Kolmas pyörä, vapaa pyörä

En voi (taaskaan) ymmärtää miesten aivosolujen toimintaa. 

Tai tässä tapauksessa yhden miehen toivottavasti-edes-muutaman-olemassa-olevan pienen aivosolun yhteentörmäystä.

Tämä tarina alkoi jo melkein 1½ vuotta sitten

Tutustuin mukavaan kaveriporukkaan. Siellä oli eräs mies, oikein mukava mutta ehkä aluksi liian kaveri-tyyppi. Sain jossain vaiheessa kuulla, että mies olisi ollut kiinnostunut minusta mutta en ottanut sitä vakavasti. Miehellä oli nimittäin maine helposti "rakastuvana" humoristina. Hän oli yksi porukan hauskuuttajista, joten aina ei tiennyt oliko tämä tosissaan vai ei. 

Vuosi sitten huomasin viihtyväni yhä paremmin miehen seurassa, mutta kuulin hänen tapailevan jotain toista tyttöä. Olin asian kanssa täysin sujut, päätin pitää hänet hyvänä ystävänä. Kun hän ilmoitti deittailun loppuneen kyseisen tytön kanssa, päätin antaa asian mennä omalla painollaan. Jos mies yhä olisi kiinnostunut minusta, hän kyllä tulisi luokseni. 

Asiat menivät todella oudoiksi. Periaatteessa meidän välillämme kipinöi flirtti, mutta myös vit*uilu ja ärsyttäminen kuuluivat asiaan. Ja kuuluvat yhä - VUODEN - jälkeen. Vuosi sitten mies muuttui lopulta kylmäksi minua kohtaan, huuteli kovaan ääneen olevansa ihastunut naimisissa olevaan ystävääni (ja se oli taas kaikista hyvin hauskaa) ja käyttäytyi minua kohtaan vaihetevasti ja oudosti. Menin ymmälleni enkä osannut enää olla hänen kanssaan. 

Vähän ennen tätä episodin alkua ajattelin pyytää hänet kävelemään, ihan vaikka kaverimielessä jos ei muuta. Mies sanoi tulevansa, mutta kun soitin hänelle ja sanoin olevani kohta hänen asuntonsa alaovella, miehellä kesti yli 20 minuuttia tulla ne saamarin rappuset alas. Kun hän vihdoin tuli, hän käyttäytyi aivan kuin häntä ei olisi kiinnostanut lehmän paskan vertaa olla kanssani, tilanne tuntui tukalalta ja ahdistavalta.Tässä kohtaa olisi pitänyt jo hälytyskellot soida.

Silti jokin meidän välillämme vetää puoleensa. Se on omituista ja inhottavaa, mutta silti kiinnostavaa ja kiihottavaa. 

Ennen kesää mies muuttui lopullisesti. Tiedän tämän johtuneet toisesta kaveriporukan miehestä, jonka kanssa minulla meni sukset ristiin (tosin sain kuulla siitä vasta seuraavana syksynä. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat olla lapsellisia). Hän kai lopullisesti puhui minut kusipääksi tälle miehelle. Mies muutti toiselle paikkakunnalle töihin ja olemme nähneet vain muutaman kerran sen jälkeen. Enää hän ei kohtele minua niin pahasti, mutta siitä pääsemmekin tähän viimeisimpään episodiin.

Tapahtui muutama viikko sitten baarissa

Mies oli tullut kylään ja päätimme kaveriporukan kanssa lähteä ulos. Meillä oli pitkästä aikaa miehen kanssa todella hauskaa, vilkuilimme toisiamme ja heitimme pientä flirttiä. Miehen humaltuessa tämän jutut muuttuivat taas paskamaisiksi, mutta päätin jättää hänet rauhaan. 

Baarissa tanssimme ja mies tuli aina lähelle. Hetkeksi vain. Muuten hän olikin koko illan kiinni naisessa, joka on ollut kihloissa jo kohta kaksi vuotta. Miettikää! Vaihtoehtona olisi ollut minä (vapaa, ihana sinkkunainen) ja kihloissa oleva (ihana, NAIMISIIN MENOSSA) nainen. Nainen ei tietenkään lähtenyt miehen mukaan. 

Mies kuitenkin valitsi hänet ja kiehnäsi nenäni edessä koko illan. Sen verran kuin varatun naisen kanssa voi kiehnätä, mutta tarpeeksi että paikkani vessänpöntössä tuli selväksi.

Hän sanoi viimeisen kerran, ettei kiinnosta lehmän paskan vertaa ja tuossa vielä keskisormi.

Olin vapaa, kolmas pyörä koko illan. 

Niinpä laitoin asialle pisteen päässäni lopullisesti, hymyilin nätisti ja sanoin lähteväni kotiin. En tiedä mitä vuosi sitten tapahtui, mutta se oli jotain niin suurta ja kammottavaa (hänen mielestään) että ystävyytemme on napajäätä ja minua voi kohdella kuin muurahaisen pissaa. 

Asia tuli selväksi.

Muille jotka ovat samassa tilanteessa kuin tarinan sankarimies. Kertokaa pliis ihmiselle jos jokin menee päin mäntyä. Kertokaa jos ette halua enää olla kavereita. Kertokaa jos toisen seura on alkanut ärsyttää. Koska mikään ei ole inhottavampaa kuin epätietoisuus.