Nyt se on tapahtunut. Tinder-treffineitsyys on menetetty. On jotenkin outo olo.
Nämä olivat ensimmäiset treffit, jotka on sovittu vain ja ainoastaan netin/koneen välityksellä. Olen siirtynyt nykyaikaan.
Sarjakuva on Anni Nykäsen käsialaa, kuva napattu blogista jonne pääsee tästä! Aivan mahtava sarjakuva, suosittelen. Rakkaus.
Tämä on yksi virstanpylväs sinkkuudessani. Olin ennen niin kovasti kaikkea tätä vastaan. Lisäksi ahdisti ajatus nähdä joku melkein tuntematon ensimmäistä kertaa treffitilanteessa. Kuitenkin edelliset sokkotreffit nostivan itsetuntoa ja huomasin, että miehet on ihan kivoja ja heidän kanssa on juteltavaa. Niinpä uskaltauduin eilen tinder-treffeille.
Maanantaina innostuin tinderistä ja selailin miehiä läpi innokkaasti. Pareja muodostui mukavasti ja tähän päivään mennessä viisi on tullut juttelemaan. Yhden tosin poistin, koska mies oli niin "Yhyy minulla ei ole tyttöystävää ja haluan jonkun viereen nukkumaan. En halua nukkua yksin. Haluan nukkua sinun kanssasi. En yksin. Yhyhyy." Joooo ei kiitos. Olin kyllä kiltti deleteen asti.
Eräs ihan söpö muutaman vuoden vanhempi poika tuli juttelemaan. Juteltiin muutama sana opiskelusta ja säästä (wihii). Eilen päivällä mies sitten kysyi kaljalle ja vastasin myöntävästi. Hyvän sään takia päätimme mennä kävelylle. Tapasimme erään kaupan edessä, enkä jännittänyt oikeastaan ollenkaan! Mies oli vähän ujompi, mutta onneksi pystyin puhumaan kummankin puolesta. Mieskin innostui välillä kertomaan matkailuista ja opiskelusta, juttua kyllä riitti.
Kävelyn jälkeen menimme vielä yksille ja juttelimme lisää ihan kaikesta (suomalaiset tykkäävät kyllä puhua paljon alkoholista). Lopulta ehdotin, että jatkamme matkaa ja tiemme erosivat bussin saapuessa. Kiitin kovasti illasta ja mies sanoi "tsekkaillaan". Hmm.. saa nähdä mitä sillä tarkoitti. Oli ihan hauskaa, mutta ei ainakaan mitään suuria perhosia vatsassa lennellyt. Jos pyytää uudestaan ulos, niin mikäpä siinä. Itse en ehkä jaksa. Ei ollut niin aivosoluja herättävää.
Mies ei muuten tarjonnut (halpaa) viinilasillista. Ihan pieni miinus siitä, vaikka olenkin itsenäinen (köyhä) nainen. Kuitenkin jos mies pyytää ulos, hän voisi yhden lasillisen naiselle tarjota, ellei se maksa hirveitä summia.
Mutta nyt se on tehty. Olen yhä hengissä ja elämässäni on yksi uusi ihminen enemmän. Aika hienoa.
Olen onnellinen.
P.s. Kuulin huhua, että (tämä paljon puhuttu) Mies on alkanut seurustella. Eipä se oikeastaan yllättänyt. Eikä se oikeastaan edes haittaa. Sanonta "Suhteesta toipuminen kestää puolet suhteen ajasta" piti tässä tilanteessa täysin paikkaansa. Itse asiassa olen vain hiton onnellinen, etten ole hänen kanssaan. Nyt kun ruusunterälehdet ovat kuihtuneet, huomaan sen kuka Mies todellisuudessa on.
Eikä hän todellakaan ole minun arvoiseni.
Hellurei ja hellät tunteet.











