maanantai 19. toukokuuta 2014

Ikisinkku vai ikuinen tyttöystävä?


Jokaisessa ystäväporukassa on vähintään yksi ihminen, joka ei vain pysy sinkkuna. Hän on aloittanut seurustelemisen ala-asteella, parisuhteet kestävät vähintään vuoden ja eron jälkeen sinkkuna olla max. kuukausi. Sitten taas ollaan parisuhteessa ja sanotaan ystäville: "Yritin ihan tosissani olla sinkku mut nyt kävi taas näin. Hihihihihihiihihiiiiiiiiii."

Tämä vielä menettelee. Ystävien puolesta ollaan aidosti onnellisia. Mutta siinä vaiheessa kun itse valitat miehen metsästämisen vaikeudesta ja ystävä sanoo: "Se tapahtuu kun vähiten sitä odotat. Niin kuin minulle kävi. Anna aikaa" oma olotila alkaa lähestyä tätä pistettä


Ymmärrän,ettei sitä voi ymmärtää jos on elänyt viimeksi sinkkuna kun hienoin asia oli pitää poikaa kädestä. 

Mutta olen tästä asiasta paasannut jo muutaman kerran, etten tällä kertaa aio paneutua siihen. Tarkastellaan asiaa toiselta kantilta.

Entä jos et ole ikinä viettänyt kunnon sinkkuelämää? Menetätkö jotain mikä kuuluisi kokea?

  • Yhden illan suhteet: Seksi voi olla todella hyvää tai todella, siis todella kammottavaa. Parisuhteessa se on turvallista ja luottettavaa (yleensä), mutta minusta ihmisen olisi hyvä harrastaa seksiä useamman kuin yhden ihmisen kanssa ja juuri irtosuhteiden muodossa. Niistä oppii itse ja ei jämähdä vain yhden seksi-tyypin ansaan. Saat rauhassa kokeilla ihmisten kanssa erilaisia asioita, fantasioita yms. Ei sitä kuitenkaan tiedä mikä kolahtaa kunnolla, ennen kuin kokeilee. Myönnän kuitenkin, että parisuhteessa syntyvä luottamus ja rakkaus ovat myös ihania ja tärkeitä asioita. Siksi erottaisin irtosuhde-seksin ja parisuhde-seksin ihan omiksi seksuaalisiksi seikkailuiksi. Kummatkin täytyy kokea mutta ei samaan aikaan.
  • Useat tyttöjen illat: Totta kai tyttöjen iltoja voidaan viettää useasti vaikka olisikin parisuhteessa. Puhun kuitenkin siitä todellisesta sinkkutyttöjen illasta, jolloin meininki on hurjaa, jutut härskejä ja ilta voi päättyä jatkoille ja - grrr - ja aamulla sitten walk of shame. En sano, että näiden pitäisi jatkua koko loppuelämän, mutta jos et ole koskaan sinkku et koskaan koe niitä pieniä (suuria) asioita joita sinkkuna tapahtuu. Lukuunottamatta jos olet syrjäytynyt sinkku ja juot punaviiniä yksin all night long.
  • Vapaus: tehdä mitä haluat, milloin haluat, missä haluat ja miten päin haluat. Ikuisena sinkkuna voin sanoa, että tästä on myös pitkäaikaisvaikutuksia. Minun on todella vaikea päästää ketään asuntooni asumaan. Olen ollut oman itseni herratar jo kauan, minulla on omat tapani asua. Onneksi olen sen verran nuori että uskon oppivani vielä asumaan miehen kanssa. Jos tämä oppii asumaan minun kanssani. Uskon silti, että jokaiselle tekisi hyvää asua edes vähän aikaa yksin, siinä on puolensa.
Tähän hätään en keksi enää muuta, teen postaukseen jatko-osan jos innostun. Hyvää viikkoa!

P.s. Löysin taas uuden hyvän biisin, käykää kuuntelemassa se tästä! Ei ihan perusjuttuja.




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kolmas pyörä, vapaa pyörä

En voi (taaskaan) ymmärtää miesten aivosolujen toimintaa. 
Tai tässä tapauksessa yhden miehen toivottavasti-edes-muutaman-olemassa-olevan pienen aivosolun yhteentörmäystä.

Tämä tarina alkoi jo melkein 1½ vuotta sitten

Tutustuin mukavaan kaveriporukkaan. Siellä oli eräs mies, oikein mukava mutta ehkä aluksi liian kaveri-tyyppi. Sain jossain vaiheessa kuulla, että mies olisi ollut kiinnostunut minusta mutta en ottanut sitä vakavasti. Miehellä oli nimittäin maine helposti "rakastuvana" humoristina. Hän oli yksi porukan hauskuuttajista, joten aina ei tiennyt oliko tämä tosissaan vai ei. 

Vuosi sitten huomasin viihtyväni yhä paremmin miehen seurassa, mutta kuulin hänen tapailevan jotain toista tyttöä. Olin asian kanssa täysin sujut, päätin pitää hänet hyvänä ystävänä. Kun hän ilmoitti deittailun loppuneen kyseisen tytön kanssa, päätin antaa asian mennä omalla painollaan. Jos mies yhä olisi kiinnostunut minusta, hän kyllä tulisi luokseni. 

Asiat menivät todella oudoiksi. Periaatteessa meidän välillämme kipinöi flirtti, mutta myös vit*uilu ja ärsyttäminen kuuluivat asiaan. Ja kuuluvat yhä - VUODEN - jälkeen. Vuosi sitten mies muuttui lopulta kylmäksi minua kohtaan, huuteli kovaan ääneen olevansa ihastunut naimisissa olevaan ystävääni (ja se oli taas kaikista hyvin hauskaa) ja käyttäytyi minua kohtaan vaihetevasti ja oudosti. Menin ymmälleni enkä osannut enää olla hänen kanssaan. 

Vähän ennen tätä episodin alkua ajattelin pyytää hänet kävelemään, ihan vaikka kaverimielessä jos ei muuta. Mies sanoi tulevansa, mutta kun soitin hänelle ja sanoin olevani kohta hänen asuntonsa alaovella, miehellä kesti yli 20 minuuttia tulla ne saamarin rappuset alas. Kun hän vihdoin tuli, hän käyttäytyi aivan kuin häntä ei olisi kiinnostanut lehmän paskan vertaa olla kanssani, tilanne tuntui tukalalta ja ahdistavalta.Tässä kohtaa olisi pitänyt jo hälytyskellot soida.

Silti jokin meidän välillämme vetää puoleensa. Se on omituista ja inhottavaa, mutta silti kiinnostavaa ja kiihottavaa. 

Ennen kesää mies muuttui lopullisesti. Tiedän tämän johtuneet toisesta kaveriporukan miehestä, jonka kanssa minulla meni sukset ristiin (tosin sain kuulla siitä vasta seuraavana syksynä. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat olla lapsellisia). Hän kai lopullisesti puhui minut kusipääksi tälle miehelle. Mies muutti toiselle paikkakunnalle töihin ja olemme nähneet vain muutaman kerran sen jälkeen. Enää hän ei kohtele minua niin pahasti, mutta siitä pääsemmekin tähän viimeisimpään episodiin.

Tapahtui muutama viikko sitten baarissa

Mies oli tullut kylään ja päätimme kaveriporukan kanssa lähteä ulos. Meillä oli pitkästä aikaa miehen kanssa todella hauskaa, vilkuilimme toisiamme ja heitimme pientä flirttiä. Miehen humaltuessa tämän jutut muuttuivat taas paskamaisiksi, mutta päätin jättää hänet rauhaan. 

Baarissa tanssimme ja mies tuli aina lähelle. Hetkeksi vain. Muuten hän olikin koko illan kiinni naisessa, joka on ollut kihloissa jo kohta kaksi vuotta. Miettikää! Vaihtoehtona olisi ollut minä (vapaa, ihana sinkkunainen) ja kihloissa oleva (ihana, NAIMISIIN MENOSSA) nainen. Nainen ei tietenkään lähtenyt miehen mukaan. 

Mies kuitenkin valitsi hänet ja kiehnäsi nenäni edessä koko illan. Sen verran kuin varatun naisen kanssa voi kiehnätä, mutta tarpeeksi että paikkani vessänpöntössä tuli selväksi.


Hän sanoi viimeisen kerran, ettei kiinnosta lehmän paskan vertaa ja tuossa vielä keskisormi.

Olin vapaa, kolmas pyörä koko illan. 

Niinpä laitoin asialle pisteen päässäni lopullisesti, hymyilin nätisti ja sanoin lähteväni kotiin. En tiedä mitä vuosi sitten tapahtui, mutta se oli jotain niin suurta ja kammottavaa (hänen mielestään) että ystävyytemme on napajäätä ja minua voi kohdella kuin muurahaisen pissaa. 

Asia tuli selväksi.


Muille jotka ovat samassa tilanteessa kuin tarinan sankarimies. Kertokaa pliis ihmiselle jos jokin menee päin mäntyä. Kertokaa jos ette halua enää olla kavereita. Kertokaa jos toisen seura on alkanut ärsyttää. Koska mikään ei ole inhottavampaa kuin epätietoisuus.


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kuinka saat seksiä 99% varmuudella

Jätä karvat ajamatta.

Karvat vain jaloissa: 60%

Karvat jaloissa ja genitaalialueella (käytetäänpä sitä sivistyneitä sanoja): 90%

Karvat jaloissa, genitaalialueelle ja jostain kumman syystä kainaloissa: 99%


Olisihan se kerrassaan hirvittävää, jos tämä tapahtuisi silloin kun otat seksikkäästi housut pois. 
You know what I mean. 

Kauheeta mitä juttuja.

Aina, kun lähdet ulos ajatuksella "Menen vain käväisemään, ei minun tarvitse ajaa karvoja tai muutenkaan laittautua kunnolla" sinulla tulee olemaan super hauska ilta, joka huipentuu siihen että törmäät esim. palomiesopiskelijaan joka pyytää sinut luokseen.


Ou jee, ou jee, seksii, seksii, uulalalalaaa.. ai niin fuck. Tarzanin viidakko. Fuck. 

MUTTA jos ajat ensin karvoja 3h, nypit kulmakarvat, kiharrat hiukset, meikkaat itsesi seksikkääksi, puet juuri hieman liian tiukat (mutta seksikkäät) vaatteet päällesi ja olet koko illan jalkasi tappavissa korkkareissa, ainoat miehet jotka tulevat juttelemaan kanssasi ovat joko juuri 18 vuotta täyttäneet siloposket tai 50 vuotiaat bisnesmiehet jotka lupaavat sinulle rahallista korvausta.

Ehkä ihminen on rennoimmillaan aina ensimmäisessä vaihtoehdossa. Rentous ja luonnollisuus on kaunista. Tyrkyttäminen ei ole kaunista. 

Miehet kyllä aina sanovat ettei se oikeastaan haittaa. En usko ja minua se ainakin ottaa päähän. En tunne oloani seksikkäästi jos näen sademetsän pöksyissäni. 

Tietysti voisi sheivata vähän useammin, mutta hitto kun terä tappaa ihon. Kunhan minulla on joskus rahaa, menen sokerointiin. Tosin pelkään että se sattuu ja söisin varmaan salaa sen sokerimassan peloissani. Onko teillä kokemusta sokeroinnista? Olisi kiva tietää oletteko hengissä. Jos kukaan ei vastaa, tulkitsen asian niin ettei kukaan selvinnyt. Jep.


maanantai 12. toukokuuta 2014

Blogi täyttää vuoden !



Yhden vuoden olen tätä blogia kirjoittanut. Välillä todella ahkerasti ja välillä liian laiskasti. 

Vuosi on mennyt todella nopeasti, pelottaa. Kuin perhosen siiven isku ja muuta ylifilosofista.

Kevät tappaa minua edelleen hitaasti ja epävarmasti. Toivon sydämeni pohjasta että kesäloma alkaa ja PÄÄSEN aivot-narikkaan-kesätöihin. Pelkkää rahan tahkoamista. Ja ehkä puistossa punkkua. Ja irtosuhteita. No jaa. 

Perustin blogin vuosi sitten, kun huomasin antavani ihmisille parisuhdeneuvoja ilman mitään kokemusta ja parempaa guru-tietämystä. Niistä tuntui olevan ihmisille kuitenkin apua ja henkistä tukea ja sai minut tuntemaan itseni maailman parhaaksi guruksi (mitä en todellakaan ole, minulla on vain hyvä pokerinaama ja mielikuvitus)

Mietin myös, että aika harvoin törmää deitti-kirjoihin jotka käsittelevät suomalaista jöröjukka-deittailua. Aina kaikki liittyy jenkkeihin tai britteihin joiden miehet ovat paljon.. hmm.. epäsuomalaisempia kuin suomalaiset. Ensin ajattelin että kirjoitan kirjan suomalaisesta deittailusta mutta kun olin kymmenen minuuttia miettinyt ja tullut järkiini, päätin perustaa blogin. Blogivastaisena ihmisenä. Vihaan myös tietokoneita ja tekniikkaa ja sitä että kaikki katsovat puhelimeen 24/7 ja luulevat olevansa elämää täynnä. 

HERÄÄ PAHVI, VIIMEISTÄ VIEDÄÄN
- Hugo -

Oma deittielämäni on myös niin paljon epänormaalimpaa kuin muilla ystävilläni, joten blogista tuli avautumisen keskus. Täällä asian sai puhuttua niin kuin halusi, ilman että kuuntelija on hyvä ystävä joka on ollut onnellisesti parisuhteessa jo monta vuotta. Ei se deittailu jumalauta vain ole niin helppoa. 

Vuodessa on lukijoita tullut ihanasti, palaute on ollut ihan parasta ja olen edelleen sinkku! Toivotetaan blogille pitkää ikää ja toivottavasti meillä on kivaa yhdessä vielä monta vuotta. 

Ja jos oikeasti kuluu monta vuotta, toivon että blogin nimi muuttuu matkalla:

Rakastan miestäni 4ever

Bridezillas alias Milja Joanna

Kun valas rantautui eli kuinka meille tuli vauva

Kuumempi kuin tyttäreni alias Milja Joanna

Jeejee ja kiitos kaikesta! Seuraavaan kertaan! :)