maanantai 8. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa!

No huh huh.

Kylläpä aika on rientänyt.

Kaikki varmaan ajattelevat, että olen nämä kuukaudet toipunut erosta jossain sängyn pohjalla Titanicia katsellen ja jäätelöä syöden.

VÄÄRIN!

Olen elänyt elämäni kesää. 


Mistäs aloittaisin... ehkäpä ihan alusta.

Eron jälkeen olin kyllä hieman hajalla. Harrastin myös erään jätkän kanssa seksiä, joka vain ei toiminut missään mittakaavassa. Yhteyttä ei ollut ja se oli kummallekkin vain vaivaannuttavaa ähkimistä. Tämän jälkeen minua ei kiinnostanut seksi (minun mittakaavassa) pitkään aikaan, kunnes kesäkuun alussa näin viimeisimmän eksäni ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Tämä ei ollut syy seksihalujeni heräämiseen, mutta se oli päätös vaikeahkolle keväälle. Olin pelännyt eksän näkemistä ja kun vain nähtiin ja puhuttiin, huomasin että kaikki on ihan hyvin. Olimme kumpikin menneet eteenpäin. Siitä tuli hyvä ja rauhallinen olo. 


Hei eksän tapaamisen jälkeen lähdin ystävän synttäribileisiin. Siellä tapasin kaveripojan, jota en ollut nähnyt vuoteen. Suhteemme on aina ollut erikoinen ja täynnä flirttiä. Emme vain koskaan ole olleet samaan aikaan sinkkuja, joten suhteemme on jäänyt piristävälle flirttitasolle. Hän oli kuitenkin se, joka sai seksuaalisuuteni heräämään kesään. Flirttailimme koko illan ja olimme todella lähekkäin kuitenkaan mitään tekemättä. Emme edes pussailleet. Minulle riitti, että hän hetken aikaa silitti alaselkää ja aloin kehräämään mielessäni. Nukuimme eri osoitteissa ja minulla oli niin hyvä ja seksikäs olo. 

Lähdin kotipaikkakunnalle tämän jälkeen. Mietin tätä selän silittäjää jonkin verran ja lopulta päätin, että voin pyytää häntä treffeille vaikka olemme kavereita. En hetkeäkään uskonut, että se muuttaisi välejämme mitenkään. Joten kysyin. Mies oli todella otettu tästä ja sanoi heti että lähtisi saman tien, mutta hänellä oli vielä eräs juttu kesken toisen naisen kanssa. Päätimme, että palaamme näissä tunnelmissa asiaan, jos olemme joskus yhtä aikaa sinkkuja. Hän on parisuhteessa nykyään, mutta olemme yhä hyviä ystäviä. Varmasti vielä parempia kuin ennen. 

Joten naiset, kysykää miehiä ulos! Se ei ole vain heidän etuoikeutensa!

Kesän aikana tapahtui muutama mukava asia. Erittäin mukava itse asiassa. 
Pussailin yhden vanhan heilan kanssa muutaman kerran. Ja me todellakin vain pussailtiin. Ensimmäisen kerran romanttisesti ja intohimoisesti auringon laskiessa ja toisen kerran erään kaverin synttäribileissä heidän vessassaan kuin pahaiset teinit. Se oli aivan mahtavaa! Olin unohtanut, miten hauskaa on vain pussailla. 

Minulla oli myös aivan mahtava kahden viikon lomaromanssi. Se oli täynnä intohimoa ja hellyyttä, enkä ole ikinä tavannut sellaista miestä. Pystyin olemaan hänen kanssaan oma itseni ja minulla oli turvallinen olo hänen sylissään. Harrastimme seksiä paljon, jopa taivasalla ja se oli niin romanttista ja kiihottavaa. Eron hetki oli kuitenkin aivan kamala. Olin päättänyt vakaasti, etten anna tämän mennä syviin tunteisiin koska tiesin sen päättyvän. Tunteet ottavat kuitenkin aina vallan.

Hän asuu kaukana, eri maassa. Siitä tulisi todella kaukosuhde. Saatamme nähdä vielä tässä kuussa, ehkä asiat selkeytyvät silloin. Ehkä kaikki on erilaista, kun emme elä lomakuplassa.

Onneksi on ruoka.

Onko teillä ollut koskaan lomaromansseja? Ovatko ne jääneet vaivaamaan? Kertokaa niistä!

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Rakkaus on ikuinen niin kauan kuin se kestää

Hyvää iltaa!

Tättärää.

Täällä taas.


Viime kerrasta onkin aikaa. Tämä kevät on ollut yksi stressiperseilyräjähdys. Tässä kuitenkin tilanneraportti:

1. Seurustelin ja erosin 

Jätkä kenen kanssa olin friends with benefits-suhteessa päätti joulukinkkua tarpeeksi hotkittuaan tajuta, että ehkä minä olenkin hänen elämänsä nainen. Hän oli juuri muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja kävi siis enintään viikonloppuisin täällä, joskus harvemmin. Mietin monta viikkoa, kannattaako tähän suhteeseen lähteä. Alkutilanne oli kuitenkin mitä oli ja miehen yhtenä piirteenä oli aikamoinen jossittelu. 

Kuitenkin ajatukset valtasi entä jos? Oli siis pakko kokeilla. En halua vanhana mummelina valittaa siitä, että en uskaltanut.

Meillä oli jätkän kanssa mahtava kevään alku - pienine ongelmineen. Välillä mies sai ahdistuskohtauksen ja alkoi pohtimaan kovaan ääneen onko tämä sittenkään oikein ja mitä hän haluaa. Jaksoin niitä muutaman, mutta lopulta meni hermot. Kaiken tämän olisin jaksanut, jos tilanteena ei olisi ollut kaukosuhde. Kaiken kriiseilyn keskellä suhde otti enemmän kuin antoi, vaikka ne antamisen hetket olivatkin aivan ihania.

Joten pistettiin pillit pussiin yhteisestä sopimuksesta.

Edelleen harmittaa.

Miksi asiat eivät voi vain mennä helpoimman kaavan kautta?


2. Miten hoidin eroahdistustani?

Ensin join kaksi pulloa viiniä, oksensin ja sammuin. Tulipahan nollattua.

Sitten harrastin kaveripojan kanssa muutaman kerran seksiä. Olisin halunnut enemmänkin, mutta sovittiin sen jäävän siihen, ettei kaverisuhde kärsi. Ihan fiksua.

Ostin Fazerin uusia Travel-suklaalevyjä.

Liityin Tinderiin. 

Aloin seuraamaan Seinfeld-sarjaa.


3. Toimiko se?

Toimi. Edelleen on ikävä, mutta nopeasti eron jälkeen harrastetut viinit ja seksit kyllä auttoivat. En ole siihen ennen uskonut, mutta tulipahan testattua. 

Mies laittelee yhä silloin tällöin viestiä ja haluaisi todella kovasti olla ystävä. Haluaisin sitä myös, mutta on pakko ottaa pesäeroa, jotten raivospäissäni heittele häntä ja jotain muijaa juustohampurilaisilla. Meinaan jos kävelevät vastaan.  

Aika parantaa, mutta ajalle täytyy antaa aikaa.  

perjantai 22. tammikuuta 2016

Laiska seksi vs. seksittömyys

Minulla on ongelma, jota en kuvitellut muutama vuosi sitten uskonut joutuvani miettimään.

Minulla on ystävä. Hän on pitkä, komea, viihdyn hänen seurassaan ja hän asuu muualla, mutta käy säännöllisesti samassa kaupungissa. Olemme hengailleet melkein puoli vuotta, ensin tapailtiin ja sitten sovittiin että pysytään ystävinä luontaiseduilla. Tämä on toiminut ja jatkunut. Seksissä on koettu niitä mahtavia hetkiä ja sitten ihan kivoja hetkiä.

Joulun jälkeen tajusin, että ihan kivoja hetkiä on ollut paljon enemmän kuin mahtavia hetkiä. Tajusin, että seksi on laiskistunut kerta kerralta. 

Entä minä? Jaksanko enää harrastaa seksiä hänen kanssaan? 


Tiedän... vielä vuosi sitten olisin ollut aivan pähkinöinä, jos saisin seksiä melkein aina kun haluan ja ilman sitoutumista.

Tunnemme toisemme ja tunnemme kehomme. Emme ole sitoutuneita, emme ole velvollisia, kaiken järjen mukaan tämä olisi se hetki kun voisi tehdä mitä vain! Kokeilla mitä vain! Pitää hauskaa!

Aluksi seksi oli mahtavan tuntuista (ja edellisestä kerrasta oli hieman aikaa...), iho reagoi kosketukseen, paikat olivat herkät ja mieli niin kikseissä, että pelkän sormen hipaisu sai huokaisemaan. Silloin mielessä oli myös pieni haave parisuhteesta. Kun se kariutui, pidettiin taukoa ja palattiin ystävinä yhteen, seksi muuttui vähän, mutta tietty intohimo pysyi. Seksi sai silti ajatukset laukkaamaan nautinnon pyörteissä ja toisen kosketus tuntui tutulta. 

Salakavalasti seksi on kuitenkin muuttunut. Se on laiskistunut, lyhentynyt, esileikkiä ei ole juuri ollenkaan, kosketus tuntuu ihan kivalta (mutta ei enää saa aivoja kierähtämään ympäri), en meinaa jaksaa keskittyä, mies ei jaksa keskittyä oikeastaan kuin itseensä ja intohimo puuttuu. Se tärkein osa seksistä, joka voi elää ilman parisuhdettakin, puuttuu. Seksistä on tullut vain kavereiden yksi tapa hengailla, purkaa miehen paineet ja ruokkia ajatusta, että seksiä pitää harrastaa jos sitä saa. 

Pidän tästä kaverista kovasti. En ole pitkään aikaan enää miettinyt, että me olisimme joskus pari. Olen pitänyt seksistä hänen kanssaan ja parhaimmillaan se on ollut mahtavaa, hikistä ja kestänyt tarpeeksi kauan, että naapurit varmaan vihaavat minua. En vain enää muista sitä kertaa. Nykyään seksi on ihan ok. 


En ole saanut miehen kanssa orgamia (kohta on btw tulossa pitkä vuodatus orgasmeista, mutta tutkimus on yhä kesken), mutta se ei ole haitannut. En ole edes feikannut. Mies on yrittänyt ja kyllä se on tuntunut hyvältä. Nykyään mies ei enää edes yritä. Oikeastaan kaikki pyörii hänen ympärillään ja olen itsekkin antanut periksi. Emme ole mikään pariskunta, en jaksa alkaa valittamaan, neuvomaan ja kehottelemaan kesken seksin. En vain jaksa. Tietääkseni mies ei ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa, mutta seksijuttuja hänellä on ollut. Hänestä kuitenkin paistaa läpi se, ettei hän ihan ymmärrä naisia. Yhden yön jutuissa nainen harvoin jaksaa vaatia mieheltä mitään ihmeitä ja jos seksikokemukset perustuvat niihin, ei ihme ettei mies ihan tajua. 

Tästä pääsemme minua askarruttavaan kysymykseen. 

Haluanko tätä enää?

Seksi miehen kanssa on mukavaa ja onhan se ihanaa, kun saa läheisyyttä. Olen vain jokaisen kerran jälkeen seksuaalisesti hieman turhautuneempi. Jaksanko käyttää aikaani ja yöuniani tähän enää? Kyllähän se aina mukavalta tuntuu alavatsassa, kun mies jyystää ja pitää tukasta kiinni.. mutta entä kun sekin alkaa laiskistumaan? Entä jos mies laiskistuu kerta kerran jälkeen, koska en jaksa vaatia häneltä niin paljon? Koska emme ole missään helkkarin parisuhteessa? Toivoisin vain, että mies arvostaisi seksiä kanssani sen verran, että jaksaisi uhrata sille aikaa, ajatuksia ja tekoja. En muuta pyydä. 

- OLEN VAIN NIIN SEKSUAALISESTI TURHAUTUNUT -

Nyky-yhteiskunnassa kaikki pyörii niin paljon seksin ympärillä, että tuntuu tyhmältä olla harrastamatta sitä, jos sitä mukavan miehen kanssa saa tehdä. Olenko kyltymätön ämmä jolle ei mikään riitä, jos sanon että tällainen seksi ei enää kiinnosta? Haluan enemmän? Haluan sen intohimon, vaikka parisuhdetta en saa?

Mies laittelee aina viestiä, kun tulee kaupunkiin. Joka kerta mieleni tekee vastata, että minun luokseni vain. Silti pieni äkäinen ääni kuiskaa, että turhaudut joka kerta vain enemmän ja enemmän. 

Pitäisikö siis antaa olla? Jättää seksi ja sen myötä läheisyys, yhdessä nukkuminen ja mukavat keskustelut sängyssä seksin jälkeen? Olla ilman seksiä ja siten kokonaisvaltaisesti turhautunut?

Rehellisesti, en tiedä. 

Tulipa vuodatus. Tämä voima seksillä on ihmisiin. Miettikää sitä.

P.s. Vastailkaa vielä edellisen teksin orgasmi-aiheeseen. Orgasmi on näköjään vieläkin vähän arka aihe, puhukaa siitä avoimesti niin saan lisää tutkimusmateriaalia! Voitte laittaa myös sähköpostia!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tilanneraportti

Olen hengissä.

En ole lopettanut blogia.

Teen tällä hetkellä kenttätutkimusta.

Palaan kirjoittamaan heti kun inspiraatio iskee.

Rakkautta!