Eikä siinä vielä kaikki!

Kaksi todella läheistä ystävääni ovat alkaneet juuri seurustella ja tapasin heidän kultansa ensimmäistä kertaa vähän aikaa sitten. Jälkeenpäin olen saanut kuulla että miehet olivat jännittäneet tapaamistani ihan hulluna. Toisen kaverini mies oli jopa nähnyt painajaista jossa olin ilmestynyt ilmoittamatta ovelle   kaverini ollessa muualla. Unessa olin tietenkin ollut Justiinan tapainen pirttihirmu. Ihmettelin tätä syvästi koska olen maailman leppoisin ihminen. Oikein sydämestä otti kun ystäväni selitti tilanteen minulle:

sanoin miehelleni, etten välitä tippaakaan jos kukaan muu ei tykkää sinusta, mutta jos Milja ei sinua hyväksy niin se on menoa sitten. Milja on minulle liian tärkeä.

Itkuhan siinä melkein tuli. Kuka miehiä tarvitsee kun on näin ihania ystäviä?!? 

ELÄKÖÖN SINKKUUS!

ELÄKÖÖN!

No jaa, kyllähän kaikki tietää että tämän sortin huuma kestää sen kymmenen minuuttia kunnes naapurin seksikäs jätkä leikkaa ruohoa helteellä ilman paitaa... mmmm...

Taas sivuraiteilla. Mitä yritän tässä kovasti pohtia, on ajatus siitä että olisiko minulla oikeasti tuollainen valta? 

Voisinko minä langettaa kuolemantuomion suhteelle?

Tiedän että ystäväni tarkoittavat hyvää ja luulen että he oikeasti uskovat voivansa jättää miehen minun vuokseni. Minä taas en usko siihen. Sanotaan että jos minusta ystäväni jätkä olisi niin vastenmielinen etten sietäisi häntä edes silmissäni, sanoisin asiasta ystävälleni joka luultavasti vain yrittäisi pitää meidät erossa toistemme kurkuista. Jos taas ystäväni olisi jo ollut aikeissa erota miehestä, minä olisin ollut vain loistava syy. 

Viimeinen pisara.

Rupesin myös miettimään minkälaisen kuvan jätkät minusta saavat. Kunhan olin heidät hyväksynyt ensin, tietysti. Olimme katsomassa toisen pariskunnan luona jääkiekkoa (koska olen pikku hiljaa alkanut kiinnostumaan lätkästä!) ja mies siinä katsoi sitten kulma koholla kun kaadoin maalintekohetkellä limsat ystäväni päälle, löin vahingossa vieressä istuvaa, sätkin ja kiljuin kuin teurastettava sika ja jännityksen kohotessa seurasin naama vakavana pelin kulkua. Tosin sain pisteitä varmasti takaisin kun tiesin enemmän alkulohkon pisteistä kuin jätkä. Hähähähähähähä. Tosiasia kuitenkin on että kun mies alkaa seurustella ystäväni kanssa, minä olen se kolmas osapuoli joka tulee mukana ongelmineen. 

Halusi mies sitä tai ei.

Parisuhteeseen ei siis koskaan kuulu vain kahta ihmistä. Mukana voi tulla koko suku, ystävät, kissat, koirat ja myöhemmin jopa lapset. Kiva.

Ainahan kavereistaan on mustasukkainen. Inhottaa kun kaveria ei näe enää niin helposti kahden kesken, ei voi soittaa epäonnistuneista treffeistä 24/7 ilman että mies kuuntelee korva pitkällä puhelimen vieressä ja huokailee naisten hölmöilyille, eikä baariin voi enää mennä iskemään miehiä yhdessä. 

Sillä ei kuitenkaan ole väliä koska toisen onnellisuus antaa omalle elämälleen edes jotain toivoa.

Sitä paitsi, jos eron hetki koittaa niin kaverin kanssa on ihana puida menneitä, haukkua kaksilahkeisia ja juoda itsensä Mila Kunisin näköiseksi.

Ystäviä vai vihollisia?

Miia kiinnostuu eräästä miehestä. Mies flirttailee takaisin. Eräissä juhlissa Miialle kuitenkin selviää että mies on deittaillut jo erästä toista naista. Asia on Miialle ihan okei, mutta kuitenkin ajatus hänestä ja miehestä yhdessä on silti jäänyt alitajuntaan. He kuitenkin tutustuvat naisen kanssa toisiinsa. Miia kuitenkin miettii haluaako hän tutustua tähän ihmiseen, koska hän kuitenkin on kilpailija. Lopulta Miia tekee ratkaisunsa: hän lopettaa miehen katselun ja ystävystyy naisen kanssa (joka alkoi seurustella miehen kanssa myöhemmin). Nyt nainen kuuluu hänen läheisimpiin ystäviinsä ja miehenkin kanssa hänellä on mukavaa kaveripohjalta. 

Miksi ottaa riski olla saamatta yhtään hyvää ihmissuhdetta, kun tällaisella tavalla voi saada kaksi?

Kiinnostuksen kohdetta kohtaan tuntee yleensä suunnatonta mustasukkaisuutta. Sitä oikein kihisee kiukusta kun näkee jonkun pitkän blondin keikailevan sinun tulevan rakkaasi ympärillä, vaikkei mies sitä tietenkään vielä tiedä. Eräs ystäväni sanoi kerran:

pidä ystävät lähellä ja kiinnostuksestasi kiinnostuneet vielä lähempänä.

Hmm, onkohan tämä nyt ihan terve suhtautumistapa? Kuvitellaan, että nainen on kiinnostunut miehestä ja ystävystyy sitten toisen naisen kanssa jolla on myös samat tunteet miestä kohtaan. Heillä voi olla todella mukavaa yhdessä, mutta kun mies sitten tekee valintansa, naisten välit luultavasti rikkoutuvat. Tulee petetty olo sekä miehen että ystävän suunnalta. Ystävä on kuitenkin tärkeä tukipilari perheen lisäksi. 

Ystävien pitäisi mennä aina miesten edelle.

Mutta eihän näin käy kuin todella harvoissa tapauksissa. Sen hormoniräjähdyksen jälkeen nähdään vain oma pikku kultsikka, minusta ja hänestä tulee me ja sohvalla makoilu kahdestaan on niin romanttista että miksi sitä lähtisi (sinkku)kavereiden kanssa kaljoille kuuntelemaan heidän murheitaan? Kaikki eivät (luojan kiitos) ole aivan näin pahoja, mutta tiedän tapauksia. Kaikkein paras on, että kun ero sitten tulee niin ystävien pitäisi tukea. Kyllä sitä itketään ja räitään kaverin hienolle paidalle ja vuodatetaan kaikki miehen huonot viat aina sänkykamarista asti. Onneksi ystävät kuuntelevat ja paidankin voi aina pestä. He voivat unohtaa vuodenkin hiljaisuuden syystä että oikeasti välittävät näistä seurustelukotihiiristä. Pitkään sinkkuina olleet ovat joutuneet kestämään tätä kauankin. Kun se oma kulta vihdoin löytyy, niin kyllä unohdutaan omalle kivalle sohvalle lepertelemään ja kujertelemaan kuin kaksi kyyhkystä vaikka on pyhästi vannottu ettei ikinä siihen kaavaan langeta.

Mutta annettakoon se anteeksi, ihminen on heikko ja siellä sohvalla kiehnäyskin on ihan mukavaa oikean henkilön kanssa. Kohtuudella kuitenkin, eiks jeh?

Vicky Cristina Barcelonassa kolme ihmista saivat suhteensa toimivaan keskenään edes hetken aikaa. 

Olisiko syynä ollut sitten Barcelonan lämpö ja kauneus. Tuskimpa samaa lämpöä olisi pystytty pitämään suhteen yllä Suomen -30 asteen pakkasessa.

Kuva täältä.

Boys Don't Cry

Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan Boys Don't Cry, joka kertoo transsukupuolisen Brandon Teenan tarinan. Elokuvan lopussa vollotin kuin pikkulapsi, silmäni muurautuivat umpeen, nenä valui ja nenäliinoja kului paketillinen. Olo oli tukkoinen ja kurkku kipeä. 

Itken todella helposti. Minut saa kyyneliin onnellinen loppu elokuvassa, surullinen kohtaus kirjassa, kaunis kappale tai jos näen vanhemman pariskunnan kävelemässä kadulla käsi kädessä ja toisiaan suukottaen. Kuitenkin oman elämän takia itken todella vähän. Puran siis omat tunteeni muitten henkilöiden kautta. Minua ei häiritse itkeä elokuvien tms. takia julkisesti, mutta omia tunteitani en meinaa sitten millään tuoda julki. Parhaimmat ystävät ovat tietenkin nähneet jo paljonkin, mutta mies saa kyllä ansaita luottamuksen. Mies voi pelästyä naisen vollotusta jos se tapahtuu liian aikaisin suhteen vasta rakentuessa, mutta siltikin se on normaalia ja hyväksyttävää josta pääsemme tämän tekstin suureen kysymykseen:

onko itkeminen vain naisten etuoikeus?

Ystäväni tapasi kerran mukavan jätkän baarissa. Ilta oli mukava, kummatkin olivat pienessä hiprakassa ja päätyivät sitten vain nukkumaan yhdessä. Aamulla mies sanoi soittavansa. Joo niin varmaan, niinhän ne aina sanoo. Kuitenkin mies soitti ja niinpä ystäväni meni ekoille treffeille. Heillä oli todella mukavaa yhdessä. Ystäväni oli innoissaan kun mies pyysi tämän toisille treffeille. He menivät hänen luokseen, mies teki ruokaa ja he juttelivat paljon kaikesta. Jossain vaiheessa puhe kääntyi entisiin heiloihin (virhe! suuntaa keskustelu aina tässä vaiheessa helpoimmille vesille) ja siitä sitten oman elämän ongelmiin. Kaiken tämän ystäväni olisi kestänyt, mutta sitten mies herkistyi ja alkoi itkeä.

Virhe. Suuri virhe.

Mutta miksi?

Lievästi sitoutumiskammoinen ystäväni säikähti asiaa ja muutaman päivän pohdittuaan tuli siihen tulokseen että ehkä meidän on parempi pysyä vain ystävinä. Ymmärrän tilanteen täydellisesti. Mutta miksi suomalainen mies ei saisi naisten mielestä itkeä? Olen kuullut, että italialaiset miehet itkevät eniten eurooppalaisista miehistä. En tiedä onko väitteessä perää, mutta ovathan italialaiset paljon tunteikkaampia ja he paljastavat tunteensa herkemmin kuin suomalaiset. 

Lisäksi joskus tuntuu että jopa mattoteline on talvella lämpimämpi kuin suomalainen mies jonka pitäisi puhua tunteistaan. 

Naiset valittavat koko ajan että mies on tunnevammainen, että emme pääse miehen pään sisään. Mutta sitten kun mies avautuu, juoksemme kiljuen karkuun, taas. Minusta oli hienoa että ystäväni deittikumppani pisti kaiken peliin, tunteet ja herkät asiat. 

Ajoitus oli vain surkea.

Olin ehkä pienen hetken kateellinen Cameron Diazille koska hän sai mennä lohduttamaan itkevää Jude Lawia. Tasan ei käy onnen lahjat.

P.s. Jos haluat katsoa yhden maailman itkettävimmistä videopätkista klikkaa tästä.

Kuinka huijata mies tekemään aloite

Edellisessä tekstissä pohdittiin ystäväni ihastusta ystävämieheen ja mahdollisia seurauksia. Selvää siis on, että rakas jääräpäinen ystäväni ei aio tehdä aloitetta.

Kuinka siis huijata mies tekemään aloite ja selvitä mahdollisesta awkward- hetkestä?  

Pohdimme asiaa pitkään, kunnes ehdotin kokeilemaan seuraavanlaista toimintaa:

1. Jos joskus juttelet miehen kanssa esim. facebookissa, tekstareilla tai jopa melkein vanhanaikaisesti puhelimessa tai kasvotusten (jolloin vaikeusaste tietysti nousee, suosittelen siis jotain laitetta väliinne ja mahdollisuuden pohtia vastauksia rauhassa) kannattaa hieman valitella päivän tylsyyttä ja ihastella mahdollisuuksien mukaan hyvää säätä.

2. Laita ilmoille ajatus tähän tyyliin:  

Voisi lähteä vaikka käymään kahvilla jossain terassilla kun on niin hieno ilma! 

Tämä EI ole pyyntö treffeille, eikä edes kahville. Tämä on toteamus asiasta mitä voisi tehdä, joko yksin tai jonkun kanssa. Mies joko tarttuu syöttiin, tai sitten ei. Lisäksi tässä sinä et häviä, koska vastuu on kokonaan miehellä. 

A -  Mies voi siis tarttua syöttiin, ja ehdottaa jos vaikka sitten kävisi siellä rantakahvilassa. Menette sinne kumpikin ystävinä, eivätkä ne ole treffit vaan loistava hetki tutustua kerrankin kahdestaan toisiinne ilman muun kaveriporukan läsnäoloa.

B - Mies innostuu ajatuksesta, mutta ehdottaa sitten muitten kavereiden mukaan ottamista. Sinä tietenkin suostut siihen, koska tämä ei ollut mikään treffi- pyyntö. Teillä on varmasti joka tapauksessa mukava päivä isommalla porukalla.

C - Mies vastaa viestiisi toisella toteamuksella, esim. Mene ihmeessä, ilma on tosiaan kuin morsian! Et häviä mitään, sillä tämähän ei ollut torjunta koska treffipyyntöä ei koskaan esitetty. Jos mies havaitsee tässä pienen vihjauksen, ajatus saattaa jäädä itämään miehen päähän ja jossain vaiheessa tämä saattaa jopa pyytää sinut ulos. Jos mies ei kiinnostu, ja ottaa asian puheeksi voi aina todeta että olisit halunnut mennä koko kaveriporukan kesken. 

D - Mies innostuu ajatuksesta ja tapaatte kahvilassa. Jos hän ihmettelee mikset kutsunut ketään muita, voit vastata luulleesi että hän kutsuu ihmiset, koska hän päätti paikankin. Jos kahden kesken on liian ahdistava olla, voitte kutsua muut kaverit äkkiä seuraanne. 

Sinä et siis häviä mitään! Itse olen myös suuri ystäviin ihastuja koska ihastun todella paljon ihmisten persooniin. Ulkonäkö on myös tärkeää ainakin alkuvaiheessa, mutta rakastan erilaisia persoonia. Mutta on sitä myös monta ystäväsuhdetta tämän takia mennyt myös pilalle. Asioilla on aina kaksi puolta.

Naisten on hyvä pohtia asioita keskenään, vertaistuki on loistavaa terapiaa! Kuitenkin turhaa lietsomista pitäisi välttää... itse kenenkin. 

Kun ihastuu ystävään

HAH! Minä olen itsenäinen nainen, en todellakaan tee aloitetta. Jos mies on kiinnostunut, hän ottaa yhtetyttä.

Hmm... miksei hän laita viestiä?

Hän aloitti keskustelun facebookissa! Tarkoittaakohan se jotain?

Miksei se pyydä ulos! Miksi miksi miksi miksi?!?

Ei ne tajua.

Huoh. 

Eräs ystäväni on ollut todella pitkään ihastunut erääseen mieheen joka kuuluu samaan kaveriporukkaan. Heidän mahdollinen suhteen eteneminen on pysähtynyt tasolle, johon kuuluu pieni flirtti, sen yhden hetken pidempään kestävät katseet ja joskus harvoin känni-illan jälkeinen lusikassa nukkuminen. Pelkona on, että jos mies ei vastaa orastaviin tunteisiin, pilalle menee niin kaverisuhde miehen kanssa ja pahimmassa tapauksessa koko porukan suhteet joutuvat koetukselle. Kaikki riippuu siitä, miten mies asiaan suhtautuu. 

Suhtautumisvaihtoehtoja:

A - mies ei vastaa tunteisiin, mutta nolostuu niin paljon ettei kehtaa enää katsoa edes naista kohti, välttää puhumista, kontaktia ja saa muut ystävät hämilleen oudolla käyttäytymisellään. 

B - mies ei vastaa tunteisiin, mutta rehentelee asiasta muulle kaveriporukalle suureen ääneen ja asettaa näin naisen todella ikävään tilanteeseen. Menee kauan että tilanne palautuu kutakuinkin normaaliksi. Pahimmassa tapauksessa tilanne ei purkaannu koskaan. 

C - mies ei vastaa tunteisiin sillä hetkellä, mutta ajan kuluessa mies alkaa pohtimaan asioita näkökulmasta jos sittenkin olisin antanut mahdollisuuden, onhan X kaunis ja fiksu nainen...,jolloin nainen on jo luultavasti mennyt eteenpäin ja asiat menevät taas vaikeiksi.

D - mies vastaa tunteisiin, mutta on liian ujo tekemään aloitetta jolloin asia junnaa paikallaan liian kauan, kunnes lopulta jompi kumpi luovuttaa ja asia ratkeaa kaveriporukan kannalta hyvin, mutta naisen ja miehen kannalta tylsästi. Lisäksi mustasukkaisuus muita ihmisiä kohtaan saattaa jäädä, jolloin asia nakertaa kaverisuhdetta vielä pitkään.

E - mies vastaa tunteisiin, ja tekee jossain vaiheessa aloitteen. Asia rullaa kivasti eteenpäin ja jossain vaiheessa jos kemiat kohtaa hyvin aletaan seurustella, mennään naimisiin, tehdään lapsia, ikäännytään yhdessä... no joo. Ensin tietysti pitää selvitä alkuhuuman haihtumisesta, pienessä yksiössä elämisestä rahan säästämiseksi, vauvan yöherätyksistä... mutta niistä kirjoitan joskus myöhemmin.

F - mies vastaa tunteisiin, mutta ei tee aloitetta jolloin nainen sitten tekee. Mies yllättyy positiivisesti ja asiat rullaa samalla lailla kuin kohdassa E.

G - mies vastaa tunteisiin, mutta ei tee aloitetta. Nainen tekee aloitteen, jolloin mies ajattelee naisen olevan liian haku päällä, ahdistuu ja haluaa lopettaa jutun ennen kuin se ehtii edes alkaa. Asiat menevät mahdollisesti samalla tavalla kuin kohdissa A ja B.

En sano, että kaikki menevät juuri tällä tavalla. Nämä ovat kärjistettyjä yleistyksiä mutta ainakin omasta ja ystävien kokemuksesta napattuja. Myös nainen voi olla tässä päähenkilönä. Itse olen muutaman kerran ratkennut kohdan G - tyyppiin. Säpinää on ollut, enkä halua tehdä aloitetta. Kun mies sitten tekee aloitteen, minulle iskee pakokauhu ja yllättävä sitoutumiskammo ja se jää sitten siihen. Sitten mietitään vielä vuoden jälkeen mitä olisi voinut tapahtua ja ollaan mustasukkaisia. 

Taivaan tulet - sarjan hahmo Rauni Väänänen aina sanoo miehistä:

Ota noista perkeleistä selvää.

Samaa voi joskus sanoa myös meistä naisista. 

Jos tämä  uros tulisi sinun ovesi taakse, olisitko ihan oi ihanaa voi RAKASTAN SINUA hanipuppeli vai juoksisitko kiljuen karkuun?

Suomi vs. Amerikka

Jätä se! Älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin

Näin neuvoo Greg Behrendt ja Liz Tuccillo menestyskirjassaan. Luin kirjaa 20 sivua ja tulin siihen tulokseen että voisihan tuo toimia, jos 

A - ei oltaisi Suomessa

B - jos kaikki suomalaiset miehet olisivatkin amerikkalaisia

Kirjan lukeminen jäi siihen. Vähän samaa kaavaa toistetaan Sinkkuelämää - telkkarisarjassa. Kyllähän niihin ongelmiin samastuisi jos suomalainen mies edes joskus toimisi samoin kuin jenkkimiehet. Mutta silloin harvoin kun suomalainen mies näin toimii, nainen ahdistuu, pakenee ja sanoo ystävilleen miehen olevan takertuja. 

Kierrämme kehää, rakkaat ystävät. 

Olen jo vuosia neuvonut ystäviäni parisuhdeongelmissa, ilman parempaa tietoa tietenkin. Lisäksi olen itse deittaillussa sählännyt, itkenyt, nauranut, nauttinut ja sinnitellyt. Elämä tuntuu olevan joskus niin eri planeetalta täällä Suomessa että hermothan siinä menee. Olen pitkään miettinyt että miksi kukaan ei kirjoita kirjaa suomalaisten deittikulttuurista? Eikö siitä ole mitään kirjoitettavaa? 

No, minä nyt ajattelin kirjoittaa tänne oikean elämän ongelmista. 

Suomalaisittain.