sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kokemuksen syvällä rintaäänellä

Tehdäänpäs ihan pieni muistilista siitä, mitä kannattaa huomioida lähdettäessä baariin ja yökerhoon (tai klubille niin kuin eilen minulle sanottiin).

1. Älä koskaan mene tanssilattialle juoman kanssa.
Tätähän ei ikinä opi. Itselläni asia päättyi niinkin ikävästi, että kaljat oli naamalla ja meikit pitkin poskia. Onneksi klubilla oli kauhuteemaiset naamiaiset joten kertaheitolla sain olemattoman pukuni kuntoon. Oli mukavaa sokeana myyränä törmäillä ihmisiin kun yritin päästä vessaan.

2. Älä koskaan laita korkkareita, jos tiedät joutuvasi kävelemään kotiin.
Siis mikään matka ei ole koskaan, ei koskaan, tuntunut niin pitkältä ja tuskalliselta kuin viime yön kotimatka. Jokainen askel oli pelkkää kipua ja tuskaa. Kun pääsin kerrostalon etuovesta sisään lysähdin lattialle, revin kengät pois jalasta ja oikeasti aloin vollottamaan. Onnen kyyneleitä joissa oli suuri määrä tuskan jälkeistä helpotusta.

3. Pese aina meikit huolellisesti pois (muullakin kuin kaljalla).
Istun täällä todella silmät punaisena ja kipeinä koska en viitsinyt pestä meikkijä pois ennen nukkumaan menoa. Se plus kalja silmissä.. ei hyvä.

4. Jos tiskillä on pitkät jonot, flirttaile tiskiin nojaavien miesten kanssa. He päästävät sinut suoraan paikoilleen kunhat ovat saaneet oman tilauksensa.

Siinä oli opetukset jotka halusin kanssanne jakaa. Illasta vielä sen verran, että olin jo onnellisesti unohtanut miten ärsyttäviä ihmisiä (varsinkin miehiä) paikat ovat pullollaan. Ei sieltä kyllä kumppania löydy ellei käy todella hyvä tuuri. Itse nappasin itsellesi sellainen todella ison miehen tanssikaveriksi. Sellainen nallekarhutyyppi. Jätin hänet kyllä kylmästi kadulle ja nilkutin kotiin nukkumaan. Miehen naama kyllä valahti 10 cm maata kohti.. no jaa.


 Hyvää talviaikaista sunnuntaita!
Baarit oli tunnin pidempään auki. Voi luoja.


torstai 24. lokakuuta 2013

Nettideittailua: Ärsyttää

Tänään minut vaivasi ärsytys, kun kirjauduin sisälle Suomi24 treffit- palstalle.
Haluan jakaa teille sen mikä minua kohta vajaan viikon käytön jälkeen nettideittailussa ärsyttää.

Ne joilla ei taida olla mitään muuta elämää kuin kyylätä treffisivustoa

Minulle on jo kahdesti käynyt sama tilanne: Laittelen viestiä ihan mukavan oloisen miehen kanssa. Käyn jossain vaiheessa vain kurkkaamassa profiilin, mutta en jaksa vastata viesteihin. Ajattelen siis vastaavani niihin ajan kanssa vaikka illalla. 

Tulos: Melkein välittömästi kun mies näkee minun käyneen sivuilla ja kehdannut olla vastaamatta hänelle, alkaa hirveä urputus. 

No nyt et sitte vastaa :( 
Ei tainnu susta niitä kuvia löytyä vaikka lupasit lähettää
Nyt sä oot sillee et mikä tää jätkä on
Miks et vastaa!!!!

Itsellänihän on sama tilanne SIKA miehen kanssa (tämä ei siis ole suivainnut vastata minulle enää edellisen viestin jälkeen josta on muutamia päiviä, vaikka meillä on niin fiksun oloinen keskustelu meneillään), mutta otan sen sentään vastaan selkä suorana. Jos mies ei halua jatkaa keskustelua, omapa on menetyksensä. En jää perään itkemään ja urputtamaan. SELKÄRANKAA MIEHET! 

Sitä paitsi olisin vastannut, mutta enää ei huvita.


Toiseksi minua jollain tavalla ahdistaa ne henkilöt, joiden teksteistä selkeästi paistaa suuri kumppanin kaipuu ja todella vakava kumppanin etsintä. Itse olen linjoilla sillä asenteellä että ei tässä ole mitään menetettävää. Viihdyn oikeasti myös sinkkuna (vaikka välillä urputankin) eikä minulla ole mikään hätä löytää kumppania. Olen nuori ja aikaa riittää. 

Ainoa mitä tietysti kaipaa säännölliseksi on seksi. 

Kun suurta rakkauden kaipuuta pursuavan profiilin haltija tulee juttusille, se vain kasaa suunnattoman odotuksen paineen miehen puolelta. Itse haluan vain rennosti tutustua ihmisiin ja jos nappaa niin hieno juttu! Jos ei nappaa, niin eipä mitään.

Sitä paitsi edelleen uskon paljon enemmän tavalliseen deittailukulttuuriin. Se tuntuu mukavammalta maaperältä kuin internetin pohjaton avaruus. Ainoa vain että mistä löytää aikaa deittailla, kun ei ehdi edes koulun ja töiden ohella tutustua uusiin ihmisiin. 

Pulmallisia juttuja, ystävät hyvät.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Romantiikka - totta vai tarua?

Romantiikkaa on monenlaista ja siitä on tuhansia eri käsityksiä. 

Romantiikka on 1700-luvulla alkanut suuntaus joka painotti tunteita, vapautta ja mielikuvitusta. Tämä innosti taidemaalareita (ja erään nimi oli muuten William Turner! Soiko kellot päässä?)muusikoita, kirjailijoita, tanssioita - ketä tahansa!

Romantiikka esiintyy elokuvissa ja kirjoissa erilaisilla keinoilla, tavoitteena tietenkin että katsoja/lukija liikuttuu ja alkaa uskomaan elämän hyvyyteen tai pahuuteen (rakastavaisten ero, kuolema tms.)


Kyynel.


Vollotus. 

Entäs sitten todellisuus?

Heräsin tähän kysymykseen saadessani eräältä nettideitiltäni viestin, jossa hän kertoi itsestään sanoilla "miltäs kuulostaisi, jos sytyttäisin kynttilöitä joka puolelle asuntoa ja sä käpertyisit mun kainaloon? Katsottais joku romanttinen elokuva ja mä silittäisin sun hiuksia"

Paniikki paniikki paniikki paniikki! Vastasin tälle henkilölle, että itse olen tyyppiä duracell-pupu. En jaksa kiehnätä jonkun kundin kainalossa kaikkia iltoja! Sitten vielä ihmetellään miksi parisuhde lihottaa.
Tämä kysymys kuitenkin herätti ajatuksia omasta romanttisuudesta. En siis ole seurustellut kenenkään kanssa vuosikausia, joten en tiedä parisuhderomanttisuudesta mitään. Kuitenkin itselläni on käsitys, ettei suhteen alkuaikoina tarvitse olla yliromanttinen (lue: oksu), eikä tarvitse yrittää niin paljoa! Ei minua kiinnosta tietää, montako kynttilää voit sytyttää puolestani, montako suklaarasiaa jaksat kantaa luokseni EIKÄ minua kiinnosta tietää miten haluat asua maaseudulla metsän keskellä kymmenen kaunista lasta ympärilläsi ja rakastava vaimo vierelläsi. Varsinkaan jos kuvittelet sen vaimon olevan minä.

 Itselläni liian varhaisessa vaiheessa laukaistut romanttiset pommit vain muovaavat painajaismaisen kuvaelman päähäni, jossa asumme vanhassa talonröttelössä kaukana kaikesta, olen todellakin synnyttänyt kymmenen väh. 5 kg painavaa lasta (eikä paikat enää todellakaan palaa ennalleen - ainakaan mielessäni) ja raadan pitääkseni kodin pystyssä kun kaljamahainen mies katsoo telkkaria ja syö sipsejä. 

Tietysti ylireagoin. Ja lietson omia ajatuksiani. Mutta en vain ole sellainen "ällö"romanttinen ihminen. Minulle romanttisia asioita ovat muistaminen, pienet teot jotka tuntuvat merkityksemättömiltä ja yllättäminen. Minulle riittää jos mies vaikka joskus toisi ruusun kotiin ilman mitään kummempia "Hei kulta, katso olen tosi romanttinen ja tuon sulle ruusuja" - rinnan pöyhistyksiä, laittaisi aamupalan kun minulla olisi huono aamu tai vaikka tiskaisi astiat vaikka olisi minun vuoroni. Arkielämän pieniä suuria tekoja. En usko että hyvä parisuhde perustuu siihen, että tehdään aina tosi romanttisia juttuja mutta kaikki muu on pielessä. Mielummin laitetaan ne pienet asiat kuntoon ja tehdään niitä isoja romanttisia asioita harvemmin. Silloin ne merkitsevät paljon enemmän.

Tämä on siis vain minun mielipiteeni tällä hetkellä. Tietysti jos joskus narraan jonkun miehen vierelleni pidemmäksi aikaa, minusta tulee vielä pahempi romantiikkahörhö kuin pahimmat painajaiseni. 
En tosin usko, mutta ken tietää? 
Vai kysytäänkö mielummin Barbielta?
(Ähähä pieni välikevennys. Sori.)

Romantiikka on hurjan tärkeä asia. Se pitää rakkauden hengissä. Mutta jos kukkaa kastelee liikaa, se kuolee. Sama pätee kaikkiin asioihin. 

JA jos ennen kuin ollaan edes tavattu livenä, mies yrittää hukuttaa minut.. ei taida toimia. Sorge.  


Tosin tulevaisuuteni alkaa uhkaavasti näyttää tältä kyynisyyteni takia. Onneksi olen nuori ja kasvan aikuiseksi pieni palanen kerrallaan. 


tiistai 22. lokakuuta 2013

Nettideittailua

Loin siis tunnuksen suomi24 treffit sivustolle muutama päivä sitten. En laittanut kuvaa ja eikä minua pysty tunnistamaan mitenkään. Kirjoitin muutaman lauseen kuvaukseen jotka kuvaavat minua rehellisesti, sekä pituuden ja silmien värin. En pystynyt päättämään olenko hoikka vai normaali (lomamätön jälkeinen kriisitila), joten jätin senkin tyhjäksi. Tosin täytyy mainita, että minulta lipsahti yksi kuva näkyviin hetkellisesti ja ainakin yksi yhteyttä ottanut mies oli nähnyt sen. Mutta se ei ollut isona kuvana. Typerä kännykkä internet. Onneksi se oli edes ihan hyvä kuva. Poistin sen heti kun huomasin. 
  Ihannekumppanin toiveisiin laitoin vain sukupuolen (mies), kaupungin ja iän (20-30v).

Mitäs siitä sitten syntyi? 

Täytyy myöntää, että olen edelleen todella epäluuloinen. Netissä voi liikkua kaikenlaisia hulluja ja pervoja ja sitten minä kivasti juttelen heille ja näyttelen kuviani (tosin kenellekkään en ole vielä kuvia näyttänyt - tarkoituksella.). Mutta yritän olla avoimin mielin ja ottaa tämän jonkinlaisena (netti)seikkailuna. 

Profiiliani on katsottu 57 kertaa (hii olen suosittu! Tosin mitään ylpeyden aihetta ei ole koska en ole edes kuvaa ladannut...)

9 miestä on ottanut yhteyttä (vaikka ei ollut edes kuvaa! Minusta selkeästi huokuu aistillinen seksikkyys läpi internetin verkoston)

Kolme heistä oli yli 34 vuotiaita, kuvaa ei ollut ja profiili oli hieman epäluotettava. Lisäksi yksi aloitti kysymällä "Mitä miehet kehuvat eniten sun ulkonäössä". Ei sinällään mitenkään paha kysymys mutta tuli heti seksiobjekti-olo. En vastannut. 

Kaksi miestä kirjoittivat romaanin mittaisen esittelyn itsestään joka tihkui epätoivoisuutta ja rakkauden kaipuuta. Ei kiitos. 

Kolme miestä aloitti keskustelun järkevästi ja heidän kanssaan olen jäänyt juttelemaan mukavia. Saapi nähdä.

Yhden miehen kanssa juteltiin vähän, mutta sitten tämä rupesi vonkaamaan joten bye bye.

Tämän lisäksi olen itse aloittanut yhden keskustelun! Miehen profiili sytytti. Juteltiin mukavia muutama päivä mutta nyt mies ei enää vastaa. SIKA. Hehee. Vaikka eihän se minua haittaa, koska en tunne koko miestä ja se voi olla vaikka mikä internet pervo. Sika omena suussa. Hähää.


I'm totally cool. 

Yksi mies kysyi jos nähtäisiin livenä. En tiedä, jännittää tällainen. Jos se on aivan hirveää, miten tilanteesta pystyy luistamaan? Entä jos siitä jää joku stalkkeri? Entä jos minusta tulee stalkkeri?!? 

Jep. Täytyy antaa ajan vielä kulua hetken. 

Onko teillä jotain hirveitä treffikokemuksia? Jakakaa se ja antakaan muidenkin nauraa! 


perjantai 18. lokakuuta 2013

Uusi Suomineito24 on syntynyt

Pitkän ja piinallisen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, etten ole epäonnistunut naisena, rakastajana, ihmisenä ja deittaajana jos kokeilen netin ihmeellistä maailmaa. Selailin myös oman paikkakuntani naisia läpi ja suurin osa tuntui olevan ihan tavallisia ja normaaleja ihmisiä.

Lisäksi minun on pikku hiljaa pakko palata myös takaisin hevosen selkään. Jos netin syövereistä ei löydy elämäni miestä ja rakkauteni ritaria, toivottavasti edes onnistuneet treffit eikä muutaman viikon takaista katastrofia. Katso kirjoitus tästä. Sitä paitsi olen ihan varmasti lukenut jostain, että liian pitkä kuiva kausi voi olla terveydelle vaarallista. Tai saattoi se olla että seksin harrastaminen on terveellistä... no oli miten oli. Haluan seksiä! SEKSIÄ! Tai siis mukavan juttelukaverin jonka kanssa voi katsoa eroti- rakkauselokuvia. 

Profiilin luominen

En halua ainakaan vielä laittaa valokuvaa, tarkkailen tilannetta jne. Olen kuin profeetta joka tutkailee laumaansa kasvottomana. Asuinpaikan  laitan oikein, kuten myös kaikki muut tiedot. Laitan omat tietoni suhteellisen tarkasti, mutta en rajaa kumppanin toivelistaa älyttömästi. Ikähaarukka voisi olla 20-30. 
Hmm.. kerro jotain itsestäsi. Tulisiko yhtään deittipyyntöä jos laittaisin vain rehellisesti mitä tällä hetkellä ajattelen:


En usk. Kirjoitin siis jotain totuuden mukaista söpösti, lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja kappas, heti kolme jätkää riensi koittamaan onneansa! Yksi ei napannut ollenkaan, mutta kahden kanssa jopa aloittelin keskustelua.

Mutta katsellaan päivä kerrallaan! Ensimmäinen askel on otettu. Toivottavasti en saa paniikkia ja poista koko tunnusta alle 24 tunnin sisällä.

Ai niin! Vielä yksi paniikki! Mikä Suomessa lasketaan normaali- , hoikka- tai laihavartaloiseksi? Kauheaa yrittää miettiä omalle kropalle luokkaa.


Mää kinkku kävin Turus

Tänäpä mää ole ollu Turus jo muutaman päivän. Lomal. 

Kuulin tosa parin kollin puhuva oikkee turu murret. Se o kauhian hauska murre. Mut on tämmöne lomaki kauhia ruljanssi, mää vaa sanon. Loman jälkke o melkee iha förttis ströpö ku joutuu nii paljo ressaa. 

Seo sii!

Meinaan turun murteen vääntäminen. Olipa vaikeaa. Mutta on se hauskan kuulosta! Tiesittekö että (erään en-tiedä-kuinka-virallisen) sanakirjan mukaan sinkku on turun murteella kinkku (?!?!?), ranskanleipä on junttapulla, suu on lervi, kauppalista on puarilappu, itkeä on viuruta ja vooki on laine hiuksissa. Innoituksen sain tähän siis Turun murteella kirjoitetusta Aku Ankasta! Mutta on noita sukulaisia myös Turun suunnalta muutamia, eli murretta on joutunut kuuntelemaan pienestä pitäen. 


Mutta HOI KAIKKI KINKUT!

Eikun sinkut

Mitä mieltä olette rehellisesti nettideittailusta? Voinko olla näin nuorena jo niin vanhanaikainen, että haluaisi tutustua mieheen kasvotusten, odottaa miehen soittoa ja jutella kunnolla vasta ensitreffeillä? Monilla kavereillani on hyviä kokemuksia netissä deittailusta, mutta itse voin ajatella vain negatiivisia asioita. Kuten esim. että vanhat koulukaveri löytävät minut ja ajattelevat että olen epätoivoinen ja YHÄ SINKKU ja epäonnistunut elämässäni ja surkea ihmishyönteinen. Tai kännä niiku turkkulaiset sanois. 

En tiedä, minun täytyy ehkä vielä sulatella asiaa. Olen kuitenkin pikku hiljaa pääsemässä yli ajatuksesta, että sieltä ei voi löytää kuin mamman poikia ja epätoivoisia naisia. Koska minä saatan olla pian yksi heistä. 

Tai siis en ole epätoivoinen. Nainen kylläkin. Oman arvonsa tunteva arvollinen nainen omassa arvossaan arvokkaasti itseään arvostaen. 

Jos jollain on kokemuksia (positiivisia tai negatiivisia) olisi mukava kuulla! Lisäksi olisi kiva tietää jos jokin deittailusivusto olisi ylitse muiden, niitäkin on nykyään niin tuhottomasti. Salarakkaista Eliittikumppaniin. 
Pyh ja pah. 


tiistai 15. lokakuuta 2013

Kuu-Ukkoja odotellessa

Uneton yö. Ai että kun vihaan näitä hetkiä. Jolloin et saa nukuttua. Jos minun pitäisi valita kummasta luopuisin mielummin ikuisiksi ajoiksi, nukkumisesta vai seksistä, valitsisin jälkimmäisen. Rakastan nukkumista niin paljon, että voisin torkuttaa ikuisesti.

 Mutta en todellakaan rakasta näitä unettomia öitä (tiedän että kello on vasta vähän yli puolen yön, mutta yleensä nukun kuin pieni vauva jo kymmenen maissa).

Kalenterin mukaan täysikuukin nousee vasta 19.10 joten sitäkään ei voi syyttää.


Hmm. Jos ihmissusia olisi liikkeellä lauantaina niin en panisi pahakseni. Panisi. Hehehehe.

Ehkä se sitten on vain stressiä. Olen tosin lukenut paljon Tess Gerritsenin kirjoja ja ne eivät rauhoita mieltä ennen nukkumaan menoa. Todella hyviä kirjoja, sisältää kauheita rikoksia ja murhia.. pitäisikö lukea vielä lasten satuja, vaikka nekin alkuperäiset on todella raakoja. Tuhkimon ilkeät sisaret leikkasivat kantapään ja varpaan pois että veri vain tursusi kengästä ja Prinsessa Ruususen anoppi meinasi syödä lapsenlapsensa. Itse muistan lukeneeni Tuhannen ja yhden yön satuja pikkulikkana, siinä jättiläiset paistoivat merimiehiä iltapalaksi ja sulttaani teloitti vaimonsa. Silti minusta kasvoi ihan järkevä nuori nainen.

 Asiasta kukkaruukkuun, tämä syksy on ollut todella kaunis. Mutta niinhän sitä sanotaan: Pitkä kesä, vielä pidempi talvi. Lämmin kesä, kylmä talvi. Että talvea odotellessa.


On se kumma kun samat kuvat jaksaa naurattaa vuodesta toiseen. 

Ai niin! Outoja kohtaamisia vol. miljoona. Eräs söpö mies meinasi ajaa päälleni metsätiellä. Hyppäsin ojaan ja mies hymyili minulle hurmaavasti. Hmm.. jos hän olisi edes hipaissut, olisin voinut dramaattisesti kaatua pehmeään lehtikasaan josta mies olisi ritarillisesti kantanut minut turvaan ja hyvityksekseksi hän olisi tietenkin tarjonnut romanttisen illallisen. Mutta ei, pitää olla niin tarkkaavaista että. 

Ehkä yritän nukkua. Hyviä öitä. Öitä hyviä. 


torstai 10. lokakuuta 2013

Naps ja slurps

En jaksa enää olla hiljaa. Kestipäs tämäkin tauko kauan. Sain muuten myös sähköpostiin muutamia hyviä ehdotuksia, kiitos niistä! Palaan niihin kunhan saan tehtyä vähän taustatutkimusta. 

Mutta asiaan. 
Tulen toimeen melkein kaikkien kanssa. Itse asiassa minulla on tällä hetkellä vain yksi ihminen, ketä en voi sietää. Annan hänenkin olla, en puhu paskaa tai muuta inhottavaa. En vain yksinkertaisesti hakeudu tämän henkilön kanssa samaan seuraan.
Olen todella leppoinen ihminen, jota on vaikea saada suuttumaan. Lisäksi jos suutun, se kestää yleensä 10 sekunttia ja olen tyhjä kuin ilmapallo. Vihasta siis. Kuitenkin on yksi asia, jota en voi sietää.

Mielistely. Pyllyn nuoleminen. Että slurps vaan. 

Ehkä olen niin suomalainen persoona, että olen tottunut toisenlaiseen toimintaan. Enkä sano, ettei itseään saisi tuoda esille! Suomalaisten pitäisi päästä eroon tästä "no enhän mä mitään osaa... no voin mä sen tehdä jos kukaan muu ei haluu"- asenteesta. Mutta se yletön mielistely ja slurpsutus - oli tilanne mikä vain - saa minut tuntemaan raivoa. Myötähäpeää. Raivoa.


Yleensä nämä ihmiset aiheuttavat tahallisesti tai tahattomasti paljon ongelmia porukassa. Joko muut ihmiset puuttuvat siihen, tai jopa pyllyn omistaja saattaa ilmaista ihmetyksensä. Jos haluaa jotain, totta kai sitä voi pyytää mutta eikö sitä voisi tehdä normaalisti?!? Pahinta tietenkin on, etteivät asianomaiset huomaa itse mitään. Tietenkään. 

En ymmärrä. 

Mutta tottahan sekin on, että me muut jotka joudumme ponnistelemaan enemmän, saavutamme enemmän. Yritän myös itse opetella siihen, etten enää välitä näistä asioista. Elän omaa elämääni - johon olen muuten tällä hetkellä hyvin tyytyväinen -  ja yritän olla välittämättä näistä pienistä häiriötekijöistä. Annan heidän olla rauhassa, jos he jättävät minut rauhaan. Jep.

Mietin tässä muuten kun nyt niin monet viettävät lihantonta lokakuuta, minä voisin viettää lihallista lokakuuta. Lihallisia iloja. Hehehhehehehe. Tukehdun hauskuuteeni. 


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Daa daa diu diu


Olen nyt kolme kertaa istunut koneen ääreen, avannut blogin ja alkanut kirjoittaa. Joka kerralla tajuan, ettei siitä tule mitään. Ei yhtikäs mitään. Aivoissani ei liiku tällä hetkellä mitään järkevää. 

Elämäni ei myöskään tällä hetkellä ole kovin "kiinnostavaa" eli ei draamaa, miehiä, syysmasennusta tai muuta herkullista josta voisi ammentaa jotain tekstiä.

Joten joudutte siis odottamaan inspiraationi ilmestystä 

TAI

voitte kertoa minulle toivepostauksia! Joko tänne tai sähköpostiin. Lisäksi voitte kertoa jonkun pulman, tilanteen tms. jota voin setviä täällä. Anonyymisti tietenkin.

Ihanaa syksyä ja toivottavasti kuulette minusta pian!

Ai niin! Yhden asian haluan kanssanne jakaa. Notre Damen kellonsoittaja-järkytyksen. Disneyn rakastettu tarinahan perustuu kirjaan. Älkää lukeko tätä, jos ette halua että spoilaan kirjan juonen. Vähän aikaa sitten, minulle selvisi kammottava totuus ja kun löysin vahingossa tämän kuvan.. no.. reaktioni oli suunnilleen samaa luokkaa. Maailma on julma. Wikipedia on julma. En saa kuvaa tähän tarpeeksi suurena, joten tässä on linkki siihen: Klikkaa mua!


torstai 3. lokakuuta 2013

I'm fine. Fine. FINE!

Se tunne kun näet entisen ihastuksesi, kiinnostuksesi ja toivomasi elämänkumppanin jonkun toisen muijan luona. 

Siis eihän minulla enää ole mitään tunteita häntä kohtaan. Eip. Noup. Njet.

Mutta mitä se kiehnää jonkun muijan kyljessä, onko se jotenkin mukamas parempi nainen kuin minä?! 
Isommat tissit, parempi pylly, hyvä tyylitaju vai loistava persoonallisuus? 
MIKSI?

Typerät juhlat ja typerät ihmiset. Jään yksin, kuolen yksin ja minut löydetään kissojeni syömänä. Tai koiran. Olen enemmän koiraihmisiä. 

Niinpä niin. Mietin tässä, että aikuistuukohan koskaan? Pystyykö näihin asioihin ottamaan joskus aikuismaisen käyttäytymisen, vai vielä 50 vuotiaina juoksemme puun taakse piiloon? 


Tiedän, tiedän.

Mutta jos joku ihminen koskettaa sinua syvästi, ei voi olettaa että hänet pystyy kohtaamaan kuin tuntemattoman ihmisen. Unohdetaanpa miehet hetkeksi ja tarkastellaan ystävyyden kantilta. 

Sinulla ja hyvällä ystävälläsi menee välit poikki, ette ole enää yhteyksissä jne. Törmäätte kadulla, kumpikin on häpeissään ja jatkatte matkaa kiireesti. Kuulostaako tutulta? Ihmissuhde, oli se sitten pari-, ystävyys- tai sukulaissuhde, jättää meihin aina leimansa. Sitä leimaa ei voi, eikä loppujen lopuksi halua unohtaa. 

Ne ihmiset ovat auttaneet meitä kasvamaan sellaisiksi, joita olemme. 

Olisi niin yksinkertaista. 


tiistai 1. lokakuuta 2013

Ensimmäiset treffit

Sitä luulee, että kaikki menee hienosti ja myöhemmin tämä rento tapahtuminen johtaa tähän:


ja jos oikein hyvin menee ja kemiat kohtaa, niin tähän:


Sitten asiat alkaa mennä päin mäntyä, ja sisälläsi fiilis on tämä:


Treffien lopussa lähdette eri suuntiin, ette edes halaa. Sinua harmittaa. Kuitenkin tiedät, että jos ilmestyisit miehen oven taakse, reaktio olisi tässä:


Eli ehkä se oli sitten siinä. Lyhyestä virsi kaunis.