sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Miksi miehen pitäisi tehdä aloite?

Kuulkaas, tässä on kohta seurusteltu kaksi viikkoa. 


Eräs hyvä ystäväni totesi tähän:

Ai, hienoa! Tai siis, tosi upeeta! Joo, mä oon oikeesti tosi onnellinen sun puolesta.. se vaan, että tää on nyt yhden aikakauden loppu. Sä oot ollu sellane mun sinkkuidoli. Mut hienoa!

Jep. No, ei mennä vieläkään asioiden edelle. En myöskään puhu blogissa parisuhteesta, koska minun pitäisi pyytää mieheltä lupa. Olen kirjoittanut tätä blogia niin anonyymisti, että vain yksi ihminen tietää kuka oikeasti olen. Tämä blogi kuuluu vahvasti sille sinkkuminälle, en tiedä haluanko miehen tietävän tästä. Saa nähdä. Kirjoittelen siis vielä sinkkuusasioista!

Puhun tänään aloitteestaa, Kumpi sen tekee? Mikä on vanhanaikaista? Tekstari vai facebook? Tökkäys vai liketys? 
Siinä vasta pulmaa kerrakseen.

Itse olen usein ollut tilanteessa, jossa mies tekee ensimmäisen aloitteen. Aloite on kuitenkin vähän olematon, sellainen laiskan puoleinen ja usein vastuu siirtyy minulle. Minä olen aina se, joka kysyy kahville tai lenkille. Se on rassaavaa ja ikinä suhteet eivät ole onnistuneet. Tämän miehen kanssa asiat tuntuivat menevän juuri oikein päin. Hän tuli juttelemaan ensin kasvotusten, sitten puhumaan facebookissa ja lopulta kysyi ulos. Muistaakseni myös toinen kerta tuli häneltä, sitten minä pyysin häntä ulos. Sen jälkeen asiat rullasivat mukavasti omalla painollaan, jompi kumpi kysyi aina ulos tai laittoi viestiä. 

Jos mies tekee aloitteen, miestä kiinnostaa.

Jos mies pyytää toisen kerran ulos, häntä kiinnostaa edelleen.

Kolmas kerta toden sanoo, silloin kiinnotus vain kasvaa. HEI, olet miehen mielestä mielenkiintoinen ihminen edelleen! Voit myös itse hyvillä mielin aloitella.

Jos pyydät näiden jälkeen miestä ulos ja tämä lähtee, suunta on oikea. Kiinnostus on molemminpuolista. Alkaa tuntua aika hyvältä.

Jos yhteydenpito jatkuu ja teillä synkkaa.. dingdingdong!


Jos nainen tekee aloitteen, naista kiinnostaa.

Jos nainen pyytää toisen kerran ulos, häntä kiinostaa edelleen. Mutta kiinnostaako miestä?

Periaatteessa kolmannella kerralla olisi jo toisen kiinnostuneen vuoro laittaa viestiä. Antaa vähän vastakaikua. 

Jos mies ei tämän jälkeen vieläkään tee aloitetta ja pyydä sinua ulos, häntä ei 98% varmuudella kiinnosta. 

Jos hän kuitenkin pyytää sinua ulos kerran, hän on kiinnostunut.

Jos hän pyytää sinua uudestaa, kiinnostus on alkanut kasvaa. Asiat rullaavat kivasti eteenpäin.

Jos hän ei kuitenkaan tee aloitetta vaikka kuinka vihjailet, häntä ei kiinnosta tarpeeksi. HUOM! Useiden miesten mielestä seksiä voi kuitenkin aina harrastaa. Ja mikäs siinä, mutta ei siitä suhdetta saa.

En halua olla vanhanaikainen, mutta olen itse tullut tähän tulokseen (poikkeuksia totta kai on, se vahvistaa säännön): Kaikkein paras alkutilanne seurustelusuhteen syntymiselle on, että mies on ensin kiinnostunut ja tekee aloitteet. Tilanne on enemmän tasapainossa, kun miehen kiinnostus on suurempaa alussa. 

Voi olla, että elän tällä hetkellä onnellisuuden (seksi)kuplassa, enkä osaa ajatella asioita järkevästi. Sori. Lopuksi kuitenkin muutama asia. 

ÄLÄ tökkää facebookissa. Tai jos on ihan pakko tökätä, tökkää vain kerran. Jos nainen tökkää takaisin, siirry viestittelyyn.

Jos on edes vähän tuttu ihminen, juttele ensimmäisen kerran kasvotusten tai soita hänelle. Nainen arvostaa, jos mies joutuu näkemään vähän vaivaa tai voittamaan oman jännityksensä. Koska onhan tilanne ihan kamala. Myös tekstari/whatsapp/facebook on ihan ok nykyään. 


- Mikä on mun, on myös sun.

- Oi miten ihanasti sanottu. Mikä on sun, on myös mun. Mutta mikä on mun, on niin mun.

- Naisten logiikkaa -


tiistai 11. marraskuuta 2014

A-pu-va

Heissan! Minusta ei ole kuulunutkaan vähään aikaan, koska elämässäni on tapahtunut todella omituisia asioita.

Olen tavannut mukavan miehen.


Jep. Olen yhtä hämmentynyt kuin tekin. 

Olemme nyt tapailleet yli 4 viikkoa ja olen hämmentynyt, onnellinen ja näytän luultavasti peuralta ajovaloissa. Olen jo yli vuoden kirjoitellut tänne, miltä luulen hyvän miehen tapailemisen tuntuvan. Nyt kirjoitann siitä, miltä se oikeasti tuntuu.

(Melkein) kaikki deittailusäätäminen loppuu 
Ei kuitenkaan unohdeta sitä, että naisia tässä ollaan ja sinkkuelämän "totuudet" on syövytetty hyvin syvälle aivoihin. Ihan alussa mietin deittailusääntöjä: kuka tekstaa ensin, kuka pyytää kahville seuraavaksi jne. Hyvin nopeasti kuitenkin rentouduin ja annoin asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin. Niinhän se sitten menikin. Eteenpäin. Hih.

Ensisuudelmasta kaikki vain paranee
Joidenkin säätöjen aikana on tuntunut, että ensisuudelma on aika lailla paras hetki teidän kahden yhteselämässä. Jos kaikki kuitenkin toimii, ensisuudelma on vain portti johonkin paljon hienompaan. Opitaan tuntemaan toistemme kehot, jutellaan, tutustutaan ja kerrotaan tarinamme. Toinen janoaa toista, haluaa oppia tuntemaan tämän niin hyvin kuin pystyy, 

Ihmetys ei meinaa loppua
Aina kun näet hänet, tunnet ihmetystä. Siitä, että tuo mies on siinä, tuo mies haluaa olla sinun kanssasi eikä malta pitää sormiaan irti. Hän silittää hiuksia, koskettaa salaa alaselkää tai suutelee ennen eri suuntiin lähtöä. Heräät aamulla ja ensimmäisenä ajattelet: Hän on yhä siinä, nukkuu levollisesti käsi ympärilläsi.

Sitoutumiskammoa ei tunne
Minä. Ikisinkku, sitoutumiskammoinen, bilettämisestä nauttiva kreisibailausnainen. En ole tuntenut kuin muutaman pienen hetken paniikkia. Kuitenkin siinä paniikissa on jotain uutta, se ei johdu sitoutumisesta vaan siitä, entä jos hän lähteekin pois? 
Okei, yhden hetken tunsin sitoutumispaniikkia. 
Mutta pitäähän itselleen olla uskollinen. 

Luottamus
Kun on ollut näin pitkään sinkkuna, on vaikea luottaa toiseen. Sitä haluaisi luottaa ja uskoa, mutta pieni piru takaraivossa vaan jatkaa jupinoitaan. Minä olen vasta muutama päivä sitten astunut sen rajan yli, jolloin aloin luottamaan. 
Olemme kuitenkin miehen kanssa puhuneet asioista paljon. Olen paasannut hänelle, miten olen hyvin tietoinen omasta reviiristäni ja tottunut olemaan yksin. 
Kuitenkin, kaipaan häntä lähelleni ja olen jo alkanut unohtaa kaikki sinkku-uhoamiset. Outoa.

Sinä hehkut
Äitini oli viikonloppuvisiitillä sitä mieltä (tietämättä miehestä), että olen onnellisen ja rauhallisen näköinen. Hyvä ystäväni sanoi minun näyttävän tasapainoisemmalta ja onnelliselta. TÄH, näytänkö yleensä muka tasapainottomalta?!? Ihme tyyppejä. 
Oloni on kuitenkin ollut todella hyvä, jotenkin kevyt. Ehkä oman elämänsä jakaminen toisen kanssa keventää sen taakkoja. 

Kaikkea ei tarvitse jakaa
Meillä menee miehen kanssa ajatusmaailma hyvin yksiin. Kaverit ovat super tärkeitä ja näemme aina silloin, kun pystymme. Alkuhuumaa on, mutta me emme vedä sitä överiksi. Kummankin oma elämä elää myös. 

Elämä on aika kivaa. Ihastuminen on ihanaa. Hih.


Ja kaikki mukana tuleva mukavuus. Kheh.

Tiedän, että osa ajattelee paniikissa tämän olevan blogin surma. Ehhei. Jos tämä säätö muuttuu suuremmaksi, me muutumme mukana. Lupaan, että siitäkin tulee juttua (varmaan enemmän kuin sinkkusäädöistä), koska olen onneton tunari parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Voi kuitenkin olla, että ylleni laskeutunut blogisinkun kirous jatkuu ja sählään kaiken ihan blogin kunniaksi. Siitäkin riittää varmasti juttua. 

Katson kuitenkin tämän kortin ja ihanaa, että olette minun kanssani.
Anteeksi tälläinen ällösiirappiteksti (minun siirappiasteikkoni mukaan). Joku ensihuumasekoaminen. Hmmm. ROKKENROLL