torstai 19. joulukuuta 2013

Viisi yötä jouluun on

Yksi hyvä asia sinkkuudessa on kun sanotaan joulu. Ei tarvitse miettiä onko vain kahdestaan kotona tai kumman vanhemmille menee. Voi rauhassa matkustaa kotiin ja antaa vanhempien lihottaa sinut +30 kg kaiken maailman joulumätöllä. 


Hei äiti. Rakas tyttäresi tuli kotiin.

Joulu on ehdottomasti lemppari juhlapyhäni. Rakastan suomalaisen joulun harrasta tunnelmaa, rauhallisuutta ja aikaa joka vietetään perheen kanssa. En ole koskaan mennyt aattona tai joulupäivänä baariin, tapsan tansseissa olen kerran käynyt. Tiedän kuitenkin paljon ihmisiä, joille joulun vietto on lähimmäisten örveltämisen katsomista kännissä. Se on sääli. Olen ollut etuoikeutettu. 

Pieni jouluinen välikatsaus miestilanteeseen ennen kuin karkaan kotipaikkakunnalle vanhempien syöttöporsaaksi: näimme sokkotreffimiehen kanssa uudestaan samaisella kaveriporukalla ja oli todella mukavaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, pyytääkö hän minut ulos. Kaveripojan kanssa ollaan hengailtu, mutta emme ole puhuneet siitä rajan-ylitys-asiasta ja hyvä niin. Välit tuntuvat olevan ihan ok. 

Koska en ole varma ehdinkö päivittelemään blogia syömisen ohessa, ajattelin toivottaa teille jo nyt
 Hyvää Joulua 



Ps. Katsokaa Love actually, Yksin kotona, Joulupukki ja noitarumpu, Holiday, Die Hard (hehehe) ja muita jouluun liittyviä elokuvia. Kuunnelkaa myös paljon ihanaa joulumusiikkia, tässä muutama mistä itse pidän kovasti tällä hetkellä:




Club for Five - Heinillä härkien kaukalon


maanantai 16. joulukuuta 2013

Maanantaiaamuna krapula ja vapina

Minulla on tänään vapaapäivä joten ajattelin tehdä maailman turhimman postauksen. Kävin muuten myös viikonloppuna baarissa, siitä voisinkin paasata!

Aloitetaan kuitenkin toisella asialla - nimittäin hakutulosten top-5! Selailin huvikseni tilastoja ja huomasin ihan hyviä juttuja joilla blogiini on löydetty. Tässä viisi parasta:

1. Mies nylkyttää

2. Tyttöystävä päätöksenteko ahdistaa

3. drinkki meille vai teille

4. kumman vastuu on tehdä aloitteet suhteessa

5. ihastunut miehen ystävään

Parhaimmat näistä teki siis se, että olen tainnut paasata samoista asioista jo monta kuukautta. Olen siis luultavasti onnistunut joko sekoittamaan tai selventämään asiat, jos joku onneton on vahingossa lukenut omituisia ajatuksiani. Kiitos ja anteeksi. 


Sorry

Mutta siihen baareiluun! Olin siis kaverini luona kylässä noin 28 000 ihmisen kaupungissa ja yökerhoja siellä on kai kaksi kappaletta. Täynnä 95-ikäisiä, ehkä? Noh, nuoren näköisiä kuitenkin. Jopa DJ tuntui olevan nuorempi kuin minä ja soitti kyllä sellaista soopaa ettei kehdannut mennä edes tanssimaan. Missä oli 80-90 luvun loistavat hittibiisit?!? Illan teema taisi olla Petri Nygårdin Märkää + pelkaa bassojumputusta joka oikeasti tuntui sydämessä asti. Vanhuus ei tule yksin.. ja olen sentään vasta vähän päälle kahdenkymmenen.

Oli muuten pitkästä aikaa viikonloppu jolloin olin ulkona sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntai oli aika karseaa, samoin tämä päivä. Tänään ei sentään ole enää krapula, mutta ihmeellinen väsymys ja turvotus. Miten silloin 18 vuotiaana jaksoi käydä viikossa parhaimmillaan jopa 4-5 iltana baarissa? Ja maksa huutaa hallelujaa.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Miehet - ilman niitä voi elää mutta ilman niitä ei saa..

.... heteroseksiä. Too bad.

Ei helvetti menee kyllä hermot! Saamarin miehet. Ensin ollaan monta kuukautta ettei maisemissa näy edes miehen varjoa, mutta SITTEN kun yhden miehen kanssa näyttää ihan mukavalta niin toinen mies huomaa sen ja iskee kiinni ja sekoittaa koko pakan. 


Päivitysluontoista asiaa siis: 

Sokkotreffimies otti siis yhteyttä ja kuulin jo kaverin kautta että tämä haluaisi tutustua minuun paremmin. Hieno homma, odotan innolla mitä tuleman pitää. Toivottavasti mies ei nyt mokaa tätä. Ja minä en saa jotain sitoutumiskammokohtausta.. mutta se on sen ajan murhe.

MUTTA

Olen edellisissä teksteissä varmasti päivitellyt eräästä kaverimiehestä, johon olin alkusyksynä erittäin ihastunut. Sovimme siis jo elokuussa että parempi pysyä ystävinä (lue: hän ei halunnut enempää ja se oli minulle ihan ok (lue: olin helvetin pitkään mustasukkainen mutta pääsin siitä yli) ja meistä on tullut siis todella hyvät ystävät). Hengailemme toistemme luona useasti viikossa vain jutellen ja viettäen aikaa. Sanomaton sääntö on ollut, ettei kosketa toisiimme oikeastaan ollenkaan. Tietty kaverihalaukset yms. on ok, mutta jos makoillaan vaikka sängyllä tietty väli pitää olla. Se on toiminut hirveän hyvin ja hänestä on tullut yksi läheisimmistä ihmisistä minulle. 

Viime perjantaina se sitten tapahtui. Olin tiennyt jo tästä sokkotreffimiehestä, mutta en ollut vielä kertonut asiasta kaverilleni. Olimme juomassa ja päädyimme vielä hänen asunnolleen jatkoille. Siinä kahden maissa yöllä rupesi tietysti väsyttämään ja torkuimme hänen sängyllään. Yht'äkkiä tunsin kun hän otti minut tiukkaan lusikkaan. Se tietysti tuntui mukavalta ja ajattelin että se jää siihen. Sitten mies meni jotenkin todella oudoksi, puhui sillä tavalla "hempeästi" ja silitteli tukkaa. 

UAAAAAAAAAAANGALABUGALAAAAAAA

Mietin vähän aikaa mitä voisin tehdä ja lopulta lähdin vain kotiin nukkumaan. "Mee jos sun pitää mennä" sanoi mies ja loi minuun koiranpentukatseen. Eieieieieieieieieieiei.
Jos tämä olisi tapahtunut 2kk sitten olisin ollut ihan kikseissä. Tai edes kuukausi takaperin. Mutta ei samalla viikolla kun olen löytänyt pitkästä aikaa potenttiaalisen miesehdokkaan! Kaveripoikaa kohtaan minulla on ollut aika syvät tunteet ja pelkään että ne tulevat pintaan jos tälläinen pelleily jatkuu. Kuitenkin jos mies ei halunnut olla kanssani syksyn alussa, miten voin olla varma että hän haluaa olla kanssani nyt? Ehkä olin vain joulu-lähestyy-kuolen-yksin-ja-koirat-syövät-ruumiini-masennuksen helpotusväline. 

Ärsyttää myös että koko kroppani huusi minulle merkkejä siitä, miten seksin harrastaminen hänen kanssaan olisi hirveän hyvä juttu. Saamarin kuiva kausi. 


Poltin myös ekan tupakkani puoleentoista vuoteen. Saamarin miehet. 

En ymmärrä. Eka ollaan puolet vuodesta ilman mitään kunnollista miehen huomiota ja sitten kun yksi antaa huomionsa niin toinenkin iskee kiinni. Ehkä he oikein kyttäävät tilaisuutta sekoittaa naisen elämän. Hehkuuko naisesta joku miehen stop-merkki kun yksi mies iskee häneen silmänsä. Tämähän on kuin jossain afrikassa, kuka on se halutuin naaras? No tietysti se, kenet toinen uros haluaa myös. Vaikka muut naaraat olisivat vielä parempia ehdokkaita. Huoh.

 Miten tässä voi valita? Jos siis kaveripoika jatkaa tätä. Voi olla (ja oikeastaan myös toivon) että se oli vaan yhden illan erehdys. Sitten se olisi helpompaa. Jos kaikki kuitenkin menee päin puuta, miten voin valita?
  Mies jonka tunnen ja josta pidän valtavasti, mutta jonka tunteisiin en voi luottaa vs. aivan uusi mies, joka voi olla parasta tai pahinta tai sitten ei mitään. 

Lähden nunnaluostariin.


torstai 12. joulukuuta 2013

Kun sokkotreffit onnistuu

Vihaan sokkotreffejä. Ei ole mitään ahdistavampaa kuin yrittää väkisin tutustua johonkin ihmiseen. Riittämättömyyden tunne taustalla, toisen ajatusten arvailu ja liian henkilökohtaisten puheiden vältteleminen - pyh ja pah,

MUTTA

Täytyy myöntää että ystäväpariskuntani onnistui täydellisesti. He nimittäin saivat erään kaverinsa kutsumaan minut neljänneksi mukaan juhliin ja meillä oli ihan loistava ilta! Mies oli todella mukava ja koska siinä oli myös ystäväni, ei mitään hiljaista hetkeä päässyt syntymään. Erinomaista. Eivätkä he edes yrittäneet näkyvästi (ja hyvin ärsyttävästi) parittaa meitä. Erittäin onnistunut ilta. 


Hehe. Ei nyt sentään. 

Vielä.

Nyt vain odotellaan. Lähtökohdat ovat taas tietty erilaiset koska meillä on yhteisiä kavereita. Siksi jos tästä jotain kehittyy, niin varmaan aika hissukseen ja varovaisesti lähdetään liikkeelle. Aika näyttää. Ja miehen aloitteellisuus.

Sitten nettideittailuun. Haudanhiljaista. Olen saanut yhdeltä eronneelta mieheltä "harrastetaan sitoutumatonta seksiä" - tarjouksen, en lähenyt. Sitten se analyysimies joka laittoi minulle joskus sen jumalattoman pitkän viestin, laittoi uuden jumalattoman pitkän analyysiviestin! Mainitsin kyseiselle herralle että olet jo kerran yrittänyt, eikä mitään vaikutusta. Jatkuu vaan. Kiitos mutta ei kiitos.

Joulu on (kohta) taas, joulu on (kohta) taas, jääkaappi täynnä jouluruokaa!
Otin varaslähdön jouluun. Hups.

PÄIVITYS! Klo. 22:04 kyseinen mies otti minuun yhteyttä. Jeah. Ei muuta.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Kun mikään ei riitä

Liian usein vanha suola alkaa janottamaan.

Miksi päästämme itsemme siihen pisteeseen? Miksemme ota hyvää vastaan silloin kun se meille annetaan?
Olen tässä taas miettinyt muutamaa paniikki-suhdettani ja kyllä erään herran kohdalla täytyy sanoa että olinpa hölmö. Ensin ollaan että: Khihihihihi ja sitten mies on että: Oi tykkään susta niin paljon että haluun olla vaan sun kanssa ja sitten minä olen että:


Miksi? Miksi miksi miksi miksi?!?

Vaihtoehto 1
Haluan elää sinkkuna. Alitajuntaisesti vihaan sitä että joku tunkeutuu reviirilleni ja vihaan sitä että joku tulee liian lähelle niin henkisesti kuin fyysisesti. Silti kaipaan sitä. 

Vaihtoehto 2
Odotan aina parempaa. Pidän miehestä, mutta hänellä on liikaa juttuja jotka ärsyttävät tai ahdistavat enkä halua edes ajatella suhteen työstämistä hänen kanssaan. Odotan että paikalle saapuu Prinssi Uljas joka on vain kaikin puolin täydellinen...

Vaihtoehto 3
...josta pääsemme siihen tosiasiaan että täydellisyys pelottaa - joten heitän senkin suhteen menemään. Kukapa ei haluaisi haasteita?

Nämä vaihtoehdot ovat siis turhaa sinkun lässytystä. Uskon siihen, että kun se oikea ihminen saapuu elämääsi haluat voittaa kaikki haasteet ja haluat hänet lähellesi. Sitä ennen voi vain jossitella ja tulla janoiseksi vanhasta suolasta.

Perseestähän se on ja odottavan aika on pitkä. 

Ihminen kyllä kasvaa koko ajan henkisesti (ja ikävä kyllä myös fyysisesti), joten uskon myös vanhan suolan toimimiseen. Usein sille ei anneta enää mahdollisuutta, koska toinen osapuoli on voinut loukkaantua verisesti tai on löydetty jo kumppani. 
Mutta miksi ne pirulaiset alkavat aina käymään salilla meidän jutun  jälkeen ?! Miksi heillä silloin on lihakset?  Ei voi ymmärtää.


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pikkujoulukausi - antamisen ja saamisen aikaa

Mitäs ensimmäiseen joulukuun viikkoon on oikein mahtunut?

Movember loppui, Decembeaver alkoi
Jos kaipaat vielä valistusta, klikkaa tästä. Sivuilla oleva video on muutenkin katsomisen arvoinen. Hähähä. Sinkkujen on kyllä varsin ongelmallista osallistua kokonaiseksi (pikkujoulukausi)kuukaudeksi tähän tempaukseen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos joku komistus juhlista saakin pikkupöksyt tippumaan lattian läpi.
Itse olen vahingossa ja laisuuden takia aloittanut jo decembeaverin, mutta ongelmana on että hitto kun kutittaa! Lisäksi itselläni alkaa pikkujoulukausi huomenna, joten bye bye karvat!

Itsenäisyyspäivä
Rakastan Suomea. 
En ole koskaan ennen jaksanut katsoa Itsenäisyyspäivän juhlia, mutta tänä vuonna onnistuin! Pidin konsertista kyllä kovasti.
 VeskSibelius  Puvut oli myös ihan jees. 
P.s. Tuli todella mummo-olo koska neuloin katsellessani samalla villasukkaa. 
Ystäväni järjesti myös pienet juhlat. Menin sinne polleana likkana sanoen varmana että "juon vain teetä sitten." Niin just. Siellä oli boolia ja terästettyä glögiä. Ei siitä sen enempää.

Pikkujoulukausi
Huomenna on siis ensimmäiset pikkujoulupartyt! Siellä ajattelin mennä tosin vain käymään, on rankka työpäivä tiistaina. Seuraavat pikkujoulut ovat keskiviikkona ja ne sisältävät myös sokkotreffit! Kaverini yrittää parittaa minua yhdelle tutulleen joka on juuri eronnut. Kyyläsin kuvia jo facebookista ja oikein potenttiaalisen näköinen ukkeli! Sitten seuraavat pikkujoulut ovat lauantaina, näemme muutaman kaverin kanssa pitkästä aikaa! Voi luoja, siitä ei voi seurata mitään hyvää. Tai mikä aamulla ei enää tunnu hyvältä idealta. 


Itse asiassa on ihan mukavaa että saa laittautua nätiksi. Tänä vuonna aion suosia aikuismaisempaa tyyliä, joka on klassinen ja sivistynyt. Ja korkkareita.
 Itse en aio pitää tätä kautta minään ryyppy-juhlana, pidän vain hauskaa! Ja jos josku potenttiaalinen uros tulee vastaan, annan vain mennä!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Näytä henkkarit, kiitos

Nyt se viimein tapahtui. Asia jota olen yrittänyt välttää kaikin mahdollisin tavoin. 

Iskin vahingossa juuri 18 vuotta täyttäneen. 

Vuonna 1995 syntyneen pojan. Joka oli syntynyt vielä marraskuun lopulla.

Saamarin baarit ja yökerhot. 


Okei. Ei meidän ikäeromme nyt korvia huumaava ole, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi riittävä. 10 vuoden päästä se ei tunnu enää miltään, mutta 20 alueella kyllä. Lisäksi poika oli saman ikäinen kuin pikkuveljeni. Sen tajuaminen oli viimeinen pisara. Onneksi selvitin tilanteen ennen suurempia tuhoja ja onnistuin karkaamaan. Myöhemmin illalla huomasin, että pojalla oli jo uusi mato koukussa ja tyttö oli ainakin 20 vuotias. Niin sitä pitää!

Minua asia jäi hieman harmittamaan, sillä olin luullut häntä vanhemmaksi ja olisin ollut ihan mukana. Tiedän kuitenkin sen, että asia olisi harmittanut paljon enemmän jos olisimme heränneet asunnoltani aamulla. Ja vielä enemmän se olisi harmittanut (ja nolottanut) kun yhteiset kaverimme olisivat saaneet kuulla asiasta. 

Milja Joanna - puuma jo syntyessään

Totuushan on, että kun vuosi taas vaihtuu, vuonna 1996 syntyneet pikkuiset pääsevät yöelämän saloihin. Kiihkeinä ja innokkaina he etsivät kokemuksia baarin hämäristä nurkista. Joko täytyy alkaa kysymään henkkareita kaikilta miehiltä (tai siis pojilta), ennen kuin lähdetään yhdessä jatkoille tai sitten täytyy vain alkaa käymään baareissa joissa on korkeampi ikäraja.

Jo tämä itsessään tukee teoriaa, että pitäisi vakiintua ja siirtyä sivistyneisiin parisuhdeiltoihin joissa juodaan punaviiniä. 

Nääh.. ehkä ensi vuonna!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Voihan uni minkä teit

Olen siis tehnyt tietoisen päätöksen olla hyppäämättä kenen tahansa sänkyyn. Känni-illan jälkeen käperryn mielummin oman peiton alle, enkä halua herätä jostain 20km päästä rupuisesta yksiöstä onkien alushousuja vessanpöntöstä. 

Minulla on meneillään elämäni pisin kuiva kausi.

Se on kurjaa, kurjaa, kurjaa.. ja oikeastaan aika antoisaa. 

Seksittömyyden hyvät puolet:

- Et voi saada tauteja
- Et voi saada vauvaa
- Mitä pidempään olet ilman, sitä vähemmän tekee mieli. Paitsi että joskus tulee ihmeellisiä sadekausia
- Suklaa on ihan hyvä korvike
- Kynnys tutustua seuraaviin liikkeisiin pienenee: HuippukivaKaalimato
- Et voi saada huonon seksin kokemuksia
- Nukut pidempiä öitä
- Lakanoita ei tarvitse vaihtaa ihan niin usein
- Sinun ei tarvitse keksiä tekosyitä jos et halua
- Sinulle jää iltaisin enemmän omaa aikaa, voit lukea esimerkiksi suuria klassikkoteoksia ja sivistää itseäsi
- Voi myös tutustua itseesi rauhassa ja olla hyvin itsekäs. Juuri sillä tavalla.
- Sinulla menee vähemmän rahaa koska saat syödä ostamasi aamupalan ihan itse

Jos saat seksiä:

- Jos haluat vauvan, se on suhteellisen tarpeellista
- Jos sitä on melkein koko ajan saatavilla, niin sehän on ihan parasta
- Suklaata ei tee enää niin paljon mieli ja seksihän itsessään kuluttaa kaloreita
- Voit ottaa kuivana kautena ostamasi lelut mukaan
- Voit saada huonon seksin kokemuksia, mutta voit ottaa (ja antaa) oppia.
- Nukut vähemmän, mutta se on ihan riittävästi.
- Sinä luultavasti haluat usein koska mitä enemmän saa, sitä enemmän haluaa
- Et lue iltaisin niin paljon, MUTTA KETÄ KIINNOSTAA? Saat seksiä.
- Koska olet oppinut itsestäsi paljon, voit olla erinomainen opettaja
-Jaatte yhdessä aamupalan, seksin jälkeinen hehku ihollanne. 

Joo. En kaipaa seksiä ollenkaan.



Ai niin! Unohdin melkein alkuperäisen blogikirjoitukseni, eli sen mihin otsikko viittaa. Olen nyt kahtena peräkkäisenä yönä nähnyt niin hekumallisia seksiunia, ettei mitään rajaa. Omituinen tunne herätä aamulla virne naamalla ja pieni kutina mahanpohjassa. Melkein (ei ihan, mutta) sama tunne kuin seksin jälkeen. Paitsi että ainakin minun unissani oli aika vähän itse aktia, enemmän ne pyörivät sellaisen kiusoittelun ja odotuksen ympärillä. Ah ja voih. Ihana alitajuntani.

Googletin vähän unien tulkintaa (vaihteeksi) ja löysin Rakkaudeksi.fi: n sivuilta seksin tulkintaa unissa. Tykkään esim. tästä tulkinnasta:

"Spagetti: Spagetti on valtavan eroottinen symboli ja tuo mieleen miehen ja naisen sukuelimet tai häpykarvoituksen. Jos uneksit rypeväsi pasta-ammeessa tai huomaat, että pitkät hiuksesi ovat muuttuneet spagetiksi, voi se ilmentää tarvetta tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi."

Ahahahahaha okei. Pasta-amme. Ehehe.
 En myöskään ymmärrä sitä, että fallos- ja naissymboleitä nähdään ihan joka asiassa, kuten avain ja lukko, torni, savupiippu, kukkaro, laukku, banaani... Siinä saa olla jo todella puutteessa, että alkaa nähdä sukukalleuksia kaikkialla. 

Eipä minulla muuta. Hyvää (ja joillekkin antoisaa) viikonloppua!


perjantai 22. marraskuuta 2013

Sinkkubingo

Mistä tietää, onko ensimmäisillä treffeillä ylittänyt haamurajan?
 Rajan jonka ansiosta olet ansainnut paikkasi seuraavalle kierrokselle - toisille treffeille?

Pelataanko ensimmäisillä treffeillä jonkinlaista sinkkubingoa? Kun tarpeeksi monta kriteeriä on täyttynyt, voi huokaista helpotuksesta. 
Bingo - haluan nähdä tämän naisen uudestaan. Sama tietenkin toisin päin. 

Vastaako sinkkubingon numeroita sitten ihmisen ominaisuudet? Luonne, ulkonäkö, tyylitaju, asiat joista puhuu, mikä kiinnostaa, ikä.. lista on loputon. Mutta onko se reilua? Pitäisikö mahdollisuus antaa vaikka bingoa ei ensimmäisellä kerralla tulisikaan? 

Mikä on sitten haamurajana? Jokainen ihminen voi mielessään päättää haamurajastaan, mutta minusta se pitäisi olla suhteellisen alhainen. Ei kenelläkään ole muuten mitään mahdollisuuksia. 

Annetaan ihmisille mahdollisuus mahdollisuuteen, oraakkeli-Milja the armollinen on puhunut.

Kaikki tämä siis siitä syystä, etten näköjään ylittänyt viime kertaisen treffini haamurajaa. Tuntuu helvetin hienolta. Mutta onneksi maailma on täynnä miehiä ja deittailu on niin kauhean mukavaa ja antoisaa.

Kostaakohan universumi minulle? Niin monta kertaa kuin olet itse pakit antanut, annettakoon pakit myös sinulle. 

Onneksi olen kypsä aikuinen ja otan tilanteen todella asiallisesti. 

MIKSI OI MIKSI SAIN PAKIT?!? OLENKO LIHAVA VANHA LEHMÄ? Missäköhän mies asuu, voisin sen verran joustaa opiskelijabudjetista että voisin ostaa kennollisen kananmunia... tykkääköhän miehet pestä ikkunoita?

Lisäksi minulla on elämäni pisin kuiva kausi meneillään. ENNÄTYS. Jippii. Toivottavasti en koskaan, koskaan riko sitä. 

Mutta onneksi asioita voi katsoa monelta eri kantilta:


Hiljaisuus


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Rakkaudestako se hevonenkin potkii?


Se tunne kun vastakkainen sukupuoli saa sinut raivon valtaan. Se pieni vit**ilu ja ainainen kiusaaminen harmittaa, varsinkin jos ei ole varautunut laittamaan vastaan. 

Kuitenkin minulle on monesti käynyt niin, että myöhemmin on selvinnyt kliseinen asia:

Kaiken takana on rakkaus.

Itse en tätä harrasta, mutta miksi miehet yrittävät saada naisen huomion kiusoittelun kautta? Esimerkiksi jos sanot naisen juuri värjättyjä hiusia keltaiseksi, se ei välttämättä ole paras mahdollinen keino saada naista lähtemään kanssasi ulos. 

Ovatko jotkut miehet vain niin ujoja, etteivät keksi mitään muuta lähetymistapaa kuin nälviminen? Pieni kiusoittelu ei ole koskaan pahaksi, mutta tiettyä rajaa ei saa ylittää tai toinen pahoittaa mielensä.

Olen itse todella kärkäs ihminen ja saatan joskus sanoa jotain mitä en todellakaan tarkoita pahalla. Mutta jos olen kiinnostunut jostain ihmisestä, ei mieleeni tulisi ollenkaan alkaa nälvimään ja kiusoittelemaan vääristä asioista. Onneksi suurimman osan pystyy unohtamaan aika nopeasti.

Kuitenkin jotkut asiat saattavat jäädä kummittelemaan mieleen vielä vuosiksi. Esimerkiksi muistan, kun yläasteella eräs poika sanoi minulle että minulla on iso nenä ja isot korvat. Tällainen herkkä murrosiän kukkanen meni asiasta ihan sekaisin, muistan että katsoin peilistä nenääni joka ikinen aamu enkä voinut edes kuvissa olla enää rennosti. Ajattelin vain jättinenäni valtaavan koko valokuvan. Hiukset pidin korvieni peittona seuraavat kaksi kuukautta. 

Poika oli tietenkin kiinnostunut minusta.

Tätä on kuitenkin tapahtunut myös sen jälkeen kun siirryttiin 20 iän toiselle puolen. Ennen vanhaan vedettiin tyttöjä letistä ja vielä tänäkin päivänä joku saattaa tulla ja kiskaista. Ärsyttävää. Enkä sano, ettei kiusoittelu olisi hyvä asia, oikein tehtynä se voi kasvattaa jännitteitä hyvällä tavalla ja auttaa saamaan toisen huomio. Mutta se vaatii taitoa ja ihmistuntemusta. Ulkonäköön liittyvät asiat kannattaa pitää positiivisina ja muutenkin liian henkilökohtaisuuksiin on turha mennä. Tämäkin riippuu tietysti ihmisestä, itse olen ollut todella herkkä. Nykyään kestän asioita vähän paremmin huumorin kautta, ehkä miehet ovat aistineet sen ja alkaneet sen takia vielä enemmän tehdä tuttavuutta kiusoittelun avulla. 

Harmi vain että minulla on aika terävä kieli ja jos sille päälle satun, mies lähtee häntä koipien välissä paikalta.

Osaan potkia takaisin.  


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ekat treffit?

Minulla oli eilen ehkä treffit. 

Tai mistä sen tietää onko treffeillä vai hengaileeko vain kaveripohjalta? Jos sitä ei tehdä selväksi? Monimutkaista. 

Treffit ovat muutenkin niin voimakas sana. Mieleen tulee heti romanttinen illallinen hienossa ravintolassa kynttilän valossa, kauniin musiikin soidessa taustalla. Elokuvissa aina treffit ovat syy pukeutua pikku mekkoon ja todella korkeisiin korkkareihin. 

Itse pesin jossain vaiheessa iltaa meikit pois ja vaihdoin farkut lökäreihin. Heti vain kaikki kortit pöydälle. Suomessa ei edes tunnu olevan "treffi"kulttuuria, ainakaan nuorten keskuudessa. Mielummin käydään yhdessä kävelemässä tai kahvilla. Tai kaljalla. 

Mutta palatakseni ehkä-treffeihini, olemme siis tutustuneet yhteisen ystävän kautta ja nähneet kerran aikaisemmin baarissa. Nyt sitten mies kysyi, voisiko hän tulla kylään ja ajatushan oli vallan mainio. Käytiin kävelemässä ja sen jälkeen hengailtiin kämpillä, juteltiin ja juotiin teetä. Kun hän lähti........ jännitys tiivistyy........... halattiin. 

Ei siis mitään käsitystä millä mielellä mennään. Mutta sehän tästä tekeekin jännittävämpää! Itselläni jäi mukava tunne mahanpohjaan. Oli kivaa. Ja se jätkä on muuten aika hyvän näköinen. Nam.

Hyvä minä ja kaikki jotka jaksavat deittailla! Jee jee elämä on kivaa!


Ai niin! Ja tietysti kun oltiin kävelemässä niin vanha säätöni kävelee vastaan. Sitä tekohymyn määrää.

P.s. Minun nettitreffijuttuni vähän lyssähti, ei yhtään viestiä vajaa viikkoon! Tosin syy taitaa olla iiiihan pikkiriikkisen minussa. No jaa. 


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Etsiikö nainen oman isänsä kaltaista miestä?

Isänpäivän kunniaksi puhutaanpa isistä. Ja muista miehistä.

Netistä löytyi muutama artikkeli jotka luin mielenkiinnolla:





Onko niin yksinkertaista, että hyvässä isä-tytär-suhteessa eläneet haluavat kumppanikseen miehen joka tuntuu yhtä turvalliselta kuin oma isä? Käy järkeen, jollain oudolla tavalla. Isä on meidän ensimmäinen roolimalli miehistä ja jos se tuntuu silloin turvalliselta ja hyvältä, miksi sitä ei hakisi myös loppuelämäkseen. 

Tai niin kuin elokuvassa Grease todetaan:
The only man a girl can depend on is her daddy.

Entä jos suhde omaan isään ei ole ollut niin yksinkertainen? Ehkä silloin etsimme täysin päinvastaista kumppania, tai kuten eräässä artikkelissa todettiin: Otamme isämme kaltaisen miehen koska tiedämme mitä odottaa. Vaikka se olisi huono asia. Eipähän tule yllätyksenä.

Miettikää, jos lapsuuden isäsuhde on niin voimakas asia! Se vaikuttaa miesvalintoihimme vielä monen kymmenen vuoden päästä, joko hellästi tökkii sinua oikeaan suuntaan tai vetää sinut huonoon miesvalintaan. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin, ehkä jopa vielä voimakkaampana. Olen nähnyt muutaman äidin pikku kultapojan jäävän poikamieheksi, koska kukaan nainen ei tunnu riittävältä oman äidin rinnalla. Me voimme siis tuhota omat lapsemme, vaikka emme tajua sitä. Luulemme vain rakastavamme heitä tarpeeksi. Vanhemmilla on niin mieletön valta, että ihan pelottaa. Onneksi aika monista kasvaa ihan tavallisia ihmisiä. Tai jotain. Ehkä hankin lapsia joskus. 

Luulin, että omat mieheni ovat aina olleet päinvastaisia kuin isä. Kuitenkin nyt ajateltuani asiaa, en ole enää varma. Olemme isäni kanssa liian samanlaisia, siitä syystä otamme useasti yhteen aika kovaankin ääneen. Minulla on maailman paras ja ihanin isä, mutta en tiedä kestäisikö omat pienet hermoni elämistä samanlaisen miehen kanssa kuin hän (tai minä). 

Tosin en voi sitää tossumiehiä, jotka eivät panisi hanttiin ollenkaan. 

Pulmallista. Missä on se kultainen keskitie?


Mutta maailman ihaninta päivää rakkaalle isälleni, johon voin aina luottaa 


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Parisuhde vs. Sinkkuus

Sain eräältä lukijalta hyvän vinkin vierailla Voice:n nettisivuilla lukemassa artikkelin: Sinkut varastavat muiden miehet ja 11 muuta yksineläjiin kohdistuvaa erehdystä.


Käydäänpäs pohtimaan väitteitä yksi kerrallaan.

HUOM! 
Alla oleva teksti edustaa vain minun omia näkemyksiäni aiheesta, eikä teksti näin ollen edusta muiden sinkkujen virallista kantaa. 

1) Sinkut tarvitsevat apua treffikumppanin löytämiseen.
Olen aiemminkin teksteissä raivonnut siitä, miten minua ottaa päähän kaiken maailman parittaminen. Jos haluan sokkotreffeille, pyydän sitä. Jos haluan että tavatessani ystävän mieskaverin, jolloin ystäväni heittäytyy omituiseksi (ja omasta mielestään hyvin parittajamaiseksi), pyydän sitä. Useimmiten sinkut haluavat tutustua itse uusiin ihmisiin. Totta kai jos kaverilla on hyvä ehdokas, sen saa tuoda näytille. Mutta senkin voi hoitaa hienotunteisesti, ettei suhde kariudu paniikkikohtaukseen ensimmäisestä kädenpuristuksesta. Esimerkiksi jos kaveri tutustuttaa minut johonkin mieheen, ensimmäisen viiden minuutin aikana ei ole suotavaa sanoa: Voi kun teidän lapsista tulisi kauniita. Itselläni yksi ihan potenttiaalinen suhteen alku kariutui juuri ystäviini, jotka vinkkailivat silmiään kuin kohtauksen saaneet. 

2) Sinkut bilettävät joka päivä tai ainakin hyvin usein.
Pariskuntia vain ärsyttää, että sinkut ovat vapaita tekemään mitä haluavat. Minäpä voi lähteä baariin tanssimaan neljään asti yöllä, ilman että joku urputtaa korvan juuressa. Tai soittaa kymmenen kertaa tunnissa kännykkään.
Jotkut sinkut voivat bilettää tavallista enemmän, koska haluavat tutustua uusiin miehiin tai koska haluavat yöseuraa. Seksiä kun ei ole saatavilla 24/7 (mitä epäilen kyllä parisuhteessakin eläville). Itse käyn ulkona aika harvoin ja baarista en jaksa iskeä enää oikein ketään. Olen kasvanut yli siitä, että aamulla pitää hiippailla krapulassa ulos tuntemattoman asunnosta ilman alushousuja (true story). Itse tykkään paljon enemmän istua vaikka pubissa punaviiniä (tai kaljaa) siemaillen ystävien kanssa, niin että pystyy jopa puhumaan. Mutta aika harvoin enää sitäkään tulee harrastettua. 

3) Sinkut saattavat varastaa muiden kumppaneita.
En usko että sinkut tahallaan iskevät varattuja miehiä. Ainakaan useimmat. Itse tulen hyvin juttuun miesten kanssa ja minulla on monta hyvää miesystävää jotka ovat parisuhteessa. Täytyy vain muistaa raja mitä ei saa ylittää. Uskon että sinkuilla on huono maine, koska parisuhteessa elävät miehet (jotka haluavat pettää) harvemmin iskevät parisuhteessa eläviä naisia. Kyllä sinkut ovat etusijalla ja sinkku ei voi tietää, onko mies moniaviollinen. Toinen teoria voi olla rakkaus. Rakkautta ei voi ennakoida ja joskus käy niin paska tuuri että rakastuu varattuun mieheen. Tietenkin pitää yrittää antaa olla, mutta jos mieskin vastaa tunteisiin.. Paska juttu mutta yläkerran ukolla saattaa olla omituinen huumorintaju.

4) Sinkut tahtovat viihdyttää muita kertomalla hullunhauskoja tarinoita treffeiltään.
No totta kai! Treffit ovat tunnetusti yksi parhaimmista tavoista nolata itsensä. Treffeillä sattuu ja tapahtuu, tapaa ihania miehiä ja sitten niitä aivan kammottavia. Jos parisuhteessa elävät saavat kertoa siitä miten kävivät yhdessä uimassa tai miten hienosti oma pieni kullanmurukoira pärjäsi agilityssä, miksi sinkut eivät saisi kertoa tarinoita omasta elämästään? Treffit nyt sattuvat kuulumaan siihen. 

5) Sinkut eivät ole yhtä kypsiä, vastuuntuntoisia eikä kehittyneitä kuin parisuhteessa elävät.
Vaatii suunnatonta kypsyyttä elää yksin ja vastuuntuntoisesti. Lisäksi vaatii suurta kypsyyttä, että ei ota ketä tahansa kaduntallaajaa omaan kotiinsa vain siitä syystä ettei halua olla yksin. Uskon että useat sinkut pärjäisivät paljon paremmin autiolla saarella itsekseen, kuin parisuhteessa elävä ihminen. Jos mies tekee kaikki "miesten asiat", ei naisen tarvitse opetella niitä. Jos nainen tekee esimerkiksi aina ruoan, miksi mies opettelisi kokkaamaan? Minä osaan kokata, vaihtaa pyörän kumin, siivota kämpän lattiasta kattoon, koota hyllyn ja tulen hyvin toimeen elektroniikan kanssa. HAH. Parisuhde puolittaa työn määrää (ainakin toivottavasti), joten aivoja ei joudu käyttämään niin paljon. Sinkkujen aivot ovat siis kehittyneempiä. HAH HAH.

6) Sinkut tekevät jotakin väärin, koska eivät ole löytäneet kumppania.
Voi olla. Saatamme olla liian nirsoja, sitoutumiskammoisia, sotkuisia, liian siistejä... Kukaan ei ole täydellinen. Voimme tehdä myös väärin siinä, että rakastamme omaa minuutta, tiedämme oman arvomme emmekä halua ketä tahansa nurkkiin pyörimään. Kuten olen jo monesti kirjoittanut. Uskon että jokaiselle on joku kenen kanssa viihtyy ja jaksaa olla. Josta tulee se paras ystävä ja uskottu. Ihmisiä elää maapallolla kuitenkin 7 miljardia joten vähän armoa etsintään.

7) Sinkut muuttuvat mustasukkaisiksi, jos heille kertoo olevansa rakastunut.
Tunnustan. Joskus saatan tuntea pienen mustasukkaisuuden pistoksen jos joku kertoo rakastuneensa. Mutta en ole mustasukkainen rakkaudesta. Olen mustasukkainen ystävästäni joka sen minulle kertoo. Tiedän että tulen osittain menettämään hänet sille miehelle ja se tuntuu pahalta. Ei enää sinkkuilua kahdestaan, miehistä jauhamista ja riehakkaita kännejä. Iloitsen ystävän onnesta, mutta murehdin kaiken muuttumista.

8) Sinkkujen elämä on villiä ja jännittävää.
Kerron teille eilisestä päivästäni:
Heräsin. Söin. Menin kouluun. Söin. Tulin kotiin. Söin. Katsoin telkkaria. Neuloin villasukkia. Söin. Menin treeneihin. Tulin kotiin. Söin. Menin nukkumaan.

9) Sinkuilla on takanaan lukemattomia yhden yön suhteita ja eeppisiä selibaatteja.
Minulla on oikeita todellisia yhden yön suhteita takana kaksi. Nämä ovat kestäneet siis todellakin maksimissaan yhden yön, eikä mieheen ole otettu enää yhteyttä. Sitten on pidempiä säätöjä, viikonloppuromansseja jne. Selibaatti.. jos ei halua harrastaa känniseksiä se taitaa olla kohtalona. Onneksi on olemassa omat kädet, mielikuvitus ja jopa huippukiva.fi. Useimmiten se on paljon parempaa kuin baari-illan jälkeinen väsynyt humalainen tökkiminen. Iltalehden sivuilla oli vähän aikaa sitten artikkeli asiasta: Itsetyydytys korvaamassa seksin? Voipi olla tai voipi olla olematta.

10) Sinkut haluavat kyläillä muiden luona, koska heidän omat kotinsa ovat sotkuisia poikamies- tai naisbokseja.
En usko että asuntoni olisi yhtään sen siistimpi jos täällä asuisi vielä mies. Jos mies ei rakasta siivoamista, uskoisin kämpän räjähtävän käsiin. Miesten puolesta en voi sanoa, mutta olen nähnyt muutaman sinkkumiesystäväni asunnon ja myönnän että se kaipaisi naisen lämmintä kättä.

11) Sinkut ovat aina käytettävissä lemmikkien tai lasten vahtimiseen.
Ja miksi parisuhteessa elävät eivät voisi vahtia lapsia tai koiria? Palveluksia on hyvä tehdä, koska sitten saa tarvittaessa myös vastapalveluksen. Ainakin toivottavasti.

12) Sinkut ovat yksinäisiä.
Parisuhde luo tiettyä turvaa. Jokainen tuntee varmasti joskus olevansa yksin, varsinkin näin marraskuun pimeinä hetkinä. Kuitenkin sosiaalinen verkosto ei ulotu vain kumppaniin, on ystävät, perhe, koulu, työpaikka, suku... On inhottavaa ajatella, että sinkkujen elämä olisi muka paljon huonolaatuisempaa kuin parisuhde. Esimerkiksi rakastan sitä että kotiin tullessani sytytän kynttilöitä, laitan rauhoittavaa musiikkia ja juon teetä istuen lempinojatuolissani. Se ei onnistuisi jos toinen mäkättäisi korvan juuressa. Myönnän että maailmassa kaikki tuntuu pyörivän rakkauden ympärillä. Mutta se voi olla myös rakkautta perhettä, ystäviä ja omaa itseään kohtaan. 


maanantai 4. marraskuuta 2013

Nettideittailua: Laiskottaa

Tämä nettitreffi-homma ei oikein ole lähtenyt käyntiin. En ole suostunut tapaamaan ketään livenä ja kaikkien miesten kanssa jutustelutkin ovat jossain vaiheessa vain loppuneet (minun toimestani). Totuus on, etten jaksa olla koko ajan ruudun ääressä ja asenteeni taitaa olla touhuun vähän väärä. Kirjaudun sivuille harvoin ja en anna itselleni edes mahdollisuutta syttyä miesten teksteistä.

MUTTA

otin äsken itseäni niskasta kiinni ja vastailin sopivasti viikon viiveellä miesten viesteihin. Katsellaan mitä tulee. Laittelen tähän alle vielä vähän tilastoja:

Lähetettyjä viestejä viimeisen kuukauden aikana: 35 viestiä 9 käyttäjälle
Vastaanotettuja viestejä viimeisen kuukauden aikana: 54 viestiä 15 käyttäjältä
Blokattuna: 1 käyttäjän blokkaamana
Lisäksi profiilissani on vierailtu 80 kertaa.


Ihan jees. Vielä pieni päivitys niistä oudommista miehistä. Ja kuvassa tämän hetkinen fiilis.
 Eräs mies aloitti keskustelun kanssani todella pitkällä viestillä, joka kuulosti siltä että se olisi ollut kopioitu jostain horoskoopista. Hän analysoi minua positiiviseksi ja elämän myönteiseksi joka on kokenut jonkun trauman nuoruudessa ja siksi muuttunut tällaiseksi. Lisäksi hän sanoi että olen sitoutumiskammoinen ja pelkään petetyksi tulemista. Lisäksi hän oli 100% varma että olen taiteellinen. Ja kaikki tämä on jaariteltu 110 sanan muodossa. En osannut vastata viestiin mitään muuta kuin: Täh?
Toinen minua lähestynyt mies meni suoraan asiaan. Hän lähetti 87 sanaisen viestin jossa kertoi kaikki oleellisimmat asiat itsestään ja ehdotti tapaamispaikkaa ja aikaa. Hänen profiilinsa suorastaan huusi omituisuutta (ei ollut edes profiilikuvaa) joten en vastannut. Enkä mennyt tapaamispaikalle. Vaikka hän varmaa olisi odottanut minua punaisen ruusun kanssa. Pah.
Ai niin! Olen ehkä tavannut ihan kiinnostavan miehen! Eikä se tapahtunut missään netissä. Vaan kaverin kautta (niin kuin se yleisimmin taitaa olla). Saa nähdä mitä tapahtuu, itsehän en aio tehdä aloitetta.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Flunskautiset

Mikä on inhottavampi olo kuin hirveä krapula, mahatauti tai suhteen loppuminen?

Vastaus: Flunssa + Kuukautiset samaan aikaan. Eli flunskautiset.

Kerron teille nyt muutamasta päivästäni täällä sängyn pohjalla:

- Selkää, mahaa ja kurkkua koskee, nenä putoaa kohta niistämisen voimasta.
- Purskahdan huutoitkuun todella herkästi ja niin yllättäen että säikähdän sitä itsekkin. 
- Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Sitten katsoin ohjelman Super Size Me ja olen potenut huonoa omaatuntoa.
- Olen jo suunnitellut viettäväni vuoden ilman roskaruokaa, alkoholia, epäterveellisiä elämäntapoja - kunnes tulee nälkä.
- Olen potenut myös huonoa omaatuntoa siitä, etten ole mennyt sovittuihin tapaamisiin koska olen kipeä. Tuntuu että olen laiska paska.
- Olen nukkunut väh. 11h joka yö. Se on hyvä juttu, en ikinä jaksa nukkua niin pitkään.
- Kävin kerran nettiprofiilissa mutta miehet ärsyttivät minua niin paljon että suljin selaimen saman tien. 
- Olen katsonut ainakin 4 elokuvaa ja lukemattomia tunteja TV-sarjoja.
- Söin kahdessa päivässä 3 pakettia niitä fetajuusto-snackpaloja. Ei hyvä.
- Olen lihonut varmaan 50 kg (en ole uskaltanut käydä vaa'alla).


Minä ja ruoka. Friends 4ever.

No ei, on tullut nyt katsottua kyllä niin paljon lihavuusohjelmia ettei ihan heti huvita mäkkäriin astella. Onneksi olen normaalipainoinen. 

Olen ollut koko syksyn ihan terve sen viimeisimmän flunssan jälkeen. Eli ihan ok että välillä kroppa haluaa palautua. Tänään tosin joudun menemään töihin, onneksi kuumetta ei enää ole. Huomennahan on Pyhäinmiestenpäivä! Tai Pyhäinpäivä se taitaa nykyään olla, muistan kun aina lapsina käytiin Karkki vai kepponen-kierroksella ja tehtiin aika ilkeitäkin jekkuja. Mitäs ei antaneet karkkia. 



HAPPY HALLOWEEN

Katsokaa sen kunniaksi vaikka Painajainen ennen joulua. Tai menkää baariin. Ihan sama. 


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kokemuksen syvällä rintaäänellä

Tehdäänpäs ihan pieni muistilista siitä, mitä kannattaa huomioida lähdettäessä baariin ja yökerhoon (tai klubille niin kuin eilen minulle sanottiin).

1. Älä koskaan mene tanssilattialle juoman kanssa.
Tätähän ei ikinä opi. Itselläni asia päättyi niinkin ikävästi, että kaljat oli naamalla ja meikit pitkin poskia. Onneksi klubilla oli kauhuteemaiset naamiaiset joten kertaheitolla sain olemattoman pukuni kuntoon. Oli mukavaa sokeana myyränä törmäillä ihmisiin kun yritin päästä vessaan.

2. Älä koskaan laita korkkareita, jos tiedät joutuvasi kävelemään kotiin.
Siis mikään matka ei ole koskaan, ei koskaan, tuntunut niin pitkältä ja tuskalliselta kuin viime yön kotimatka. Jokainen askel oli pelkkää kipua ja tuskaa. Kun pääsin kerrostalon etuovesta sisään lysähdin lattialle, revin kengät pois jalasta ja oikeasti aloin vollottamaan. Onnen kyyneleitä joissa oli suuri määrä tuskan jälkeistä helpotusta.

3. Pese aina meikit huolellisesti pois (muullakin kuin kaljalla).
Istun täällä todella silmät punaisena ja kipeinä koska en viitsinyt pestä meikkijä pois ennen nukkumaan menoa. Se plus kalja silmissä.. ei hyvä.

4. Jos tiskillä on pitkät jonot, flirttaile tiskiin nojaavien miesten kanssa. He päästävät sinut suoraan paikoilleen kunhat ovat saaneet oman tilauksensa.

Siinä oli opetukset jotka halusin kanssanne jakaa. Illasta vielä sen verran, että olin jo onnellisesti unohtanut miten ärsyttäviä ihmisiä (varsinkin miehiä) paikat ovat pullollaan. Ei sieltä kyllä kumppania löydy ellei käy todella hyvä tuuri. Itse nappasin itsellesi sellainen todella ison miehen tanssikaveriksi. Sellainen nallekarhutyyppi. Jätin hänet kyllä kylmästi kadulle ja nilkutin kotiin nukkumaan. Miehen naama kyllä valahti 10 cm maata kohti.. no jaa.


 Hyvää talviaikaista sunnuntaita!
Baarit oli tunnin pidempään auki. Voi luoja.


torstai 24. lokakuuta 2013

Nettideittailua: Ärsyttää

Tänään minut vaivasi ärsytys, kun kirjauduin sisälle Suomi24 treffit- palstalle.
Haluan jakaa teille sen mikä minua kohta vajaan viikon käytön jälkeen nettideittailussa ärsyttää.

Ne joilla ei taida olla mitään muuta elämää kuin kyylätä treffisivustoa

Minulle on jo kahdesti käynyt sama tilanne: Laittelen viestiä ihan mukavan oloisen miehen kanssa. Käyn jossain vaiheessa vain kurkkaamassa profiilin, mutta en jaksa vastata viesteihin. Ajattelen siis vastaavani niihin ajan kanssa vaikka illalla. 

Tulos: Melkein välittömästi kun mies näkee minun käyneen sivuilla ja kehdannut olla vastaamatta hänelle, alkaa hirveä urputus. 

No nyt et sitte vastaa :( 
Ei tainnu susta niitä kuvia löytyä vaikka lupasit lähettää
Nyt sä oot sillee et mikä tää jätkä on
Miks et vastaa!!!!

Itsellänihän on sama tilanne SIKA miehen kanssa (tämä ei siis ole suivainnut vastata minulle enää edellisen viestin jälkeen josta on muutamia päiviä, vaikka meillä on niin fiksun oloinen keskustelu meneillään), mutta otan sen sentään vastaan selkä suorana. Jos mies ei halua jatkaa keskustelua, omapa on menetyksensä. En jää perään itkemään ja urputtamaan. SELKÄRANKAA MIEHET! 

Sitä paitsi olisin vastannut, mutta enää ei huvita.


Toiseksi minua jollain tavalla ahdistaa ne henkilöt, joiden teksteistä selkeästi paistaa suuri kumppanin kaipuu ja todella vakava kumppanin etsintä. Itse olen linjoilla sillä asenteellä että ei tässä ole mitään menetettävää. Viihdyn oikeasti myös sinkkuna (vaikka välillä urputankin) eikä minulla ole mikään hätä löytää kumppania. Olen nuori ja aikaa riittää. 

Ainoa mitä tietysti kaipaa säännölliseksi on seksi. 

Kun suurta rakkauden kaipuuta pursuavan profiilin haltija tulee juttusille, se vain kasaa suunnattoman odotuksen paineen miehen puolelta. Itse haluan vain rennosti tutustua ihmisiin ja jos nappaa niin hieno juttu! Jos ei nappaa, niin eipä mitään.

Sitä paitsi edelleen uskon paljon enemmän tavalliseen deittailukulttuuriin. Se tuntuu mukavammalta maaperältä kuin internetin pohjaton avaruus. Ainoa vain että mistä löytää aikaa deittailla, kun ei ehdi edes koulun ja töiden ohella tutustua uusiin ihmisiin. 

Pulmallisia juttuja, ystävät hyvät.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Romantiikka - totta vai tarua?

Romantiikkaa on monenlaista ja siitä on tuhansia eri käsityksiä. 

Romantiikka on 1700-luvulla alkanut suuntaus joka painotti tunteita, vapautta ja mielikuvitusta. Tämä innosti taidemaalareita (ja erään nimi oli muuten William Turner! Soiko kellot päässä?)muusikoita, kirjailijoita, tanssioita - ketä tahansa!

Romantiikka esiintyy elokuvissa ja kirjoissa erilaisilla keinoilla, tavoitteena tietenkin että katsoja/lukija liikuttuu ja alkaa uskomaan elämän hyvyyteen tai pahuuteen (rakastavaisten ero, kuolema tms.)


Kyynel.


Vollotus. 

Entäs sitten todellisuus?

Heräsin tähän kysymykseen saadessani eräältä nettideitiltäni viestin, jossa hän kertoi itsestään sanoilla "miltäs kuulostaisi, jos sytyttäisin kynttilöitä joka puolelle asuntoa ja sä käpertyisit mun kainaloon? Katsottais joku romanttinen elokuva ja mä silittäisin sun hiuksia"

Paniikki paniikki paniikki paniikki! Vastasin tälle henkilölle, että itse olen tyyppiä duracell-pupu. En jaksa kiehnätä jonkun kundin kainalossa kaikkia iltoja! Sitten vielä ihmetellään miksi parisuhde lihottaa.
Tämä kysymys kuitenkin herätti ajatuksia omasta romanttisuudesta. En siis ole seurustellut kenenkään kanssa vuosikausia, joten en tiedä parisuhderomanttisuudesta mitään. Kuitenkin itselläni on käsitys, ettei suhteen alkuaikoina tarvitse olla yliromanttinen (lue: oksu), eikä tarvitse yrittää niin paljoa! Ei minua kiinnosta tietää, montako kynttilää voit sytyttää puolestani, montako suklaarasiaa jaksat kantaa luokseni EIKÄ minua kiinnosta tietää miten haluat asua maaseudulla metsän keskellä kymmenen kaunista lasta ympärilläsi ja rakastava vaimo vierelläsi. Varsinkaan jos kuvittelet sen vaimon olevan minä.

 Itselläni liian varhaisessa vaiheessa laukaistut romanttiset pommit vain muovaavat painajaismaisen kuvaelman päähäni, jossa asumme vanhassa talonröttelössä kaukana kaikesta, olen todellakin synnyttänyt kymmenen väh. 5 kg painavaa lasta (eikä paikat enää todellakaan palaa ennalleen - ainakaan mielessäni) ja raadan pitääkseni kodin pystyssä kun kaljamahainen mies katsoo telkkaria ja syö sipsejä. 

Tietysti ylireagoin. Ja lietson omia ajatuksiani. Mutta en vain ole sellainen "ällö"romanttinen ihminen. Minulle romanttisia asioita ovat muistaminen, pienet teot jotka tuntuvat merkityksemättömiltä ja yllättäminen. Minulle riittää jos mies vaikka joskus toisi ruusun kotiin ilman mitään kummempia "Hei kulta, katso olen tosi romanttinen ja tuon sulle ruusuja" - rinnan pöyhistyksiä, laittaisi aamupalan kun minulla olisi huono aamu tai vaikka tiskaisi astiat vaikka olisi minun vuoroni. Arkielämän pieniä suuria tekoja. En usko että hyvä parisuhde perustuu siihen, että tehdään aina tosi romanttisia juttuja mutta kaikki muu on pielessä. Mielummin laitetaan ne pienet asiat kuntoon ja tehdään niitä isoja romanttisia asioita harvemmin. Silloin ne merkitsevät paljon enemmän.

Tämä on siis vain minun mielipiteeni tällä hetkellä. Tietysti jos joskus narraan jonkun miehen vierelleni pidemmäksi aikaa, minusta tulee vielä pahempi romantiikkahörhö kuin pahimmat painajaiseni. 
En tosin usko, mutta ken tietää? 
Vai kysytäänkö mielummin Barbielta?
(Ähähä pieni välikevennys. Sori.)

Romantiikka on hurjan tärkeä asia. Se pitää rakkauden hengissä. Mutta jos kukkaa kastelee liikaa, se kuolee. Sama pätee kaikkiin asioihin. 

JA jos ennen kuin ollaan edes tavattu livenä, mies yrittää hukuttaa minut.. ei taida toimia. Sorge.  


Tosin tulevaisuuteni alkaa uhkaavasti näyttää tältä kyynisyyteni takia. Onneksi olen nuori ja kasvan aikuiseksi pieni palanen kerrallaan. 


tiistai 22. lokakuuta 2013

Nettideittailua

Loin siis tunnuksen suomi24 treffit sivustolle muutama päivä sitten. En laittanut kuvaa ja eikä minua pysty tunnistamaan mitenkään. Kirjoitin muutaman lauseen kuvaukseen jotka kuvaavat minua rehellisesti, sekä pituuden ja silmien värin. En pystynyt päättämään olenko hoikka vai normaali (lomamätön jälkeinen kriisitila), joten jätin senkin tyhjäksi. Tosin täytyy mainita, että minulta lipsahti yksi kuva näkyviin hetkellisesti ja ainakin yksi yhteyttä ottanut mies oli nähnyt sen. Mutta se ei ollut isona kuvana. Typerä kännykkä internet. Onneksi se oli edes ihan hyvä kuva. Poistin sen heti kun huomasin. 
  Ihannekumppanin toiveisiin laitoin vain sukupuolen (mies), kaupungin ja iän (20-30v).

Mitäs siitä sitten syntyi? 

Täytyy myöntää, että olen edelleen todella epäluuloinen. Netissä voi liikkua kaikenlaisia hulluja ja pervoja ja sitten minä kivasti juttelen heille ja näyttelen kuviani (tosin kenellekkään en ole vielä kuvia näyttänyt - tarkoituksella.). Mutta yritän olla avoimin mielin ja ottaa tämän jonkinlaisena (netti)seikkailuna. 

Profiiliani on katsottu 57 kertaa (hii olen suosittu! Tosin mitään ylpeyden aihetta ei ole koska en ole edes kuvaa ladannut...)

9 miestä on ottanut yhteyttä (vaikka ei ollut edes kuvaa! Minusta selkeästi huokuu aistillinen seksikkyys läpi internetin verkoston)

Kolme heistä oli yli 34 vuotiaita, kuvaa ei ollut ja profiili oli hieman epäluotettava. Lisäksi yksi aloitti kysymällä "Mitä miehet kehuvat eniten sun ulkonäössä". Ei sinällään mitenkään paha kysymys mutta tuli heti seksiobjekti-olo. En vastannut. 

Kaksi miestä kirjoittivat romaanin mittaisen esittelyn itsestään joka tihkui epätoivoisuutta ja rakkauden kaipuuta. Ei kiitos. 

Kolme miestä aloitti keskustelun järkevästi ja heidän kanssaan olen jäänyt juttelemaan mukavia. Saapi nähdä.

Yhden miehen kanssa juteltiin vähän, mutta sitten tämä rupesi vonkaamaan joten bye bye.

Tämän lisäksi olen itse aloittanut yhden keskustelun! Miehen profiili sytytti. Juteltiin mukavia muutama päivä mutta nyt mies ei enää vastaa. SIKA. Hehee. Vaikka eihän se minua haittaa, koska en tunne koko miestä ja se voi olla vaikka mikä internet pervo. Sika omena suussa. Hähää.


I'm totally cool. 

Yksi mies kysyi jos nähtäisiin livenä. En tiedä, jännittää tällainen. Jos se on aivan hirveää, miten tilanteesta pystyy luistamaan? Entä jos siitä jää joku stalkkeri? Entä jos minusta tulee stalkkeri?!? 

Jep. Täytyy antaa ajan vielä kulua hetken. 

Onko teillä jotain hirveitä treffikokemuksia? Jakakaa se ja antakaan muidenkin nauraa! 


perjantai 18. lokakuuta 2013

Uusi Suomineito24 on syntynyt

Pitkän ja piinallisen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, etten ole epäonnistunut naisena, rakastajana, ihmisenä ja deittaajana jos kokeilen netin ihmeellistä maailmaa. Selailin myös oman paikkakuntani naisia läpi ja suurin osa tuntui olevan ihan tavallisia ja normaaleja ihmisiä.

Lisäksi minun on pikku hiljaa pakko palata myös takaisin hevosen selkään. Jos netin syövereistä ei löydy elämäni miestä ja rakkauteni ritaria, toivottavasti edes onnistuneet treffit eikä muutaman viikon takaista katastrofia. Katso kirjoitus tästä. Sitä paitsi olen ihan varmasti lukenut jostain, että liian pitkä kuiva kausi voi olla terveydelle vaarallista. Tai saattoi se olla että seksin harrastaminen on terveellistä... no oli miten oli. Haluan seksiä! SEKSIÄ! Tai siis mukavan juttelukaverin jonka kanssa voi katsoa eroti- rakkauselokuvia. 

Profiilin luominen

En halua ainakaan vielä laittaa valokuvaa, tarkkailen tilannetta jne. Olen kuin profeetta joka tutkailee laumaansa kasvottomana. Asuinpaikan  laitan oikein, kuten myös kaikki muut tiedot. Laitan omat tietoni suhteellisen tarkasti, mutta en rajaa kumppanin toivelistaa älyttömästi. Ikähaarukka voisi olla 20-30. 
Hmm.. kerro jotain itsestäsi. Tulisiko yhtään deittipyyntöä jos laittaisin vain rehellisesti mitä tällä hetkellä ajattelen:


En usk. Kirjoitin siis jotain totuuden mukaista söpösti, lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja kappas, heti kolme jätkää riensi koittamaan onneansa! Yksi ei napannut ollenkaan, mutta kahden kanssa jopa aloittelin keskustelua.

Mutta katsellaan päivä kerrallaan! Ensimmäinen askel on otettu. Toivottavasti en saa paniikkia ja poista koko tunnusta alle 24 tunnin sisällä.

Ai niin! Vielä yksi paniikki! Mikä Suomessa lasketaan normaali- , hoikka- tai laihavartaloiseksi? Kauheaa yrittää miettiä omalle kropalle luokkaa.