tiistai 6. tammikuuta 2015

Tell her the TRUTH

VAIHE 6


Totuus ja sen tajuaminen: Nyt on päästy taas yksi askel pidemmälle. Olen tämän päivän aikana tajunnut paljon asioita. Kuten esimerkiksi sen, että mies piti minua varalla kuukauden ajan. Hän vetosi elämäntilanteeseen ja siihen, että hänen täytyy saada asiat järjestykseen. Hän pyysi minua odottamaan. ODOTTAMAAN. Kun kysyin häneltä vähän aikaa sitten, milloin hän oikeasti tiesi ettei tästä mitään tule: joulukuun alussa. JOULUKUUN ALUSSA! Hän antoi minun kituuttaa epätietoisuudessa kuukauden. Ja toivossa.


Jos hän olisi ollut mies ja jos hänellä olisi ollut tarpeeksi munaa, hän olisi silloin sanonut että "olen todella pahoillani, mutta minusta tuntuu että meidän kannattaa pysyä ystävinä". Se olisi sattunut silloin, mutta helvetin paljon vähemmän. Yritin tosissani koko joulukuun olla miehelle avuksi, tiesin että hänellä oli rankkaa. Kun meillä sitten meni poikki, luulin elämäntilanteen olevan syynä. Ei. Syy oli ettei hän rakastanut minua tarpeeksi. ELI HÄN HUIJASI, ehkä tietämättään. Piti varalla ja tuli luokse, kun hänelle kävi.


Turha tulla minulle urputtamaan, että et ole tähän kaikkeen yksin syyllinen. Öö.. kyllä olet. Minä tein kaiken ja suurin asia johon syyllistyin oli, etten riittänyt sinulle. JA SILLE EI NYT OIKEIN VOI MITÄÄN.

Minä en olisi voinut enää tehdä mitään enempää. Sinä olisit voinut lopettaa tämän.  KUUKAUSI SITTEN. Olisit ollut mies. Tiedän, ettei aina jaksa ajatella asioita mutta ennen kuin vedät toisen ihmisen mukaasi, mieti edes hetki. Kannattaako. Onko se sen arvoista, sinulle tai hänelle.

Minä olin se, joka halusi suhteen alussa jarrutella. HÄN sanoi ensin että rakastaa, HÄN halusi seurustella. Pelästyin, mutta hän sai minut luottamaan ja rahoittumaan. Kaksi viikkoa siitä.. kaikki muuttui. Hän muuttui ja minä jäin tuijottamaan suu auki tyhjää sänkyä. 

Ei tällaista tuuria ole kenelläkään. Vähän yli kuukauden ajan kaikki elämässä oli hyvin. Ihan kaikki. Itku pitkästä ilosta. Tajusin myös, että miehellä oli ärsyttävä kyky saada minut aina pyytämään anteeksi vaikka hän olisi ollut väärässä. Lisäksi, hän antoi usein minulle anteeksiannon, vaikka en  ollut vääryyttä tehnyt ENKÄ anteeksi pyytänyt. Vaan hän oli ollut väärässä, mutta ei todellakaan pyydellyt anteeksi. Uskomattoman ärsyttävää. Luoja. Onneksi olen sinkku.

Rakkaat ystävät! Itku on ainakin toistaiseksi väistynyt! Tilalla on raivo! Ah mikä onnen autuus. 

Tulipas Aladdin-kuvapainotteinen. Sori. Edelliset vaiheet löydät täältä!

10 kommenttia:

  1. Ihanat miehet! Juuri tuollainen urpo oli eksäni, vannoi niin rakkauttaan ja ja kelpasin sitten sen ajan kun ei ollut parempaakaan tarjolla, kehtaa vielä myöntää tuommoisen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.. kaikkein ärsyttävintä tässä on, että en usko miehen oikeasti tekevän sitä pahuuttaan vaan tyhmyyttään. Toivottavasti hän saa joskus jonkun opin elämästä :D huoh

      Poista
  2. Kuulostaa kovin tutulta, useampi ajatus kuin mun päästäni vetäisty. Miehet.. *facepalm* mä siivoan aina apinanraivolla (kyllä, nimenomainen termi miesraivoamiselle :D) kun ottaa aivoon kakslahkeiset, ja jollain tapaa se auttaa. Ja tietenkin muu raivokas kiroaminen, ja esittäminen että juttelen koirilleni itselleni jupisemisen sijaan... ;) tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhun myös itsekseni eikä oo edes koiria jolle raivota :D raivoan siis likaisille astioille jne. Raivoaminen on hyvä. Parempi kuin parkuminen :p

      Poista
  3. Olin/Olen lukemani perusteella melko samanlainen sinkku-likka kuin sinäkin, nyt kuitenki 6kk ollut jo parisuhteessa. Viikkoakaan ei ole vielä mennyt etteikö mieleeni olisi tullut ajatus: ''haluanko oikeasti seurustella'', enkä saa sitä ajatusta karistettua enkä ole uskaltanut miehellekään mitään sanomaan. Positiivista on että noi epävarmuuden hetket on vähentyneet kokoajan. Joku sinkkunaisen syndrooma..

    Toi sun Miehesi ei missään nimessä olis ollu sun arvonen, vituttaa täältä ruudun takaa lukee sen käytöksestä. Ehkä sun blogi on sulle hyvä tapa purkaa noita juttuja. Hyvä että sanot miehelle suoraan noita juttuja. Toivottavasti olosi helpottuu pian ja palaat normaaliin elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo blogi on kyllä uskomattoman hyvä tapa purkaa näitä :) ja on myös kiva lukea, että muilla on samoja kokemuksia. Tästä raivovaiheesta on kyllä jo lyhyt matka siihen yli pääsemiseen. Ainakin siltä tuntuu :D eiköhän tämä tästä!

      Poista
  4. Mistä tällaisia miehiä oikein tulee?! Olen kokenut täysin vastaavanlaista; ei ollut kivaa. Välillä alkaa menemään usko hyviin miehiin ja silloin sitä eleleekin ihan tyytyväisenä tätä sinkkuelämää. Raivo on paljon parempi kuin itkeminen, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin uskon siihen, että "pahoja" miehiä ei ole kuin muutama. Tyhmiä ja ajattelemattomia miehiä taas.. en tiedä. Ehkä on liian vaikeaa ajatella muiden kuin itsensä puolesta niin syvästi. Huoh. Mutta elämä opettaa :D Me selvitään!

      Poista
  5. Mä voin edelleen niin samaistua ja kirjotat niin hyvin, en mä olis tossa vaiheessa omaa eroani osannut ajatella noin järkevästi. Yhdessä lyhyemmässä jutussa mies hoki mulle useamman kuukauden, että ei halua seurustella mutta aiemmin oli kuitenkin sanonut, että tää "juttu" on menossa parisuhdetta kohti. Se kävi mulle, koska en olis varmaan ollut itsekään vielä valmis ja satunnainen tapailu tuntui hyvältä kuitenkin tietäen että ehkä siitä voisi vielä tulla jotain vakavampaa. Miten tyhmä pitää olla, että uskoo jotain tuollasta :D Ei mennyt kauaa viimesestä "en halua seurustella (kenenkään kanssa)" nillityksestä kun facebook ilmoittaa, että kyseinen mies on parisuhteessa :D Että siitä huumoria! Itkin mäkin sitä useemman illan et olin ollut niin tyhmä mutta nyt se jaksaa jo naurattaa :D

    Me selvitään! NE ei tiedä mitä menettää! Mulla meni vuosi, ennen kuin pystyin oikeasti tajuamaan, että tollaset idiootit ei ansaitse mua ja että mä ansaitsen jotain niin paljon parempaa. Kevät ja kesä tulossa! Aye ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Niin se just menee! Mäkin kauhulla odotan sitä että facebook kertoo taas totuuden... koska jos niin käy, se on lopullinen naula. Tosin täytyy miehelle sen verran nostaa hattua, että hän ei tuota "en halua seurustella" oikeastaan sanonut. Eli jos hän jonkun minua paremman naisen löytää, onnittelut :D

      Poista