tiistai 5. huhtikuuta 2016

Rakkaus on ikuinen niin kauan kuin se kestää

Hyvää iltaa!

Tättärää.

Täällä taas.


Viime kerrasta onkin aikaa. Tämä kevät on ollut yksi stressiperseilyräjähdys. Tässä kuitenkin tilanneraportti:

1. Seurustelin ja erosin 

Jätkä kenen kanssa olin friends with benefits-suhteessa päätti joulukinkkua tarpeeksi hotkittuaan tajuta, että ehkä minä olenkin hänen elämänsä nainen. Hän oli juuri muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja kävi siis enintään viikonloppuisin täällä, joskus harvemmin. Mietin monta viikkoa, kannattaako tähän suhteeseen lähteä. Alkutilanne oli kuitenkin mitä oli ja miehen yhtenä piirteenä oli aikamoinen jossittelu. 

Kuitenkin ajatukset valtasi entä jos? Oli siis pakko kokeilla. En halua vanhana mummelina valittaa siitä, että en uskaltanut.

Meillä oli jätkän kanssa mahtava kevään alku - pienine ongelmineen. Välillä mies sai ahdistuskohtauksen ja alkoi pohtimaan kovaan ääneen onko tämä sittenkään oikein ja mitä hän haluaa. Jaksoin niitä muutaman, mutta lopulta meni hermot. Kaiken tämän olisin jaksanut, jos tilanteena ei olisi ollut kaukosuhde. Kaiken kriiseilyn keskellä suhde otti enemmän kuin antoi, vaikka ne antamisen hetket olivatkin aivan ihania.

Joten pistettiin pillit pussiin yhteisestä sopimuksesta.

Edelleen harmittaa.

Miksi asiat eivät voi vain mennä helpoimman kaavan kautta?


2. Miten hoidin eroahdistustani?

Ensin join kaksi pulloa viiniä, oksensin ja sammuin. Tulipahan nollattua.

Sitten harrastin kaveripojan kanssa muutaman kerran seksiä. Olisin halunnut enemmänkin, mutta sovittiin sen jäävän siihen, ettei kaverisuhde kärsi. Ihan fiksua.

Ostin Fazerin uusia Travel-suklaalevyjä.

Liityin Tinderiin. 

Aloin seuraamaan Seinfeld-sarjaa.


3. Toimiko se?

Toimi. Edelleen on ikävä, mutta nopeasti eron jälkeen harrastetut viinit ja seksit kyllä auttoivat. En ole siihen ennen uskonut, mutta tulipahan testattua. 

Mies laittelee yhä silloin tällöin viestiä ja haluaisi todella kovasti olla ystävä. Haluaisin sitä myös, mutta on pakko ottaa pesäeroa, jotten raivospäissäni heittele häntä ja jotain muijaa juustohampurilaisilla. Meinaan jos kävelevät vastaan.  

Aika parantaa, mutta ajalle täytyy antaa aikaa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti