta satamassa.

Sitä paitsi laivan keulaan ei nykyään enää saa mennä, joten ei ole edes mahdollista koittaa saada niin suurta rakkaustarinaa kuin Titanicissa.

Josta tulikin mieleen vanhoja hauskoja juttuja:

Ähäähäähähäähhää. No oikeesti Titanic on hyvä leffa ja itken joka kerta. Paljon. Koko illan. 

Nyt kyllä hukkasin pointin. 

Mutta  menkää risteilylle, se maksaa mutta on erilaista ja jännää. Jos muuta hupia ei löydy, niin aina voitte katsella kännisiä iskuyrityksiä, naaman nuolemista ja muuta mukavaa.

Haku päällä, meno päällä

Eilen innostuttiin menemään yökerhoon ystäväni Ellun kanssa. Baari oli ihan täynnä ja hyvännäköisiä miehiä todella, siis todella suuri tarjonta. Olimme ihan suht perusvaatteissa, kummallakin oli tennarit, farkut, vähän siistimpi paita ja minulla pelkkä arkimeikki (lue: pelkkää ripsaria, koska olen laiskapaska). Itse join vain yhden halvan kaljan, mutta Ellulla meni vähän lujempaa. Missään yltiöpäisessä humalassa hän ei kuitenkaan ollut, eli meno oli loistavaa! 

Istuttiin, juteltiin ja tanssittiin. Kaikkein paras asia kuitenkin oli, että meitä tultiin iskemään koko ajan. Ilman että itse teimme muuta aloitetta kuin pienen flirttikatseen. Ja miehet olivat vielä todella hyvännäköisiä! Meidän ei siis todellakin tarvinnut olla siellä näin saadaksemme huomiota:

Ja jotkut naiset siis tekivät näin. Kirjaimellisesti. Huoh.

Kuitenkin koska puhumme nyt minun elämästäni, asia ei mennyt kuin strömsössä. Kerrataas asiat tähän:

1. Mies nro. 1: Nyrkkeilijä (koska puuttui 1 etuhammas)

Ellu oli katsellut tätä jätkää koko illan, ja heidän välillään oli pieniä flirttikatseita koko ajan. Kuitenkin tanssilattialla Ellun ja minun luokseni tulivat kaverukset, jotka tanssittivat meitä "kiihkeästi". Ainakin Ellun puolelta, itse lähdin ulos ihan siinä mielessä että en kenenkään jätkän luokse mene. Mutta palaamme tähän mieheen myöhemmin.

2. Mies nro. 2: Duracell-pupu

Yllämainittu minua tanssittava mies hyppi ja loikki koko ajan ja joka paikkaan. Lisäksi hän nosteli minua ilmaan vastalauseista huolimatta, ja teki koko ajan huulilla sellaista Günther-ilmettä. Jos ette muista tätä ihanaa törröhuulimiestä, klikatkaa tästä. Voi luoja, nyt kun katsoin tuon musiikkivideon, se mies OIKEASTI teki hyvin Günthermaisia juttuja. Ilmankos en lämmennyt. Jossain vaiheessa vain juoksin karkuun. 

 Hmmm samaan aikaan tanssilattialla oli yksi todella CUUMA mies, jonka kanssa pyöriteltiin silmiä, duracellin hyppiessä ympäriinsä. Hän oli ihana. Ihana ihana ihana. Mutta jäi flirtti-tasolle.

3. Mies nro. 3: Nyrkkeilijän kaveri

No niin, nyt siis päästään asiaan. Ellua tanssittanut mies oli siis tämän nyrkkeilijän kaveri. Kun Ellu jäi minun kanssani tanssimaan, mies tuli juttelemaan ja selvisi että ne kaksi ovat kaveruksia. Kumpikin yritti selvästi Ellua ja ilta kärjistyi siihen, että kaverit alkoivat tappelemaan. Kuitenkin he sitten sopivat, että kumpikin antaa olla. Miehet.

4. Mies nro. 4 & 5: Lappi-kaverukset

Ehkä kahdestaan liikkuvia naisia lähestyy helpommin kahdestaan liikkuvat miehet. Kynnys on pienempi tulla juttelemaan, kun tytöt eivät ole lauman keskellä ja omasta kaverista on turvaa. Mutta nämä miehet siis.. Kaksi vähän tylsää jätkää pohjoisesta. Eipä ollut paljoa yhteistä.

5. Mies nro. 6 & 7: Pepsodent ja Synttäripoika

Jääkiekkoepisodin jälkeen jäätiin Ellun kanssa vielä seisoskelemaan tupakkakopin lähelle, kun siihen tuli komea mies juttelemaan. Hänellä oli maailman täydellisimmät hampaat. Suunnilleen tätä luokkaa:

Minulla kuitenkin synkkasi sen miehen kanssa hyvin ja annoin jopa numeroni hänelle. Ellulla taas synkkasi myös tämän kaverin kanssa jolla oli synttärit, mutta sain tietää sen vasta sitten kun olimme lähteneet. Emme olleet pilkkuun asti, koska tiistai, ja menimme grillin kautta kotiin nukkumaan. 

6. Miehet nro. klassinen tapaus

Sitten oli tietysti niitä baarissa yksin kaljaa juovia, surkumiehiä. Ne tiivistyvät hyvin tähän:

Mutta menkää siis tiistaisin baariin! Ei ole niin täyttä ja meno on hyvä! Ja kalja halpa. 

Ne maagiset 5 sekunttia...

...voivat muuttaa kaiken. Joko hyvään tai huonoon suuntaan. 

Olin eilen hyvän ystävämieheni Henkan kanssa baarissa. Hän on yksi niistä miehistä, joiden kanssa on sovittu että pysytään vain ystävinä. Meidän piti mennä vain yksille, mutta joimmekin muutaman lisää ja puhuimme suhteista ja muista maailman isoista asioista. Menimme puolen yön jälkeen jatkamaan iltaa vielä minun asunnolleni, koska emme halunneet tuhlata enempää rahaa. Juotiin vielä vähän tequilaa, makoiltiin sängyllä ja katsottiin jotain elokuvaa telkkarista. Kumpaakin alkoi nukuttaa ja luultavasti torkahdettiin sängylle, lähekkäin. Tunsin hänen hengityksensä rytmin. Jossain vaiheessa hän havahtui ja sanoi että pitäisi lähteä kotiin. Unenpöpperössä mumisin jotain ja jatkoimme nukkumista. Vähän ajan päästä hän pomppasi ylös ja sanoi lähtevänsä nyt oikeasti kotiin nukkumaan. Avasin silmät ja huomasin tuijottavani suoraan hänen silmiinsä. Katsekontakti kesti noin viisi sekunttia ja sitten hän nousi ylös ja lähti kotiin. 

Niiden viiden sekunnin aikana pystyi näkemään miten kummankin pienessä humalassa olevat aivot raksuttivat. Mitä tapahtuisi, jos kaksi hyvää ystävää olisivat yön yhdessä. Pilaisiko se kaiken? Muuttaisiko se kaiken? Lähtisikö siitä ylä- vai alamäki? Voimmeko tehdä niin?

Sitten toinen meistä havahtui todellisuuteen ja lähti pois. Niin on hyvä. Niin on paras.

Miksi olo sitten on pettynyt? Mutta vain hetken. Sitten todellisuus palaa mieleen ja mukaan tulee myös helpotuksen tunne. Ehkä pieni häpeä omista ajatuksista.

Mutta mikä on tämä maaginen viiden sekunnin katse? Se luodaan treffien jälkeen, kun mietitään uskaltaako toista suudella. Se luodaan baarissa hetkeä ennen kuin päättää lähteä miehen mukaan tämän asunnolle. Se luodaan hetkeä ennen kuin sanotaan sanat: Minä rakastan sinua.

Ehkä se on joku alkukantainen voima, suurempi kuin yksikään meistä. Ehkä se kertoo meille sen mitä tunnemme, ei mitä ajattelemme.

Enpä tiedä. Mutta yhden asian tiedän.

Niiden viiden sekunnin aikana muu maailma katoaa. Ehkä olemme silloin yhteydessä johonkin suurempaan voimaan. Ehkä rakkauteen, sillä ja suurin niistä on rakkaus. Tai omaan sisimpäämme. 

Tai ehkä se on vain kahden ihmisen välinen yhteys.

Mutta elämä on niitä vaikeita valintoja täynnä.

En voi uskoa että neljän kaljan jälkeen voi tulla krapula. Ainakin henkinen sellainen. Ja näköjään aika herkkä.

Yksin syöminen ravintolassa

Meillä tuli vähän aikaa sitten ystävien kanssa puhetta siitä, onko kukaan koskaan syönyt yksin ravintolassa. Kukaan ystävistäni ei ollut syönyt (ja nyt puhutaan siis ihan kunnon hienoista ravintoloista, ei siis Mäkkäri, Hese, kebab...) ja vähän aikaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että enpä ole niin tehnyt itsekkään. 

Pohdimme olisiko se noloa, kiusallista, ahdistavaa vai oikeastaan ihan mukavaa? Kaikki ystäväni olivat sitä mieltä, että he eivät menisi yksin ravintolaan syömään. 

Niinpä päätin itse mennä.

Menin kohtuullisen hintaiseen, hienoon ravintolaan syömään iltapäivästä. Silloin kynnys on pienempi, pitää siis kokeilla joskus vielä ihan illallinen by myself. Mutta tästä on hyvä aloittaa. Menin pöytään istumaan ja otin kirjan esille. Odottelin siinä tarjoilijaa ja tarkkailin salaa muita ihmisiä. Myös yksi lapsiperhe oli sattunut paikalle. Eli siis kynnys on todellakin pienempi. 

Tarjoilija tuli ja kerroin tilaukseni. Hemmottelin itseäni kunnon ruoalla, joka taisi olla yksi kalleimmista. Minulla oli samaiseen paikkaan nimittäin myös lahjakortti. Siinä ruokaa odotellessani lueskelin ja katselin välillä ikkunasta puistoon. Minulla oli todella mukava ja hyvä olla. Suorastaan nautin olostani. Kun ruoka tuli, laitoin kirjan pois ja nautiskelin aterian hitaasti. Lopuksi otin vielä jälkiruoan. Heitimme tarjoilijan kanssa hyvää läppää ja maksettuani lähdin rauhallisesti pois. Kulutin ravintolassa aikaa ehkä muutaman tunnin.

Ja se todellakin kannatti! Aion tässä lähiaikoina (kunhan saan rahaa) käydä taas kunnolla syömässä yksin. Illalla. Googletin asiasta ja ette usko paljon keskusteluja siitä on kehitetty. Ihmiset suorastaan pelkäävät koko asiaa, ihme ettei se ole muuttunut jo tabuksi. Englanniksi löytyi jopa kaiken maailman oppaita ja vinkkejä, esimerkkiin tästä.

Miksi se on niin pelottavaa? Ei ketään kiinnosta syötkö yksin vai jonkun suklaasilmäisen komistuksen kanssa. Toinen asia on elokuviin meneminen yksin. Itse olen käynyt muutamankin kerran yksin elokuvissa ja se on ihan mukavaa. Kannattaa välillä muistaa käydä treffeillä vain oman itsensä kanssa.

Ja mikä parasta: Jos olet yksin, sinua on helpompi lähestyä!

Tietysti asenne kannattaa olla kohdillaan. 

Mutta menkää ulos yksin ja nauttikaa!

Time to say: GOODBYE

Sain lukijalta pyynnön, että kirjoittaisin aiheesta: Milloin olisi aika erota?

Mielenkiinnosta laitoin kysymyksen myös googleen ja kyllä hyvät lukijat, internet tietää kaiken:

Iltalehti: Olisiko aika erota? 5 merkkiä suhteen kuolemasta.

4 varmaa merkkiä siitä, että on aika erota

Ava: Nämä merkit paljastavat, että on aika erota.

Ellit: Milloin on aika luovuttaa suhteessa? – 5 ehtoa eroon.

Rakkaudeksi: Erota vai ei?

Ja mikä parasta: 

Suhdesoppa: EROTESTI

Joten, lukekaa sieltä. Bye bye.

Hähähä just kidding. 

Itse olen sitä mieltä, että on aika lähteä jos olet onneton. Me elämme vain kerran, joten miksi antaisin monta vuotta hyvää elämääni jollekkin joka tekee minut onnettomaksi? Tarkemmin ajatellen, miksi antaisin edes yhden minuutin sellaiselle tyypille? 

Olen kerran tehnyt sen virheen, että yritin sinnitellä suhteessa ja pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. Vaikka koko keho ja mieli huusi sitä vastaan. Enää en sitä virhettä tee. Jos toinen ei tajua mitä menettää, niin sitten se on ihan hänen omaa syytään. Sillä hetkellä tuntuu että maailma romahtaa, mutta onko yksi tyyppi todellakin sinun koko maailmasi? 

Ei.

Sinun koko maailmasi on se henkilö, jonka näet kun katsot peiliin. Vain ja ainoastaan sille ihmiselle olet velkaa onnellisuuden. Onnellisuus on vain sinun vastuullasi. 

Tässä ovat minusta ne merkit jolloin täytyy miettiä, oletko onnellinen suhteessa:

1. Jos aistit että kaikki ei ole hyvin, silloin kaikki ei ole hyvin. Et ylireagoi tai muuta soopaa. Se mitä tunnet on aina aitoa ja oikeaa. 

2. Väkivalta. Sitä ei koskaan, ei koskaan pidä hyväksyä. Ei naisilta eikä miehiltä. 

3. Pettäminen. En sano, ettei kerran jälkeen voisi antaa uutta mahdollisuutta. Mutta sinun täytyy hyväksyä se asia tai muuten et ole onnellinen. Jos et sitä pysty hyväksymään, kannattaa lähteä.

4. Ei seksiä. Yksi syy miksi ihmiset ovat parisuhteessa on se, että saa seksiä! Kuivia kausia voi totta kai olla, mutta on siinä jotain mätää jos kumppanisi ei halua sinua. 

5. Jatkuva riitely. Ei sitä kukaan jaksa.

6. Toisen liiallinen mustasukkaisuus, kateellisuus, vartiointi jne. Ihminen on yksilö. Vaikka kuinka olet jonkun kanssa yhdessä, sinulla pitää olla myös oma elämä. 

7. Jatkuva ON/OFF. Eijeijeijeiejei. Ei hyväksi koettu. Ei. 

8. Jos et ole onnellinen. 

Ja en sano, että erota pitäisi sillä sekunnin sadasosalla kun jotain vastoinkäymisiä tulee. Parisuhde on työtä joka palkitsee aivan mielettömällä tavalla. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään huonona, parempi olisi antaa periksi. Meillä kaikilla on oikeus onnellisuuteen. 

Tai sitten voitte vain tehdä erotestin netissä.

Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella.

- Kiinalainen sananlasku