perjantai 22. tammikuuta 2016

Laiska seksi vs. seksittömyys

Minulla on ongelma, jota en kuvitellut muutama vuosi sitten uskonut joutuvani miettimään.

Minulla on ystävä. Hän on pitkä, komea, viihdyn hänen seurassaan ja hän asuu muualla, mutta käy säännöllisesti samassa kaupungissa. Olemme hengailleet melkein puoli vuotta, ensin tapailtiin ja sitten sovittiin että pysytään ystävinä luontaiseduilla. Tämä on toiminut ja jatkunut. Seksissä on koettu niitä mahtavia hetkiä ja sitten ihan kivoja hetkiä.

Joulun jälkeen tajusin, että ihan kivoja hetkiä on ollut paljon enemmän kuin mahtavia hetkiä. Tajusin, että seksi on laiskistunut kerta kerralta. 

Entä minä? Jaksanko enää harrastaa seksiä hänen kanssaan? 


Tiedän... vielä vuosi sitten olisin ollut aivan pähkinöinä, jos saisin seksiä melkein aina kun haluan ja ilman sitoutumista.

Tunnemme toisemme ja tunnemme kehomme. Emme ole sitoutuneita, emme ole velvollisia, kaiken järjen mukaan tämä olisi se hetki kun voisi tehdä mitä vain! Kokeilla mitä vain! Pitää hauskaa!

Aluksi seksi oli mahtavan tuntuista (ja edellisestä kerrasta oli hieman aikaa...), iho reagoi kosketukseen, paikat olivat herkät ja mieli niin kikseissä, että pelkän sormen hipaisu sai huokaisemaan. Silloin mielessä oli myös pieni haave parisuhteesta. Kun se kariutui, pidettiin taukoa ja palattiin ystävinä yhteen, seksi muuttui vähän, mutta tietty intohimo pysyi. Seksi sai silti ajatukset laukkaamaan nautinnon pyörteissä ja toisen kosketus tuntui tutulta. 

Salakavalasti seksi on kuitenkin muuttunut. Se on laiskistunut, lyhentynyt, esileikkiä ei ole juuri ollenkaan, kosketus tuntuu ihan kivalta (mutta ei enää saa aivoja kierähtämään ympäri), en meinaa jaksaa keskittyä, mies ei jaksa keskittyä oikeastaan kuin itseensä ja intohimo puuttuu. Se tärkein osa seksistä, joka voi elää ilman parisuhdettakin, puuttuu. Seksistä on tullut vain kavereiden yksi tapa hengailla, purkaa miehen paineet ja ruokkia ajatusta, että seksiä pitää harrastaa jos sitä saa. 

Pidän tästä kaverista kovasti. En ole pitkään aikaan enää miettinyt, että me olisimme joskus pari. Olen pitänyt seksistä hänen kanssaan ja parhaimmillaan se on ollut mahtavaa, hikistä ja kestänyt tarpeeksi kauan, että naapurit varmaan vihaavat minua. En vain enää muista sitä kertaa. Nykyään seksi on ihan ok. 


En ole saanut miehen kanssa orgamia (kohta on btw tulossa pitkä vuodatus orgasmeista, mutta tutkimus on yhä kesken), mutta se ei ole haitannut. En ole edes feikannut. Mies on yrittänyt ja kyllä se on tuntunut hyvältä. Nykyään mies ei enää edes yritä. Oikeastaan kaikki pyörii hänen ympärillään ja olen itsekkin antanut periksi. Emme ole mikään pariskunta, en jaksa alkaa valittamaan, neuvomaan ja kehottelemaan kesken seksin. En vain jaksa. Tietääkseni mies ei ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa, mutta seksijuttuja hänellä on ollut. Hänestä kuitenkin paistaa läpi se, ettei hän ihan ymmärrä naisia. Yhden yön jutuissa nainen harvoin jaksaa vaatia mieheltä mitään ihmeitä ja jos seksikokemukset perustuvat niihin, ei ihme ettei mies ihan tajua. 

Tästä pääsemme minua askarruttavaan kysymykseen. 

Haluanko tätä enää?

Seksi miehen kanssa on mukavaa ja onhan se ihanaa, kun saa läheisyyttä. Olen vain jokaisen kerran jälkeen seksuaalisesti hieman turhautuneempi. Jaksanko käyttää aikaani ja yöuniani tähän enää? Kyllähän se aina mukavalta tuntuu alavatsassa, kun mies jyystää ja pitää tukasta kiinni.. mutta entä kun sekin alkaa laiskistumaan? Entä jos mies laiskistuu kerta kerran jälkeen, koska en jaksa vaatia häneltä niin paljon? Koska emme ole missään helkkarin parisuhteessa? Toivoisin vain, että mies arvostaisi seksiä kanssani sen verran, että jaksaisi uhrata sille aikaa, ajatuksia ja tekoja. En muuta pyydä. 

- OLEN VAIN NIIN SEKSUAALISESTI TURHAUTUNUT -

Nyky-yhteiskunnassa kaikki pyörii niin paljon seksin ympärillä, että tuntuu tyhmältä olla harrastamatta sitä, jos sitä mukavan miehen kanssa saa tehdä. Olenko kyltymätön ämmä jolle ei mikään riitä, jos sanon että tällainen seksi ei enää kiinnosta? Haluan enemmän? Haluan sen intohimon, vaikka parisuhdetta en saa?

Mies laittelee aina viestiä, kun tulee kaupunkiin. Joka kerta mieleni tekee vastata, että minun luokseni vain. Silti pieni äkäinen ääni kuiskaa, että turhaudut joka kerta vain enemmän ja enemmän. 

Pitäisikö siis antaa olla? Jättää seksi ja sen myötä läheisyys, yhdessä nukkuminen ja mukavat keskustelut sängyssä seksin jälkeen? Olla ilman seksiä ja siten kokonaisvaltaisesti turhautunut?

Rehellisesti, en tiedä. 

Tulipa vuodatus. Tämä voima seksillä on ihmisiin. Miettikää sitä.

P.s. Vastailkaa vielä edellisen teksin orgasmi-aiheeseen. Orgasmi on näköjään vieläkin vähän arka aihe, puhukaa siitä avoimesti niin saan lisää tutkimusmateriaalia! Voitte laittaa myös sähköpostia!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tilanneraportti

Olen hengissä.

En ole lopettanut blogia.

Teen tällä hetkellä kenttätutkimusta.

Palaan kirjoittamaan heti kun inspiraatio iskee.

Rakkautta!