Sadepäivän pohdintaa
miten kuuluu rakastaa?
Rakkaus kuuluu kaikille
miksi se suodaan helpommin toisille?
Pieni masennus. Ihan pieni vain. Sataa ja olen kipeä ja pää on täynnä räkää.
Ihastuttavaa.
Tähän on aina hyvä palata. Ah.
Mietitään muiden kesän saldoa: Yhdet häät, kahdet kihlat ja yksi läheinen kaveri aloitti seurustelun.
Mietitään oman kesän saldoa: Nollat treffit, nollat seksijutut, nollat pussailut. WIHII.
En ole oikeasti näin masentunut. Flunssa vain painaa päälle. Kyllä minua sentään tänä kesänä kerran pyydettiin ulos, mutta harmikseni mies ei napannut sitten yhtään. Olen ihan super onnellinen ystävien puolesta, mutta samalla tuntuu kuin uppoaisin YKSIN sinkkuuden syövereihin, yhä syvemmälle ja syvemmälle. Enää edes kauniit, (vielä) nuoret rintani eivät näy maanpinnalle. Ja se on erittäin suuri harmi.
Aion tänä syksynä yrittää reipastua taas deittailuun. Liian nopeasti uppoutuu kaikkeen koulujuttuun ja unohtaa kaiken muun. Rakastan kouluani, rakastan alaa jonka olen valinnut ja se täyttää hyvin elämän muut tyhjiöt. Kuitenkin tänä syksynä en anna sen riittää!
Oli ihana syksy, paska alkukevät, toiminnan täyttävä loppukevät ja hassu kesä. Kesä on jotenkin mennyt ohi, iholle on jäänyt vain haileat rusketusrajat. Facebookista silloin tällöin eteeni pomppaa eksäni ja tämän uuden tyttöystävän lässynlää-päivitykset. Tunnen pienen pistoksen vatsassa joka kerta, mutta en enää välitä. Katsoin eräs kaunis päivä modernia perhettä ja siinä Phil-isän sanat Haleylle jäivät mieleen:
I know it hurts now sweetheart, but that's how you know it was a relationship worth having.
Aamen. Asioita on ihana kokea ja ne täytyy aina muistaa. Se on elämistä.
En kuitenkaan voi tietää, kuinka onnellisia he yhdessä ovat (toivon kuitenkin, että he ovat onnellisia. Pientä kriiseilyä saa olla, mutta on se kiva jos elämässä on asiat hyvin. Vaikka en itse kuulu siihen. Kuitenkin silloin tällöin joku asia voi muistuttaa eksälleni, miten hyvä minä olisin ollut. Heha). Usein yliaktiiviset pariskunnan somessa ovat onnellisia yhdessä vain siellä. Minulla on eräs kaveripariskunta, jotka ovat todella aktiivisia somessa näyttäen maailman ihanimmalta pariskunnalta, mutta todellisuudessa he ovat mm. todella mustasukkaisia kaikesta. Näin heidät kerran kahvilassa yhdessä, kumpikin tuijotti älypuhelimeen ja söi hiljaa omia ruokiaan. Facebookiin tuli myöhemmin kaunis yhteiskuva ja päivitys:
Rakkaan kanssa kahvilla <3
Tietysti saatan kokea hieman ikäkriiseilyä. Synttärit lähenee, vauvoja syntyy, sormuksia vaihdetaan ja parisuhteita luodaan. Pelkään herääväni joku kaunis päivä paikat muurautuneena umpeen, nukun samassa sängyssä kissojen kanssa ja lääkärissä minulle sanotaan, että munasolut on nyt loppu.
Nainen tuottaa elämänsä aikana noin 400 munasolua.
KUINKA MONTA OLEN JO VETÄNYT VESSANPÖNTÖSTÄ ALAS?!
No, jos en 10 vuoden aikana ole löytänyt itselleni miestä, teen lapsen ilman. Nih.
Onneksi ruoka korvaa seksin. Vai miten se nyt oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti