tiistai 31. maaliskuuta 2015

Päiväkaffet eli sokkoreffit

Huomenna olisi taas uudet sokkotreffit. Tiedän kyllä miehen nimen, fiksuustason ja ammatin, mutta muuten olen pitänyt hänet pimennossa. Eräs kaveri vaatimalla vaati että kahville pitää mennä. 

Mikäs siinä. On kuulemma fiksu ja komea mies - niitä tuntuu olevan nykyään harvassa.

Tiesittekö muuten että päiväkahvit tarkoittavat (lehti-)ilmoituksissa prostituutiota? 

Suomisanakirja.fi:ssä sitä on kuvailtu näin: "Keittää päiväkahvit. Erik. prostituutioon viittaavissa kiertoilmauksissa, varsinkin sanomalehti-ilmoittelussa. esim. Nainen tarjoaa päiväkahvit varakkaalle herralle." 

Jos googleen laittaa hakusanaksi päiväkahvit, ilmestyy eteesi: Päiväkahvit rakastellen
#fiksujasiistimuttahimokas #asennoissa #suomi24 #varattuofcourse

Viattomuuteni kärsi taas. 


No, menemme kuitenkin miehen kanssa päiväkahveille joka ei tule sisältämään seksuaalista aktia. Harmi sinänsä. Olen siitä niin 100% varma, etten jaksanut edes sheivata. Jos olisimme menneet syömään illalla ravintolaan, olisin kuulkaas sheivannut ja rasvannut ja lakannut varpaankynnet ja kaikkea. On kuitenkin ihan hyvä, ettei hypätä sänkyyn ensimmäisillä treffeillä ja vaikuteta kiimaisilta aavikkoruusuilta (typerä kuiva kausi). 

Mies muuten kysyi minua ulos ja päätti paikan! Pikkuhousut meni märäksi. Ensimmäinen mies puoleen vuoteen, joka osaa tehdä edes yhden pienen päätöksen. Hallelujah. 

Rakastan silti miehiä ja arvostan teitä ja kaikkea. Nyt on vain meneillään sinkkuuden hyväksymiskausi. Koittakaa kestää. #iwillalwaysloveyou #truelove 

Koska minulla ei ole instagramia, minun pitää kompensoida tuo ######## jossain muualla. 
#hähä #höhö #hihi

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pitäisikö (tinder)miehen tarjota?

Kävin eilen toisilla tinder-treffeillä!

Ei, ei sen ensimmäisen ujopiimän kanssa (joka poisti minut tinderistä treffien jälkeen tai vaihtoehtoisesti koko tinderin, koska menetti uskonsa naisiin), vaan erään uuden miekkosen kanssa. 

Tein yhden perusvirheen ennen tapaamistamme, nimittäin kyyläsin miehen facebookin. Sieltä löytyi outoja tykkäyksiä, noloa fanituksia ja huonosti otettuja kuvia. En pystynyt menemään tapaamiseen enää ajattelematta kaikkia asioita, en pystynyt aloittamaan puhtaalta pöydältä. En kuitenkaan googlettanut miehen nimeä ja se on jo saavutus! 

Tapasimme kuitenkin kahvilassa ja mies oli jopa muutaman minuutin etuajassa (iso plussa). Hänellä oli vähän huono ryhti (ääh) ja hän ei meinannut ensin tunnistaa minua (olenkin vielä kauniimpi luonnossa.. khehe). Profiilikuvassaan hän näytti pidemmältä ja paljon enemmän salilla käyneeltä. Ehkä se oli vanha kuva, koska ainakin haba ei niin iso enää ollut.

Päätin kuitenkin olla avoimin mielin liikenteessä ja niin huikkasin hänelle tervehdyksen. Kättelimme, esittäydyimme ja menimme sisälle kahvilaan. Olin jonossa ensimmäisenä ja tilasin ihanan, suklaisen ja kermavaahtoisen kahvikupposen. Maksoin sen itse. 


Periaatteessa nykynaisena maksan omat kahvikuppini ihan ylpeästi. Kuitenkin, jos mies pyytää minut ulos, on kohteliasta tarjota kahvi. Nämä ovat kuitenkin jo toiset tinder-treffit, joilla mies ei tarjoa. Eikä summa ole ollut viittä euroa suurempi. Luulisi, että työssä käyvillä ihmisillä on sellainen summa heittää. 

Jos mies on kysynyt minut ulos ihan livenä tai facebookissa/tekstarilla/soittamalla, aina hän on tarjonnut. Mietin tähän syytä. 

Ja keksin sen. 

Vanhoina hyvinä aikoina (eli kun tinderiä ei oltu vielä keksitty) mies joutui näkemään paljon enemmän vaivaa, jotta saisin pyydettyä naisen ulos. Ensin mies havaitsee kohteen joka kiinnostaa häntä. Ehkä hän on ujo, eikä kehtaa vielä kysyä naista treffeille. Hänen täytyy kerätä rohkeutta kysyä asiaa livenä tai selvittää naisen facebook tai puhelinnumero. Miehen täytyy ns. nähdä vaivaa. Kun kaiken työn, tuskan ja hylkäämisen pelon jälkeen nainen suostuu lähtemään kahville, totta kai mies tarjoaa sen. Hän haluaa varmistaa, että nainen ei heti livahda hänen otteestaan. Onhan hän tehnyt treffien onnistumisen eteen paljon.


Sitten ne tinder-miehet. Ensin mies selaa 100 kuvaa minuutissa ja painaa "tykkää" kaikille vähänkin hyvännäköisille naisille. Keskustelu menee suunnilleen näin (mies aloittaa):

Moi

No moikka

Mitäs kuuluu?

Ihan hyvää, mitäs sulle?

Ihan jees.

(Sitten puhutaan vähän koulusta/töistä, mistä päin on kotoisin ja harrastuksista.)

Tota, kiinnostaisko sua käydä joskus vaikka kahvilla?

Voishan sitä.

Okei, no mennäänkö vaikka paikkaan X?

Joo käy hyvin!

Nähdään siellä!

Sitten mennään kahville, eikä tarjota kahvia. Tilanne ei siis paljon eroa kavereiden tapaamisesta. Tilanne ei ole mitenkään erikoinen. Nainen ei tunnu olevan mitenkään erikoinen. 

Tietysti tällä ei pitäisi nykyaikana olla mitään väliä. Sen verran vanhanaikaisuutta minussa silti on, että jos mies tahtoo viedä naisen ulos, hänen pitäisi päättää paikka ja maksaa se perkuleen juoma. 

Joka tapauksessa mies paljastui minun makuuni hieman liian nörttimieheksi. Lisäksi hänestä oikein hehkui halu sitoutua ja hän tuli vähän liian lähelle. Ahdisti ihan pikkuisen. En siis taida tavata häntä enää. Kokemus oli kuitenkin mukava ja hänen kanssaan oli hauska jutella. 

HUOM! TÄNÄÄN ON VIIMEINEN HETKI OSALLISTUA KILPAILUUN!! JOTEN OSALLISTU, ÄLÄ LAISKISTU! 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Nainen jos on äkäinen, heitä suklaalevy

Tuolla lauseella on blogiini löydetty. Aika runollista. Jollain tavalla hyvin osuvaa. 

Ja ainakin minulla toimisi. 

Jos olisi mies, joka heittäisi sen suklaalevyn.

Ja seksiä antaisi joskus.

Paljon. 


Kuiva kausi on kyllä kuivakka juttu. Tilanne on ärtynyt siihen, että olen jo kahdesta hyvästä miespuolisesta ystävästäni nähnyt todella hekumallisen seksiunen. Kiva juttu hei. Nyt kun näen heitä, punastun ja kiihotun. Kiva juttu hei. Hehän ovat vain kavereita. 


Tilanne on ärtynyt myös niin pahaksi, että meinaan soittaa eräälle vanhalle yhden yön säädölle joka ilta. Tähän ei enää lelut auta. EI VOI TEHDÄ NIIN, ETTÄ ENSIN SAA SEKSIÄ JA SITTEN EI. Tämmöinen vaihtelu voi olla terveydelle haitallista. Pitäisi vieroittautua pikku hiljaa. 

Olen jutellut tinderissä eräälle ihan mukavan oloiselle tyypille. Näemme ehkä viikonloppuna kahvin merkeissä. En kyllä suostu antamaan enää kenellekkään tinder-mursulle kännykän numeroa, ellei olla menossa toisille treffeille. Kaiken maailman hiippareita. 

Luin muuten pitkästä aikaa kirjan! Anna-Leena Härkösen Ei kiitos. Kirja oli minusta jollain tavalla kiihottava. Aika paljonkin, melkein pehmopornoa. Hmmm... pitäisi saada oikeasti seksiä, eikä vain lukea ja nähdä unia siitä. 

KILPAILUSTA VIELÄ! Ihan mukavasti olette osallistuneet, mutta vielä lisää saisi tulla! Joten mars matkaan! Voin antaa pienen vihjeen, yksi vastaus löytyy oikealla esillä olevasta "Luitko jo?"-osiosta. 

Kilpailuun pääset tästä!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kilpailu!

Olen kipeä ja minulla on liikaa aikaa. Siksi päätin laittaa pystyy tämän kivan pikku kilpailun! Palkinnot sponsoroi huippukiva.fi, joten ne ovat vähän härskejä. Hups. 

Laitan tähän alle muutaman kysymyksen, jotka käsittelevät minua, blogia tai blogin tekstejä. Jos olet lukenut blogia alusta asti, sinulla on etumatkaa. Lähetä vastauksesti sähköpostiin: kummankinkaa@gmail.com ja laita otsikoksi Kilpailu. Älä mieluiten kirjoita tähän alle vastauksia, koska sitten muut näkevät ne. Voit kuitenkin kirjoittaa tähän alle osallistuttu tai vaikka neljännen kysymyksen vastauksen. 

Oikein vastanneiden kesken arvotaan 3 hienoa palkintoa! Aikaa on ensi viikon sunnuntaihin asti, eli 22.3.2015 klo. 23:59 asti. Voit osallistua, vaikka et olisi blogin virallinen lukija. 

Onnea kilpailuun!


Kysymykset:

1. Missä kirjoituksessa on seuraava lause: "Spagetti on valtavan eroottinen symboli ja tuo mieleen miehen ja naisen sukuelimet tai häpykarvoituksen."

2. Mitä tarkoittaa flunskautinen?

3. Mikä on neuvoni saada seksiä 99% varmuudella?

4. Mikä on sinusta paras kirjoitus? Voit myös kertoa miksi.

Voit myös kertoa kauan olet lukenut blogiani. Tämä kysymys on ihan vain uteliaisuudesta, sillä ei ole vaikutusta kilpailuun.

Palkinnot




Uuh beibe beiiibe. 

Lisäys! 11.3. Kilpailuaikaa pidennettiin viikolla, koska kiireet.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Olen nuori ja kaunis ja tyhmä

Jos kuuntelet tätä kappaletta samaan aikaan kun luet tekstiä, siitä tulee aika dramaattista. Mutta se on vain hyvä. Dramaqueen kunniaan. 

Olipa kerran nuori ja kaunis ja tyhmä Milja Joanna. Oli teinikesä, ihanan lämmin ja kuuma. Alasti polskuteltiin vedessä, istuttiin tuntikausia nurmikolla pää toisen sylissä ja pussailtiin auringonlaskun aikaan. Miten sitä jaksoikin pussailla niin paljon?

Sitten Milja Joanna alkoi ajatella. 

Virhe numero yksi. 

Entä jos tästä tulisikin muuta kuin kesäromanssi? Olimme olleet kavereita sitä ennen ja meillä on sama ystäväpiiri. Mies kuorsaa, entä jos en saa nukuttua seuraavaan kymmeneen vuoteen? Ahdistus. Mutta hei, mehän muutetaan kesän jälkeen opiskelemaan eri kaupunkeihin. Ei siis mitään hätää, kesäromanssi tämä olkoon. Ah.

Virhe numero kaksi.

Kappas. Pääsin opiskelemaan sittenkin samaan kaupunkiin kuin mies. Upsista. Vähän kyllä ahdistaa, mutta asiat kyllä menevät eteenpäin omalla painollaan. 

Näimme yhden kerran sinä syksynä. Jotenkin ajattelin, että mies kysyy ulos, mies ajatteli toisin päin. En enää tarkalleen muista puhuimmeko siitä, ettei suhteella ole tulevaisuutta. Minä en sitä ainakaan meille nähnyt. Yhteydenpito vain katkesi ja ajattelin sen olevan siinä. Oli koulu ja työ ja oltiin niin kiireistä että. 

Tuli seuraava kesä. Vanha suola hieman janotti. Piti ottaa yhteyttä ja sitten nähtiin. Mies oli vähän outo ja oli hänellä jo uusi tyttö kainalossa. Olin oikeasti onnellinen heidän puolestaan. Silti jokin miehen käytöksessä jäi vaivaamaan.

Tuli syksy. Laitoin viestiä, haluaisiko mies nähdä. Olisi kiva kuulla kuulumiset. Vastaus oli tyly eikä jättänyt paljon tilaa arvailulle. Miehestä oli parempi, jos emme näkisi. Satutin häntä, kuten muutkin naispaholaiset ja hän haluaa nyt kasata ajatuksensa. En tiennyt, että olin vahingossa loukannut miestä todella syvästi. Olin ajatellut, että suhde vain kuoli pois. 

Niin emme pitäneet yhteyttä moneen vuoteen. Kunnes vähän aikaa sitten lopetin suhteen Miehen kanssa ja olin allapäin. Mietin, ovatko kaikki miehet tuollaisia pikku sikoja ja muistin hyvät hetkemme hänen kanssaan, ihanan kesäromanssin. Sen naiivin ja nuoren intohimon. Laitoin hänelle viestiä, peläten yhtä tylyä vastausta. Sitä ei tullut, mies oli mukava ja päätimme lähteä kahville.

Mies perui tuntia ennen. Ei siinä mitään, sanoin että ilmoittaa kunhan tietää seuraavan päivän mikä käy.

Sitä ei koskaan tullut.

Muutama päivä sitten mitta paloi kaikkiin miehiin. Ensin huomaan facebookista, että Mies seurustelee. Vaikka piti saada olla niin yksin että tuitui vaan. Sitten tinderissä joku tollo aukoo päätään. Ystävät ympärillä parisuhteilee. Meni hermo siihen, että joku kesäromanssi edelleen kiukkuaa monen vuoden takaisesta, vaikka kaipaan häntä myös ystävänä.

Laitoin hänelle viestiä viimeisen kerran. 

Juttelimme ensin liibalaaba-juttuja ja lopuksi totesin, että jos sinä haluat nähdä niin laita viestiä. Minusta olisi mukava nähdä, mutta ymmärrän jos et halua. Tämä on viimeinen kerta kun kysyn, en sitten enää häiritse sinua. 

En ole niitä tyttöjä, jotka kerjäävät miehiä takaisin.

Haluaisin vain tietää mitä sinulle kuuluu. Miten onnistuin tietämättäni loukkaamaan sinua niin paljon, ettet monen vuoden jälkeen pysty katsomaan minua silmiin. Miten minulla voi olla sellainen valta?

Hän ei vastannut. 


Monesti olen miettinyt, miksi pilasin sen? Mutta ehkä meitä ei vain ole tarkoitettu yhteen.