torstai 25. joulukuuta 2014

Tajuamisia

Tajusin viime yönä asioita! Olisiko ajatusten juoksua vahdittanut suklaa, kinkku tai glögi muutamalla pikku prosentilla?

Välikommentti: Olen ihan mielettömässä räkätaudissa. Siis ette usko paljon ihmisestä voi tulla räkää ulos!? JA KUN SE EI EDES TUNNU TULEVAN ULOS! Uskomattoman ärsyttävää, epäilen syvästi että rään sijasta nenäni kautta valuu aivomössöä. Pääkin tuntuu nimittäin ontolle. 

Takaisin asiaan. Oikeasti minulla olisi parempaakin tekemistä joululomalla kuin blogiin kirjoittaminen, mutta räkätauti. Tajusin, miksi tämä suhdehommeli on ärsyttänyt niin suunnattomasti. 
Hän on ensimmäinen mies elämässäni, jonka kanssa oikeasti pystyin kuvittelemaan tulevaisuuden. Tiedättekö, kun deittailee komeita ja kivoja miehiä, mutta aina sisimmässään tietää ettei siitä mitään tule. Hän on kuitenkin alusta asti tuntunut tutulta ja turvalliselta. Ihan kuin hän olisi ollut tässä aina. 

Sen takia hänen elämäkriiseilynsä tuli vähän puun takaa. En oikein osannut reagoida siihen, joten olen yrittänyt kontrolloida kaikkea. Luonut sääntöjä oman pääni sisällä, normeja jne. En ole niitä itse mieheen heijastanut kovinkaan paljon, en siis ryhtynyt hulluksi stalkkeriakaksi. Olen kuitenkin lietsonut oman pääni sisällä meitä, häntä ja minua luoden itselleni ikävän olon. Epävarman ja epämukavan. 

Jos tämän miehen kanssa ei onnistu, pelkään sitä löydänkö koskaan yhtä hyvin itselleni sopivaa. Realistisesti, tämän ensimmäisenkin löytämiseen meni muutama mukava vuosi. Totta kai tulen löytämään jonkun, mutta jos siihen nytkin meni näin kauan, haluanko antaa periksi niin helposti? 

Kuitenkin päätin saavuttaa täydellisen hallinnan. 

Lopetan stressaamisen nyt ja päästän hänestä irti. Suomeksi tämä tarkoittaa, etten ota enää stressiä yhteydenpidosta, siitä mitä hän haluaa jne. Tiedän mitä itse haluan. Haluan hänet, mutta opettelen myös päästämään irti. Toivon koko sydämestäni että jos hän sittenkin haluaa minut, en ole päästänyt irti kokonaan. 


On paljon helpompi deittailla monia ihmisiä, silloin pystyy nauramaan tilanteille helpommin. Nyt ollaan vähän liian lähellä. Mutta kävi miten kävi, olen äärimmäisen onnellinen tästä hommasta. Löysin uusia puolia itsestäni, niin hyviä kuin huonojakin. 

P.s. Näin unta että lähdettiin sinkkuporukalla baariin iskemään miehiä! Ainakin joku irti päästämisen taso on löydetty. Zeniläisyyttä ystävät. 

2 kommenttia:

  1. Stressaamisen lopettaminen, irti päästäminen ja "zeniläistyminen" ovat niin helpottavia. Olen itse ollut syksyllä samassa tilanteessa ja epätoivoisen ihastunut, mutta annettuani pallon hänelle tunsin ihanaa helpottumista. Sitä paitsi itse olin pari viikkoa sitten sinkkutyttöporukalla baarissa iskupuuhissa... Sekin on mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että tämä tästä helpottaa :) ajan kanssa. SINKKUUS ON ASENNETILA!!

      Poista