perjantai 29. marraskuuta 2013

Voihan uni minkä teit

Olen siis tehnyt tietoisen päätöksen olla hyppäämättä kenen tahansa sänkyyn. Känni-illan jälkeen käperryn mielummin oman peiton alle, enkä halua herätä jostain 20km päästä rupuisesta yksiöstä onkien alushousuja vessanpöntöstä. 

Minulla on meneillään elämäni pisin kuiva kausi.

Se on kurjaa, kurjaa, kurjaa.. ja oikeastaan aika antoisaa. 

Seksittömyyden hyvät puolet:

- Et voi saada tauteja
- Et voi saada vauvaa
- Mitä pidempään olet ilman, sitä vähemmän tekee mieli. Paitsi että joskus tulee ihmeellisiä sadekausia
- Suklaa on ihan hyvä korvike
- Kynnys tutustua seuraaviin liikkeisiin pienenee: HuippukivaKaalimato
- Et voi saada huonon seksin kokemuksia
- Nukut pidempiä öitä
- Lakanoita ei tarvitse vaihtaa ihan niin usein
- Sinun ei tarvitse keksiä tekosyitä jos et halua
- Sinulle jää iltaisin enemmän omaa aikaa, voit lukea esimerkiksi suuria klassikkoteoksia ja sivistää itseäsi
- Voi myös tutustua itseesi rauhassa ja olla hyvin itsekäs. Juuri sillä tavalla.
- Sinulla menee vähemmän rahaa koska saat syödä ostamasi aamupalan ihan itse

Jos saat seksiä:

- Jos haluat vauvan, se on suhteellisen tarpeellista
- Jos sitä on melkein koko ajan saatavilla, niin sehän on ihan parasta
- Suklaata ei tee enää niin paljon mieli ja seksihän itsessään kuluttaa kaloreita
- Voit ottaa kuivana kautena ostamasi lelut mukaan
- Voit saada huonon seksin kokemuksia, mutta voit ottaa (ja antaa) oppia.
- Nukut vähemmän, mutta se on ihan riittävästi.
- Sinä luultavasti haluat usein koska mitä enemmän saa, sitä enemmän haluaa
- Et lue iltaisin niin paljon, MUTTA KETÄ KIINNOSTAA? Saat seksiä.
- Koska olet oppinut itsestäsi paljon, voit olla erinomainen opettaja
-Jaatte yhdessä aamupalan, seksin jälkeinen hehku ihollanne. 

Joo. En kaipaa seksiä ollenkaan.



Ai niin! Unohdin melkein alkuperäisen blogikirjoitukseni, eli sen mihin otsikko viittaa. Olen nyt kahtena peräkkäisenä yönä nähnyt niin hekumallisia seksiunia, ettei mitään rajaa. Omituinen tunne herätä aamulla virne naamalla ja pieni kutina mahanpohjassa. Melkein (ei ihan, mutta) sama tunne kuin seksin jälkeen. Paitsi että ainakin minun unissani oli aika vähän itse aktia, enemmän ne pyörivät sellaisen kiusoittelun ja odotuksen ympärillä. Ah ja voih. Ihana alitajuntani.

Googletin vähän unien tulkintaa (vaihteeksi) ja löysin Rakkaudeksi.fi: n sivuilta seksin tulkintaa unissa. Tykkään esim. tästä tulkinnasta:

"Spagetti: Spagetti on valtavan eroottinen symboli ja tuo mieleen miehen ja naisen sukuelimet tai häpykarvoituksen. Jos uneksit rypeväsi pasta-ammeessa tai huomaat, että pitkät hiuksesi ovat muuttuneet spagetiksi, voi se ilmentää tarvetta tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi."

Ahahahahaha okei. Pasta-amme. Ehehe.
 En myöskään ymmärrä sitä, että fallos- ja naissymboleitä nähdään ihan joka asiassa, kuten avain ja lukko, torni, savupiippu, kukkaro, laukku, banaani... Siinä saa olla jo todella puutteessa, että alkaa nähdä sukukalleuksia kaikkialla. 

Eipä minulla muuta. Hyvää (ja joillekkin antoisaa) viikonloppua!


perjantai 22. marraskuuta 2013

Sinkkubingo

Mistä tietää, onko ensimmäisillä treffeillä ylittänyt haamurajan?
 Rajan jonka ansiosta olet ansainnut paikkasi seuraavalle kierrokselle - toisille treffeille?

Pelataanko ensimmäisillä treffeillä jonkinlaista sinkkubingoa? Kun tarpeeksi monta kriteeriä on täyttynyt, voi huokaista helpotuksesta. 
Bingo - haluan nähdä tämän naisen uudestaan. Sama tietenkin toisin päin. 

Vastaako sinkkubingon numeroita sitten ihmisen ominaisuudet? Luonne, ulkonäkö, tyylitaju, asiat joista puhuu, mikä kiinnostaa, ikä.. lista on loputon. Mutta onko se reilua? Pitäisikö mahdollisuus antaa vaikka bingoa ei ensimmäisellä kerralla tulisikaan? 

Mikä on sitten haamurajana? Jokainen ihminen voi mielessään päättää haamurajastaan, mutta minusta se pitäisi olla suhteellisen alhainen. Ei kenelläkään ole muuten mitään mahdollisuuksia. 

Annetaan ihmisille mahdollisuus mahdollisuuteen, oraakkeli-Milja the armollinen on puhunut.

Kaikki tämä siis siitä syystä, etten näköjään ylittänyt viime kertaisen treffini haamurajaa. Tuntuu helvetin hienolta. Mutta onneksi maailma on täynnä miehiä ja deittailu on niin kauhean mukavaa ja antoisaa.

Kostaakohan universumi minulle? Niin monta kertaa kuin olet itse pakit antanut, annettakoon pakit myös sinulle. 

Onneksi olen kypsä aikuinen ja otan tilanteen todella asiallisesti. 

MIKSI OI MIKSI SAIN PAKIT?!? OLENKO LIHAVA VANHA LEHMÄ? Missäköhän mies asuu, voisin sen verran joustaa opiskelijabudjetista että voisin ostaa kennollisen kananmunia... tykkääköhän miehet pestä ikkunoita?

Lisäksi minulla on elämäni pisin kuiva kausi meneillään. ENNÄTYS. Jippii. Toivottavasti en koskaan, koskaan riko sitä. 

Mutta onneksi asioita voi katsoa monelta eri kantilta:


Hiljaisuus


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Rakkaudestako se hevonenkin potkii?


Se tunne kun vastakkainen sukupuoli saa sinut raivon valtaan. Se pieni vit**ilu ja ainainen kiusaaminen harmittaa, varsinkin jos ei ole varautunut laittamaan vastaan. 

Kuitenkin minulle on monesti käynyt niin, että myöhemmin on selvinnyt kliseinen asia:

Kaiken takana on rakkaus.

Itse en tätä harrasta, mutta miksi miehet yrittävät saada naisen huomion kiusoittelun kautta? Esimerkiksi jos sanot naisen juuri värjättyjä hiusia keltaiseksi, se ei välttämättä ole paras mahdollinen keino saada naista lähtemään kanssasi ulos. 

Ovatko jotkut miehet vain niin ujoja, etteivät keksi mitään muuta lähetymistapaa kuin nälviminen? Pieni kiusoittelu ei ole koskaan pahaksi, mutta tiettyä rajaa ei saa ylittää tai toinen pahoittaa mielensä.

Olen itse todella kärkäs ihminen ja saatan joskus sanoa jotain mitä en todellakaan tarkoita pahalla. Mutta jos olen kiinnostunut jostain ihmisestä, ei mieleeni tulisi ollenkaan alkaa nälvimään ja kiusoittelemaan vääristä asioista. Onneksi suurimman osan pystyy unohtamaan aika nopeasti.

Kuitenkin jotkut asiat saattavat jäädä kummittelemaan mieleen vielä vuosiksi. Esimerkiksi muistan, kun yläasteella eräs poika sanoi minulle että minulla on iso nenä ja isot korvat. Tällainen herkkä murrosiän kukkanen meni asiasta ihan sekaisin, muistan että katsoin peilistä nenääni joka ikinen aamu enkä voinut edes kuvissa olla enää rennosti. Ajattelin vain jättinenäni valtaavan koko valokuvan. Hiukset pidin korvieni peittona seuraavat kaksi kuukautta. 

Poika oli tietenkin kiinnostunut minusta.

Tätä on kuitenkin tapahtunut myös sen jälkeen kun siirryttiin 20 iän toiselle puolen. Ennen vanhaan vedettiin tyttöjä letistä ja vielä tänäkin päivänä joku saattaa tulla ja kiskaista. Ärsyttävää. Enkä sano, ettei kiusoittelu olisi hyvä asia, oikein tehtynä se voi kasvattaa jännitteitä hyvällä tavalla ja auttaa saamaan toisen huomio. Mutta se vaatii taitoa ja ihmistuntemusta. Ulkonäköön liittyvät asiat kannattaa pitää positiivisina ja muutenkin liian henkilökohtaisuuksiin on turha mennä. Tämäkin riippuu tietysti ihmisestä, itse olen ollut todella herkkä. Nykyään kestän asioita vähän paremmin huumorin kautta, ehkä miehet ovat aistineet sen ja alkaneet sen takia vielä enemmän tehdä tuttavuutta kiusoittelun avulla. 

Harmi vain että minulla on aika terävä kieli ja jos sille päälle satun, mies lähtee häntä koipien välissä paikalta.

Osaan potkia takaisin.  


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ekat treffit?

Minulla oli eilen ehkä treffit. 

Tai mistä sen tietää onko treffeillä vai hengaileeko vain kaveripohjalta? Jos sitä ei tehdä selväksi? Monimutkaista. 

Treffit ovat muutenkin niin voimakas sana. Mieleen tulee heti romanttinen illallinen hienossa ravintolassa kynttilän valossa, kauniin musiikin soidessa taustalla. Elokuvissa aina treffit ovat syy pukeutua pikku mekkoon ja todella korkeisiin korkkareihin. 

Itse pesin jossain vaiheessa iltaa meikit pois ja vaihdoin farkut lökäreihin. Heti vain kaikki kortit pöydälle. Suomessa ei edes tunnu olevan "treffi"kulttuuria, ainakaan nuorten keskuudessa. Mielummin käydään yhdessä kävelemässä tai kahvilla. Tai kaljalla. 

Mutta palatakseni ehkä-treffeihini, olemme siis tutustuneet yhteisen ystävän kautta ja nähneet kerran aikaisemmin baarissa. Nyt sitten mies kysyi, voisiko hän tulla kylään ja ajatushan oli vallan mainio. Käytiin kävelemässä ja sen jälkeen hengailtiin kämpillä, juteltiin ja juotiin teetä. Kun hän lähti........ jännitys tiivistyy........... halattiin. 

Ei siis mitään käsitystä millä mielellä mennään. Mutta sehän tästä tekeekin jännittävämpää! Itselläni jäi mukava tunne mahanpohjaan. Oli kivaa. Ja se jätkä on muuten aika hyvän näköinen. Nam.

Hyvä minä ja kaikki jotka jaksavat deittailla! Jee jee elämä on kivaa!


Ai niin! Ja tietysti kun oltiin kävelemässä niin vanha säätöni kävelee vastaan. Sitä tekohymyn määrää.

P.s. Minun nettitreffijuttuni vähän lyssähti, ei yhtään viestiä vajaa viikkoon! Tosin syy taitaa olla iiiihan pikkiriikkisen minussa. No jaa. 


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Etsiikö nainen oman isänsä kaltaista miestä?

Isänpäivän kunniaksi puhutaanpa isistä. Ja muista miehistä.

Netistä löytyi muutama artikkeli jotka luin mielenkiinnolla:





Onko niin yksinkertaista, että hyvässä isä-tytär-suhteessa eläneet haluavat kumppanikseen miehen joka tuntuu yhtä turvalliselta kuin oma isä? Käy järkeen, jollain oudolla tavalla. Isä on meidän ensimmäinen roolimalli miehistä ja jos se tuntuu silloin turvalliselta ja hyvältä, miksi sitä ei hakisi myös loppuelämäkseen. 

Tai niin kuin elokuvassa Grease todetaan:
The only man a girl can depend on is her daddy.

Entä jos suhde omaan isään ei ole ollut niin yksinkertainen? Ehkä silloin etsimme täysin päinvastaista kumppania, tai kuten eräässä artikkelissa todettiin: Otamme isämme kaltaisen miehen koska tiedämme mitä odottaa. Vaikka se olisi huono asia. Eipähän tule yllätyksenä.

Miettikää, jos lapsuuden isäsuhde on niin voimakas asia! Se vaikuttaa miesvalintoihimme vielä monen kymmenen vuoden päästä, joko hellästi tökkii sinua oikeaan suuntaan tai vetää sinut huonoon miesvalintaan. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin, ehkä jopa vielä voimakkaampana. Olen nähnyt muutaman äidin pikku kultapojan jäävän poikamieheksi, koska kukaan nainen ei tunnu riittävältä oman äidin rinnalla. Me voimme siis tuhota omat lapsemme, vaikka emme tajua sitä. Luulemme vain rakastavamme heitä tarpeeksi. Vanhemmilla on niin mieletön valta, että ihan pelottaa. Onneksi aika monista kasvaa ihan tavallisia ihmisiä. Tai jotain. Ehkä hankin lapsia joskus. 

Luulin, että omat mieheni ovat aina olleet päinvastaisia kuin isä. Kuitenkin nyt ajateltuani asiaa, en ole enää varma. Olemme isäni kanssa liian samanlaisia, siitä syystä otamme useasti yhteen aika kovaankin ääneen. Minulla on maailman paras ja ihanin isä, mutta en tiedä kestäisikö omat pienet hermoni elämistä samanlaisen miehen kanssa kuin hän (tai minä). 

Tosin en voi sitää tossumiehiä, jotka eivät panisi hanttiin ollenkaan. 

Pulmallista. Missä on se kultainen keskitie?


Mutta maailman ihaninta päivää rakkaalle isälleni, johon voin aina luottaa 


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Parisuhde vs. Sinkkuus

Sain eräältä lukijalta hyvän vinkin vierailla Voice:n nettisivuilla lukemassa artikkelin: Sinkut varastavat muiden miehet ja 11 muuta yksineläjiin kohdistuvaa erehdystä.


Käydäänpäs pohtimaan väitteitä yksi kerrallaan.

HUOM! 
Alla oleva teksti edustaa vain minun omia näkemyksiäni aiheesta, eikä teksti näin ollen edusta muiden sinkkujen virallista kantaa. 

1) Sinkut tarvitsevat apua treffikumppanin löytämiseen.
Olen aiemminkin teksteissä raivonnut siitä, miten minua ottaa päähän kaiken maailman parittaminen. Jos haluan sokkotreffeille, pyydän sitä. Jos haluan että tavatessani ystävän mieskaverin, jolloin ystäväni heittäytyy omituiseksi (ja omasta mielestään hyvin parittajamaiseksi), pyydän sitä. Useimmiten sinkut haluavat tutustua itse uusiin ihmisiin. Totta kai jos kaverilla on hyvä ehdokas, sen saa tuoda näytille. Mutta senkin voi hoitaa hienotunteisesti, ettei suhde kariudu paniikkikohtaukseen ensimmäisestä kädenpuristuksesta. Esimerkiksi jos kaveri tutustuttaa minut johonkin mieheen, ensimmäisen viiden minuutin aikana ei ole suotavaa sanoa: Voi kun teidän lapsista tulisi kauniita. Itselläni yksi ihan potenttiaalinen suhteen alku kariutui juuri ystäviini, jotka vinkkailivat silmiään kuin kohtauksen saaneet. 

2) Sinkut bilettävät joka päivä tai ainakin hyvin usein.
Pariskuntia vain ärsyttää, että sinkut ovat vapaita tekemään mitä haluavat. Minäpä voi lähteä baariin tanssimaan neljään asti yöllä, ilman että joku urputtaa korvan juuressa. Tai soittaa kymmenen kertaa tunnissa kännykkään.
Jotkut sinkut voivat bilettää tavallista enemmän, koska haluavat tutustua uusiin miehiin tai koska haluavat yöseuraa. Seksiä kun ei ole saatavilla 24/7 (mitä epäilen kyllä parisuhteessakin eläville). Itse käyn ulkona aika harvoin ja baarista en jaksa iskeä enää oikein ketään. Olen kasvanut yli siitä, että aamulla pitää hiippailla krapulassa ulos tuntemattoman asunnosta ilman alushousuja (true story). Itse tykkään paljon enemmän istua vaikka pubissa punaviiniä (tai kaljaa) siemaillen ystävien kanssa, niin että pystyy jopa puhumaan. Mutta aika harvoin enää sitäkään tulee harrastettua. 

3) Sinkut saattavat varastaa muiden kumppaneita.
En usko että sinkut tahallaan iskevät varattuja miehiä. Ainakaan useimmat. Itse tulen hyvin juttuun miesten kanssa ja minulla on monta hyvää miesystävää jotka ovat parisuhteessa. Täytyy vain muistaa raja mitä ei saa ylittää. Uskon että sinkuilla on huono maine, koska parisuhteessa elävät miehet (jotka haluavat pettää) harvemmin iskevät parisuhteessa eläviä naisia. Kyllä sinkut ovat etusijalla ja sinkku ei voi tietää, onko mies moniaviollinen. Toinen teoria voi olla rakkaus. Rakkautta ei voi ennakoida ja joskus käy niin paska tuuri että rakastuu varattuun mieheen. Tietenkin pitää yrittää antaa olla, mutta jos mieskin vastaa tunteisiin.. Paska juttu mutta yläkerran ukolla saattaa olla omituinen huumorintaju.

4) Sinkut tahtovat viihdyttää muita kertomalla hullunhauskoja tarinoita treffeiltään.
No totta kai! Treffit ovat tunnetusti yksi parhaimmista tavoista nolata itsensä. Treffeillä sattuu ja tapahtuu, tapaa ihania miehiä ja sitten niitä aivan kammottavia. Jos parisuhteessa elävät saavat kertoa siitä miten kävivät yhdessä uimassa tai miten hienosti oma pieni kullanmurukoira pärjäsi agilityssä, miksi sinkut eivät saisi kertoa tarinoita omasta elämästään? Treffit nyt sattuvat kuulumaan siihen. 

5) Sinkut eivät ole yhtä kypsiä, vastuuntuntoisia eikä kehittyneitä kuin parisuhteessa elävät.
Vaatii suunnatonta kypsyyttä elää yksin ja vastuuntuntoisesti. Lisäksi vaatii suurta kypsyyttä, että ei ota ketä tahansa kaduntallaajaa omaan kotiinsa vain siitä syystä ettei halua olla yksin. Uskon että useat sinkut pärjäisivät paljon paremmin autiolla saarella itsekseen, kuin parisuhteessa elävä ihminen. Jos mies tekee kaikki "miesten asiat", ei naisen tarvitse opetella niitä. Jos nainen tekee esimerkiksi aina ruoan, miksi mies opettelisi kokkaamaan? Minä osaan kokata, vaihtaa pyörän kumin, siivota kämpän lattiasta kattoon, koota hyllyn ja tulen hyvin toimeen elektroniikan kanssa. HAH. Parisuhde puolittaa työn määrää (ainakin toivottavasti), joten aivoja ei joudu käyttämään niin paljon. Sinkkujen aivot ovat siis kehittyneempiä. HAH HAH.

6) Sinkut tekevät jotakin väärin, koska eivät ole löytäneet kumppania.
Voi olla. Saatamme olla liian nirsoja, sitoutumiskammoisia, sotkuisia, liian siistejä... Kukaan ei ole täydellinen. Voimme tehdä myös väärin siinä, että rakastamme omaa minuutta, tiedämme oman arvomme emmekä halua ketä tahansa nurkkiin pyörimään. Kuten olen jo monesti kirjoittanut. Uskon että jokaiselle on joku kenen kanssa viihtyy ja jaksaa olla. Josta tulee se paras ystävä ja uskottu. Ihmisiä elää maapallolla kuitenkin 7 miljardia joten vähän armoa etsintään.

7) Sinkut muuttuvat mustasukkaisiksi, jos heille kertoo olevansa rakastunut.
Tunnustan. Joskus saatan tuntea pienen mustasukkaisuuden pistoksen jos joku kertoo rakastuneensa. Mutta en ole mustasukkainen rakkaudesta. Olen mustasukkainen ystävästäni joka sen minulle kertoo. Tiedän että tulen osittain menettämään hänet sille miehelle ja se tuntuu pahalta. Ei enää sinkkuilua kahdestaan, miehistä jauhamista ja riehakkaita kännejä. Iloitsen ystävän onnesta, mutta murehdin kaiken muuttumista.

8) Sinkkujen elämä on villiä ja jännittävää.
Kerron teille eilisestä päivästäni:
Heräsin. Söin. Menin kouluun. Söin. Tulin kotiin. Söin. Katsoin telkkaria. Neuloin villasukkia. Söin. Menin treeneihin. Tulin kotiin. Söin. Menin nukkumaan.

9) Sinkuilla on takanaan lukemattomia yhden yön suhteita ja eeppisiä selibaatteja.
Minulla on oikeita todellisia yhden yön suhteita takana kaksi. Nämä ovat kestäneet siis todellakin maksimissaan yhden yön, eikä mieheen ole otettu enää yhteyttä. Sitten on pidempiä säätöjä, viikonloppuromansseja jne. Selibaatti.. jos ei halua harrastaa känniseksiä se taitaa olla kohtalona. Onneksi on olemassa omat kädet, mielikuvitus ja jopa huippukiva.fi. Useimmiten se on paljon parempaa kuin baari-illan jälkeinen väsynyt humalainen tökkiminen. Iltalehden sivuilla oli vähän aikaa sitten artikkeli asiasta: Itsetyydytys korvaamassa seksin? Voipi olla tai voipi olla olematta.

10) Sinkut haluavat kyläillä muiden luona, koska heidän omat kotinsa ovat sotkuisia poikamies- tai naisbokseja.
En usko että asuntoni olisi yhtään sen siistimpi jos täällä asuisi vielä mies. Jos mies ei rakasta siivoamista, uskoisin kämpän räjähtävän käsiin. Miesten puolesta en voi sanoa, mutta olen nähnyt muutaman sinkkumiesystäväni asunnon ja myönnän että se kaipaisi naisen lämmintä kättä.

11) Sinkut ovat aina käytettävissä lemmikkien tai lasten vahtimiseen.
Ja miksi parisuhteessa elävät eivät voisi vahtia lapsia tai koiria? Palveluksia on hyvä tehdä, koska sitten saa tarvittaessa myös vastapalveluksen. Ainakin toivottavasti.

12) Sinkut ovat yksinäisiä.
Parisuhde luo tiettyä turvaa. Jokainen tuntee varmasti joskus olevansa yksin, varsinkin näin marraskuun pimeinä hetkinä. Kuitenkin sosiaalinen verkosto ei ulotu vain kumppaniin, on ystävät, perhe, koulu, työpaikka, suku... On inhottavaa ajatella, että sinkkujen elämä olisi muka paljon huonolaatuisempaa kuin parisuhde. Esimerkiksi rakastan sitä että kotiin tullessani sytytän kynttilöitä, laitan rauhoittavaa musiikkia ja juon teetä istuen lempinojatuolissani. Se ei onnistuisi jos toinen mäkättäisi korvan juuressa. Myönnän että maailmassa kaikki tuntuu pyörivän rakkauden ympärillä. Mutta se voi olla myös rakkautta perhettä, ystäviä ja omaa itseään kohtaan. 


maanantai 4. marraskuuta 2013

Nettideittailua: Laiskottaa

Tämä nettitreffi-homma ei oikein ole lähtenyt käyntiin. En ole suostunut tapaamaan ketään livenä ja kaikkien miesten kanssa jutustelutkin ovat jossain vaiheessa vain loppuneet (minun toimestani). Totuus on, etten jaksa olla koko ajan ruudun ääressä ja asenteeni taitaa olla touhuun vähän väärä. Kirjaudun sivuille harvoin ja en anna itselleni edes mahdollisuutta syttyä miesten teksteistä.

MUTTA

otin äsken itseäni niskasta kiinni ja vastailin sopivasti viikon viiveellä miesten viesteihin. Katsellaan mitä tulee. Laittelen tähän alle vielä vähän tilastoja:

Lähetettyjä viestejä viimeisen kuukauden aikana: 35 viestiä 9 käyttäjälle
Vastaanotettuja viestejä viimeisen kuukauden aikana: 54 viestiä 15 käyttäjältä
Blokattuna: 1 käyttäjän blokkaamana
Lisäksi profiilissani on vierailtu 80 kertaa.


Ihan jees. Vielä pieni päivitys niistä oudommista miehistä. Ja kuvassa tämän hetkinen fiilis.
 Eräs mies aloitti keskustelun kanssani todella pitkällä viestillä, joka kuulosti siltä että se olisi ollut kopioitu jostain horoskoopista. Hän analysoi minua positiiviseksi ja elämän myönteiseksi joka on kokenut jonkun trauman nuoruudessa ja siksi muuttunut tällaiseksi. Lisäksi hän sanoi että olen sitoutumiskammoinen ja pelkään petetyksi tulemista. Lisäksi hän oli 100% varma että olen taiteellinen. Ja kaikki tämä on jaariteltu 110 sanan muodossa. En osannut vastata viestiin mitään muuta kuin: Täh?
Toinen minua lähestynyt mies meni suoraan asiaan. Hän lähetti 87 sanaisen viestin jossa kertoi kaikki oleellisimmat asiat itsestään ja ehdotti tapaamispaikkaa ja aikaa. Hänen profiilinsa suorastaan huusi omituisuutta (ei ollut edes profiilikuvaa) joten en vastannut. Enkä mennyt tapaamispaikalle. Vaikka hän varmaa olisi odottanut minua punaisen ruusun kanssa. Pah.
Ai niin! Olen ehkä tavannut ihan kiinnostavan miehen! Eikä se tapahtunut missään netissä. Vaan kaverin kautta (niin kuin se yleisimmin taitaa olla). Saa nähdä mitä tapahtuu, itsehän en aio tehdä aloitetta.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Flunskautiset

Mikä on inhottavampi olo kuin hirveä krapula, mahatauti tai suhteen loppuminen?

Vastaus: Flunssa + Kuukautiset samaan aikaan. Eli flunskautiset.

Kerron teille nyt muutamasta päivästäni täällä sängyn pohjalla:

- Selkää, mahaa ja kurkkua koskee, nenä putoaa kohta niistämisen voimasta.
- Purskahdan huutoitkuun todella herkästi ja niin yllättäen että säikähdän sitä itsekkin. 
- Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Sitten katsoin ohjelman Super Size Me ja olen potenut huonoa omaatuntoa.
- Olen jo suunnitellut viettäväni vuoden ilman roskaruokaa, alkoholia, epäterveellisiä elämäntapoja - kunnes tulee nälkä.
- Olen potenut myös huonoa omaatuntoa siitä, etten ole mennyt sovittuihin tapaamisiin koska olen kipeä. Tuntuu että olen laiska paska.
- Olen nukkunut väh. 11h joka yö. Se on hyvä juttu, en ikinä jaksa nukkua niin pitkään.
- Kävin kerran nettiprofiilissa mutta miehet ärsyttivät minua niin paljon että suljin selaimen saman tien. 
- Olen katsonut ainakin 4 elokuvaa ja lukemattomia tunteja TV-sarjoja.
- Söin kahdessa päivässä 3 pakettia niitä fetajuusto-snackpaloja. Ei hyvä.
- Olen lihonut varmaan 50 kg (en ole uskaltanut käydä vaa'alla).


Minä ja ruoka. Friends 4ever.

No ei, on tullut nyt katsottua kyllä niin paljon lihavuusohjelmia ettei ihan heti huvita mäkkäriin astella. Onneksi olen normaalipainoinen. 

Olen ollut koko syksyn ihan terve sen viimeisimmän flunssan jälkeen. Eli ihan ok että välillä kroppa haluaa palautua. Tänään tosin joudun menemään töihin, onneksi kuumetta ei enää ole. Huomennahan on Pyhäinmiestenpäivä! Tai Pyhäinpäivä se taitaa nykyään olla, muistan kun aina lapsina käytiin Karkki vai kepponen-kierroksella ja tehtiin aika ilkeitäkin jekkuja. Mitäs ei antaneet karkkia. 



HAPPY HALLOWEEN

Katsokaa sen kunniaksi vaikka Painajainen ennen joulua. Tai menkää baariin. Ihan sama.