sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Se ihana, ihana O



Orgasmi. 

Eräs nainen sanoi minulle kerran, ettei seksiä ole mitään järkeä harrastaa jos ei saa orgasmia. Toinen ihminen sanoi minulle, että seksi on aina hyvää, sai orgasmin tai ei. Josta tulikin mieleen lause:

Sex is like pizza
When it's good, it's good and when it's bad, it's still pretty good!

Ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, etten ole koskaan saanut kunnollista orgasmia yhden yön suhteissa. Se ei ole johtunut siitä, että mies olisi ollut huono. Tarvitsen itse vain jotain enemmän, että pystyn rentoutumaan ja heittäytymään. 

Ja on niitä yhden illan juttuja ollut, joissa mies skippaa kaikki lämmittelyt ja esileikit ja suoraan vain hevosen selkään beibi! Se on ihan kivaa. Ihan. Kivaa. Sitten miehet loukkaantuvat jos et saa. Huoh. Häpeäkseni täytyy tunnustaa että olen muutaman kerran joutunut turvautumaan feikkaukseen. 


(Tätä videota etsiessäni löysin ihan todella hyvän Real Life - version, tsekkaa video tästä! Miesten ilmeet! Voi luoja, hehehehheee. Hähä.)

Se sinkkuna olemisessa mättää eniten. Seksin epäsäännöllisyys ja aina alusta aloittaminen. Harvoin ensimmäinen seksikerta on yhtä hekumallinen kuin elokuvissa, on sähellystä, kumpikaan ei kerro mistä tykkää ja yritetään vain päästä alusta loppuun. Tämä nyt on tietenkin karkea yleistys, mutta itselläni kaikki ensimmäiset kerrat ovat olleet lähellä tuota. Jos taas päädytään toiseen kertaan.. ihan eri meininki. 
Itselläni oli kerran viikonloppusuhde. Ensimmäinen kerta oli ihan katastrofi, mutta toinen kerta oli parasta seksiä mitä olen koskaan saanut. Että silleen. 

Orgasmista on muutenkin tullut melkein pakonomainen suoritettava asia. Lehdissä lukee harva se päivä jotain vinkkejä ja yleistyksiä. Nytkin törmäsin jo vaikka kuinka moneen:


Lainaan artikkelista: "Chicagon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 75 prosenttia miehistä saa orgasmeja koko seksielämänsä ajan, kun naisilla vastaava luku oli vain 50 prosenttia."
Reilu kerho.

Oli aika mielenkiintoinen juttu.
Lainaan artikkelista: "Hekuman huipun jälkeen nainen esittelee jälleen itsensä, ja kertoo mitä kirjaa hän luki. Ja sitten nauraa lopuksi. Jokainen videolla esiintyvistä naisista nauraa."

Oli muuten hyvä kirjoitus!

Itse olen todella vaikeasti laukeava.
Olipa hassu lause!
 Mutta se on totuus. Yhden illan jutuissa tulee helposti ottaneeksi asenteen En edes yritä. Kyllä seksistä voi nauttia ilman orgasmiakin. 

Ja totuus on mitä enemmän sitä yrittää saada, sitä harvemmin sen saa.


Mutta jos saat sen, kannattaa tuulettaa.


tiistai 21. tammikuuta 2014

Rintsikoita ja alushousuja

Se hetki kun tajuat että olet ollut todellinen laiskapaska, joka ei ole jaksanut pestä pyykkiä. Huomaat että kaikki ihanat mummoalkkarit ovat likaisena ja kaapissa häämöttää yli-seksi-uuh-mamaa-stringit, jotka olet joskus ostanut koska pyllysi näyttää niissä mielettömän hyvältä.

Mutta kauneudesta pitää kärsiä ja siksi ne narut ovat suunniteltu todella epämukaviksi. Jos ne joutuu laittamaan jalkaan, se pilaa koko päivän. Niitä voi selkeästi pitää vain silloin, jos on menossa juomaan ja tietää että on humalassa. Silloin niitä ei välttämättä muista.

Arvatkaa kuka joutuu huomenna menemään pyykkituvalle klo. 08:00 aamulla? Jep.


Mutta se alushousuista. 

Miten vaikeaa on nykyään ostaa rintaliivit?!?

Menin tänää H&M:n alusvaateosastolle, kokeilin kymmenet rintsikat ja mikään ei sopinut. 75C olivat liian pienet, 75D sai rinnat sojottamaan sivuille. Paras kokoni taitaa olla 70D, mutta sitäpä ei saa mistään. Eipä tietenkään.

Kävin kerran oikeassa rintsikkakaupassa. 

Marssin kauppaan peloissani ja kysyin myyjältä apua. Myyjä vei minut sovituskoppiin ja kysyi kuppikokoani. Vastasin epäröiden että noin 75C. Myyjä katsoi tissejäni ja totesi ettei todellakaan. Sitten hän lähti kauppaan etsimään sopivia.

Olin aivan varma, että hän tuo koon 75AAAA ja sanoo että olen koko elämäni elänyt siinä uskossa että minulla edes olisi rinnat. Paniikissa yritin tarkkailla mitä murrosikä on jättänyt minulle, kun myyjä tuli takaisin. "Tuossa olis 70E", hän sanoi ja löi VALTAVAT rintaliivit käteeni. Purskahdin nauruun ja sanoin että vieppä nuo takaisin. Myyjä kuitenkin jankkasi niin kauan, että suostuin kokeilemaan ja yllätys oli kova. Päällä ne olivat ihan sopivan kokoiset. Tai eivät ihan, myyjä haki minulle lopulta koon 65F ja ne istuivat. 

Ostin ne, koska hinta oli "vain" 40€ ja pidän niitä juhla-asujen kanssa. Vaikka ne ovat sopivat, ne ovat sen verran laajat että näkyvät monien toppien kaula-aukosta. Mutta ainakin minulla on yhden "oikeat" rintsikat.

Ryhdyn kohta tosin kulkemaan ilman rintsikoita pitkin katuja, jos H&M ja muut halpavaatekaupat eivät tee minulle sopivia lappuja. PRKL. Näytin kirjaimellisesti tältä, kun kuumissani hiki valuen vaapuin kaupasta ulos:


Olitte muuten ihanasti vastanneet oikealla oleviin kyselyihin! Kiitos aktiivisuudesta!

P.s. Olen käynyt sen sokkotreffimiehen kanssa taas ulkona. Khih. Tosin nyt hänestä ei ole kuulunut vähään aikaan. Hmp.


perjantai 17. tammikuuta 2014

No Drama Queens


Päätin tänään alkaa tietoisesti välttelemään draamaa. 

Osaan olla joskus todellinen drama queen, saada ahdistuskohtauksia ja karata mahdollista parisuhdetta Singaporeen. Olen nyt perjantain jälkeen nähnyt sokkotreffimiehen kahdesti - kävimme kerran kahvilla ja eilen vietimme iltaa yhdessä. Jäin hänen luokseen myös yöksi, mutta tällä kertaa olimme kuin todella siveelliset sipulit. Lisäksi minulla ei ollut kasvojenpesuainetta mukana, joten jouduin pesemään kasvot miesten suihkusaippualla. Naamani haisee vieläkin mieheltä.
Lähdin aamulla kotiin väsyneenä ja hämilläni. 

Miksi väsyneenä jos olimme kuin siveyden sipulit?

En tiedä mikä siinä on, mutta en osaa nukkua toisen ihmisen vieressä. Kaikki häiritsee: liikkuminen, tuhina, kuorsaus, hengittäminen, toisen lämpö, mahdollisen seksin ajattelu.. Nukun vain niin paljon paremmin yksin. Yksin. Omassa ihanassa sängyssäni, oman ihana peittoni alla, omalla ihanalla tyynylläni. Yksin. 

Ehkä se on vain tottumiskysymys, tai sitten en totu siihen koskaan ja heti kun pääsen naimisiin ilmoitan miehelle että haluan oman huoneen. Hähä. 

Miksi hämilläni?

En ole pitkään aikaan tuntenut miestä kohtaan näin. Enkä tiedä onko se hyvä asia. Jollain tavalla mies on niin kaveri kuin olla ja voi, mutta toisaalta hän on myös kaikkea muuta kuin kaveri. En tiedä mitään, en osaa ajatella mitään ENKÄ STRESSAA MISTÄÄN! Ja se on kuulkaa uutta se! Hyvä asiahan se on, mutta jotenkin tuntuu että tästä suhteen kehittymisestä puuttuu jännite. Äh, en tiedä. Ehkä meistä tulee vain friends with benefits - ihmisiä. Tai sitten jotain enemmän tai vähemmän.

Tiedän vain sen että en jaksa stressata enää mistään, olen siis kaikkien yläpuolella loistossaan elävä rakkauden ylijumalatar.


HUOMIO!

Melkein unohdin! Tuohon oikealle on ilmestynyt taas uusi kysely elämäntilanteesta. Olisi kiva jos vastaisitte, koska olen kyylä ja minua kiinnostaa kaikkien asiat. Kiitos.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Keep Calm & Love Monday



Niin palasi arki tämänkin naisen elämään. Tosin viikonloppu oli aika normaali - nukuin paljon enkä tehnyt mitään erikoista (lue: en saanut tehtyä mitään mitä olin suunnitellut). Kuitenkin perjantai oli hyvä päivä, olin nimittäin sen sokkotreffimiehen kanssa treffeillä. Hän sai viimein pyydettyä minut ulos, tai oikeastaan hänen luokse.

Ajattelin että ehdin hyvin käydä vielä jumpassa ennen miehen luokse menoa ja hikoilinkin tunnilla kuin pieni sika. Kävin tietysti salilla suihkussa ja siinä hiuksia kuivatessani huomasin työntekijän siivoavan suihkua. Ketään muuta ei näkynyt missään. Kysyin työntekijältä viattomasti moneltas tämä paikka menee kiinni? Nainen katsoi minua ärtyneesti ja sanoi että kymmenen minuuttia sitten. No niin. Se siitä ajasta saada itseni näyttämään seksikkyyden jumalattarelta ja seireenien seireeniltä. Äkkiä tukka kuivaksi, meikkivoide, puuteri ja ripsari naamaan, varmistus että vaatteet on oikein päin ja ulos. Miehen kämpille tultuani ehdin onneksi tarkistamaan vielä hissin peilistä että näytin siedettävältä.

Mies oli laittanut minulle ruokaa. Siis ruokaa. Ihan oikeaa ruokaa. Viimeksi kun mies vaivaantui laittamaan minulle jotain, se taisi olla krapula-aamun krapulanuudelit. Lisäksi hän oli ostanut punaviiniä. Ah ja oih. Söimme hyvin ja kerrankin onnistuin syömään siististi tai siltä ainakin minusta tuntui. Voi olla että näytin taas tältä


mutta mies ei ainakaan heittänyt minua ruoan jälkeen ulos. 

Sen jälkeen joimme lisää punaviiniä ja katsoimme elokuvaa. Juttelimme paljon kaikesta mahdollisesta eikä hiljaisia hetkiä tullut. Punaviinipullon jälkeen jatkoimme vielä muutamalla kaljalla ja yht'äkkiä huomasimme että kello on jo puoli kaksi yöllä. Olin pyörällä liikenteessä ja sää oli aivan kamala, joten sovimme että voin jäädä sohvalle nukkumaan. Tämä oli siis miehen ehdotus. Ollaanpa sitä niin herrasmiehiä että. Ihan söpöä se oli. 

Jatkoimme vielä juttelua ja asia johti toiseen (kts. edellinen postaus). Se tuntui hyvältä ja oikealta. Heräsimme aamulla sylikkäin ja mies ehdotti että jäisin hänen luokseen vielä täksi päiväksi. Halusin kuitenkin kotiin, punaviinistä oli jäänyt pieni päänsärky ja muutenkin olo oli turvonut. 

Hän suuteli kun erosimme ja menin kotiin hymyssä suin. Illalla mies laittoi vielä viestin, eikä minua edes ahdistanut! Mieletöntä.

Sitten tuli sunnuntai.

Katsoin koomassa Greyn anatomiaa ja siinä oli eräs kohtaus jonka jälkeen pieni aivopiru heräsi mutisemaan korvaani ajatuksia joita en olisi halunnut ajatella (jos haluat katsoa kohdan youtubesta, klikkaa tästä). Siinä puhuttiin ensisuudelmasta ja sen tärkeydestä.

Minä en edes muista mikä oli minun ja sokkotreffimiehen ensisuudelma. Varmaan se tapahtui vähän ennen seksiä. Oliko virhe mennä sänkyyn ns. ensimmäisillä treffeillä? Olimmehan jo muutaman kerran nähneet, mutta nämä olivat ne viralliset. Mies oli ensiksi sitä mieltä että haluaisi odottaa, mikä oli minulle ihan okei. En vain voi jumalalliselle seksikkyydelleni mitään, että jossain vaiheessa mies vain ei jaksanut enää odottaa. En vietellyt (no ehkä ihan vähän vaan) mutta miulle se oli vain pientä flirttiä jonka ei olisi tarvinnut mennä pidemmälle. Totuus myös on, että olin ollut aika pitkään ilman. Siis liian pitkään. Vaikka mieleni olisi ollut järkevä, kroppani oli kuin aikapommi. Joten eiköhän tämä olisi tapahtunut joka tapauksessa. 


Ajatteleminen on kyllä pahinta mitä ihminen voi tehdä. Kun ajattelee, alkaa lietomaan ja kun alkaa lietsomaan, kehittää draamaa. 

En vain pysty olemaan ajattelematta oliko se virhe? Meillä ei tule enää olemaan sitä taianomaista ensisuudelmaa tai ensimmäistä rakastelua. Takana on vain hiprakkainen pusuttelu ja pano.  Olen nimittäin ehkä vähän ihastunut. Ihan vähän vain. Siitäkin on aikaa, kun kukaan mies olisi tuntunut näin hyvältä ajatukselta. 

No, elämä on ihmisen parasta aikaa ja kaikesta oppii, eiks jeah.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Psst!

Minulla oli eilen treffit. Olen aivan poikki, joten kerron siitä myöhemmin. Nyt haluan jakaa vain tämän:


Ja jostain kumman syystä myös tämän, törmäsin siihen äsken ja nauroin ehkä kymmenen minuuttia:


Aaaahhahahaaaaa en kestä. Hyvää lauantaita. 


perjantai 10. tammikuuta 2014

Once upon a time

Olipa kerran eräs tyttö. 

Tämä nuori ja kaunis tyttö rakastui poikaan. Poika oli myös nuori ja erittäin komea. Suhde oli myrskyisä alusta lähtien, ensimmäistä kertaa elämässään tytöstä tuntui että hän joutui taistelemaan pojan huomiosta. Jollain tavalla tämä tyttö nautti siitä tunteesta, siitä ettei poika ei ollut itsestäänselvyys. 

He alkoivat seurustella ja kaikki tuntui hyvältä. Riitoja tuli silloin tällöin, mutta aina ne sovittiin. He olivat unelmapari, kaunis tyttö ja komea poika. Kuitenkin jokin oli muuttunut. Ei, mikään ei ollut muuttunut - tyttö vasta nyt heräsi siihen mikä poika oli alusta asti ollut. Mitä hän ei ollut rakkaudeltaan nähnyt.

Tämä ei ollut mitään suurta. Pieniä tekoja joita poika ei tehnyt. Pieniä tekoja joita poika teki. Pieniä asioita jotka hän jätti sanomatta. Oletus, että tyttö on aina siinä. Odottamassa häntä. 

Silti suhde toimi, he rakastivat toisiaan ja yrittivät muuttua. 

Eräänä päivänä poika tuli kotiin humalassa. Tyttö raivostutti häntä ja hän huusi tälle. Sanoja joita ei enää takaisin saa. Myöhemmin poika pyysi anteeksi ja tyttö antoi. Kuitenkin asia jäi painamaan mieltä, ilkeät sanat surisivat korvan juuressa kuin ampiainen -  valmiina pistämään. 

Suhde jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes tyttö heräsi. Heräsi siihen, että tämä suhde oli ollut ihan hyvä jo pitkän aikaa. 

Olemme nuoria, pitäisikö "ihan hyvän" riittää? Miksi emme ottaisi ihmistä, joka osoittaa rakkautensa pienillä teoilla joka päivä? Miksi emme ottaisi ihmistä, joka näyttää muille miten paljon hän meitä rakastaa? Miksi emme ottaisi ihmistä, joka muuttaa ihan hyvän suhteen jännittäväksi? Miksi emme ottaisi ihmistä, jonka kanssa "ihan hyvä" - kausi jäisi vain kaudeksi?

Tyttö sanoi nämä sanat pojalle. Poika katsoi tyttöä ja nauroi. Oliko tämä tullut hulluksi? Ei tuolla maailmassa ole ketään muuta, joka rakastaisi häntä yhtä paljon kuin poika. Et saa ketään parempaa. 

Tyttö katsoi poikaa vielä kerran ja hymyili: Olet väärässä. Tiedän yhden ihmisen, joka rakastaa minua enemmän kuin kukaan toinen.

Kuka muka, ärähti poika. 

Minä.



tiistai 7. tammikuuta 2014

When someone reads your message

but doesn't reply:


Kaikki varmaan muistavat kultaiset ajat muutama vuosi sitten, kun lähetettiin vain tekstiviestejä ja sähköposteja, joissa ei näkynyt oliko kukaan nähnyt sitä vai ei. Muistan ala-asteen kauhunhetket, kun olin laittanut ihastukselle viestin ja sitten kuumeisesti odotettiin milloin tämä vastasi. Jos vastausta ei koskaan tullut, selitys keksittiin aina. Milloin puhelin oli jäänyt auton alle, milloin se oli tippunut järveen. Myös tekstareiden katoaminen matkalla oli hyvin todennäköistä.

 Kerran yläasteen alussa olin todella rakastunut monta vuotta vanhempaan poikaan. Selvitettiin ystävän kanssa jätkän puhelinnumero ja laitettiin tälle viesti. Kun vastausta ei kuulunut ja rauhaa ei saatu, laitoin ystäväni soittamaan pojalle omasta puhelimestaan tuntemattomalla numerolla "väärä numero, sori" - puhelun. Pitihän meidän selvittää oliko puhelin vaikka traagisessa onnettomuudessa hajonnut palasiksi, eikä poika voinut vastata elämänsä naiselle. Siis minulle. Poika kuitenkin vastasi, ystäväni sai sanottua vakavalla naamalla sori ja löi luurin korvaan. Sen jälkeen naurettiin naama mutkalla, kunnes tajuttiin että pojan kännykkä ei ollut rikki. Saamarin kusipää! Myöhemmin oli todella noloa kohdata poika, vaikka siitä ei koskaan enää puhuttu.

Nykyään on kaikki helpompaa - ja pahempaa. Facebook ja WhatsApp kertoo sinulle tasan tarkkaan milloin lähettämäsi viesti on nähty. Nähty 14:26 huutaa silmillesi ja pakoon et pääse. Lisäksi WhatsApp kertoo myös sen, milloin kiinnostuksesi kohde on käyttänyt sitä. Nähty viimeksi tänään kello 05:55 - ahaa! Mies on siis ollut lauantaina juhlimassa. Ja mennyt myöhään nukkumaan. Entä jos sillä on ollut joku pitkäsäärinen muija? Miksei minua pyydetty mukaan? Millä porukalla se on mennyt? 


Tieto lisää tuskaa, sano sananlasku.

Nyt kun tutustuminen ja deittailu on siirtynyt nettiin ja puhelimiin, suurimmat keskustelut ennen kunnollista tutustumista käydään somessa tai tekstareiden välityksellä. Harvat enää uskaltavat soittaa ja tulla juttelemaan kasvotusten. Itse yritän mahdollisimma pian nähdä livenä, tekstareissa yms. tulee helposti olo että toinen yrittää liikaa. On liikaa aikaa ajatella vastausta, jolloin siitä voi tulla laadittu ja outo. Soittakaa ihmiset vain rohkeasti ja menkää kaduilla juttelemaan. Se voi olla todella mukava yllätys kummallekkin osapuolelle!

Vielä yksi paasaus Nähty - kiukuttelusta. Minulla on eräs naispuolinen ystävä joka ei koskaan, ei koskaan vastaa heti viesteihin. Luultavasti ei ollenkaan. Näen aina että hän on nähnyt ne, mutta vastausta ei kuulu. Sanoisin että se on vaikuttanut huonosti kaverisuhteeseen, en jaksa pitää tähän ihmiseen enää yhteyttä. Onko se niin vaikeaa vastata edes OK?  Näköjään on.


maanantai 6. tammikuuta 2014

Sinkkuvuosi 2013

Kun joulu on, kun joulu on...

ohi

Olen hengissä! Tiedän että teiltä meinasi jo usko loppua, mutta äidin lihapatojen äärellä vietetty aika oli ruumiillisesti niin raskasta etten ehtinyt tehdä mitään muuta kuin syödä.


Hmm, joulu meni siis sukulaisten kanssa ja täytyy häpeäkseni myöntää että uusi vuosi myös. Ei, en mennyt yökerhoon vaan söin hyvin perheen tekemää ruokaa, join lasin paljon kalliimpaa skumppaa mitä itse olisin voinut ostaa ja menin nukkumaan yhdeltä. On siinäkin teillä sinkkublogin kirjoittaja. 

Mutta uusi vuosi ja uudet kujeet! Ajattelin tehdä tähän pienen vuosikatsauksen (ja koska olen jo viime keväästä ja kesästä tehnyt sellaiset, jatkan syksystä. Niihin kirjoituksiin pääset tästä ja tästä!)

Syksyn 2013 saldo deittimaailmassa:

- 4 kiinnostumista miesten osalta (olen ihana, kaunis, seksin ylijumalatar!)

- 1 humalassa vierellä nukkuminen yhden yllä mainitun miehen kanssa (hmm tilanne oli mikä oli. Jos et muista, klikkaa tästä)

- 5 kiinnostumista miehiin minun osalta (en olekkaan nunna! Tai aseksuaali. Hyvä hyvä)

- 1½ mahdollista suhteen kehittymistä ylläolevien miesten osalta (erinomaista)

- 1 rukkaset yllä olevan ylimielisen, pienen omaavan miehen osalta (no joo joo, ei oikeesti. Jos ei nappaa niin ei nappaa ja on miehessä vika. Hehe. Klikkaa tästä ja tästä)

- 2 miehen samanaikainen yritys sekoittaa elämäni (miksi aina samaan aikaan? Pyh ja pah)

- 2 treffit (joiden matka päättyi niihin)

- 10000000 kiinnostumista tuntemattomiin miehiin yökerhoissa jotka eivät johtaneet mihinkään suurempaan (möh. Ja summa on ihan varmasti oikea.)

- 1 vahinkoisku vuonna 1995 syntyneeseen poikaan (oppia ikä kaikki)

- Ehkä yksi ilmainen drinkki baarissa (ja mihin on kaikki herrasmiehet kadonneet?!?)

- 1 onnistunut sokkotreffi (hyvä hyvä, katsotaan mitä tapahtuu!)

- Tunnuksen luominen Suomi24 sivustolle (jep jep)

- 0 tuntia treffejä suomi24 sivuston miesten kanssa (niin.. saamattomuus on lahja)

- 1 todella humalapitoinen ilta, josta en muista mitään muuta kuin vessaan oksentamisen ja sen että lauloin karaokea (ja tästä ei sitten sen enempää.)

- 2 hyvää ystävää jotka ovat yhä sinkkuja kanssani (ihanaa, en ole yksin!!!!!!!!!)

- 2 uutta vauvaa kaveriporukassa (omg)

- aika monta omalla rahalla ostettuja drinkkiä vieläkin

- 1 henkonen tupakasta (hmp)

- 1 lisäkilo joulusta (olen siis todella ymmälläni! Koko loman vedin ruokaa napa kireänä ja tässä tulos?!)

- Ainakin 4 hölkkälenkkiä (mene itse Suomen syksyyn juoksemaan)

- 1 ostettu kuntosalikortti tälle keväälle (jonka aion myös käyttää)

- 0 h ja 0 min seksiä (ei ole sanoja kuvaamaan tätä traagisuutta)

- Liian monta tuntia omaa kivaa (hihi)


Mutta hyvää uutta vuotta kaikille, olkoon vuosi 2014 täynnä iloa, positiivisuutta ja seksiä! Tehdään tästä yhdessä hieno vuosi!